7. huhtikuuta 2020

Karanteenipäiväkirja osa 4

Viime viikko karanteenia sui vaihtelevissa merkeissä.

Meillä alkaa loppumaan työtilat ja -välineet. Ensimmäisenä loppui hiljaiset työtilat ja minä jouduin pitämään videopalavereja saunasta. Hra Kepponen tunkeutui työskentelemään konttoriini eli keittiön ruokapöydän äärelle, koska hän oli antanut pöytäkoneensa etäkoululaiselle. Hra Kepponen aloitti keittiönpöydän ääressä puhelinpalaverimaratonin. Innostuessaan Hra Kepponen tuntuu unohtavan, että puhe välittyy internetin välityksellä eikä kovalla kailotuksella ;) Minun oli pakko evakoitua saunaan. Homman plussana oli ehdottomasti se, että saunan hämärä valaistus piilotteli karmeaa lookiani: kampaamattomat ja hieman likaiset hiukset ja meikitön naama. Enpä olisi ikinä uskonut, että ihan muina naisina osallistun videopalavereihin ihan metsittyneen näköisenä. Työtila-asiaa pystymme parantamaan sillä, että kiristän keskimmäisen siivoamaan oman työpöytänsä siihen kuntoon, että pystyn käyttämään sitä tarvittaessa.

Hätätilanteiden etätyöpiste. Saunomme niin harvoin, että vasta etätöissä huomasin, että esikoisen saunabileiden jäljiltä saunan lattialla on hiekkaa ihan reilusti


Työtilojen lisäksi meillä on ajoittaista pulaa työvälineistä. Etäkoulun takia kaksi kolmesta lapsesta tarvitsee tietokonetta säännöllisesti. Kuopus pärjäilee vielä suurimmaksi osaksi iPadillaan. Olemme olleet todella tyytyväisiä siihen, että noin vuosi sitten uuden kännykän sijasta kuopus valitsikin iPadin. Tätäkin kirjoittaessa kuopus osallistui etä-englannintunnille iPadiltään.

Hra Kepponen, joka tarvitsee tietokoneettaan työhönsä, on joutunut jakamaan sitä keskimmäisen kouluhommiin ja tyytymään itse vanhahkoon ja hitaaseen läppäriin. Koulutöiden lisäksi lapset ovat kerjäämässä ja kinaamassa tietokonevuoroja pelaamiseen. Olemme päätyneet tilaamaan yhden pöytäkoneen lisää tukemaan koulu- ja työvuoroja ja helpottamaan kinaa pelivuoroista.

Poikien ala-asteella on ollut antaa muutamia läppäreitä lainaan etäkoulua varten. Silti sanoisin, että etäkoulu laittaa koululaiset valitettavan epätasa-arvoiseen asemaan. Toisissa kouluissa kamppaillaan teknisten ongelmien kanssa suuresti ja moni asia takkuaa sen takia. Kotona taas kamppaillaan puuttuvan laitteiston tai huonojen datayhteyksien kanssa. Kun molemmat ongelmat osuvat yhteen koululaiseen, on etäkoulu hyvin hankalaa.

 Jos jaksaisin huolehtia omasta hyvinvoinnistani ja energiatasoistani kävisin ulkoilemassa tai edes tuijottamassa näitä merimaisemia päivittäin.

Meillä oli aika pysäyttävä hetki etäkoulun suhteen viime viikon lopulla. Keskimmäinen tuli alakertaan ja oli samaan aikaan innoissaan ja turhautunut. Hän kehui, että koulussa on viimeinkin älykäs aikuinen! Älykäs aikuinen oli laittanut kaikki etätuntinsa näkyviin teams-kalenteriin. Esikoinen huokaili tyytyväisenä, kuinka helppoa onkaan katsoa kalenterista tunnit. Muilta osin koululainen on itse vastuussa koulupäivän rakenteensa selvittämisestä joka päivä. Tieto tunneista voi tulla sähköpostilla (jota huoltaja ei näe), Wilman kautta (jota alakoulainen ei näe), Wilmassakin on ainakin kaksi tapaa ilmoittaa asiasta, tai sitten tieto tunnista voi löytyä teamsista tai josta google-sovelluksesta. Välillä ilmoitus tunnista tulee pari päivää etukäteen, välillä tunnin etukäteen.

Henkilökohtainen it-guruni Hra Kepponen kirjoitti heti ohjeet, kuinka teams-kalenteria käytetään ja lähetti ne keskimmäisen luokanopettajalle pyysi harkitsemaan teams-kalenteriin siirtymistä. Tänään ope vastasikin, että jatkossa kaikki hänen tuntinsa löytyy teams-kalenterista. Seuraava keskustelukumppani onkin rehtori, jotta koko koulu saataisiin struktuuriin.

Hra Kepposen lähestyminen koulua kohden on varmasti paljon rakentavampi yhteistyömuoto, kuin olisi ollut minun vastineeni rehtorin kipakkaan Wilma-viestiin siitä, että on vanhempien vastuulla huolehtia, että oppilas osallistuu etäoppitunneille. Tuolla kommunikaation sekavuudella minulla ei ole juurikaan mahdollisuuksia huolehtia asiasta, etenkään kun olen tehnyt sellaisen sopimuksen työantajan kanssa, että olen työantajan käytettävissä päivisin enkä tutkimassa tunneittain kolmen lapsen kanssa 12 eri kanavaa selvittääkseni, että milloin alkaa seuraava oppitunti.

Samanlaisia haasteita on ollut monen kolleegankin perheessä, joten päättelin siitä, että yleistä ohjeistusta, vaatimuksia ja tukea etäkoulun toteuttamisen suhteen ei taida olla kuntatasolla. Koulut on ilmeisesti jätetty pärjäilemään itsekseen vaihtelevista lähtötasoista. Meidän poikien ala-asteen osalta lähtötaso ei ole kummoinen ja vastuuta yritetään painaa koulusta vanhemmille. Yläasteellakin on toimintatavat ja prosessit vielä hakusessa, mutta hommat toimivat paremmin. Sitä helpottaa se, että sekä oppilailla että vanhemmilla on pääsy Wilmaan.


Minun piti kirjoittaa enemmänkin tunteista ja ajatuksista liittyen karanteenielämään, mutta tuo kouluasia on ollut niin mielen päällä, että tulikin sitten avauduttua siitä.

Mielialaan on vaikuttanut se, että korona on iskenyt liian lähelle ja liian kovaa. Työkaveri on ollut pitkään sairaalassa koronan takia ja tehohoidossa viimeiset 11 päivää eikä käännettä parempaan ole tapahtunut vieläkään. Mutta palaan muihin fiiliksiin myöhemmin.

Kivaa viikkoa kaikesta huolimatta ja pysykää terveinä!

14 kommenttia:

  1. Teillä tehdään hommia saunassa ja meillä vaatehuoneessa :D Olette onnekkaita, että teillä on mahdollisuus hankkia uusi pöytäkone. Iloa siitä on myöhemminkin.
    Mä työlapsen kautta olen miettinyt eriarvoisuutta. Täällä hänellä on käytössä mun läppäri ja tabletti, kotona ei olisi ollut edes älypuhelinta.

    Kamala toi sun työkaverin tilanne. Olen pahoillani. Toivottavasti paranee. Ystävänio terve, hoikka ja urheilullinen työkaveri oli kanssa teholla kaksi viikkoa, mutta tokeni. Toivon samaa sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän vaatehuone on jo aikaisemmin muutettu nukkumasopeksi, eli vaatehuoneessa nukutaan ja saunassa työskennellään :D

      Suomessa taloudellinen eriarvoistuminen on kasvanut paljon. Vaikka varhaiskasvatus ja peruskoulu yrittävät tasoittaa kaikille samanlaisia mahdollisuuksia, niin tuskin siinä ylletään sille tasolle kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

      Me toivomme kovasti, että työkaveri jää henkiin.

      Poista
  2. Vähän hankalaltahan tuo työskentelyn ja koulunkäynnin yhdistäminen kuulostaa, mutta ihailtavasti ootte sopeutuneet tilanteeseen. <3 Tervehtymistä työkaverillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tässä auta muu kuin sopeutua ja tarpoa eteenpäin ;) Ala-asteelaiset poikani osaavat minusta aivan hyvin oman luokka-asteen oppimäärän, joten en ole siitä huolissani. Ihan en voi kuitenkaan antaa lasten lusmuilla, koska se antaisi heille väärän signaalin. Teinin hommat pitäisi saada pyörimään vielä paremmin, hänelle kun numeroilla tulee olemaan merkitystä yläasteelta päästessä.

      Poista
  3. Toivotan tervehtymistä työkaverillesi. Varmasti nämä karanteeniajat ovat hankalia lapsellisille. En edes viitsi valittaa, itse lähinnä tylsistyn kokonaan. Mielestäni en ole niin kovin sosiaalinen, mutta ilmeisesti iso osa omista kontakteista tulee työn kautta ja nyt kun työ on kotona olemista, niin seinät tulevat päälle. Mutta tsemppiä koulujuttuihin ja kaiken sumplimiseen. Ennen kaikkea parantumista työkaverillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työkaverini tervehtyminen tulee viemään kauan. Hän on ollut nyt yli 60 vrk sairaalassa ja oli 3 viikkoa hengityskoneessa. Ja on siis sairaalassa edelleen. Mutta selvisi! Tällä viikolla alkoi kuntoutus, ensimmäiseksi hän harjoittelee istumista ja syömistä.

      Poista
  4. Kyllähän nuo etätyöt ja -koulut vaativat perheiltä paljon. Olen miettinyt onko kaikilla perheillä edes tarvittavia laitteita sen toteuttamiseen? Ei välttämättä ole. Sopu sijaa antaa, sanotaan. Toivottavasti saatte kaikki tehtävänne suoritettua, vaikka sitten siellä saunassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouluilla on aika vaihtelevasti laitteistoa, mutta ne jolla ei ole kotona mitään käytettävissä olevaa laitetta, ovat voineet saada koululta lainakoneen. Pelkkä lainakone ei auta, siihen tarvitsee vielä sitten internet yhteyden. Etäkoulu on varmasti ollut eriarvoistavaa osalle oppilaista. On vanhempia joiden kielitaito ei riitä koulutyön tukemiseen eikä rahalliset ja tekniset valmiudet etätyön tukemiseen.

      Poikien päiväkotiaikana tuli törmättyä useammankin kerran lapsiin ja heidän vanhempiinsa, jotka eivät puhuneet lainkaan suomea tai englantia. Aika harmi homma lasten kielitaidon kannalta oli se, että vanhemmat aina vaihtoivat lapsensa pois sellaiseen päiväkotiin, jossa oli samaa kieltä puhuvia lapsia.

      Tsemppiä kevääseen!

      Poista
  5. on todella huolestuttavaa, kuinka isot erot kuntien välillä etäopetuksessa on!
    Meillähän kaupunki on investoinut 4-9 lk:lle jo aiemmin e-työvälineet (läppäri tai tabletti), ja nyt on vielä yritetty löytää lainavälineitä 1-3 -luokkalaisille.
    Probleemiksi jää enää tarvittava yhteys ja opettajien kyvyt.
    Se tuntuukin olevan suurin haaste: millä kanavalla asioita hoidetaan ja kuinka.
    Ja puolikorvalla kuunnellessa opettajien taitotasossa on huolestuttavia puutteita: on välineet ja kanavat, mutta ei ole taitoa käyttää niitä.
    Meillä onneksi on enää yksi koulukas, ja hän on enemmän kuin kykenevä hoitamaan työnsä kaikin puolin omatoimisesti.

    Toivottavasti työtoverisi toipuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etäkoulusta meni varmaan kuukausi meidän ala-asteella sähläämiseen. Opettajien välillä oli aikamoisia eroja ja mitenkään ei meille näkynyt se, että koulu yrittäisi niitä eroja aktiivisesti tasata. Siinä vaiheessa, kun saimme suurimman osan omien lastemme opettajista laittamaan tunnit sähköiseen kalenteriin, niin luovutimme koko koulun käännyttämisen. Mutta ihan puskistahan tämä homma tietenkin koululaitokselle tuli. Ilmeisesti lainakoneita on kuitenkin riittänyt. Meillä hajosi kuulokkeet ja uusien saamisessa kesti. Koululta olisi saanut vielä nytkin koko etäsetin lainaan.

      Ylempänä kirjoittelin työkaveristani. Hän on ollut nyt yli 60 vrk sairaalassa ja oli 3 viikkoa hengityskoneessa. Ja on siis sairaalassa edelleen. Mutta selvisi! Tällä viikolla alkoi kuntoutus, ensimmäiseksi hän harjoittelee istumista ja syömistä.

      Poista
  6. Olen tällä viikolla ollut kahdessa puhelussa joista toisessa oli toinen pää saunassa ja toisessa kylppärissä (joskin ison näköisessä sellaisessa). Itse sain sanoa viimeksi tänään palaverissa "Hetki, nuorimmalla täällä etätoimistolla on tabletti ongelma" ja kyllä ne kaikki vaan odottivat sen jokusen kymmentä sekuntia kunnes muina naisina jatkoin kouluttamista. Pieniä hymyjä, pieniä hetki, mutta kuluttavaa.

    Rentouttavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä sen ajan, kun pojat olivat pieniä ja piti joskus tehdä etätöitä heidän kanssaan. Olihan se hirveää sumplimista! Minulla on Etelä-Amerikassa kolleegoita, jotka oppivat muutaman puhelinkonferenssin aikana sanomaan pojat nukkumaan ja perkele :D :D Palaverit olivat siihen aikaan, että poikien olisi pitänyt olla jo unten mailla ja Hra Kepponen oli aina yli viikon pois kuukaudesta, joten latinot saivat aivan riittävästi harjoitusta. Onneksi jaksoivat todellakin ottaa asian huumorilla. Välillä mutenäppäin sormeni oli liian hidas ja siksi kuulivat komenteluani.

      Iloa viikkoon!

      Poista
  7. Mulla on kyllä oma työpiste, mutta huomaan tään tästä loikoilevani sohvalla läppäri sylissä mikä on todella huono juttu.Mutta hyvä, että hätä keinot keksii ja sauna voi toimia oikein hyvin rauhallisena työpisteenä.

    Mukavaa pääsiäistä teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en uskalla mennä läppärin kanssa sohvalle puhelinpalaveriin. Olen nimittäin kerran tehnyt sen ja tietenkin nukahtanut kesken palaverin :D :D :D Kun heräsin, niin palaveri oli päättynyt. Onneksi olin mutella, niin en häirinnyt ketään jos vaikka siinä vinkura-asennossa satuin kuorsaamaan.

      Noh, yleensä sohvien ja saunan ja muiden ei työskentelyyn tarkoitettujen paikkojen ongelmana on huono ergonomia.

      Iloa viikkoon!

      Poista