Puotilan Kartanon Halloween-puisto

Halloween-humputtelija se täällä raportoi jälleen huvitteluistaan! Olen suhtautunut tänä vuonna halloweeniin vakavasti. Aloitin kurpitsojen ihalun jo syyskuussa Koiramäen Pajutallilla, sitten olin vuorossa halloween-teemaan kallistuvat Kurpitsajuhlat Halikossa ja viimeisenä vielä Puotilan Kartanon Halloweeks tapahtuma. Se järjestettiin nyt kolmatta kertaa.

Tänäkin vuonna vierailin Halloweeks-puistossa blogiystäväni Marjon kanssa. Nyt olimme liikkeellä vasta pimeällä. Halloweeks on jälleen taitavasti koottu. Siellä on monta aikaisemmilta vuosilta tuttuja elementtejä, mutta myös uusia. Halloweek-puistossa on tänä vuonna uutuutena muutamia tulishow-esityksiä. Meidän vierailuiltana ei sellaista ollut. Jotain erikoista meidän vierailuiltanamme oli - nimittäin aivan hurja sumu. Se toi oman lisänsä puiston tunnelmaan.

Karkki vai kepponen?

Tämä valaistu kurpitsakartio on hieno

Aloin haaveilemaan tälläisestä valopuusta omalle pihalleni

Kyllä tämäkin kävisi meille niin hyvin :)

Puiden loput lehdet näyttivät komeilta valaistuna

Yksi suosikeistani on luurankoperhe, jolla on auto-ongelmia. Konepellin alla häärivät kurpitsamiehet. Päänä on kurpitsa ja pyllykin muodostuu kahdesta kurpitsasta. Viime vuonna kävin asettelemassa kurpitsamiesten housuja sopivammin vilauttamaan hieman kurpitsaisia pakaroita.

Reissu on päättynyt Puotilan Kartanon pihaan luurankoperheellä

Olemme käyttäneet ajo-opetusautoamme uudessa korjaamossa pari kertaa ja aloin epäilemään, että onkohan nämä kaverit siellä kuutamokeikkailemassa. Aika erikoisen ehdotuksen saimme korjaamolta. Mutta siitä lisää joskus toiste.

Noidan kattilasta on lähtenyt kuplia omille teilleen ja niitä innostuvat jahtamaan sekä pienet että isot vierailijat

Nämä vaunut eivät vieneet minua kotiin

En mahtunut tähän kuljetukseen mukaan eikä lähtöajastakaan ollut tietoa

Puotilan Kartanon piha-alueella oleva Halloweek on avoinna 2.11 saakka. Lisätiedot tapahtuman sivulta: https://halloweenpuisto.fi/

Karmean hauskaa halloweeniä kaikille sitä viettäville!

 

Yleisöryntäys Halikon Kurpitsaviikoille

Minä tykkään kurpitsajuhlista ja halloweenistä. Kun pojat olivat pieniä, niin juhlimme halloweeniä ihan urakalla. Meillä oli halloweenjuhlat, joissa oli yleensä paikalla serkkuni perheensä kanssa ja joku toinenkin ystäväperhe. Esikoinen ja kuopus ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä marraskuussa ja usein jommallakummalla tai molemmilla oli vielä halloween-teemaiset synttärit. Viime vuosina halloween on typistynyt teemakoristeltuihin leivonnaisiin. Kahtena edellisenä vuotena olen juhlistanut halloweeniä käymällä Puotilan Kartanon Halloweeks-puistossa. Tarkoituksenani on mennä sinne tänäkin vuonna.

Tänä vuonna toteutin pitkäaikaisen haaveeni vierailla Halikon Kurpitsaviikoilla, jonne Rannikon Puutarha toteuttaa upean kurpitsapuiston. Ystäväni Sirpa lähti kaveriksi. Sirpa meni ensin tapaamaan äitiään hoivakotiin ja minä jäin kauppakeskus Myllyyn ostoksille. Oli tehokas reissu. Sitten kävimme keskustassa syömässä ja lopulta kohti Halikkoa.

Sirpa on käynyt Kurpitsapuistossa muutaman kerran ennenkin ja hän oli myös katsonut valmiiksi tärppejä pysäköintiin. Tärpit eivät auttaneet meitä. Päädyimme kolmannelle kierrokselle Halikon ympäri ennenkuin löysimme parkkipaikan. Tämä aiheutti sen, että pimeä tuli liian nopeasti. Kurpitsapuisto on toki tunnelmallinen pimeälläkin, mutta siellä ei ole yleisvalaistusta. Kävijöitä ilmaistapahtumassa oli todella paljon. Halikon vanhan sillan ylitse käveltiin jonossa. Vohvelijonotkin oli hurjan pitkät.

Innokkaita vierailijoita jonoksi saakka autolla sekä kävellen

Nämä useilla kurpitsoilla päällystetyt rakennukset olivat minusta hienointa antia. Komea!

Tämä oli ehkä paras

Kurpitsapuistossa oli paikalla hurjia ja vielä hurjempia luurankoja

Luurankoja oli kokonainen bändillinen

Paikalle kannatti saapua pyörällä eikä autolla

"Maissilabyrintti" johdatti heinäpaalilinnaan. Jono oli aikamoinen ja pimeäkin jo, joten se jäi sisältä kokematta. Komea rakennelma.

Hän kaiversi maksusta tilauskurpitsoja

"Ammattikaivertajan" tekemä upea norsu

Näitä kurpitsoja oli koristeina paljon

Hienot kurpitsaviikot oli Halikossa. Minuun makuuni kävijöitä oli jo liikaa, joten toista kertaa tuskin lähden paikan päälle lauantaina tai sunnuntaina. Olen tyytyväinen, että pääsin vihdoin kokemaan tapahtuman.

Halikon kirkon ympäristössä oli Alexander Reichsteinin valotaideos "They were here". Olen ihastellut hänen teoksiaan aikaisemmin ainakin Lux Helsingissä. Kirkon seinään heijastui illan pimeydessä myöskin valoteos ja sisälläkin oli valoteos. Hieno kokonaisuus!

They were here teoksen hahmoja kauempaa kuvattuna

Teoksen hahmoja lähempää

Samat patsaat auringon laskiessa

Ehdin nähdä ruskaa Aurajoen rannalla

Ja syödä herkullisen curryn Ravintola Norsussa

Ihan yhdessä hujauksessa on mennyt lokakuu. Kohta on inhokkini marraskuun vuoro. Aion parantaa marraskuutani kausivaloilla, hyvällä ruualla ja aloittamalla postaukset Keski-Aasian reissustani.

Viiden uuden vaatteen vuosi

Tänä vuonna tarkoituksenani oli hankkia uusia kesävaatteita. Tavoitelistalla yhden onnistuneen t-paitaostojsen jälkeen oli uudet kesähousut, caprit, toinen t-paita ja joku lyhythihainen mekko. Tiesin, minkä mekon haluaisin, mutta muut olivat minua nopeampia ja jäin nuolemaan näppejäni. En kyllä yhtään ymmärrä tätä "uutta pula-aikaa", jolloin tavarat loppuvat nettikaupasta hetkessä. En sitten saanut aikaiseksi ostaa mitään kesävaatteita.

Pienellä tsemppaamisella olen saanut ostettua tänä vuonna viisi vaatetta. Tiedän, että jotkut tsemppaavat niin päin, että uutena saa ostaa vain viisi vaatetta. Olin viime viikonloppuna Turussa ja sain sillä reissulla hankittua itselleni housut ja takin. Tavoitteenani on ylittää tämä viiden vaatteet kiintiö ja ostaa jossain välissä jotkut asiallisen näköiset korottomat talvinilkkurit.

Nytpä pläytän teille esille viiden vaatteen vuoteni.

Kukkakuosinen collegepaita
Minä tykkään väreistä ja kukkakuoseista ja rakastan tätä kuosia. Valmistaja Kaiko. Ihana paita, toivottavasti kestää hyvin pesuja.

Kukkakuosinen mekko
Luin huonosti tuotekuvauksen ja kuvittelin tämänkin mekon olevan paksua ja laadukasta trikoota niin kuin ensimmäinen Nakoalta ostamani mekko. Tämä olikin ei joustavaa materiaalia ja harkitsin vakaasti palautusta. Mutta unohdin. 

Ensin ajattelin, että mekko on ehkä liian juhlava toimistolle, mutta nyt ajattelen, että vähän paksumpien sukkahousujen ja loafereitten kanssa mekko sopii arkeen ihan hyvin.

Mustat housut
Näitä Laurie-merkkisiä kapeita housuja on joskus myyty ihmehousuina, koska käyvät jokaiselle vartalolle. Olen käyttänyt Laurien housuja ainakin 15 vuotta. Näissä uusimmissa housuissa on upotetut taskut ja ne jotenkin usein hieman irvistelevät päälläni. Mutta päätin olla välittämättä siitä ja yleensä käytän näitä housuja tunikoiden kanssa.

Kaupan mallipylly

Kevyttoppatakki
Tavoitteenani oli ostaa siisti kesätakki ja siisti syystakki. En saanut kumpaakaan hankittua, mutta sain hankittua kevyttoppatakin Zizzistä.

Kävin heti ulkoiluttamassa uutta takkia Halikon kurpitsaviikoilla ja se oli juuri sopiva viileään säähän. En tiedä, että miten tuo salamalla pimeässä otettu kuva näyttää siltä kuin minulla olisi vain toinen silmä meikattu, mutta luottakaa sanaani, että niin ei ollut.

T-paita
Alkukesästä ostin aikaisemmin esittelemäni t-paidan Verson puodista. Materiaali on niin ihanaa päällä, että olen harkinnut ostavani saman paidan pitkähihaisena. Kuosikin on minulle mieluinen. Mutta kannattaako vähän vaatteita hankkivan ostaa kaksi samanlaista tuotetta jossa erona on vain hihanpituus?

Melkein jo ahdistaa ensi vuodelle siirtynyt patoutunut vaatekysyntä. Tarvitsisin kaikki listalla olleet vaatteet, uudet kävelyyn sopivat sandaalit ja lakkiaisiin sopivan mekon. Uusi uimapukukin pitäisi hankkia. Alusvaatteitakin pitäisi uusia.

Minun ekotekoni ovat se, että teen ostoksia varsin harkitusti ja yritän käyttää jokaisen hankkimani tavaran loppuun saakka korjaten ja huoltaen. Tämä koskee vaatteiden ohella myös kaikkia kodinhankintoja. Muut ekotekoni ovat se, että yritän pitää ruokahävikin mahdollisimman pienenä ja se, että perheen ykkösautona on sähköauto, kakkosauto on poikien ajo-opetusta varten. Molemmilla ajetaan aika vähän, etenkin ajo-opetusautolla. Nuoriso ja Hra Kepponen käyttävät julkista ja minä käyn 1-2 kertaa viikossa toimistolla.

Mukavaa viikonloppua!

Kuningasrapusafari ja ihana Pykeija

Kesäinen matkapostaussarjani pohjoisen reissusta on jäänyt kesken ja Norjan upea Pykeija esittelemättä.  Pykeija on pieni kalastajakylä Varanginvuonon etelärannalla. Reilun parinsadan asukkaan kylällä on suomalaiset juuret ja siksi sitä kutsutaan myös Pikku-Suomeksi. Suomalaisia siirtolaisia muutti Pykeijaan 1700-luvulla nälänhätää pakoon kalastamaan Jäämeren rannalle. Suurin muuttoaalto oli 1800-luvun puolivälissä. Iso osa Pykeijan eläkeikäisistä asukkaista osaa suomea tai meänkieltä, nuoremmat puhuvat vain norjaa. 

Pykeija on ollut pitkään aika eristynyt paikka, tie sinne rakennettiin vasta 1960-luvulla. Sitä ennen Pykeijaan pääsi veneellä Varanginvuonon toiselta puolelta Vesisaaresta. Tänä päivänä hyväkuntoista, joskin aika mutkaista tietä pitkin tulee matkaa lähimpään isompaan norjalaiseen paikkaan eli Kirkkoniemelle noin 100km. Suomen Nuorgam on vajaan 10km lähempänä.

Kauniit vuonomaisemat alkavat hyvin nopeasti matkalla Nuorgamista Pykeijaan. Ajopäivänämme liikenne oli hyvin rauhallista ja meidän oli helppo pysäyttää komeiden maisemien ääreen aina halutessamme. Säähän reissullamme oli upea - helteinen ja aurinkoinen. Tämä oli ensimmäinen reissu Hra Kepposelle pohjoiseen kesällä, joten tuli pysähdeltyä useasti.

Maisemakuva matkalla Pykeijaan

Matkalla Pykeijaan

Suloinen Pykeijan kylä

Pykeija on suomalaisten keskuudessa suosittu kohde ympäröivän upean luonnon ja maisemien vuoksi. Kohtuullisen ajomatkan päässä Pykeijasta löytyy lisää mielenkiintoisia retkeilykohteita. Suosituimpien kärjessä ovat iso rullakivien peittämä ranta Luovttat ja lintujen suojelusaari Hornoya. Meillä jäi molemmat kokematta. Lintusaarella voi bongata lunneja ja lunnien vuoksi olisin kiinnostunut vielä palaamaan Pykeijaan.

Meidän Pykeijan rento ohjelma sisälsi saunomista Jäämeren saunassa, jota pyörittää edelleenkin kahdeksankymppinen Elsa, sekä kuningasrapusafarin, jonka päätteeksi herkuteltiin ravuilla.

Hra Kepposta oli etukäteen hieman jännittänyt kuningasrapusafari. Hän oli kuvitellut itsensä tuijottamassa horisonttiin merisairaana isojen, jääkylmien aaltojen pyyhkiessä troolarin kannen yli. Todellisuus oli todellakin tarua ihmeellisempi. Jäämeri oli aivan tyyni, aurinko paistoi todella kirkkaasti ja taivas oli huikean sininen. Paksuissa kelluntapuvuissa oli myös mukavan lämmin istuskella kumiveneessä penkillä. Kippari ajeli niin hissukseen, että ei tarvinnut jännittää lainkaan, että pysyykö kyydissä. Kreikassa pari vuotta sitten istuimme kumiveneen pyöreän reunan päällä ja naiskippari päästeli sellaista kyytiä merellä, että alkoi jo vähän jännittämään, että pysynkö kyydissä. Hra Kepponen ei ole unohtanut sitä kyytiä.

Kelluntapuku ja sen päällä paukkuliivit. Liivien kiinnitys oppaan tekemänä.

Norjalainen kippari ja suomalainen avustaja 

Sään lisäksi meillä kävi hyvä tuuri myös retkiryhmän kanssa. Meidän lisäksemme kuningasrapusafarille osallistui kolme suomalaista naista. He kuuluivat Pykeijan Ystävät ry:hyn ja olivat vuosittaisella Pykeijan matkallaan. Kivaa seuraa ja meitä oli mukavan pieni porukka.

Hra Kepponen näyttää varsin tyytyväiseltä veneilyolosuhteisiin

Sähkövinssi nostaa rapumerran reilun parinkymmenen metrin syvyydestä

Saalista riittää

Jokainen retkeläinen kävi vuorollaan ottamassa yhden ravun merrasta. Ravut yrittivät harata vastaan.

Minun käteeni osui varsin kookas rapu

Saavillinen saalista. Yksi rapu tosin yrittää häipyä paikalta

Vasemmalla uros, oikealla naaras. Helppo tunnistaa, naaraalla on isompi "pylly" eli tuo keskiosa, josta jalat alkavat

Naarasravulla on isosti mätiä. Maistelimme mätiä suoraan ravusta. Ei ollut mikään kulinaristinen nautinto. Naarasravut palautetaan mereen, vain urokset päätyvät saaliiksi. 

Mätiä suuhun suoraan ravusta. Seuraavaksi rapu heivattiin takaisin mereen.

Tässä kohtaa rapu on jo otettu hengiltä

 Tottakai Hra Kepponen halusi poseerata Alienin facehugger tyyliin :D

Suurin tuolta paikalta saatu rapu onn ollut hieman päälle 20kg. Rapu, jonka minä nostin merrasta oli vajaa 6kg.

Hylkeitäkin bongattiin veneestä

Kuningasrapu on vieraslaji Norjan rannikolla. Venäläinen tutkija halusi kokeilla, että menestyisikö kuningasrapu Barentsinmerellä ja siirsi rapuja Murmanskin alueelle. Nykyinen runsas ja levinnyt kanta on saanut alkunsa vain muutamasta yksilöstä. Katsoin kerran dokumentin, jossa kuvattiin merenpohjan peittävää rapulauttaa ja sitä verrattiin pieneen ekologiseen katastrofiin. Kalakanta rapujen alueella on heikentynyt huomattavasti. Toisaalta ravuista on tullut tärkeä tulonlähde Pohjois-Norjan pikkukylille.

Lopuksi oli vielä rapujen syömistä. Ravusta syödään vain jalat ja niissä onkin kivasti syötävää. Norjalaisen keittiön tykötarpeet ravuille oli hieman liian vaatimattomat. Tarjolla oli kaupan purkista aiolia tai sweet chiliä. Minä olisin halunnut maistaa kunigasrapua ainakin skagen röränä ja sitruunaisen majoneesin kanssa. Tarjolla oli rapua niin paljon, ettemme jaksaneet syödä kaikkea.

Pykeijan toinen aktiviteettimme oli melkein yhtä upea kokemus kuin kuningasrapusafari. Olin varannut meille saunavuoron legendaarisesta Jäämeren saunasta. Sitä varatessani olin sen verran myöhään liikkeellä, että vuoroa ei päässyt juurikaan valitsemaan. Siinäkin oli onni myöden, koska saunavuoromme aikana alkuillasta aurinko paistoi vielä ihanan lämpöisesti. Minä tietenkin uin ja ihana auringonpaiste kannusti Hra Kepposenkin Jäämereen uimaan useamman kerran. Minä ajattelin, että vesi olisi ollut jopa viisitoista, mutta myöhemmin selvisi, että se oli vain 12 astetta. Erinomainen suoritus Hra Kepposelta. Kahden tunnin saunavuoro hurahti nopeasti.

Jäämeren Sauna on tuo vaalea räystäinen mökki veneen yläpuolella

Oli hyvät löylyt!

Koska vesi tuntui niin ihanalta ja hiekkapohja täydelliseltä, niin otin parit uimaselfiet

Hra Kepponen kahlaa uimaan

Pykeijan palvelut ovat muutama ravintola ja yksi pieni kauppa. Majoitusta on saatavilla rajoitetusti, joten se kannattaa varata ajoissa. Booking.com teki minulle sellaisen yllätyksen, että se tarjosi majoitusta Vadsössä eli Vesisaaressa ja näytti etäisyydeksi Pykeijaan n. 15km. Etäisyys on sen 15km meriteitse, mutta maata pitkin n. 90min ajomatka. Tämän huomasin vasta viime tingassa. Sain vaihdettua majoituksen Pykeijaan, mutta se tuli aika kalliiksi. Pykeijasta tulee matkaa lähimmälle bensa-asemalle useampi kymmenen kilometriä, joten paikalle kannattaa saapua täydellä tankilla. 

Poroja Pykeijassa

Pykeijasta matkamme jatkui Kirkenesiin eli Kirkkoniemeen. Välipysäyksen teimme ihastelemaan Neidenin kirkkoa ja vesiputousta ennen Kirkkoniemeä. Lueskellessani Kirkkoniemestä, sen valteiksi sanottiin hyvät ulkoilumahdollisuudet heti kaupungin ulkopuolella sekä runsaahko retkitarjonta. Retkitarjontaa ylläpitää se, että Kirkkoniemi on Norja rannikkoristeilyjen päätepiste ja se tuo turisteja kaupunkiin. Kirkkoniemessä on ympärivuotinen mahdollisuus nähdä ja kokea lunta lumihotellissa.

Neidenin eli Norjan Näätämön kaunis puukirkko

Ulkokuoressa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia

Kirkkoniemessä ajelimme kaupunkia ympäri ja kävimme kävelyllä. Lisäksi osallistuimme maksulliseen opastukseen Anders grottaan, joka on toisen maailmansodan aikana rakennettu väestösuoja. Saimme siellä keski-eurooppalaiselta (olisiko ollut hollantilainen) oppaalta mielenkiintoisen katsauksen Kirkkoniemen historiaan. Opas tuli sieltä lumihotellilta pitämään kierroksen.

Reissun ainoat viileät hetket olivat Anders grottassa :)

1900-luvun alussa Norjan valtio tarjosi erilaisia kannustimia Kirkkoniemeen muuttamiseen. Niistä huolimatta kaupunki kasvoi aika hitaasti. Ennen toista maailmansotaa Kirkkoniemi oli vilkastunut ja kasvanut. Siellä ei paljoa sotaa ajateltu. Ällistys oli aikamoinen, kun Natsi-Saksa saapui tuhansien sotilaiden joukolla valtaamaan Kirkkoniemen. Sodan aikana Kirkkoniemessä oli vähintään 10000 saksalaista sotilaista jatkuvasti. Kirkkoniemen kautta saksalaiset lähtivät Murmanskin valtaukseen, jolloin joukkojen määrä oli moninkertainen.

Kirkkoniemen pääkatu ennen sotaa

Anders grotta tuli Kirkkoniemen asukkaille tutuksi. Kaupunkia pommitettiin erittäin runsaasti. Kirkkoniemi oli yksi pommitetuimmista kaupungeista sodan aikana. Siviilejä ei kuoli erittäin vähän pommituksissa. Taloista jäi muistaakseni 3kpl pystyyn. Neuvostoliiton sotilaat valtasivat sodan loppuvaiheessa Kirkkoniemen. Monessakin vallatussa kohteessa neuvostojoukot syyllistyivät sotarikoksiin ja  julmuuksiin siviilejä kohtaan, mutta Kirkkoniemessä siviilejä kohdeltiin hyvin. Syynä on pidetty kirkkoniemeläisten läheisiä suhteita raja-alueiden asukkaisiin. Rajan ylitse on tehty kauppaa ja avioiduttu pitkään. 

Kirkkoniemen keskusta sodan jälkeen

Muistopatsas kaatuneille neuvostoliittolaisille sotilaille on vielä paikallaan

Toiseksi Kirkkoniemen kohteeksi olin suunnitellut rajaseudusta kertovaa museota. Minuun iskikin laiskuus ja päätin, että jätetään museo väliin. Kirkkoniemi jäi vähän vaisuksi kokemukseksi, koska se kehuttu ympäröivä luonto jäi kokematta. Pykeijan kokemusten jälkeen oli myös vaikea tehdä vaikutusta.

Kesälappi 2025 postaukset:
Pikku Kepponen: Ihana päivä Inarissa

Pikku Kepponen: Maisemarakkauteni on upea Utsjoki
Pikku Kepponen: Jäämeren vuonosta tuli Pulmankijärvi