27. heinäkuuta 2010

Vauveliini

Kuopuksen hatut ovat taas hukassa. Pikkusällihän ei hattuja diggaa lainkaan, vaan yrittää heti kiskoa pois ja mieluiten piilottaa. Kaksi kesähattua on nyt jossain hyvässä tallessa. Niinpä päätin tehdä yhden lisää. Ajatuksena oli tehdä sellainen lippis, joka suojaa myös korvalehden yläosat. Kangaskin oli valmiina, tosi suloista pupukangasta.

Hattu jopa valmistui vielä saman päivän sisällä. Minä heti mallailin hattua kuopukselle ja jo ajattelin tehdä keskimmäisellekin samasta kankaasta, kunnes mies vähän toppuutteli. Hattu on kuulemma ihan vauvanhattu. Ja vielä tyttövauvan. Täytyy tunnustaa, että mies on oikeassa. Ja kun katselen kuopusta vauvanhatussaan, on poika ja hattu ihan eri paria. Ei ole minulla enää vauvaa. Periksi en anna, hattu päähän kuopukselle -ole äidin pikku vauveliini, olethan? Edes tämän kesän loppuun! Oma vauvelini.




Luulitkos äiti, että tämä hattu päässä pysyisi

Ihan pellehattu. 
Nauraisin suu auki, mutta sain maistiaiseksi kananugetin 
ja mehua ja mun suu on ihan täynnä

Pitää vielä laittaa tälläinen sattumus muistiin. Keskimmäinen huusi minulle: "Äiti, täällä on ihan kauheaa pölyä, tule ottamaan se pois". Ajattelin, että nyt on poika jostain kaappaissut kunnon villakoirat käteensä ja riensin katsomaan. Pyysin poikaani näyttämään pölyn. Poika on täysin puhdas ja heiluttelee käsiään ympärillään ilmassa, että tässä sitä pölyä nyt on. No, kieltämättä haiskahti pahalta ja tiedustelin, että pääsikö paukku. Poika sanoi: "Pääsi paukku ja se pöly haisee, vie se heti pois". Ei sentään pyytänyt ensin maalaamaan punaiseksi :)

Esikoiselle yritetään opettaa naisten kanssa toimimista :) Ei ole sopivaa kiristää kylässä olevaa naapurintyttöä leikkiin, johon hän ei halua, uhkailemalla, että mulla on kuule muitakin tyttöystäviä kuin sä. Pihalla ei pidä kehuskella, että mullapas onkin tosi monta tyttöystävää. Illalla sängyssä voikin sitten spekuloida, että kenen kanssa sitä menisi naimisiin. Villinä korttina on se, että jos meniskin jonkun pojan kanssa. Ja äitiä naurattaa niin, että välillä pitää purra peitonkulmaa, etten ihan repeä. Kyllä se ihan-kohta-eskarilaisen elämä on jännittävää.

4 kommenttia:

  1. Sehän on tuo meidän "vauva" saman ikäinen kuin teidän, ja samojen mietteiden kanssa välillä mennään. Ei tosiaan ihan pikkupikkuihminen enää :). Mutta kyllä minäkin tuota lakkia vielä tämän kesän pitäisin ;). Hauskoja nuo teidän isompien lasten kommentit ja oivallukset :D!

    VastaaPoista
  2. Vitsit kun hän on söpö hatussaan:)
    Ihana malli ja kangas ja MALLI;
    suloinen poika!(selkeästi:)

    VastaaPoista
  3. Aikas suloinen on hattu, kuin myös poikakin:):)
    Luin tarinasi ja heti tuli itselleni mieleen, kun oma poikani pienenä oli vankasti sitä mieltä, että äidin kanssa naimisiin menee, tais siitä jopa kaikille sukulasillekin toitottaa:)
    No nyt on mies jo ISO ja miniäkin taloon tullut, ei kelvannut äiti, ei, HIH!

    VastaaPoista
  4. Vitsit, mä luen näitä sun juttuja vaan uudestaan ja uudestaan. Kyllä osaat kuvata fiilikset tosi hyvin tässä ja muissakin kirjoituksissasi! Oi haikeutta, kun lapset kasvavat.

    VastaaPoista