Vaari muistelee - Joulun aikaan

Joulun aikaan 

Muistan varsin hyvin Joulun odotuksen ja joulun valmistelut. Äitini oli varsinainen kaikkeen varautunut työmyyrä ja erittäin hyvä delegoija. Työt alkoivat ainakin pari – kolme viikkoa ennen joulua. Talon joka nurkka nuohottiin tarkkaan ja kaikki oli kirkkaan puhdasta. Isä ja pojat joutuivat raatamaan ankarasti rautarouvan käskyjen mukaan. Olin kuitenkin huomaavina samaa innostusta meissä kuin äidilläkin, vaikka nurisimme muka turhasta rehkimisestä. Sitten siirryttiin ruokahuollon valmisteluun. Ensin alkoivat leipomishommat. Äiti muuttui leipuriksi ja kondiittorimestariksi. Ensin pieksettiin taikinoita serenakeksejä varten ja pikkuleipätaikinat valmistuivat. Minut nimitettiin halkovastaavaksi leivinuunia tuli lämmittää jatkuvasti ja sen vuoksi puulaatikko ei saanut olla tyhjänä. Kakut, maustekakut ja täytekakun pohjat valmistuivat tuota pikaa ja kääretortut pääsivät odottamaan jouluateriaa. 

Edith-mummo kertoi aikoinaan Joulun valmisteluista Kuhmoisissa. Kun heillä oli oljet levitelty tuvan lattialle ja ruuat oli valmisteltu, alettiin viettää hiljaista viikkoa odotellen Jeesuksen syntymäjuhlaa.   

Meidän jouluvalmistelut jatkuivat suorastaan hengästyttävina. Alettiin rosollin teko. Punajuuria, porkkanoita ja perunoita keitettiin kappakaupalla. Kun juurekset olivat jäähtyneet ne kuorittiin ja pilkottiin pieniksi kuutioiksi, sipulit leikattiin raakoina. Sillin perkaaminen ja silppuaminen kuului myös meidän hommiimme. Jossain välissä valmistauduttiin kuusivarkaisiin. No ei tarvinnut varastaa joulukuusta, kun paikallinen maajussi kytölän Samppa kaatoi muutaman kuusen ja varasi aina yhden latvan meillekin. Joulukinkku meni aatonaaton iltana uuniin ja sitä sitten vahdattiin koko yön. Muuten sivumennen sallikaa huomauttaa, että olen paistanut joulukinkun yli viisikymmentä kertaa ja hyvin, ei ole jäänyt kuin luut jäljelle. 

// Kepposkan huomautus Tänä vuonna joudun elämäni ensimmäistä kertaa paistamaan itse joulukinkkua. En uskalla antaa vaarin nostella painavaa kinkkua uuniin. Meitä kaikki jännittää, että tuleeko minun paistamasta kinkusta yhtä hyvää kuin vaarin kinkusta. Nuoriso on jo miettinyt, että pitäisikö meidän sittenkin mennä vaarille paistamaan kinkkua

Mummoni, eli vaarin äidin, järjestämistä jouluista muistan, että ateria aloitettiin lihaliemellä ja pastoijoilla, sitten oli kaloja ja valikoimaan kuului myös lipeä kala ja salaatteja, sitten tuli kinkku ja laatikot ja myös lihapullat. Jälkiruokapuolella oli luumukiisseliä ja kermavaahtoa, torttuja, pipareita ja tietenkin täytekakku. Oma joulupöytämme vaikuttaa aika vaatimattomalta tuohon verrattuna //

Jouluviikko on lapsille erittäin jännittävää aika. Oli kirjoitettu pitkiä listoja lahjatoivomuksia pukille ja yritetty pysyä kiltteinä, ainakin siltä varalta, että joku tontuista kyttäisi ikkunan takana. 

Pukin koputus tuo jännityksen ihan käsin kosketettavaksi malttamattomille odottajille.  

Pieni Kepposka suhtatuu epäilevästi joulupukkiin

Kuvassa vaari iältään hieman alle 40v

Välillä on ollut tonttukin mukana jakamassa lahjoja

Välillä olemme joutuneet laulamaa joulupukille, mummu oli hyvä laulamaan

Joulu ja sen valmistelu on hauskaa ja jännittävää aikaa. Olen kirjoittanut PUKILLE että pullo konjakkia olisi erittäin hyvä lahja ja tulisi tarpeeseen. Olen ollut erittäin kiltti ja niin pitäisi olla teidänkin !

Toivottaa Vaari

Kepposka lisää

#jouluöverit voivat hyvin, vaikka niistä raportointi laahaa jäljessä. Onnistuin saamaan niin pahan selkäjumin, että olen joutunut välttelemään tietokoneella sekä kännykällä olemista useamman vuorokauden. Pää kääntyy ja käsi toimii, joten alan kirjoittelemaan #jouluöverijuttuja