Kotikokkailuja sekä pullatestissä Pauligin huvila

Olin taas tässä käymässä Meilahden sairaala-alueella ja yleensä noiden reissujen jälkeen palkitsen itseni kahvilakäynnillä. Olin aikeissa mennä sympaattiseen Cafe Regattaan. Löysin parkkipaikan aika läheltä sitä ja kun nousin autosta ulos tajusin pysäköineeni aivan Pauligin huvilan viereen.

Villa Hummelvik, jota taas nykyisin kutsutaan Pauligin huvilaksi, oli pitkään Helsingin kaupungin omistuksessa. Kaupunki on jo pidempään myynyt vanhoja hienoja, mutta kalliita korjauksia odottavia, kiinteistöjään pois. Myös Villa Hummelvik tuli myyntiin. Sen osti Pauligin suvun omistama yritys. Heillä on historialliset vahvat siteet rakennukseen, se kuului Pauligeille 46 vuoden ajan. Tiet erkanivat, kun tontin vuokrasopimus aikoinaan päättyi 1930-luvulla. Kaupunki purki tontilla olleet sivurakennukset, jäljelle jäi vain huvila ja sen ranta-aitta, jossa toimii Cafe Regatta.

Pauligien yrityksellä oli edessä pitkä ja vaativa miljoonaremontti. Paulig on luvannut jo ostovaiheessa kaupunkilaisille pääsyä huvilaan. Siellä on tarkoituksena järjestää taidenäyttelyitä ja kivijalassa toimii Cafe Bertha, joka on nimetty aikoinaan huvilan hankkineen Pauligin pariskunnan vaimon mukaan.

Cafe Berthan miljöö on todella kaunis, kukat kukkivat huvilan edustalla, isot puut ja vehreys eivät tunnu kaupunkiolosuhteilta lainkaan. Sisällä on yllättävän vähän asiakaspaikkoja. Tilat ovat tyylikkäät. Kauniina elokuisena päivänä valitsin ulkopöydän.

Tulin paikalle hieman nälissäni, joten päätin ottaa myös pienen lohipiirakan cappucinon ja korvapuustin lisäksi. Kassalla oli pieni järkytys, lasku oli 17,9€. Odotin saavani kyseiseen hintaan spektaakkelimaisen hyvän pullan ja piiraan. Piiras oli oikeastaan aika reilun kokoinen ja siinä oli hyvin lohta. Korvapuusti oli tavanomainen, tosin mehevä ja sopivasti kanelinen. Minun makuuni paistoaika oli ollut vähän liian pitkä, koska pohjakerros oli ehtinyt kovettumaan liikaa. Cappucino oli hyvä.

Tuotteet olivat hyvää keskitasoa, mutta tasoon nähden hinnoittelussa on mielestäni liian iso miljöölisä. Mutta kuten sanoin viehättävä paikka. 

***

Kotona pääsin herkuttelemaan esikoisen koeversioilla pavlovasta. Ne eivät olleet keskitasoisia vaan oli suorastaan loistavia. Esikoinen teki itse marenkipohjat, keitti kaardemummalla maustetun marjakompotin ja valmisti mascarpone-kermavaahdon. 

Esikoisen tekemä pavlova. Marjakompotissa oli kaupan pakastemarjasekoitus, jossa oli mukana herukkaa, jonka kirpeys taittoi hyvin marenkipohjan makeutta.

Näitä esikoisemme herkullisia ruokia ja jälkkäreitä syödessäni aina mietin, että pääsisipä poika opiskelemaan Helsinkiin ja suostuisipa hän asumaan kotona :)

Minun leivontani tuntui aika vaatimattomalta esikoisen suoritukseen verrattuna. Tein perheelle pellillisen omenapiirakkaa. Sehän katosi ihan muutamassa tunnissa, joten maku oli ihan kohdillaan.

Pizzauuni on onnistuneesti otettu käyttöön ja ensimmäiset pizzat syöty. Esikoinen hoiti koko homman alusta lautaselle saakka. Testierässä täytteet olivat sitä, mitä esikoinen pizzalle laittoi. Myöhemmin jokainen voi täyttää omansa. Pizza oli todella hyvää. Minähän en ole mikään suuri pizza ystävä, mutta nämä maistuivat.

Kun loppukesästä kasvikset kypsyvät syömme aina kukkakaaligratiinia sekä jotain kesäkurpitsaruokaa. Silloin kun grillasimme nykyista paljon enemmän, grillasimme paljon kesäkurpitsaa. Tänä kesänä ja syksynä kesäkurpitsa on päätynyt lautasellemme pastan kaveriksi.

Meillä ateriakiertoon kuuluu muutama "kastikkeeton" pasta. Niissä siis säästetään pastan keitinvettä pieni määrä parista ruokalusikallisesta puoleen desiin pastan määrästä riippuen. Saman verran ruokakermaa. Valutettu pasta laitetaan takaisin kattilaan ja nesteet perään ja kevyt sekoitus. Tässä kohtaa laitan usein vielä vähän yrttejä mukaan sekä lohipastalle sitruunamehua. Pasta annostellaan lautaselle ja täytteet päälle.

Kesäkurpitsan pareina käytämme paistettua chevreä tai murusteltua fetaa ja paahdettua pinjansiemeniä.

Tämän pasta-annoksen valmisti Hra Kepponen ja jestas oli hyvää

Helsingissä satoi paljon perjantaina ja sää oli synkkä ja sateinen lauantainakin. Päätimme avata syyskauden valmistamalla pitkään haudutettavaa Burgungin pataa sunnuntairuuaksi. Tänään sunnuntaina sää on ihanan aurinkoinen ja houkuttelee ulkoilemaan. Mutta ei auta, jonkun pitää haudutella pataruokaa.

Mukavaa sunnuntaita!