Hildur näyttämöllä ja dekkarien lukuputki

Ihastuin kovasti, kun Satu Rämö julkaisi ensimmäisen dekkarinsa islantilaisesta poliisista Hildurista. Olen lukenut sarjan kaikki osat ja tykännyt niistä jokaisesta. Kun Turun kaupunginteatteri ilmoitti Hildurin tulevan ohjelmistoonsa, aloimme ystäväni Tiinan kanssa katsomaan heti alkusyksystä meille sopivia lippuja. Enpä olisi arvannut, että saamme liput vasta huhtikuulle. Keski-iässä aika menee niin nopeasti, että reilu puolisen vuotta menikin hujauksessa ja hämmästelimme yhdessä ystäväni Tiinan kanssa, että kohta on Hildurin aika.

Matkalla pysähdyimme kevyelle lounaalle Salon kohdalla Design Hilliin. Se tai Kasvihuoneilmiö ovat vakiopysähdyspaikkani. Design Hillissä päädyimme pikaisille ostoksille, joihin tuhraantui sen verran aikaa, että alkoi jo hirvittämään, että ehdimmehän ajoissa teatteriin. Kipitimme teatteriin puolijuoksua ja olimme ajoissa. Onneksi saimme pysäköintipaikan läheltä.

Design Hillin kahvilatuotteet ja lounaat ovat todella herkullisia. Tällä kertaa söin lohipiirakkaa.

Hildur alkoi hienosti toteutetulla surffauskohtauksella. Se imaisi katsojat saman tien Islantiin ja Hildurin lempiharrastuksen pariin. Tämä erikoinen aalto tai näyttämöllä toimi hienosti osana montaa eri kohtausta näytelmässä. Hienosti suunniteltu lavastus ja projisoinnit! Lavastussuunnitelija on toiminut Milja Salovaara.

Kuva lainattu: https://tkteatteri.fi/

Hildur-sarja on rakennettu sillmä lailla, että pikkuhiljaa lukijalle selviää Hildurin elämään suuresti vaikuttaneiden tapahtumien kulku. Hildurin pienemmät sisarukset katosivat koulumatkalla eikä mennyt kovin kauaa, kun vanhemmat menehtyivät auto-onnettomuudessa. Hildur jäi asumaan tätinsä kanssa. Hildurista tuli poliisi omaan kotikyläänsä.

Kirjat, joissa kuoritaan aina silloin tällöin yksi kerros Hildurin historiaa esille, ovat vaikeasti teatteriesitykseksi muunnettavia. Tähän näytelmään oli käytetty materiaalia ymmärtääkseni kaikista kolmesta kirjata. Jos ei ole lukenut kirjoja, niin epäilen, että näytelmässä on välillä vaikeuksia pysyä tapahtumissa mukana. Koska minulla on kirjojen lukemisesta aikaa, niin muutaman hetkenä olin ihan ulalla minäkin. 

Mielellämme katsoimme Hildurin, mutta jotakin siitä jäi puuttumaan. Kirjojen vetovoima ei siirtynyt yhtä intensiivisenä näytelmään.

Hildurin tekijät loppukiitoksissa

Pääosan esittäjä Asta Sveholm sopi minusta hyvin Hildurin rooliin

Tiinan kanssa teatterireissussa

Ihastukseni Hilduriin oli yksi syy sille, että innoistuin lähtemään vuonna 2023 dekkariristeilylle. Sain houkuteltua mukaani ystäväni Sirpan ja Ilonan. Pääsin hieman juttelemaan Satu Rämön kanssa ja kohtaamisemme oli varsin lämmin henkinen. Tykkäsin dekkariristeilystä todella paljon, kirjailijoiden puheenvuorot olivat mielenkiintoisia. Dekkariristeily järjestettiin vuonna 2024, mutta ohjelmassa oli aika paljon samoja dekkaristeja, joten päätin jättää väliin. Nyt 2025 voisi olla sopiva aika osallistua jälleen, jos sellainen järjestetään.  

Pikku Kepponen: Dekkarifestivaali merellä

Fanikuvassa Satu Rämön kanssa

Hildur oli kyllä minulle ja Tiinalle sopiva näytelmä, sillä toteutimme yhdessä molempien matkahaaveen Islannista 11 vuotta sitten. Minua Islannin luonto on kiehtonut aina ja oli mahtavaa päästä kokemaan se paikan päällä itse. Meillä oli unohtumaton matka! Pakkohan se on laittaa alle pari kuvamuistoa reissustamme. 

Saimme Islannissa tosi hyvää ruokaa. Mieleeni on jäänyt Blue Lagoonin ravintolan erinomainen menukokonaisuus. Kuvassa siihen kuulunut lammasannos.

Näytelmän jälkeen kävimme vielä syömässä salaatit ennen kotimatkaa. Yllättävää kyllä ravintolat Aurajoen rannalla olivat täynnä siinä puoli neljän kieppeillä. Sehän on liian myöhäinen aika lounaalle ja liian aikainen illalliselle. Saimme viimeisen vapaan pöydän ravintola Sergio's:ssa. Kävi hyvä tuuri, koska salaatti oli todella hyvä!

Kanasalaatti a la ravintola Sergio's. Annoksessa oli ainakin salaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuollaiset ihanat juustokeksit

Heippa Turku! Kiva oli piipahtaa ja pitäisi päästä käymään ihan ajan kanssa Turussa.

Koivunsiitepölymäärät ovat olleet sellaiset, että olen pysytellyt paljon sisätiloissa. En enää pysty pitämään ikkunaakaan auki. En ole tänä keväänä kärsinyt tästä sisälle poteroitumisesta juurikaan, koska säät ovat olleet aika vaihtelevat ja sateen jälkeen on aina hyvä ulkoiluaika. Olen nautiskellut kotona dekkareista.

Bookbeat suositteli minulle norjalaisen Jorfen Jaegerin dekkarisarjaa, jonka pääosassa on pikkukaupungin nimismies Ole Vik. Ole on rehti, sympaattinen ja terävä poliisi. Kirjat ovat sujuvasti kirjoitettua dekkariviihdettä. Niitä voi lukea illalla myöhäänkin menettämättä yöuniaan. Juonet ovat paikoittain jopa raikkaita ja poliisiasemalla hyvä meininki. Hieman voisin kritisoida parin kirjan osalta sitä, että lukija keksii syyllisen hieman liian aikaisin. Vähemmän voisi olla vihjeitä syyllisestä.

Sen verran oli hyvää luettavaa, että lukaisin saatavillani olevat viisi kirjaa aika nopeasti.

Omat suosikkini tästä sarjasta ovat ensimmäinen ja viimeinen osa. Kesäkuussa on tulossa ainakin äänikirjana kuudes osa.

Kivaa uutta viikkoa!