6. marraskuuta 2014

Voihan Eläke!!!

Miten tehdä marraskuusta entistä ankeampi? Kannattaa tutustua työeläkekertymääsi, etenkin jos olet syntynyt 60/70-luvulla. Eläkeuudistuksen aikoihin lueskelin siitä, että kuulun ikäluokkaan, joka häviää eläkeuudistuksen myötä useita prosentteja. Halusin välttyä ajattelemasta asiaa, joka tapahtuu vuosikymmenien päästä. Tiedättehän - jos nyt joskus eläkkeelle pääsee ja eläkettä ylipäänsä saa.

Siivoilin papereitamme. Tässä tapahtui ensimmäinen virhe, perusteellinen järjestely ei kannata :)

Luin säilömäni eläkepaperit aikajärjestyksessä. Eläkekertymäni on yllättävän vaatimaton. Ansaitsen selvästi yli naisten keskipalkan ja eläke on kituinen. Toiveikkaana ajattelin, että tässä muutaman vuoden aikana varmasti eläkekertymäni on kasvanut. Pläräsin papereitani. Kahden työssäolovuoden aikana eläkkeeni kasvoi yhden euron per kk. What - yhden euron? Aloin pläräämään papereitani toiveikkaasti vielä eteenpäin. Ajattelin, että kai nyt sentään 40+ vuotiaalla alkaa eläke kertyä nopeammin. Seuraavana arkistoituna vuotena eläkekertymääni sovellettiin elinaikakerrointa ja eläkkeeni laski 65€/kk.

Vaikealta tuntuu eläkekertymän seuraaminen, kun sen laskentaan tulee koko ajan muutoksia. Tarkistan aina työeläkeotteeni ja että sen perusteena on käytetty about oikeita lukuja. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että eläkkeeni nousisi kahden vuoden työllä euron! www.tyoelake.fi kertoo vuosiansioiden vaikutuksen eläkkeeseeni seuraavasti:

Vuosiansioiden vaikutuksen kuukausieläkkeeseen voi laskea kaavalla: Vuosiansiot * karttumisprosentti / 12 kuukautta.
Esimerkki: alle 53-vuotias henkilö 35 000 €:n vuosiansioilla: 35 000 * 1,5 % / 12kk = 43,75 € / kk

Kyllä kahden vuoden työskentelyn pitää näkyä eläkkeessä enemmän kuin yksi euro. Laitan to do-listalle epämiellyttävän nakin. Soita ja selvitä työeläkeyhtiöstä, että miksi eläkkeeni nousi kahdessa vuodessa vaivaisen euron! Hyi hitto iljettää, että pitää tuollaistakin selvittää.

Tällä hetkellä eläkkeeni vastaa alle 20% palkastani. Siitä on aika pitkä matka siihen, että eläke olisi melkein puolet palkastani. Jään miettimään tämän hetkisen eläkekertymäni vaatimattomuutta. Seuraavaksi ajattelin, että kyllähän ansiotuloni nousevat vuosien myötä ja eläkekin nousee. Noh, viimeiseen 10 vuoteen palkkaani ei ole juuri muuta tullut kuin liiton neuvottelemat korotukset, jotka eivät kata inflaatiota. Eli voin vain laskea juoksevia vuosia. Järkevä ihminen olisi tosi suunnitellut uransa niin, että tulot ovat jatkuvassa nousussa eikä olisi tullut valinneeksi alaa, joka joutuu rakennemuutoksen kynsiin. Koko kansa ei kuitenkaan voi ryhtyä lääkäreiksi tai juristeiksi tai kansanedustajiksi.

No, mutta onneksi eläkekarttumisprosentti kasvaa hyvin, mikäli onnistuisin pysymään mukana työelämässä. Muistelen, että jos jaksaa työssä yli 60v, karttumisprosentti on hyvä. Parantaa tilannetta, jos saan viimeiseltä viideltä vuodelta 5%. Puhumattakaan siitä supereläkkeestä, jonka saa jos pinnistelee töissä yli 65 vuotiaaksi. Miten muistelen, että se voisi olla jopa 7,5%

Tsekkaan karttumisprosentit. Sehän nousee vasta 63 vuoden kohdalla. Tuossa listassa ei näy mitään superkertymää lainkaan. Mies tietää kertoa, että tätäkin kohtaa on vähän uudistettu. Mutta vastapainoksi eläke alkaa nykyisin jo kertyä 18 vuotiaana. Kovin monella ei nykypäivänä ole vielä säännöllisiä ansiotuloja 18-vuotiaana, joten harva siitä pääsee nauttimaan. Tietenkin minua harmittaa se, että minun eläkkeeni alkoi karttua vasta 23 vuotiaana. Ehdin jopa kärsiä tuplavahingon. Maksoin yksityisyrittäjänä itselleni maksamasta palkasta sekä työnantajan että työntekijän eläkemaksut kartuttamatta latiakaan eläkettäni.

Eläke lasketaan kunkin vuoden työansioista tai työtulosta iän mukaisella karttumisprosentilla. Myös elinaikakerroin vaikuttaa eläkkeen suuruuteen. 
ELÄKE = Karttumisprosentti × työansiot × elinaikakerroin
Työeläkettä karttuu iän mukaan seuraavasti:
  • 18–52-vuotiaalle 1,5 prosenttia ansioista
  • 53–62-vuotiaalle 1,9 prosenttia ansioista
  • 63–67-vuotiaalle 4,5 prosenttia ansioista.
Silmiini osuus jälleen elinaikakerroin, joka jo kävi haukkaamassa eläkeestäni tuntuvan siivun. Koska ihmiset elävät entistä vanhemmiksi, elinaikakertoimella säädetään kertynyt potti pidemmälle iälle. Eli saat vähemmän kuukaudessa. Narskuttelen hampaitani ja jatkan asiaan perehtymistä.

Elinaikakerroin on vanhuuseläkkeen määrään vaikuttava mekanismi, jonka tarkoituksena on pitää elinajan pitenemisestä johtuvat eläkekustannukset kurissa ja kannustaa jatkamaan työntekoa. Elinaikakerroin koskee vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä.

Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkettä. Koko vanhuuseläkeaikana saamasi eläkkeen yhteismäärä pysyy kuitenkin samana, jos elät elinajanodotteen mukaiseen ikään.

Jos haluat säilyttää sen eläkkeen tason, jonka olisit ansainnut eläkeiän mukaisesti ilman elinaikakerrointa, sinun on työskenneltävä pidempään. Elinaikakerrointa ei siis voi poistaa, mutta sen vaikutusta voi lieventää.
Kerroin lasketaan joka vuosi erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä. Kerroin määrittyy edellisten vuosien kuolevuustilastojen perusteella.

Vuoden 2014 vahvistettu elinaikakerroin (0,97552) pienentää noin 2,4 prosenttia vuonna 1952 syntyneiden vuonna 2014 tai sen jälkeen alkavia työeläkelain mukaisia vanhuuseläkkeitä.

Minulle selviää, että eläkeikäni on myös sidottu tähän elinaikakertoimeen. Mies käy tarkastamassa mikä on vanhuuseläkeikämme työeläkefirman webistä. Hämmennyn, eläkeikämmehän on 65, mitäs tarkastettavaa siinä on. Noh, tämän päivän kertoimella vanhuuseläkeiäkseni paljastuukin karvan päälle 66 vuotta. Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan elinaikakerroin tulee nostamaan vanhuuseläkkeen alkamisaikaa tai pienentämään eläkettäni. Todella ikävä combo! Vaihtoehtona on pienempi eläke tai pidempi työura. Helpostihan tuossa käy niin, että elinikäennuste vielä vähän nousee ja täyden eläkkeen saa vaikka 67 tai 69 vuotiaana. Montako hyvää vuotta on sen jälkeen, jolloin ehtii nauttimaan elämästä? Nostetaanko eläke hoitokodissa?

Eläkeasia ei näytä hyvältä. Ajaudun jälleen miettimään säästämistä. Edellisestä eläkesäästäpaniikista on kulunut kohta melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen tein sen helpoimman ja ryhdyin säästämään pankin tarjoamaan eläkerahastoon kuukausittain. Kuukausittainen summa on pieni. Yritin laskea, että kauanko pystyisin esim. ruokailemaan säästölläni sitten 20+ vuoden päästä. Laskeminen osoittautuu hankalaksi, saan tuloksia väliltä 4-8 vuotta. Joka tapauksessa tilanne kaukana haaveestani: nautiskella jotain alkoholipitoista jossain lämpimässä.

Pitäisi selvästikin säästää enemmän. Mietin, että mistä elämän huvituksista voisin luopua. En tietenkään halua luopua mistään. Matkat, ravintolaillalliset ja retket - voisinko laittaa niihin kuluttamani rahat säästöön? Ahdistava kysymys huvittelunhaluiselle. Pahin pelkoni on, että jään kaikesta kivasta paitsi ja kuolen ennen eläkeikää. Melkein yhtä ahdistavaa on se, että mihin säästäisin rahani? Pankkien kalliisiin sijoitustuotteisiin? Suoraan osakkeisiin, jotka valitsisin tikkaa heittämällä? Sijoitusasuntoon (mielleyhtymä putkiremontti, vuokrarästi, häätö)?

Nykyisessä taloustilanteessa ja kasvavien tuloerojen ja työttömyyden aikana voi sanoa, että on "luksusta", kun voi miettiä pitkäntähtäimen säästämistä. Pitäisi suhtautua asiaan positiivisesti, minulla on tällä hetkellä mahdollisuus miettiä rahankäyttöäni ja varallisuuden kerryttämistä pitkällä aikavälillä. Great! En vaan osaa tarttua asiaan. En osaa käyttää mahdollisuuttani. En halua käyttää mahdollisuuttani, koska pelkään säästämisen laskevan elämänlaatuani. Haluan syödä kakkuni nyt ja eläkkeellä!

Leikittelen ajatuksella, että kokeilen tiukempaa säästämistä vaikka vuoden. Minulla on heti syy, miksen voi aloittaa saman tien vaan vasta kesän 2015 jälkeen. Säästäminen alkaa muistuttaa syömiseni järkevöittämistä. Karkin syönti loppuu ensi maanantaina ja säästäminen alkaa heti seuraavan ulkomaanmatkan jälkeen :)

Olispa kiva kuulla muiden ajatuksia aiheesta:
Seuraatko eläkekertymääsi? Tsekkaatko, että se on oikein laskettu?
Uskotko eläkkeesi riittävän? Uskotko saavasi eläkettä?
Oletko luopunut jostain säästääksesi vanhuuteen? Miten säästät?


PS. Mä niin tiedän, että tämä eläkkeestä puhuminen on niin keski-ikäistymisen merkki. Joskus kaihoisana muistelen aikaa, jolloin yksi suurimmista huolenaiheista oli se, että mihin opiskelijabileisiin ehtii mennä...

Kursiivilla olevat tekstit on lainattu sivustolta www.tyoelake.fi.

4. marraskuuta 2014

Pikkuinen arvonta

Syksyn keskelle ajattelin järjestää pikkuisen arvonnan. On niin jännittävää odottaa, että kuka osallistuu vai osallistuuko kukaan? Arvontaan kuuluu tietysti kepposmaiset säännöt :)

1. Saat yhden arvan, kun kerrot kuka olet ja miten löysit tiesi blogiini
2. Saat toisen arvan, kun kerrot mistä haluaisit blogissani lukea
3. Saat kolmannen arvan, kun arvaat mikä on arkielämässäni suurin käytännön haaste (tai vaikka top-3)

Laita jokin tunnistettava nimimerkki, jos sinulla ei ole blogger- tai google+ tunnusta laita mukaan myös sähköpostiosoite. Paketti toimitetaan ihan minne vaan :) paitsi ei Tokioon ystävälleni, joka yrittää sitkeästi lukea blogiani google translatella.

Aikaa on lauantai-iltaan 8.11 klo 23 saakka.

Palkintona on jotain tuiki tärkeitä tarvikkeita, jotka ovat suorastaan design-kamaa :)

Kevyt ja litteä laatikko. Hyvin tyypillinen pakkaus tuotteen lähtömaalle

Tadaa! Sisällä on viisi paria japanilaisia puikkoja. Palkinnon olen hankkinut Tokiosta.


Puikkoja koristaa japanilaiset maisemat. Niitä on tietenkin viisi paria, koska viisi on onnen luku ja kuusi taisi olla kuoleman luku. Niin ja onhan Kepposiakin viisi :)


Jos et lämpene puikoille, niin voit toki valita palkinnoksesi leivontakirjan. 


Piristä päivääni ja laita arpoja vetämään :D

PS. Kerro kumman palkinnon haluaisit

2. marraskuuta 2014

Halloween 2014

Meillä on juhlittu Halloweenia jo useana vuotena. Tällä kertaa oli vuorossa pienet juhlat oman perheen kesken, saimmehan pitkästä aikaa kylään mummin ja ukin. Pieniin juhliin kuului naamiaspukuvarastosta valitut asut lapsille, hiukan edellisvuosien koristeita ja kauhea kahvipöytä. Halloweenin kanssa on mukavan joustavaa. Me juhlimme sitä vasta sunnuntaina. Kiva, kun voi sovittaa juhlan omaan kalenteriin. Jouluaaton kanssa tuskin toimisi "Äiti on nyt vähän väsynyt, juhlat tulevat ainakin päivän myöhässä" :D

Tarkoitus oli juhlia pienellä vaivalla tarjoilujen ja etenkin siivoamisen suhteen sekä hyödyntää aikaisempien vuosien koristeet. Ensimmäinen takaisku tuli ruokakaupassa perjantaina, josta oli myyty jokaikinen Halloween-tuote loppuun. Kahvipöydän koristeena oli tänä vuonna perinteisesti pääkallo. Koska jäimme ilman silmämunakarkkeja (kirottua!) sekä ilman tekokieltä, valtasivat hämähäkit pääkallon.


Ylimääräiset Halloween-naamarit ripustelimme koristeiksi. Aika tylyn näköinen :)


Kätevien Emäntien rapuillallisiin Anna teki ihanat pompomit. Päätin heti uusiokäyttää ne ja säästää ne Halloweeniksi. Meidän verenhimonen dracula yritti saalistaa noita ihania jättimäisiä verihiutaleita :)

Anna blogissa on ohje pompomien tekoon. Ei ole vaikea homma ja pompomit ovat hyvin näyttävä koriste.

Draculan veriunelma

P. Kallosen lemmikkihämähäkkikin oli kömpinyt mukaan juhliin.


Onneksi ostin kattaustarvikkeet jo vuosi sitten :) Ihanat Halloween-lautaset ja -servietit.


Suolaisena tarjoilimme peikon sisälmyksiä ja halutessaan niiden päälle sai ripoitella peikon hilsettä. On ne meidän pojat vielä kuitenkin aika pieniä, koska peikon sisälmykset olivat liikaa :) Suurin sankari söi yhden.


Peikon sisälmykset olivat keitettyjä tuoretortelliineja, kinkkuleikettä ja reilu loraus punaista elintarvikeväriä. Meillä on ajoittain ruuaksi tortelliineja ja niitä menee noin 20kpl per poika. 60 tortelliinin sijasta menikki oli 1,5. Ihmeellinen vaikutus on tuolla täysin mauttomalla punaisella elintarvikevärillä :D


Kaverina oli klassiset paistetut sormentyngät


Dracula tankkaa veret sormineen päivineen


Sitten olikin aika siirtyä herkkuihin.

Suklaiset haamumuffinsit à la Amica/Fazer



Minun suosikkini olivat räkäleivät. Vihreä viittaa mukavasti poskiontelotulehdukseen

Ihanat herkut: Digestive-keksejä päällystettynä pistaasi-valkosuklaalevitteellä. NAM!

Pojille oli erilaisia karkkeja, kuten nuo valotikkarit

Tikkarit eivät kuulemma olleet oikein minkään makuisia, mutta hieno oli valoefekti kasvoja vasten :)



Meillä koristeet jäävät paikoilleen ja seuraavaksi alan kiertämään lähiseudun muita ruokakauppoja löytääkseni Halloween-karkkeja. Kuopuksella on tulossa perinteiset Halloween-synttärit. 

1. marraskuuta 2014

Joulukoristekiima

Se oli maanantai 27.10, kävelimme esikoisen kanssa Stockmannin lävitse. Tulimme täysin yllätetyksi: jouduimme joulukoristeosastolle. Voi sitä välkettä ja kimallusta. Jouduimme täysin joulukoristeiden valtaan. Esikoiselle iski hirvittävä tarve hankkia välittömästi uusia joulukoristeita. Ainakin yksi saman tien! Miksei voida uusia koko koristevarastoa?

Voi tuota koristeiden tulvaa! Koristeissa ei tarvitse tyytyä perinteiseen joulutyyliin. Kuusensa voi koristella mansikoilla, kultaisilla balettitanssijoilla tai vaikkapa kristallikruunuilla.



Tai miten olisi kuusen täydeltä herkkuja?


Kristallikruunuja kuuseen

Minä olen perinteisempien koristeiden ystävä. Valkoista, lasia, hopeaa, lumiukkoja - ne ovat suosikkejani.

Nämä viehättivät sekä poikaa että äitiä

Minusta ihanat, pojasta ihan tylsät

Mökit kelpaavat molemmille

Söpöt pöllöpallot

Nämä olisimme ehdottomasti valinneet, jos olisivat olleet kuusenkoristeita

Arvaatkaas mitä valitsimme? Emme mitään. Ei ollut mahdollista valita riittävän nopeasti yhtä koristetta :) 

Lisäksi täytyy vähän kerrata, että minkälaisia koristeita hankin viime jouluksi Pariisista ja valita sellaisia, jotka sopivat niiden kanssa yhteen.

Poikien kanssa olemme aloittaneet keskustelun joulukalenterista. Esikoinen nimittäin katsoi kaupassa Legojoulukalenteria ja pyysi minua ostamaan sen. Kierosti sanoin, että valitse vaan mieleisesi Legokalenteri. Ja sitten hetken päästä lisäsin, että jos valitsee Legokalenterin niin sitten ei saa joulusukkaa. Tämän syksyn väsy on sellainen, että voisin skipata koko puuhakalenterin ja ajattelin tällä lailla kierosti tehdä sen. Ensimmäinen yritys ei mennyt vielä lävitse. Esikoinen laittoi kalenterin takaisin ja sanoi miettivänsä asiaa: "Ne joulupuuhat on kivoja".