Lupiiniojassa ja Välimeren makumatkalla Urjalassa

Vähintään kerran vuodessa käyn ystäväni Leenan luona yökyläilemässä. Moni muistaa sekä blogissa että instassa Leenan kauniin kodin "Olet taas siellä ihanan värikkäässä talossa!" Leenan koti onkin todella kaunis ja persoonallinen.

Muutama kuva Leenan kodista alla.
Tässä vanhassa postauksessani on enemmän kuvia Pikku Kepponen: Melkein kuin Strömsössä

Aika usein askartelemme tai kokkaamme jotain ihania ruokia yhdessä Leenan kanssa. Minä olen näppärä keittiössä, mutta Leena on vielä taitavampi. Katsoimme kalenterista päivän kesäkuulle ja jäimme miettimään, että kokkaammeko jotain vähän vaativampaa vai askartelemmeko. Myöhemmin Leena kysyi, että olisiko meidän mahdollista vielä vaihtaa päivää, jos innostuisin lähtemään hänen kanssaan Urjalan Kyläkahvilan makumatkalle Välimerelle. No, minähän innostuin.

Kyläkahvilan takana ilmeisesti häärii aktiivinen ja aikaansaava K-kauppiaspariskunta. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että Urjalan kokoisessa paikassa on tälläistä toimintaa. Wikipedian mukaan Urjalan väliluku on n. 4500. Leena kertoi, että Urjalan perjantaitori on erittäin suosittu läpi vuoden. Kesäaika näkyy Kyläkahvilankin laajentuneissa aukioloajoissa.

 

Moikka Urjalan Kyläkahvilasta

Leena

Päälläni on muuten mekko Akaan Pellavatehtaasta. Tarkoituksenani oli ehtiä perjantaina niin aikaisin liikkeelle, että olisin ehtinyt käymään Pellavatehtaalla. Mutta jäi väliin. 

Makumatka Välimerelle oli täyttänyt ravintolasalin mukavasti

Ensimmäinen ällistyttävän kiva juttu oli juomien kanssa. Tarjoilija kysyi, että otammeko viinipaketit. Leena ei käytä alkoholia ja minun vatsani oli tuona viikonloppuna huonossa kunnossa, joten molemmat valitsimme alkoholittoman linjan. Tarjoilija sanoi, että heillä on ateriaan sopivat limsat! Pientuottajalta mukavan hapokkaita juomia, jotka sopivat hyvin alkumaljaksi ihan ruuankin kaveriksi. Meinasin pudota tuolilta. Kyseessähän oli tietenkin paikallista tuotantoa. Urjalalainen Kajabackan tila valmistaa viinejä sekä kahta eri limsaa: karviaislimua ja viherherukkalimua. Erinomaisia molemmat! Osa S-marketeista myy näitä limuja.

Kajabacan marja- ja viinitila | Urjala, Etelä-Pirkanmaa

Kaikki ruoka-aineallergiamme huomioitiin menussa hienosti! 

Illan menu ja lasissa karviaislimsaa

Hyvää hummusta, valutettua jugurttia ja granaattiomenaa sekä pitaleipää. Tykkäsin.

Ranskalainen kesäkeitto, kiva annos tämäkin

Kanasouvlaki olisi vaatinut minusta paistopintaa, sellaiset grillin jäljet ja ehkä jopa vähän pidemmän paistoajan. Tämä siis parannusehdotus, kaiken söin. Lisukkeet olivat hyvät.

Kakussa maistui mustapippuri, inkivääri ja kaneli ainakin ja kermavaahdossa appelsiini. Erinomainen päätös illalliselle.

Hurraa-huuto tälläisille yrittäjille! 

Somessa minulta kysyttiin, että vastasiko ruuan laatu helsinkiläisiä ravintoloita. Helsingissä paikkoja riittää monessa hintaluokassa ja omassa hintaluokassaan Urjalan Kyläkahvila pärjää vallan mainiosti. Helsingin kalliille ja "isojen" kokkinimien ranskalaisille ravintoloille sekä libanonilaisille on aika hankala Urjalan väestöpohjalla pärjätä. Hinnatkin ovat sitten kaksinkertaiset noissa paikoissa. Ravintolahinnoista tuli mieleen ravintoloiden ahdinko. Meidän perheen ruokalaskut ovat niin tähtitieteelliset, että ruokalaskujen pienentämisyritysten lisäksi olemme myös vähentäneet kaikkea ravintolaruokaa - etenkin noita kalliita ravintolakäyntejä, mutta myös ihan pizzalla käyntiä. Yrittäjien puolesta harmittaa. Toivottavasti olisi paljon ruokailevia ulkomaalaisi turisteja kesällä!

Jos asuisin lähempänä, niin kävisin Kyläkahvilassa lounaalla ja perjantaisin menisin torille ja ainakin kahvittelemaan Kyläkahvilaan. Kannatti lähteä käymään Urjalassa.

Jo menomatkalla olin ihaillut maalaismaisemaa ja etenkin lupiinipeltoja. Takaisintulomatkalla piti sitten ottaa kuvia lupiiniojasta. Tuo päivä oli yksi niitä harvoja lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä.

Ajelin vielä lauantai-iltana Leenan luota takaisin kotiin. Ensimmäiseksi piti käydä lataamassa autoa Toijalan ABC:llä. Kun lähestyin latauspaikkaa, oli siellä viitoitus jonotusalueelle. Parkkipaikka oli ihan täynnä autoja. Ajoin jonotusalueen jonoon ja aloin katsomaan hieman tarkemmin touhua. Edessäni oli jonotusalueella kaikkea muuta kuin sähköautoja. Sitten kuului meteliä ja joku poltti kumia ihan huolella. Jos auton takakontti oli suinkin sopiva istuskeluun, niin siellä oli nuorisoa. Olin saapunut pahaa aavistamatta pirkanmaalaiseen nuorison lauantai-illan viettoon :)

Ensimmäiseksi piti pyytää nuorisoa ajamaan autonsa pois tieltä, että pääsisin jonotusalueen läpi. Joku jostain kauempaa yritti huudella, että peruuta itse autosi. Nuoret miehet antoivat mukisematta tietä. Seuraavaksi piti käydä hätyyttelemässä joku ei-sähköautoista pois latauspisteeltä. Sekin sujui ongelmitta. Autokin suostui latautumaan. Minulla olikin sitten puolisen tuntia aikaa ihmetellä pirkanmaalaisen nuorison lauantai-illan viettoa. En ole nähnyt sellaista autokokoontumista millään huoltoasemalla ikinä elämässäni. 

Parkkipaikka oli joka suuntaa tämän näköinen

Näin kuinka yhdet jäljet syntyivät asfalttiin

Minulla on amerikkalainen matkaopastuttava, joka on käynyt useampana talvena turistiryhmien kanssa Suomessa. Häntä kiinnostaa kovasti suomalaiset erikoisemmat ilmiöt luonnossa ja yhteiskunnassa. Laitoin Bethille viestiä ja kuvia, että seurailen tässä pikkukaupungin nuorison lauantai-illan viettoa huoltoasemalla. Beth veti aktiviteetin osalta pidemmän korren. Hän oli Trumpin vastaisessa mielenosoituksessa!

Siinä on t-paidassa ensimmäinen tavoite maan johdolle: Make lying wrong again!
Jos Trumpia ja USA alkaa ajattelemaan, niin nopeasti ahdistaa :(

Tästä tulikin sitten Urjasta USA:han Välimeren kautta postaus.

Sitä ollaan ihan justiinsa heinäkuun puolella. Saisi aurinko alkaa näyttäytymään enemmän.

Mukavaa viikkoa ja ihan kohta alkavaa heinäkuuta!

Äitiys avartaa myös musiikkimakua eli kuinka viihdyin Iron Maidenin keikalla

Meidän kuopus soittaa bassoa. Soittotaidon hän on saanut yläasteelta. Siellä oli innostava musaope, joka antoi poikien soitella välitunneilla ja koulun jälkeenkin. Pojat soittivat kaikenlaista musiikkia, mutta bändin innokkain soittaja on kova hevifani. Kuopus innostui niin paljon bassosta, että toivoi sitä pitkään lahjaksi ja saikin sen.

Basso-ostoksilla vuosia sitten

Kuopuksen mielestä eniten soitettavaa ja parhaat bassokuviot ovat yleensä hevimusan ja progressiivisen rockin puolella ja niistä on tullut kuopuksen suosikkimusaa. Yksi hänen suosikkibändeistään on Iron Maiden, koska sen perustaja on erittäin taitava basisti Steve Harris. Maidenin musiikkia on suunniteltu soitettavaksi kahdella kitaristilla, osa biiseistä vuorottelevilla sävelkuluilla. Bändin kokoonpano vaihtui alkuaikoina useasti ja välillä basisti Harris on soittanut bassolla toisen kitaran osuudet kun bändillä on ollut vain yksi kitaristi. Vuonna 1999, kun bändin pitkäaikainen laulaja Bruce Dickinson palasi bändiin, bändiä kasvatettiin kolmannella kitaristilla. 

Iron Maidenin tämän hetken kokoonpano

Iron Maiden on ollut ahkera bändi keikkailemaan ja vieraillut Suomessa useammankin kerran. Nyt on kyseessä 50v juhlakiertue. Steve Harris perusti bändin vuonna 1975. Harris on 69v, kaikki kolme kitaristia ovat 68v, laulaja Dickinson 66v ja sairasti vakavan syövän 2015 ja pitkäaikinen rumpali jäi eläkkeelle aivoninfarktin jälkeen. Selvää on siis, että Maidenin kiertuevuodet ovat rajatut ainakin tällä kokoonpanolla. Tosin muutama vuosi sitten kävimme katsomassa Queenia solistinaan Adam Lambert ja päälle seitsemänkymppiset äijät rokkasivat laadukkaasti edelleen.

Kun ennakkomarkkinointi Iron Maidenin Suomen keikkaan alkoi, kuopus kysyi, että olisiko mitenkään mahdollista sponsoroida hänelle lippu sinne. Sanoin, että rahallisesti kyllä, mutta näitten suosittujen keikkojen kanssa käy helposti niin, että kokonainen stadion myydään minuuteissa ja kaikki eivät saa lippuja. Hra Kepponen bongasi, että Iron Maideniin on kaksi ennakko-ostomahdollisuutta, joista molempiin pääsemme kisaamaan. Päätimme heti ensimmäisessä luottokorttifirman asiakkaille suunnatussa ennakkomyynnissä, että otamme kaksi lippua jos saamme. Kuopus voi vaikka ottaa jonkun kaverinsa mukaan. Ensin ajattelimme ottaa kentän seisomapaikat, mutta sitten mietimme sitä, että jos minä tai Hra Kepponen lähdemme kuitenkin kaveriksi, niin istumapaikka olisi kiva. Lipunmyynnissä kävi hyvä tuuri ja saimme kaksi istumapaikkaa, tosin kalliimmasta lippuluokasta kuin olimme ajatelleet. Kuopus oli sitä mieltä, että hänestä olisi hyvä, että kalliin lipun käyttäisi perheenjäsen. Niinpä tulin valituksi keikkaseuraksi.

Hevimusiikki ei ole minun genreni, mutta ei kai kukaan nuoruutensa 80-luvulla viettänyt ole voinut välttyä aika suureltakin hevimusa-altistukselta. Päätin lähteä avoimin mielin keikalle.

Ensimmäinen iloinen yllätys oli, että saimme marssia suoraan turvatarkastukseen ja siitä istumapaikoillemme. Olin hieman jännittänyt, että miten polvi reagoi, jos joudumme jonottamaan pitkään sisään. Kävimme katsastamassa fanituotemyynnin, mutta siihen oli todella pitkä jono. Meidän paikat olivat rivin päässä, ja minun ei tarvinnut nousta ylös muiden tullessa istumaan vaan pystyin vain kiepauttamaan jalkani sivuun. Tässä iässä olen ilahtunut yllättävistä asioista :)

Täällä sitä ollaan Olympiastadionilla odottamassa keikan alkua

On näissä suurtapahtumissa oma taikansa, kun yleisö laulaa ja taputtaa mukana

Perinteisiä rokkikukkotemppuja menossa

Jättihahmo Ed on olennainen osa Maidenin lavashowta

Rumpali ei tähän kuvaan mahtunut, mutta muu bändi kyllä ja Eddie

Tässä soitetaan minun suokkibiisiäni Fear of Dark

Kävin vessassa kesken keikan, ei ollut jonoa ja nopea suoritus. Sitten kävin ostamassa pojalle muistoksi kiertuepaidan.

Istumakatsomomme yleisö oli suurimmaksi osaksi vahvasti keski-ikäisiä miehiä, useimilla Iron Maiden paita päällä. Paikalle tultiin 2-4 äijän ryhmissä. Toki pariskuntiakin oli liikkeellä. Meno oli innostunutta, mutta aika hillittyä. Lapsiakin oli jonkin verran katsomossamme. Muutaman rivin alapuolellalle oli isän tyttärensä kanssa. 

Pikkuprinsessalla on Iron Maiden paita, violetit kimallehousut, kukkalenkkarit ja Frozen käsilaukku. Pisteet laadukkaan näköisistä kuulosuojaimista.

Mitäs keski-ikäinen duurissa soitettavaa musiikkia diggaava täti tykkäsi keikasta?

Bändi on energinen lavalla, soittaa hyvin, Dickinson on hyvä ja karismaattinen hevilaulaja. Lavashowta tuetaan screenien videopätkillä ja Edillä, muuten showhun ei kuulu mitään erikoistehosteita ja -temppuja. Keskitytään olennaiseeen eli musiikkiin. Juhlakiertueella soitetaan tietenkin uran isoimpia hittejä ja niitähän Iron Maidenilla riittää. Ymmärrän bändin suosiota. Lippua keikalle itseni vuoksi en olisi missään tapauksessa ostanut, enkä usko että olisin viihtynyt keikalle itsekseni. Tärkeintä oli se, että pystyin tarjoamaan kuopukselle tämän elämyksen ja sain jakaa sen hänen kanssaan. Oli meillä ikimuistoinen ilta <3

Näin on taas musiikkimakuni avartunut. Kävin Iron Maidenin keikalla ja tykkäsin kokemuksesta. Saatanpa kuunnella vielä ainakin Fear of darkin uudestaan.

Sitten vielä lopuksi kiva menevä klippi, jolla pääse hetkeksi mukaan keikan tunnelmaan:

Juhannuksen viettoa

Maailman uutiset ovat taas kamalia. Pakenen vielä hetkeksi juhannuskuplaan.

Keväällä kyselin nuorisolta, että lähdetäänkö reissuun juhannukseksi. Keskimmäinen sanoi, että jos ukki eli appeni ostaa sitä ihanaa savulohta, vanhemmat viiniä ja pihviä, niin voisi mennä mökille juhannukseksi. Perinteinen ratkaisu siis. Kun anoppi oli hengissä ja voimissaan, niin mökillä vietettiin isoja sukujuhannuksia, ruokapöydässä saattoi olla reilu 30 syöjää. 

Sää oli juhannusaattona mukava, päivä oli ihan lämmin. Illalla alkoi sää muuttumaan ja piti vaihtaa kesämekko farkkuihin ja pitkähihaiseen. Juhannuspäivänä tuli ajoittaisia pieniä sateita ja silloin ajelimme isäni eli vaarin kautta kotiin. Sunnuntai meni ihan vaan lepäillessä,

Mökkitontti on luonnontilassa, eikä siellä ole tällä hetkellä mitään istutettuja kukkia. Täytyy taas yrittää viskoa siemeniä tuolle pikkuniitylle, jos sinne saisi muonipuolisemmin eri niittykukkia.

Alppiruusu on muuttunut tosi harvalehtiseksi ja viime vuonna jo harkitsin, että pitääkö se leikata alas ja katsoa, että kasvaisiko uudella voimalla. Lehtien määrä on vähäinen tänä kesänäkin, mutta komeasti se kukki juuri juhannuksena.

Sitten siihen ruokaan. Yksi vähän ruokainen eläkeläinen, kaksi aikuista ja kaksi syömäikäistä teiniä tuhosivat 1kg savulohta, 8 grillipihviä, 1kg perunoita, salaattia, puolikkaan täytekakun, pullaa ja kolme pulloa viiniä yhdessä illassa. Syötiin kyllä hitaasti ja puhuttiin paljon.

Ensimmäiset uudet perunat ja savulohta. Appi ostaa juhlapöytää hunaja-konjakki savulohta Siuntiossa sijaitsevasta kalasavustamosta ja se on superhyvää!

Kakut ovat Lohjan St Honoresta. Anoppi oli aikoinaan Lohjalla töissä ja vuoden suuriin juhliin (ja välillä pienempiinkin) kakku hankittiin aina kyseisestä leipomosta. 

Tuntuu, että isompaa ja pienempää yllättävää tapahtumaa riittää ihan jatkuvasti meidän perheessämme. Tällä kertaa oli vuorossa pienempi yllätys. Minulla oli ajatuksena käydä äkkiä uimassa ennen kakkukahveja. Jäi ajatukseksi.

Mitä olennaista kuvasta puuttuu?

Olin kyllä kuullut asiasta, mutta jo sen unohtanut. Kuvasta puuttuu laiturin päästä uimatikkaat! Esikoinen oli kavereidensa kanssa mökillä saunomassa ja uimatikkaat olivat irronneet laiturista. Ne heiluivat jo viime kesänä, mutta kuopus kavereineen siirsi tikkaiden paikkaa laiturilla ja ne kestivät tähän saakka. 

Laituri kaipaa kipeästi kunnostusta, useampi lauta pitäisi vaihtaa. Toivottavasti laiturin rakenteet ovat vielä kunnossa. Niin kuin olin ajatellut viettää laiskan loman mökillä. Laiturin korjausta ei ole aivan pakko tehdä tänä kesänä. Ukki kaivoi varastostaan lautaa, johon kiinnittää tikkaat ja laudat kiinnitettiin monella ruuvilla laituriin. Kuopus hoiti homman ja osoittautui tälläisessä hommassa varsin näppäräksi. Tikkaiden kiinnitys vaikuttaa varsin tukevalta. 

Kuopus hommissa ja ukki työnjohtajana

Juhannuspäivänä ajelimme mökiltä kotiin vaarin kautta kotiin. Veimme vaarille vähän lohta ja kakkua. Sunnuntai meni ihan vaan lepäillessä. Oli kiva ja rentouttava juhannus!

Vaarilla

Vaikka oli kiva juhannus ja tuli levättyäkin, niin varsin kanhevalta tuntui viikon ensimmäinen työpäivä. Mutta vielä pitää jaksaa 2,5 vkoa lomaan.

Mukavaa viikkoa!

Helsinki kukkii - alppiruusuja ja kesäkukkia

Pomon viiden viikon sijaistuksesta on kohta kaksi takana. Jakso on ollut taas selvästi oletettua työllistävämpi ja se tuntuu omassa jaksamisessa. Voimani olivat pahasti ehtymään jo ennen tätä pestiä. Kesästä pitää yrittää nauttia aina kun se on mahdollista. Helppo (ja niin keski-ikäinen) ratkaisu kesästä nauttimiseen on kukkabongaus.

Fysioterapiareissullani päätin ajaa keskusten kautta ja käydä katsomassa minkälaiset kesäkukat on Esplanadin puistoon istutettu täksi kesäksi. Kukat olivat tulleet muutamia päiviä aikaisemmin ja ne olivat vielä aika pienet, mutta ihanan värikkäät!

Runebergin patsaan ympärillä on näin kauniin värikäs kukkameri. Tykkään!

On väriä ja korkeuseroja

Näitä pitkiä kukkapenkkejä on useita

Koristeomenapuu on pudotellut kukanterälehtiä reilusti

Kukkabongaus alkoi ennen Esplanadia oikeastaan jo fysioterapeutin edestä. Talon edessä kasvaa kookas, upeasti kukkiva sireeni, jonka tuoksu oli niin ihana.

Ihana tuoksu!

Sitten kohti seuraavaa kukkabongauspaikkaa. Olen käynyt monena vuotena Haagan alppiruusupuistossa. Se on kuin satukirjasta! Tänä vuonna kävin siellä tiistaina 17.6. joka on selvästi aikaisempia vuosia myöhemmin. Minulla oli tarkoituksena viedä vaari mukanani Haagaan jo aiemmin, mutta vaari ei jaksanut lähteä ja siksi minultakin meinasi jäädä alppiruusut kokonaan bongaamatta. Haagan alppiruusupuisto on minusta kaupungin komein kukkabongauspaikka! 

17.6. alppiruusuissa oli vielä kukkkia jäljellä, mutta monet kukat olivat jo lakastuneet. Atsaleoissa oli ehkä enemmän kukkia jäljellä kuin alppiruusuissa, mutta eivät nekään enää olleet aivan parhaassa loistossaan. Tein kukkabongausretken paluumatkallani toimistolta. Kotiinpäin ajaessa Kehä I oli jyrsitty pitkän matkaa toista kaistaa asfaltointia varten ja se ilmeisesti jymäytti koko liikenteen. Oli hyvä päätös mennä kuuntelemaan lintujen liverrystä ja katsomaan kukinnan loppua Haagan alppiruusupuistoon.

Tosi komea portti alppiruusupuistoon, en ole nähnyt sitä aikaisemmin.

Haagan alppiruusupuisto on avoin ja maksuton kaupungin puisto, joka toimii samalla Helsingin Yliopiston kasvinjalostuksen koealueena. Siellä on jalostettu Suomen oloihin sopivia alppiruusuja. Osa alppiruusuista on kasvanut todella kookkaiksi ja korkeiksi pensaiksi.

Tässä kuvassa näkyy hyvin rhodojen korkeus

Ja koko näkyy tässäkin 

Mikä upeus!

Atsaleat kasvavat omalla alueellaan ja nyt vielä kurkistus puiston siihen osaan.

Ihan huikean hieno väri

Atsaleapuolella on myös jonkin verran rhodoja, ihana satupolku!

Kevään ja kesän suunnitellut kukkabongaukset on nyt nautiskeltuna. Tosin eihän sitä, että minkälaisia puistoja ja luonnonkukkia sitä osuu matkan varrelle. Lupiiniojassa kävin Pirkanmaalla poseeraamassa ystäväni Leenan kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. Oli taas varsin ruokaisa reissu :)

Kesänautiskelussa ja bucket litassa toivon pian siirtyväni mansikoihin. Kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat olivat niin kalliita, että päätin vielä vähän odottaa.  

Kohta on juhannus. Suurin osa perheestämme lähtee viettämään juhannusaattoa mökille ukki-apen kanssa. Ohjelmassa on saunomista ja syömistä. Meillä olisi ollut kaikilla nuorilla muitakin menoja, mutta juhannusruokapöydän kutsu vei voiton - etenkin kun appi lupasi hankkia poikien rakastamaan hunajakonjakki savulohta.

Mukavaa juhannusta!