Joulukalenteri ja joululounas 2019

Osa-aikaeläköitynyt kalenteritonttumme Toivo Nuutikki Tähtönen on viettänyt niin paljon vapaapäiviä tänä vuonna, että jälkikasvumme kypsässä 11, 12 ja 14 vuoden iässä on valittanut menettävänsä kokonaan uskon kalenteritonttuun.

Tontun taskusta on löytynyt joulukuussa vain herkkuja tai niiden valmistusta. Poikien mielestä 24 herkkupäivän putkessa ei olisi ollut mitään vikaa, mutta minä halusin suitsia herkkujen määrää ja tonttu piti tietoisestikin välipäiviä. Tontun aikuisapulainen myös nuutumuksestaan johtuen myös skippaili päiviä.

Mutta sitten joulukalenteripuuhiin:

Pipareiden koristelu
Tontun hankkimista tarvikkeista riitti koristeltavaa kahdeksi päiväksi. Olisi riittänyt kolmeksi, ellen olisi unohtanut pipareita näkysälle. Pöydälle jäänyt piparkakkurasia olikin muutamassa päivässä yllättäen tyhjentynyt. Sesongin uutuus oli murskatut polkkakarkit, joiden maku minun mielestäni sopii hyvin yhteen piparin kanssa. Muuten tänä vuonna laitoimme karkkia pipareiden päälle maltillisesti.

Alhaalla vasemmalla suosikkipiparini, jossa polkamurskaa. Yksi riitti, mutta oli hyvää!

Piparkakkujäätelö
Piparkakkujäätelö on kuopuksen suosikkitehtävä. Kuopuksen suosikkijäätelö on vuodesta toiseen vaniljajäätelö. Ehkäpä piparkakku jäätelö yhdistää hyvin vähän lisämakua vaniljaan kuitenkaan peittämättä sitä liikaa. Jäätelö valmistettiin sekoittamalla piparinmurusia pehmenneeseen vaniljajäätelöön.

Riisisuklaa
Toivo Nuutikki Tähtösen apuna on välillä ollut runoileva Hra Kepponen. Hienosta runosta huolimatta, riisisuklaa sai ristiriitaisen vastaanoton. Mitä jouluista muka on riisisuklaassa? Näin reklamoi kuopus. Arvasin, että mieli muuttuu, kunhan riisisuklaa valmistuu. Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia vinkkasi, että riisisuklaaseen sopii hyvin Dumle-suklaalevy ja teimmekin tällä kertaa siten riisisuklaat vielä helpommin Dumlen avulla. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun kuopus teki riisisuklaata.

Arvasin aivan oikein, kyllä riisisuklaat kuuluvat jouluun nykyisin kuopuksenkin mielestä. Pojan ilme oli aika messevä hänen maistaessaan riisisuklaata. Kuopus olisi halunnut tehdä näitä uudestaan, mutta yhdestä satsista riitti kahdeksi päiväksi, niin päätin rajoittaa herkun valmistamisen yhteen kertaan.

Joulutortut
Torttujen paistoa kalenterista tuli kahdesti. Minä tykkään todella paljon joulutortuista. Meillä esikoinen ja kuopus syövät omat joulutorttunsa omena-kanelihillolla ja keskimmäinen ei syö niitä lainkaan. Minäkin olen kokeillut erilaisia hilloja ja sen vihreän kuula joulutortunkin viimein, mutta minulle ainoa oikea joulutorttu on luumuhillolla. Hilloa pitää olla paljon ja tortun päällä hieman tomusokeria.

Glögi-ilta
Glögi-iltakin sai ensin arvostelua osakseen. Mutta perheen yhteinen vähän erilainen iltapala osoittautuikin kivaksi.

Minicroissantit ovat kaupan pakastealtaasta

Tänään leivomme vielä pipareita ja sitten on kalenteripuuhastelut puuhasteltu. Tänä vuonna kaikki tehtävät on tehnyt kuopus. Kuopuksen osalta keittiöhommat ovat jääneet vähäisiksi, koska esikoinen on aika näppärä keittiössä. Kuopus selvästi nautti siitä, että nyt oli hänen vuoronsa tehdä. Täytyy muistaa opettaa hänellekin ruuanlaiton perusteita.

Joululounas kuuluu vuosittaisiin jouluperinteisiini. Välillä käyn joululounaalla työkavereiden kanssa, välillä Hra Kepposen tai jonkun ystävän kanssa. Välillä tulee valittua joku hieman arvokkaampi joulubuffet ja välillä taas joku työpaikan läheisen ruokapaikan vähemmän ylitsepursuava jouluateria. Tänä vuonna työkavereiden kanssa söimmekin joululounaan sijasta intialaista ja siksi ilahduin kovasti, kun ystäväni Jonnan ehdotti joululounasta. Hänellä oli yllätysvieras mukanaan. Tutustuimme reilu neljä vuotta sitten Galapagoksen risteilyllä amerikkalaiseen matkaoppaaseen Bethiin. Beth on jo aikaisemminkin tuonut amerikkalaisen turistiryhmän joulukuussa Suomen kierrokselle, jonka pääpaino on Lapissa. Tänä vuonna Beth oli saanut pari vapaapäivää yhdistettyä työmatkaansa ja oli ollut yhteydessä Jonnaan .

Joululounaspäiväksi valikoitui Lucian-päivä ja paikaksi Haikon kartano. Lucian päivän kunniaksi Haikon kartanossa oli pieni Lucia-kulkue. Tytöt lauloivat todella kauniisti.

Oma suosikkini oli bilinit mädin kanssa

Haikon kartanon pääsali

Kävimme vielä piipahtamassa Porvoossa. Jonna tietää, että rakastan interiöörimuseoita ja olen erityisen heikkona niihin silloin kun ne esittelevät juhlaperinteitä. Jonna oli löytänyt sellaisen museon aivan vanhan raatihuoneen vierestä. En ollutkaan aikaisemmin käynyt siellä. Se oli pieni, mutta suloinen.

Porvoon vanha raatihuone

Kyllä haluaisin istua tuohon joulupöytään! Se on niin suloisen kutsuva.

Tässä voisi sitten jouluaterian jälkeen siemailla jonkun juoman ja kuunnella luutun soittoa

Jokunen joulu sitten ristin itsen jouluhepsankeikaksi. Minua innostaa ja ilahduttaa joulumarkkinoilla ja joulunäyttelyissä pyöriminen, askartelu, musiikki ja ne muut ruuat kuin varsinaiset jouluruuat. En virittäydy jouluun suursiivouksella enkä edes lauteiden pesulla vaan pienellä jouluhumputtelulla. Viimeinen vuosineljännes on töissä kiireistä aikaa, kaamos painaa päälle, niin minusta turha siinä tilanteessa on ryhtyä hampaat irvessä suuriin kodinhoidollisiin toimenpiteisiin. Kivasti olen ehtinyt olla jouluhepsankeikka tänäkin vuotena.

Joulu vietetään rauhallisesti perhepiirissä ja lähisuvun kanssa yhdessä. Me kuulumme niihin joulunviettäjiin, jotka viettävän joulun pääosin pyjamassa. Jouluaattoaterialle ehkä puetaan jotain siistimpää ja heti napin kiristäessä siirrytään rentoihin vermeisiin.

Ihanaa joulua!