Wikipedia sanoo ATC-korteista seuraavaa "ATC-kortit (engl. Artist Trading Cards) ovat taiteellinen versio keräilykorteista (baseball, jääkiekko jne). Kortin koko on 64 x 89 mm eli 6,4 x 8,9 cm. Kortit ovat joko aivan uniikkeja tai niitä on tehty hyvin pieniä määrä samanlaisia.Kaikki tekniikat ja materiaalit käyvät; maalaukset, piirrokset, kollaasit, valokuvat, leimailut, sekatekniikka ja niin edelleen. Digitaalisia kollaaseja voi myös tehdä. Ainoana sääntönä on kortin yllä mainittu koko."
Innostus kokeiluun lähti siitä, kun viime sunnuntaina olimme Mirkan kanssa retkeilemässä. Siis tämähän oli jo Kätevät emännät retkeilee osa 2. Tällä kertaa tiemme vei Järvenpäähän. Kävimme katsomassa käsitöiden myyntinäyttelyä, Tian Verannalla kahvilla ja varsinainen syy reissuumme oli ATC-tapahtuma. Kiitos Caritalle, Tuirelle ja Pialle. Tapahtumassa taitavat naiset näyttivät meille kuvan siirtoa, distressien käyttöä, kertoivat korttien pohjustuksesta ja ylipäänsä ATC-korttien tekemisestä. Reissusta ei montaa kuvaa tullut napattua, mutta tässä taitajien kortteja.
Minulla alkoi heti muhia päässäni ajatus pienestä ATC-korttisarjasta. Lähinnä kai ajattelin purkaa päässäni olevia turhautumia erilaisiksi kuvasarjoiksi. Minullahan on oikeasti kaikki asiat hyvin. Poistin tästä kohtaa juuri kolmen rivin luettelon elämäni hyvistä ja onnistuneista asioista. Mutta silti jossain syvällä kaihertaa, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Onko minun elämäni nyt vain lasten kasvattamista? Ja rahan ansaitsemista heidän elatukseensa? Onko elämässä enää mitään jännittävää varalleni? Miten muutuin hetkessä henkilöstä, jolla "on loistava tulevaisuus edessään" vanhenevaksi naiseksi, jolla on edessään vain vatsamakkara?? Näitä juttuja ajattelin tutkiskella korteissani välillä huumorilla ja välillä vähemmän huumorilla. Tässä siis se ensimmäinen:
Erilaisia tekniikoita piti heti kokeilla. Vasemmassa reunassa on alkoholimusteilla värjättyä foliota, jonka alla tasoeroja ja kuvioita. Oikealla embossausta, jonka "tyhjät" kohdat on väritetty. Sitten on vähän distressiä siellä ja täällä. Lisäksi leimakuva, lehtikuva ja tekstiä. Alunperin sarjani piti alkaa Goddess kortilla, mutta kuvansiirto epäonnistui, ja kyllähän tämä noita-akka sopii paremmin viikon fiiliksiin :)
Ihana! Vetoaa vahvasti muhun.
VastaaPoistaLiippasi läheltä myös tuo "kaikki on hyvin, mutta tässäkö se oli". Pitäisi alkaa toteuttamaan unelmiaan (kunhan ensin kartoittaisi ne), ettei tosiaan huomaa vaan kasvattavansa lapsiaan. Minä siis!
Mä muuten asun Järvenpäässä :)
Hei ja kiitos käynnistä! Oli ihanaa tavata teidät ja tosi kiva, että innostuit kokeilemaan atc-kortteja. Siitä se lähtee. Tämä on pieni tapa purkaa paineita. Ja usko minua neljän lapsen (nyt jo tosin isoja) äitinä, ei se elämä ole ohi. Nyt on aika kasvattaa lapsia, tehdä se niin hyvin kuin taitaa ja siinä sivussa tehdä vähän omia juttuja. Tulee vielä se päivä kun he lentävät pois pesästä. Ja auta armias jos silloin ei ole mitään tekemistä!!! Sitten niitä turhautumia vasta tuleekin. Toivottavsti vielä nähdään!
VastaaPoistaHieno on teoksesi ja mahtava esipuhe!!!
VastaaPoistaItsekin olen ajatellut alkaa työstää ATC-kortteina eräänlaista päiväkirjaa. Pala elämästä sieltä, toinen täältä. Olisi varmaan aika terapeuttista, kun kuvan kautta antaisi fiiliksille kasvot.
Aivan mahtava! Ja tuo korttisarjasi teema kolahti niiiiin kybällä. Jatkoa odotellessa....
VastaaPoistaTiitu ja Fru Citron: Sinänsä ihan mukava kuulla, että jotain muutakin kiinnostaa tällainen teema. Taidan tässä kehitellä elämäni ensimmäistä vanhenemiseen liittyvää kriisiä. En tiedä olenko etuajassa, myöhässä vaiko just tyypillisessä vaiheessa ;)
VastaaPoistaCassulle kiitos tsempistä :)
Mirka: musta noi ATC-kortit on jotenkin ihan sun oloinen juttu. Jään odottaman ensimmäistä.