18. syyskuuta 2016

Brunssia, Kekkosta ja 70-lukua

Sain Turusta vieraaksi Marikan. Aloitimme Helsinki-päivämme tuhdilla brunssitankkauksella Cafe Köketissä. Brunssi oli hyvä, muttei kuitenkaan kaupungin kärkipään kastia. Paikka puolestaan on hyvin viehättävä ja viihtyisä.

Tila on avara, valoisa ja viihtyisä.
Karjalanpiirakat olivat varsin hyviä.

Kakkuvadilla niin houkuttelevan näköistä vegaanista suklaakakkua.
Maku oli varsinainen pettymys

salaatteja

Vatsa täynnä ruokaa oli hyvä lähteä lyllertämään seuraavaan kohteeseen, joka näkyy kuvassa takanani. Kuka tunnistaa?

Tamminiemihän se siellä

Osuimme Tamminiemeen hyvin, koska siellä oli alkamassa opastettu kierros. Opas oli hyvin omistautunut aiheelleen ja tiesi kaiken Tamminiemestä rakennuksena ja se sisustuksesta. Mieleemme varmasti jää, kuinka hellästi opas siveli tuolia: "Tässä presidenttti istui". Ehkä omituisinta ikinä oli, että oppaan puhetyyli muistutti selvästi Kekkosta. 

Tamminiemi Seurasaaresta kuvattuna

Tamminiemi on rakennettu 1900-luvun alussa. Vuonna 1940 silloinen omistaja Amos Andersson lahjoitti talon Kyösti Kallion aloitteesta Suomen presidenttien käyttöön

Opastus pysyi tiukasti talon historian ympärillä ja kaikki makoisat jutut Urkista ja etenkin Tamminiemen lauteista jäivät kuulematta. Sen sijaan saimme katsauksen 70-luvun sisustukseen ja Tamminiemen tapoihin. Mieleeni jäi ehdottomasti se, että oli ateria mikä tahansa sen valmisti keittiöhenkilökunta ja yleensä tarjoili hovimestari. 

Todella muodin mukainen brändisisustustus. Sohvaryhmä on Kukkapuron. 
Lisäherkkuna Aarnion pallotuoli. Kelpaisi vaativaan nykyiseenkin makuun.

Lisää Kukkapuroa: Karuselli-tuoli. Hyllyn päällä Reidar Särestöniemen teos.
Innosta hihkuen ottaisen sekä taulun että Karusellin

Hieno Ilves-taulu. Tykkään!

Baari

Kekkosen makuuhuoneen työpöytä. Nyt onkin vuorossa Artek.

Urkin tavaramerkki oli nuo isot pokat. Kuinka paljon historiaa voikaan sisältyä silmälaseihin!

Tamminiemen mielenkiintoisimmat tilat ovat mielestäni ulkosauna ja Kekkosen työhuone. Työhuoneessa Kekkonen piti paljon pieniä palavereja poliitikkojen ja virkamiesten kanssa.

Kekkosen työhuone

Suureksi pettymykseksemme tuossa isossa mustassa puhelimessa ei ollut pikavalintaa Kremliin. Puhelintouhu vaikutti kyllä epäilyttävältä, koska linja oli kytketty HPYn tavalliseen paikallisverkkoon. Mistään salauksista ei opas tiennyt kertoa, joten joko tärkeitä asioita ei puhelimitse hoidettu tai vaihtoehtoisesti KGBn työ Helsingissä oli hyvin helppoa.


Sitten olikin aika kurkistaa Tamminiemen saunaan. Itse olen jo unohtanut kaikki legendaariset jutut siitä, mistä kaikesta on Tamminiemen lauteilla sovittu. 


Tamminiemen legendaariset lauteet

Uima-allaskin löytyy

Tamminiemen tiloja voi myös vuokrata. Kokoushuoneen saa kuulemma noin 500€ päiväksi ja sen voi vuokrata myös vaikka vain tunniksi. Miten olisi tehopalaveri Tamminiemessä? Melkein jo näin itseni Tamminiemen lauteilla, kun kuulin sen kuuluvan vuokrattaviin tiloihin. Hinta on kuulemma 3500€. Tamminiemen löylyt jäänevät ikuiseksi haaveeksi.

Vierailu Tamminiemessä herätti monenlaisia ajatuksia. Se sai minut ja Marikan molemmat muistelemaan lapsuutta 70-luvulla, minä olen aloittanut silloin jo peruskoulunkin. 70-luvusta mieleeni jääneitä asioita oli öljykriisi, ydinsodan pelote, ruskea vakosametti, mustavalkotelevisio ja kaksi kanavaa, kaupat meni lauantaina kiinni klo 14, vappuna oli rauhanmarssi, juuri kenenkään kaverin vanhemmat eivät olleet kotoisin Helsingistä ja vanha kotipaikka oli jonkinlaisen viha/rakkauden kohde jonne ajettiin jokaiselle lomalle, onnekkaimmat taittoivat matkan mummolaan Saab 96, käytiin taloyhtiön lenkkisaunassa, oli viikottain oma saunavuoro ja hyvällä tuurilla sai ruuaksi foliopussissa kiukaalla kypsennettyä lenkkimakkaraa... Minulla ei ole yhtään ikävä 70-lukua.

Toki Tamminiemi sai minut miettimään myös Kekkosta. Kekkonen oli virassa erikoislain ansiosta 25 vuotta. Se on pitkä aika. Sinä aikana Kekkonen hajotti kolme hallitusta ja johti itse hallitusneuvotteluja valitsemiensa puoluiden kanssa. Kekkosta ei juuri kritisoitu. Kekkonen oli kova johtaja, kova urheilija ja kalamies. Naiset ja viinakin liitettiin yleisesti Kekkoseen. Kuka tämän päivän poliitikko tulee tästä mieleen? Minulle tulee mieleen Putin. Valitettavasti. Suomi oli tuon 25 vuotta vahvasti yhden miehen ja hänen lähipiirinsä johtaja, Kekkosslovakia. Kekkosslovakiasta ja henkilökultista ajatukseni kääntyy siihen, että olisiko aika lopettaa henkilöpalvonta? Pitääkö Kekkosta vieläkin kunnioittaa ja palvoa omalla museolla? Vai oliko se Kekkosen politikointitaito joka piti Suomen itsenäisenä ja vientikaupan vetämässä läpi kylmän sodan vuosien? 

Kävimme vielä taidenäyttelyssä, mutta se oli vielä raskaampaa kuin nämä Kekkoshöpinäni, joten palaan ehkä siihen toisella kertaa.

16 kommenttia:

  1. Se oli Kekkosen politikointitaito ja hyvä viinapää, jotka pitivät Suomen pinnalla läpi kylmän sodan vuosien. Ajat olivat silloin niin erilaiset ja vaikeat. Tämä on minun subjektiivinen mielipiteeni, mutta mielestäni Kekkonen oli oikea mies oikeaan aikaan presidenttinä.
    Kävin muuten itsekin alkuvuodesta Tamminiemessä ja taisipa olla sama opas meilläkin. Ei juoruillut! Ihailin myös Kekkosten asuntoa, mutta silmiini pisti erityisesti Sylvin kultainen lepotuoli. Sylvi oli niin vaatimaton henkilö, että tuoli oli varmasti lahjoitus.
    Olipa kiva lukea tämä mainio postaus. Tamminiemi toi minullekin silloin keväällä monta ajatusta mieleeni. Se varmaankin on tuon museon tarkoitus :)
    Hyvää alkavaa viikkoa Rva Kepponen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki Kekkonen on ollut erinomainen poliitikko, hän onnistui samaan aikaan säilyttämään suhteet Neuvostoliittoon ja viemään Suomen EEC:hen. Siitä kyllä iso hatunnosto Kekkoselle.

      Minusta Kekkosen olisi pitänyt jo 70-luvulla luopua vallasta, neljäs kausi oli jo aivan liikaa eikä kolmattakaan kautta olisi pitänyt jatkaa erikoislailla. Kekkonen olisi voinut lopettaa uransa ETYKin isännöintiin.

      Meidän kierroksella joku kysyikin Sylvin tuolista. Se kuulemma on kotimaista massatuontantoa ja sitä tehtiin useissa eri väreissä, joista yksi oli kulta. Täyttä varmuutta ei ole, mutta mahdollisesti tuoli on Sylvin 70-vuotislahja. Oli kyllä varsin räyhäkän näköinen lepotuoli :)

      Ilmeisesti Tamminiemi tosiaan toimii ajatusten herättäjänä Suomen menneistä vuosikymmenistä, poliittisesta ilmapiiristä ja ehkä himpun verran myös itsevaltiudestakin.

      Kiitos samoin - mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  2. Oletpa saanut jälleen kauniita kuvia! (minulla ei näköjään kännykän kamerassa vääntö riitä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Sisäkuvat olivat aika kehnoja minullakin, onneksi luotin taas määrään :D :D Vaikka en kuvia yleensä ikinä editoi, niin sisäkuviin piti lisätä varjoihin valoa, että olisi jotain muutakin kuin tummaa mössöä.

      Poista
  3. Vau, oletpa ollut mielenkiintoisella kierroksella! Jännä nähdä historian havinaa, näyttää ihan museolta (mitä se tietty tavallaan onkin) vaikka samalla ajattelee, että onko siitä jo niin kauan? Nuo elektroniikkavempeleetkin on niin antiikkia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tamminiemi oli ajatuksia herättävä kohde. Ei niinkään itse talosta vaan Suomen historiasta ja erityisesti 70-luvusta.

      Elektroniikka on kyllä ihan aatamin aikaista, vaikka elävästi muistankin sen harmaan puhelin malli. Aika monta kertaa olen sellaisella ehtinyt veivaamaan, ennenkuin tuli numeronäppäimet :) Telkastakin tuli ihan lapsuus mieleen :)

      Poista
  4. Onpa herkullisen näköinen brunssipaikka! Oikein hyvää uutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brunssi oli sellainen perushyvä. Onneksi ei ollut superhyvä, koska sittenhän olisi voinut käydä niin, etten olisi pystynyt vyörymään Tamminiemeen :D
      Kiitos samoin - mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoinen kierros!

    Kävin Cafe Höketin brunssilla syntymäpäivänäni, ja minustakin se oli ihan hyvä, muttei mikään poikkeuksellisen loistava. Oletko muuten kirjoitellut brunssipaikoista enemmänkin, kun sinulla tuntuisi olevan asiasta kokemusta ja näkemystä? :-) Itse tykkäisin käydä brunsseilla enemmänkin, mutta kun en oikein tiedä hyviä paikkoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kierros miellytti :)
      Minäkin tykkäisin käydä brunssilla enemmänkin, liian harvoin tulee ponnistettua täältä lähiöstä keskustan ravintoloihin. Meillä oli aikaisemmin hyvä brunssipaikka vyöryntäetäisyydeltä kotoa. Kovin monessa keskustan brunssipaikassa en ole käynyt. Olen koestanut Töölönrannan, Dylanin, Fazerin, Meripaviljongin, KlausKn ja nyt tämän Köketin. Ensi kuussa listalla on Korjaamo. Voittajan titteliä kantaa toistaiseksi Kirkkonummen Bistro O mat. Kaikki nuo Helsingin brunssit ovat hyvä, jos tykkää enemmän aamupalamaisesta niin paras on Fazer , jos haluaa lämpimän lounasannokset niin Töölönranta, paikkana kivoin hyvällä säällä on Meripaviljonki. Omalla brunssihaavelistallani on vuodesta toiseen Kämpin brunssi. En vaan saa aikaseksi suoriutua sinne, joku rennompi paikka kiilaa aina ohitse ja epäilen, että se ei ole hintansa väärti.

      Poista
  6. Teillä oli varmasti upea päivä parhaassa seurassa!! Iloa viikonloppuun ja puhtia arkeen!

    VastaaPoista
  7. Paljonhan tässä oli asiaa ja olisi saman verran sanottavaakin, mutta unohdin jo puolet :-D Mutta sen muistan sanoa, että sulla on huipean ihanat ja sulle sopivat näkimet. Wow!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ostin pari vuotta sitten uudet rillit ja ostin kerralla kahdet, kun oli tarjouuksessa. Sellaiset tummat perusneutraalit ja sitten myyjän yllytyksestä siniset "hulluttelulasit". Nuo pokat ovat niin kevyet, että olen pitänyt niitä mustia ehkä 20 kertaa :)(

      Poista