13. syyskuuta 2018

Missä olen huono - paluu 50-luvulle?

Monessa blogissa on kiertänyt haastepostaus, jossa piti luetella omia huonoja puoliaan. Noin yleisesti ottaen nämä "huonot jutut"-postaukset ovat paljon mielenkiintoisempia kuin "hyvät jutut/kehu itseäsi"-postaukset. Niissä on yleensä enemmän huumoria ja rentoutta. Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia osuvasti totesi suomalaisten naisten, ainakin vielä meidän keski-ikäisten, olevan kasvatettu sen verran vaatimattomiksi, että omien huonojen puolten luetteleminen käy helposti. Se on kyllä aivan totta!

Ensin pidin postausta mukavan kevyenä hömppänä, mutta luettuani useita postauksia ja niiden kommentteja, haaste saikin sisäisen feministitin hämmentymään ehkäpä jopa vähän kimpaantumaan. Kritiikkini ei kohdistu yhteenkään blogipostaukseen tai kommenttiin vaan niihin "menneen ajan" odotuksiin, joita moni nainen yhä kohdistaa itseensä. Monelle ikäiselleni ja nuoremmallekin on jäänyt takaraivoon mielikuva, että mitä taitoja naisella pitäisi olla. Mielikuva on paikoittain minusta hyvin 50-lukulainen.

Tässä muutama paljon palstatilaa saanut puute:

Käsityöt
Moni oli kommentoinut, että on huono käsitöissä. Koulun käsitöistä oli jäänyt huonoja muistoja.

Pitkälle teollistuneessa yhteiskunnassa käsityöt on aivan marginaalinen taito! Jos osaa napin ommella, niin se riittää. Farkkujen lyhentäminen on jo pitkä oppimäärä. Miksi ihmeessä naiset listaavat puutteekseen ompelutaidon? Minusta tämä on 50-luvun perheenäidin taito: hän näppärästi korjaa irronneet napit, ompelee verhot, kutoo sukat ja myssyt ja lyhentää lahkeet.

Käsityötraumasta pitäisi naisten jo päästää irti. Nykyisin peruskoulu on onneksi niin tasa-arvoistettu, että koululaisilla on saman verran tekstiilityötä ja teknistä työtä. Jokainen opetelkoon ompelemaan itse oman nappinsa tai sitten voi maksaa vaikka pesulalle nappien kiinnityksestä. Kuinka monen miehen huonot-listalta löytyisi käsityöt? No, ei kenenkään.

Kommenttini ei mitenkään vähättele käsitöiden harrastamista, se on hyvä harrastus, mutta käsityötaidottomuuskomplekseista olisi jo aika päästä eroon!

 Käsityönäytteeni vuodelta 2010: Tehdään "käytettävää" vaikka väkisin.
Olikin lipsahtanut etukappaleeseen kangas ylösalaisin ja autoista tulikin sammakoita :D :D


Puutarhanhoito ja viherpeukalo
Hei, täällä 50-luvun perheenäiti, joka kasvattaa kasvimaalla perheelle perunat, porkkanat ja punajuuret, kukkapenkissä ruusut ja sisällä menestyy viihtyisyyttä lisääviä viherkasveja. Eihän tämäkään ole sellainen taito, jonka puutetta todellakaan kannattaa enää 2010-luvulla kaipailla. En ikinä pystyisi kuvittelemaan, että kukaan mies listaisi huonoksi ominaisuukseen "olen vähän huono noissa puutarhahommissa". Viherpeukalointi on nyky-yhteiskunnassamme harrastus, ei tarvittava kansalaistaito. Toki ymmärrän tuskan, että jos haluaisi olla viherpeukalo ja kaikki vaan kuolee (paljon omakohtaista kokemusta) ;)

Onnenkantamoinen

Ruuanlaitto ja etenkin leivonta
Minusta sellainen perusruuanlaitto on välttämätön kansalaistaito. Ihan sukupuoleen katsomatta. Mutta leivonta ei kuulu kansalaistaitoihin. Kaupat notkuvat pullaa ja kakkuja, niitä ei ole pakko osata tehdä itse. Niitä ei myöskään ole pakko lainkaan kuluttaa. Kukaan mies ei varmaan ikinä listaisi huonoksi puolekseen sen, että täytekakut eivät onnistu. Kyllä tämä on minusta sitä 50-luvun naiskuvaa edelleen!

Siivoustaidoista ja odotuksista voisin kirjoittaa pitkäänkin. Siellä se 50-lukulaisuus jälleen nostaa päätään, mutta siirryn eteenpäin. Mitä sitten olisin toivonut näkeväni huonot-listalla? Toki ymmärrän, että lista on sinänsä kevyt postauksen aihe. Tässä tulee nyt sellaisia asioita, jotka minusta ovat erittäin merkityksellisiä ja olen niissä huono. Uskon monen muunkin naisen olevan niissä huono.

1. Verkostoituminen
Olen huono verkostoitumaan sekä myös ylläpitämään olemassa olevia verkostojani. Olen myös huono hyödyntämään verkostoani. Vaikka olen ekstrovertti luonteeltani silti heittäydyn verkostoitumisessa passiiviseen rooliin. Mielelläni verkostoituisin jonkun kanssa, kunhan se joku lähestyisi minua. Sanoisin nolona, että 50-luvun kaikuja. Miehet ovat tässä hommassa paljon parempia ja heillä tuttavaverkoston käyttö on toimivampaa. Aion ehdottomasti yrittää parantaan taitojani.



2. Tavoitteellisesti säästäminen ja sijoittaminen
Naisten kesken ei juuri rahasta puhuta - ei etenkään sijoittamisesta. Vaikka juuri naisten minusta pitäisi keskustella enemmän rahankäytöstä, säästämisestä ja sijoittamisesta. Naiset ansaitsevat vähemmän, suuret elämänmuutokset usein mullistavat enemmän naisten kuin miesten taloutta ja naiset myös elävät pidempään. Jokainen nainen tarvitsee oman henkilökohtaisen puskurinsa. Olisi siis syytä siskot keskustella rahasta ja sijoittamisesta! Lähes kaikki keskustelut sijoittamisesta olen käynyt miesten kanssa. Kyseessä on ollut siis ihan tavalliset palkkatyöstä tehtävät "puskuroinnit" eikä mitkään tuhansien investoinnit. Oletteko ikinä kuullut naisesta, joka olisi vaikka ostanut metsää sijoituksena? Tiedätkö mikä rahoituslaitos tarjoaa ystäväsi mielestä parhaimmat sijoitustuotteet?

3. Rahasta puhuminen
En varmaan ole ainoa nainen, jolle on vaikeaa puhua rahasta. Yksityisaloilla olisi pakko oppia puhumaan rahasta, jos haluaa saada edes alansa keskipalkkaa. Kun vaihtaa työtä, on tärkeää, että palkkapyyntö ei ole liian alhainen. Miehillä se on kuulemma aina naisia korkeampi. Jos haluaa neuvotella itselleen palkankorotusta, olisi syytä ymmärtää työpaikan palkkatasoa. Yritän tulevaisuudessa rohkaistua puhumaan rahasta. Muistissani on vielä 1990-luvulta sellainen, että oli kaksi projektipäällikköä: nainen ja mies. Mies sai palkkaa 20000mk, nainen sai palkkaa 15000mk. Ero oli ollut jo pitkään ja olisi ollut vielä pidempään, ellei nainen olisi rohkaistunut kysymään mieheltä hänen palkastaan. Mies nyt vaan oli tajunnut pyytää enemmän. Tajusi lopulta nainenkin. Eikä rahasta puhumisen vaikeus aina liity palkkaan, vaan myös tinkimiseen ja kilpailuttamiseen. Tai siihen, että tulee jossain tilanteessa ostettua jotain liian kallista, kun kieltäytyminen tuntuu niin nololta. Ystäväni kanssa juuri kiroiltiin niitä kalliita voiteita, joihin olemme joskus kosmetologilla haksahtaneet, kun kieltäytyminen on tuntunut vaikealta.

Säästöön vai turhuuteen?

4. Priorisointi ja ein sanominen
En osaa priorisoida tekemisiäni riittävästi. Sorrun usein siihen, että sählään eri hommien välillä. Saatan uskotella itselleni, että kyseessä on sujuvaa multitaskingia. Sanoisin, että pohjimmiltaan kyseessä on vaikeus sanoa ei, jolloin tehtävää kertyy enemmän kuin minulla on kapasiteettia. Vielä tässäkään vaiheessa en tunnusta, että kaikkea ei pysty tekemään vaan yritän sitten tehdä vähän kaikkea. Väittäisin taas, että tyypillisempi piirre naisille kuin miehille.

Olisin siis toivonut, että olisin nähnyt näiden asioiden kaltaisia asioita enemmän. Että naiset miettisivät enemmän omaa uraansa, talouttaan, tavoitteitaan ja priorisointejaan kuin puutarhurointia ja käsitöitä. Että jos pitäisi miettiä jotain kehityskohteita itselleen, niin lisalle päätyisi jotain merkityksellistä ja että kukaan ei suotta syyllistyisi tai tuntisi pahaa mieltä jostain marginaalisten taitojen puutteesta. Jotta koko postaus ei menisi feminismisen saarnaamisen puolelle, niin lopuksi muutama kevyempi juttu.

5. Siedän huonosti
-aikaisia aamuja
-siivousta (en vaan saa siitä mitään tyydytystä ja siisteys katoaa meillä hetkessä)
-vänkäystä
-ikuista pessimismiä
-turhasta valittamista
-sivuseikkoihin takertumista
-jatkuvaa myöhästelyä

6. Olen huono laulamaan
Tämäkin on niitä marginaalisia taitoja, mutta minusta olisi aivan mahtavaa osata laulaa.

16 kommenttia:

  1. Postaus joka herättää mietteitä! Itsekin ihmettelen usein tuota kun ihmiset päivittelevät sillä, etteivät osaa tehdä käsitöitä! En tiedä onko iän mukanaan tuomaa viisautta vai mitä, mutta nykyisin suhtaudun omiin puutteisiinikin jo armollisemmin :) Mukavaa perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännää, kuinka pitkään ja vahvana menneiden vuosikymmenten naisihanteet säilyvät jossain mielemme sopukoissa. Niistä olisi monessa kohtaa aika päästää irti.

      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  2. respect; hieno postaus!
    Hyvin herättelit pohtimaan heti aamusta naiseuden syvimpiä olemuksia ja pimeimpiä nurkkia. Todellakin mielenkiintoista, että yhä edelleen asetamme mittarimme jonnekin esiäitien asettaman riman mukaan.

    Rahasta: muuan oman alani naistoimijaguru opetti näin: kun haluat olla vakuuttava, puhu kovalla (matalalla) äänellä rahasta. Älä koskaan keitä kahvia.
    Se on ehdottomasti asia, jota minun (meidän naisten) tulisi opetella.

    Sijoituksista ja säästämisestä: se on luullakseni tulevaisuuden nouseva trendi, johon olemme vasta opettelemassa (niin miehet kuin naisetkin) - rahastot, sijoitukset ja vastaavat ovat tulossa yhä voimakkaammin tavallisten piensäästäjien ja sijoittajien ulottuville.
    Rahasta ja sijoituksista puhuminen on kaikkiaan ollut tabu, ja varsinkin jos oma tausta on jotakin alemmasta keskiluokasta tai vielä vaatimattomampi. Hyvänenaikasentään, rikkaat ne osakkeilla kikkailevat.
    On jotenkin vaikea uskoa, että niistä omista vaatimattomista pennosista (senttisistä?) liikenisi ihan sijoituksiin asti. Liikenee kyllä. (tosin mies ja poika antoivat luokattoman huonoja sijoitusvinkkejä)

    ...täytynee tehdä itsekin tämä postaus.
    Ei ollut tullut mieleenikään voihkia osaamattomuttani käsitöissä, laulutaidossa tai verkostoitumisessa. Saati rahasta puhumisessa. En kyllä osaa mitään niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika!

      On se jotenkin hurjaa, kuinka pitkään menneiden vuosikymmenten naisihanteet säilyvät jossain alitajunnassa tai mielen sopukoissa ja pompsahtelevat sieltä esille. Toivoisin naisten ajatusten ja toiveiden suuntautuvat enemmän kodista ja perinteisestä naiskuvasta kohti uusia mahdollisuuksia.

      Minä nuorena naisena noudatin ensimmäiset 10v ohjetta: älä ikinä keitä kahvia. Toki jouduin sen verran joustamaan, että kun otin siitä termarista sen viimeisen kupin, piti minun keittää toimiston sääntöjen mukaisesti uudet. Mutta noin muuten en keittänyt kahvia, en tarjoillut kahvia enkä ottanut kenellekkään kopioita. Sillä sai ainakin sellaisen maineen, että keskittyn intohimoisesti osaamisalueeseeni. Voi olla että maineeseen kuului myös jonkinasteinen takakireys ;) Nykyisin voin jo keitellä kahvia ja serveeratakin ;)

      Meillä välillä miehet puhuvat töissä rahasta ja säästämisestä. Yleensä keskustelun herätteenä on eläkeasiat. Yritän aina päästä kuulolle moisiin keskusteluihin, koska naisten kanssa tuollaisia keskusteluja tapahtuu niin harvoin. Jos keskustelua olisi enemmän, kertyisi ihmisille myös enemmän tietoa ja taitoa varallisuuden kartuttamisessa. Se auttaisi ymmärtämään riskejä, tuotto-odotuksia ja kulurakenteita paremmin. Sekä myös miettimään, että millä keinoin voisi vaurastua. Yksi työkaverini on hankkinut mittavia lisätuloja ostamalla täysremonttia vaativia asuntoja ja remontoimalla ne suurimmaksi osaksi puolisonsa kanssa. Ovat kuulemma molemmat aivan koukussa kyseiseen hommaan.

      Poista
  3. Tää oli hyvä! Minäkin vähän mietin, että miksi ihmeessä tosiaan pitää listata huonoksi ominaisuudekseen käsityöt ja puutarhanhoito! Se kertoo enemmän mielenkiinnon puutteesta kuin minkäänlaisesta huonoudesta. Nämä haasteet olisivat hyvä sauma raottaa esim. aitoa itseään vähän pintaa syvemmältä tai juurikin herättää keskustelua vähän laajemmasta näkökulmasta, kuten sinä teit.

    Taidan olla huono noissa kaikissa asioissa, joita luettelit. Säästäminen ja sijoittaminen on itselleni sellainen aihepiiri, johon tuntuu olevan hirveän vaikea tarttua. Vähän kuin yrittäisi haukata kokonaisen jättikakun, kun ei tiedä mistä syrjästä ottaisi sen ensimmäisen pienen palan selvitelläkseen kaikkia kiemuroita.

    Samoin rahasta puhuminen on vaikeaa ja omasta näkökulmastani siihen usein tuntuu liittyvän jonkinlainen häpeä tai pelko siitä, että on muiden silmissä köyhä mitättömyys.

    Laulutaito olisi kyllä kiva. Itse asiassa ne käsityötkin siinä vaiheessa, kun huomaa, että poitsun säbäsukat on KAIKKI hajalla ja uusia ei vielä ole tullut :D Mun harsimisjälki muistuttaa vähän kuin jotain umpisolmukasaa ja voin kuvitella, että niissä sukissa pelaaminen on ihan kidutusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta puhuminen on hankalaa. Siinä tosiaan tulee helposti sellainen tunne, että kannattaako nyt puhua lainkaan omista pienistä varoista tai sitten, että jos olisikin normaalia reilummin sijoitettavaa, niin tuleeko joku kateelliseksi ja onko silti monista taas kyse ihan vaan pennosista. Asiaan pitäisi saada neutraaliote "jos sijoitan x euroa, niin millaisia vaihtoehtoja minulla on". Tai miten minua hyödyttäisi se, että saisin säästettyä esim. 10kk aikana tietyn kk-summan.

      Poista
  4. Minä taas luulen, että ihmiset mainitsevat käsityötaidot, laulutaidon, puutarhanhoidon jne. puutteikseen siksi, että ne ovat ns. helppoja vastauksia ja tulevat ensimmäisenä mieleen. Sinun mainitsemasi aiheet vaativat jo syvällisempää pohdintaa ja itsetutkiskelua, ja siihen ei monella ole ehkä aikaa tai kiinnostusta. Mutta miksi käsityötaidot jne. sitten tulevat monella ensimmäisenä mieleen; se onkin jo uuden pohdinnan aihe, ja liittyy varmasti ainakin osittain menneen ajan naiskuvaan, joka kummittelee edelleen naisten mielissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti ihan oikeassa siinä, että moni mainitsee helppoja, ensimmäiseksi mieleen tulevia juttuja, mutta miksi ihmeessä niin monelle tulee mieleen käsityöt ja viherpeukalointi? Kukaan ei maininnut huonoksi puolekseen esim. puuttuvan venäjän/kiinan/espanjan taidon tai kodinkorjaushommat tai edes renkaidenvaihdon. Jostain ne menneneiden vuosikymmenten naisihanteet kumpusivat ylös ja voi että, haluaisin muuttaa niitä!!

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus. Itse hain juuri erästä työpaikkaa ja siinä piti miettiä omia vahvuuksia kyllä. Samalla tulin pohtineeksi myös sitä, mikä nykyisessä työssä on mielekästä ja miksi ei niin haittaa, etten tullut kutsutuksi haastatteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Työn mielekkyys on nykyisin monelle hyvin tärkeä asia ja vaikuttaa suoraan työssä jaksamiseen ja viihtyvyyteen. Parasta olisi, jos saisi tehdä mielekästä työtä, jossa voisi käyttää omia vahvuuksiaan. Uskon, että monesta työstä voi löytää mielekkyyden, vaikka se olisi välissä kateissa ja toisaalta joskus on aikoja ja tilanteita, joissa työ tarjoaa vain elatuksen.

      Poista
  6. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki huonouksistasi! Jälleen kerran olet kirjoittanut minun (ja varmasti monen muunkin) ajatukset sanoiksi. Blogisi on ehdottomasti paras blogi näin "tavallisen naislukijan" silmin :) Tarja

    VastaaPoista
  7. Kyllä, kyllä ja kyllä, allekirjoitan kaiken ja täällä toinen puutarha, ruoka ja ompelu, askartelutumpelo toivottaa mukavaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
  8. Ehkä mä olen sitten jonkin sortin 50-luvun vaimo/nainen, sillä tykkään leipomisesta, huushollaamisesta ja käsitöistä :D

    Ei vais, hyvän kannan olit ottanut aiheeseen. Ehkä sitä tulee näissä haasteissa itse sorruttua juurikin helppoihin vastauksiin, vaikka sijoittamisesta en minäkään ymmärrä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tehdä niitä asioita, joista tykkää ja jotka tekevät onnelliseksi :) Joten nauti vaan leipomisesta ja käsitöistä, niin minäkin. En silti ymmärrä, että moni näkee ne naisen tavoiteltavina ominaisuuksina nykyisessä teollistuneessa yhteiskunnassa, jossa tarvitaan uusia taitoja eikä 50-luvun naisihannetta ;)

      Poista