Ihana päivä Inarissa

Minä kävin ensimmäisen kerran kesäkautena Lapissa joskus 90-luvun alussa. Kohteena oli silloin Kilpisjärvi ja Skibotn eli Yykeänperä. Reissun sää oli pääosin erittäin sateinen ja viileä. Saanalle pääsimme kävelemään melkein ylös ennenkuin saderintama alkoi lähestymään uhkaavasti. Tuosta kerrasta jäi kytemään halu päästä pohjoiseen kesällä. 

Seuraava kertaa piti odotella, se tuli vasta vuonna 2020 ja reissu vei Levin ja Kilpisjärven kautta Lofooteille saakka. Silloin Suomen Lapissa sää oli erinomainen ja Lapin hulluus iski kuin tuhat volttia. Riskillä uudestaan heti seuraavana vuonna :) Pelkäsimme että ei voi osua kahtena peräkkäisenä vuonna kelvollista säätä. Reissumme aikana Inarissa oli +32. Sitten tuli neljän vuoden tauko ja lopulta sain houkuteltua Hra Kepposen Lapin kesämatkalle. Ja voitteko uskoa? Koko reissu oli pelkkää auringonpaistetta ja lämpötilat huitelivat +25C paikkeilla. Mikä tuuri jälleen!

Tämä oli Hra Kepposen ensimmäinen matka Lappiin kesällä. Hän on viluista sorttia ja inhoaa hyttysiä. Matkan ultimatekohokohdaksi olin suunnitellut kuningasrapusafarin Jäämerelle. Hra Kepponen oli nähnyt itsensä jo troolarin kannella, jonka yli aallot pyyhkivät hytisemässä kylmästä. Kaikkeen sitä joutuu mies sitoutumaan menohaluista puolisoa seuratakseen. Todellisuus oli onneksi lämmintä ja aurinkoista ja veneretkikin tehtiin erittäin tyynellä säällä. Hra Kepposen ennakkoluuloista ja peloista mikään ei toteutunut tällä reissulla. Vähän pääsi mäkäräiset rokottamaan ja siinä kaikki.

Meillä oli reissussa kaksi varsinaista pääkohdetta: kotimainen maisemarakkauteni Utsjoki ja uutena kohteena Norjan puolella Pykeija. Sivukohteina oli Inari ja Kirkkoniemi Norjan puolella.

Inariin meille jäi päivän verran aikaa. Koska sää oli erinomainen, päätimme keskittyä vain ulkokohteisiin. Hra Kepposella jäi kokematta erinomainen saamelaismuseo Siida. Kohteemme olivat aika lailla samat kuin reissullani vuonna 2021 jolloin seuranani oli ystäväni Sirpa. 

Ensimmäiset näkymät Inarinjärvestä

Ennen Inaria pysähdyimme Karhunpesäkivellä. Karhunpesäkivi on erittäin kookas siirtokivilohkare, joka on sisältä ontto. Wikipedia väittää, että nimensä Karhunpesäkivi olisi saanut siitä, että että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.

Karhunpesäkivi ei ole mikään suurenluokan nähtävyys, mutta sellainen kuriositeetti että sen kohdalla kannattaa pysähtyä ja käydä ihmettelemässä paikka.

Neljä vuotta sitten pääsin ongelmitta portaat ylös luolalle ja pystyin jopa konttaamaan luolaan sisään. Suuaukko on maanrajassa, luolassa sisällä mahtuu hyvin seisomaan. Tänä vuonna polveni eivät enää kestä tuota rappusmäärää, joten minun vierailuni hyytyi kahvilalle. Se ei suinkaan ollut huono vaihtoehto, koska sieltä saa erinomaisia lettuja lakkahillolla. Suodatinkahvin menekki on sellainen, että kahvi on aina taatusti tuoretta ja vatsani kestää sitä hyvin.

Karhunpesäkiven kahvilasta moikka!

Kahvilan erinomainen lettu

Todistuaineistoa siitä, että Hra Kepponen konttasi luolaan

Seuraavaksi kävimme Hra Kepposen kanssa katsomassa komeaa Jäniskoskea. Sekin kuului vuoden 2021 retkiohjelmaan. Jäniskoski on helppo vierailukohde. Parkkipaikalta matkaa koskelle on n. 500m ja reitti on esteetön. Samasta paikasta lähtee myös pidempi Juutuan luontopolku, joka vaikuttaa leveältä ja helppokulkuiselta. Jäniskoskella on laavu ja kuivakäymälä. 

Puolukka kukki kauniisti Inarissa

Seuraavaksi oli vuorossa uimatauko minulle. 2021 saimme vinkin ihanasta ja niin rauhallisesta uimapaikasta Solojärven rannalla. Solojärveä reunustavat hienot hiekkarannat. Maisemana näkyy horisontissa tunturi. Ihan uskomattoman ihana uimapaikka! Tällä kertaa rannalla oli lapsiperhe, niin jouduin kiskomaan uikkaria päälle, vaikka menimmekin heistä kauemmas. Oli rauhallista kaunista eikä edes kovin kylmää vettä.

Solojärvi

Mikä hiekkaranta!

Hiekassa on jännä punertava raita koko rannan mitalta

Ranta on pitkälle matalaa

Onnellinen uimari

Solojärveltä palatessa keksimme, että autot ovat sitä varten parkissa tien varressa, että ihmiset ovat Juutuajoella kalassa. Jäniskoski jolla vieraimmi aikaisemmin on Juutuanjoen koski. Päätimme lähteä hieman tutkailemaan tilannetta. Näkymät alas joelle oli mukavat.

Hra Kepponen meni alas Juutuanjoen rantaan katsomaan, että selviäisinkö reitistä. Pääsin ehjin nahoin alas. Hra Kepponen ehti bongata kalamiehetkin. Siellä joen rannalla meidät löysi muutama hyttynen. Niiden kanssa olisimme vielä pärjänneet, mutta mäkäräiset hyökkäsivät kimppuumme. Minä en tietenkään pääse eteenpäin huonoilla polvillani kovin kovaa, joten mäkäräiset nautiskelivat minusta runsaasti. Solojärven rannalla saimme olla rauhassa sekä hyttysiltä että mäkäräisiltä.

Kaunista oli kyllä!

Matkamme jatkui Inarista kohti Utsjokea monta kaunista muistoa ja mäkäräisen puremaa rikkaampina. Matkan aikana ehdimme syödä Inarissa ravintolassa kahdesti. Tällä kertaa ruoka oli vain keskinkertaista. Edellisellä kerralla ruoka Inarissa oli suurimmaksi osaksi erinomaista. Hikisten öittein lisäksi tämä olikin ainoa epätäydellinen asia lomamatkassa.

Minusta porot ovat jotenkin liikuttavia ja tykkään bongailla niitä. 

Suurennos kuvasta, josta voi ihmetellä, että jos ei poro ole mikään älyn jättiläinen, niin tasapaino sentään pelaa :)

Jos Inari kiinnostaa, niin alla on kaksi postausta Inarista vuodelta 2021. Silloin olimme muistaakseni kaksi yötä Inarissa. Nyt siis vain läpikulkumatkalla.

Pikku Kepponen: Inari on täynnä nähtävää ja koettavaa

Pikku Kepponen: Saunataivas ja fine dining Inarissa

Kirkko haastepostaus

Kristiina K:n blogissa heinäkuun haasteena on kirkko. Sehän on sitten viimeinen päivä osallistua tänään. 

Osallistuminen on vähän venynyt, koska aloin miettimään, että minkä kirkon valitsisin. Monilla sekä ulkomaan- että kotimaanmatkoilla tulee vierailtua kirkossa. Nopeasti aloin miettimään, että monessakohan kirkossa olen elämäni aikana käynyt. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että olen käynyt varmaankin lähemmäs 200 kirkossa. 

Sitten aloin vähän peruuttamaan, että tuskin niitä kirkkoja sentään on lähemmäs kahta sataa, mutta on niitä ainakin sata. Väitettäni tukeakseni päätin listailla kirkkovierailujani. Sitähän en nyt tiedä enää, että kuinka hyvin muistan käymiäni kirkkoja, mutta se 100 kirkkoa tuli kyllä täyteen.

Suomi vähintään 37 kirkkoa
Tuomiokirkko, Kallion kirkko, Temppeliaukion kirkko, Vanha kirkko, Uspenskin katedraali, Karunan kirkko, Lauttasaaren kirkko, Roihuvuoren kirkko, Vartiokylän kirkko, Itäkeskuksen kirkko, Herttoniemen kirkko (purettu pois), Oulunkylän puukirkko, Östersundomin kirkko, Pyhän Laurin kirkko, Tikkurilan kirkko (purettu ja uusi rakennettu tilalle), Espoon kirkko, Tapiolan kirkko, Kirkkonummen kirkko, Haapajärven kirkko.

Lohjan kirkko, Snappertunan kirkko, Turun tuomiokirkko, Turun linnan kirkko, Naantalin kirkko, Iniön kirkko, Ristin kirkko Lahti, Hollolan kirkko, Kuhmoisten kirkko, Mikkelin tuomiokirkko, Mikkelin pitäjänkirkko, Tampereen tuomiokirkko, Vanajan keskiaikainen kirkko, Virtain kirkko, Lapuan kirkko, Lakeuden Risti kirkko, Porvoon tuomiokirkko, Ulrika Eleonooran kirkko, Petäjäveden puukirkko,  

To do listalla
Hattulan pyhän ristin kirkko
Kerimäen kirkko
Toivakan kirkko

Kirkkoja per maa ("suuret" kirkkovierailuiden maat)
Japani 15
Italia 10
Tsekki 5

Ainakin kolme kirkkoa
UK, Thaimaa, Saksa, Venäjä

Ainakin kaksi kirkkoa
Ranska, Sveitsi, Turkki, Liettua, Ukraina, Armenia, Irlanti, Puola

Ainakin yksi kirkko
Hong Kong, Itävalta, Kreikka, Kypros,  Australia, Espanja, Unkari, Malta, Lissabon, Latvia, Valko-Venäjä, Romania, Arabiemiraatit, Vietnam, Malesia, Ecuador, Peru, USA

Näissä paljon matkailemissani maissa en ole käynyt kirkossa lainkaan: Ruotsi, Norja, Tanska, Viro, Hollanti.

No, niin sitten pitäisi vihdoinkin valita kirkko. Kolmen kirkon suora on Petäjäveden kirkko (joka on myös UNESCON maailmanperintölistalla), Ulrika Eleonoran puukirkko Kristiinankaupungissa sekä meidän hääkirkkomme.

Koska juuri vietimme 25. hääpäivää, niin valituksi tulee hääkirkkomme Haapajärven kirkko, joka sijaitsee Kirkkonummella lähellä Veikkolaa. Haapajärven kirkko täytti muistaakseni vuonna 2023 200 vuotta.

Kuva: Tekijä: Htm - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=16339803

Napsaisin pikaisesti kuvan kuvasta. Alkuperäisessä valokuuvamon ottamassa kuvassa meillä on jalkaterätkin. Tässä ollaa vihkikirkon ulkopuolella.

Tästä näkyy kirkkoa sisältä

Hääkuvat on kuvattu kirkon takapihalla

Älä tee mitään viikko

Loma alkaa kallistumaan loppusuoralle. Blogi on jäänyt päivittämättä ja muitten blogit vierailematta. Loman alkupuoliskon Lapin matka sujui erinomaisesti. Sää oli ihan älyttömän hyvä - oli lämmintä ja aurinkoa. Lapin matkan jälkeen yritimme hieman urakoida mökillä, mutta helteestä johtuen saimme listasta tehtyä alle puolet. Mökkitalkoitten jälkeen alkoi aivan uudenlainen lomailumoodi nimittäin "Älä tee mitään"-lomaviikko.

Minulla on ollut terveysongelmia ja Hra Kepponen on ollut vähillä lomilla jo useamman vuoden ja tehnyt järkyttävän pitkiä työviikkoja. Niinpä sovimme, että vietämme viikon hiljaiseloa. Pelkkää lepoa ja rentoilua mökillä! Mökiltä ei lähdetä ajelemaan nähtävyyksien tai kulttuuririentojen perässä yhtään mihinkään. Vieraita ei kestitä mökillä ja kyläilykutsuihinkin suhtaudutaan nahkeasti. Eikä tehdä mitään mökkiremppahommia. Ruuan perässä on sallittua hieman autoilla. 

Koska luvassa oli pelkkää tylsyyttä, nuoriso päätti jäädä kotiin. Yleensä olen raahannut pojat mökille mukaan ainakin joksikin aikaa. Nyt kysäisin, että kuka haluaa lähteä mökille. Siinä ensimmäinen poika jo ehti kysymään, että montako päivää täytyy olla ja näytti hämmästyneeltä, kun sanoin että ihan on vapaaehtoista eikä tarvitse tulla lainkaan. Ruokahuollon osalta on niin paljon kevyempää mökkeillä kahdestaan. Jos pojat ovat mukana mökillä, niin ohjelmassa on tikkakisaa, mölkkyä ja pienellä pöydällä biljardia ja sitten lettujen paistoa ja grillaamista ja muita ruokintasuoritteita. Nuokaan aktiviteetit eivät sopineet loman teemaan.

Hra Kepponen hieman epäili, että pystynkö vain olemaan viikon. Sehän meni oikein sujuvasti! Haluaisin sanoa, että olen ollut ulkona kaiken ajan. Mutta en tykkää kuumasta ja aika paljon olen lukenut sisällä ilmalämpöpumpun viileydessä. Kun kuumin paahde on kääntynyt pois mökkirannasta olen lueskellut siellä ja tietysti olen uinut paljon. Vesi on +28 ja vesijuoksulenkin pituutta on rajoittanut ainoastaan oma viitseliäisyys. Kylmä ei tule vesijuostessa lainkaan. Hieman jännittää, että tuleeko mökkijärveen sinilevää. Sitä ei yleensä ole, mutta eipä yleensä ole vesi lämpötilaltaan +28C.

Muutama kuva "Älä tee mitään"-viikolta

Iltapäivällä tai illansuussa olen voinut oleskella rannalla. Olen muutaman kerran ehtinyt kiroamaan, että kannattiko kaataa kaikki puut, kun ei ole enää lainkaan varjoa. Mietin auringonvarjon ostamista, mutta shoppailu ei kuulu viikon teemaan lainkaan.

Pääasiallinen viihde "Älä tee mitään"-viikolla on ollut uimisen ohella lukeminen. Ja myöhemmin toki selviää, että myös syöminen.

Viikkossa tuli luettua kuusi kirjaa. Tai oikeastaan 6,25 kirjaa. Koska yhden aiemmin aloitetun luin loppuun.

En ole laittanut kertaakaan "Älä tee mitään"-viikolla ruokaa. Aikamoinen saavutus! Tein puolikkaan täytekakun kaupan valmiista pohjasta. Edellisen puolikkaan olin tehnyt jo aikaisemmin kesällä. Kakun tein siihen tyyliin kuin mummoni täytti täytekakun.

Ensimmäiseen kerrokseen tulee banaania, mansikkaa ja kermavaahtoa. Mummo tosin muussasi banaanin haarukalla. Toiseen tulee kerrokseen mansikkasurvosta ja kermavaahtoa. Päälle kermavaahto ja mansikoita.

Ensimmäinen kerros

Mummoni tyylillä kakkupohja kostutetaan aina kahvilla. Mummo käytti mustaa suodatinkahvia, mutta minäpäs kostutin kakun cappucinolla. Toimii!

Kakkupohja kostetaan kahvilla molemmin puolin. Hra Kepponenhan ei juo kahvia, mutta ei ole sanonut näistä mummokakuista ikinä mitään, että kahvi maistuisi pahasti läpi.

Kirkkonumen Bistro O mat on vaihtanut omistajaa vuodenvaihteessa ja on nykyisin nimeltään Bistro. Kesään kuuluu ainakin lounaat siellä, joten perinteestä piti pitää kiinni. Tapasin lounaalla ystävääni Kirsiä Bistrossa. Paahdettu kirjolohi ja risotto oli erinomainen annos!

Bistron lounas

Herkullinen lohiannos kannusti palaamaan Bistroon uudestaan "Älä tee mitään"-viikolla. Bistrovierailut voi aina perustella sillä, että pitää käydä ruokakaupassa. Lounaslistalta seuraavaksi houkuttelevin annos oli ankankoipi confit. Se oli vähän pettymys sekä minulle että Hra Kepposelle. Uusien omistajien Bistro ei saa vielä yhtä varauksetonta hehkutusta kuin edeltäjänsä. Laaduntarkastelua pitää jatkaa.

Ankankoipi confit

Hra Kepposen veljen perhe kävi moikkaamassa meitä mökillä. Tarjoiluksi täytin croissantit rucolalla, mansikkaviipaleilla ja briejuustopaloilla. Kylläpäs maistui! Mansikoita meillä on ollut jääkaapissa koko ajan. Kesän bucket listallanihan oli päivittäinen marjojen syöminen. Ostamani mansikat ovat olleet pääsääntöisesti tavanomaista heikompia. Ne ovat suuria ja kauniita, mutta aika mauttomia ja kovia. Yhden rasian löysin vanhaa kunnon Polkaa. Jälkikäteen harmitti etten heti kaupassa maistanut siitä rasiasta ja mennyt saman tien ostamaan 5kg Polka-laatikkoa.

Tuolla takana on se kesän paras mansikkarasia

"Älä tee mitää"-viikkoa kai pitäisi sanoa ruokaviikoksi. Hra Kepponen tekaisi meille yhden suosikkiruuistamme Blankon lammaspastan. 

Viikon ruokahuipentumana onnistuin saamaan pöydän Espoon Kauklahden todella suositusta napolilaista pizzaa tarjoavasta Edvin-ravintolasta. Olen yrittänyt koko kesän viedä sinne pizzaa rakastavan Hra Kepposen ja vihdoin onnistuin. Ravintolaan voi toki mennä jonottamaan terassille tai baaritiskille syömään, mutta minulla ei ollut lainkaan käsitystä, että minkälaisista jonotusajoista on kyse.

Edvinin massiivinen italialainen pizzauuni lämpeää koivuhaloilla

Jaoimme alkupalaksi vitello tonnaton. Pizzat ovat kyllä niin isot, että alkupalat ovat tarpeettomat. Vitello tonnatto on yksi suosikkialkupaloistani ja tämä oli ihan kelpo suoritus. 

Jaoimme kaksi pizzaa ja pyysimme keittiötä tekemään jaon. Vasemmalla on valkoinen Funghi, jossa on kantarelleja ja herkkusieniä. Se sienen maku oli niin erinomainen. Aivan huippu pizza. Oikealla oli Diavola+burrata pizza, joka oli sopivan tulinen.

Onnellinen "Älä tee mitään"-lomailija on päässyt pizzalle

Jälkiruuat olivat erinomaiset. Etualalla limoncello posse, mansikkaa ja raparperia. Takana vieläkin parempi jälkiruoka eli pistaasipehmis.

Viikko tekemättömyyttä on nyt lusittu ja sunnuntaina saisi vaikka tehdäkin jotain. Arvatkaapas vaan, että viitsinkö. Ehkä lueskelen vähän blogeja sentään. Tietokoneeni on ollut kaksi viikkoa kiinni. Sekin on aika hämmästyttävää.

Ensi viikolla minulla on vielä pari lomapäivää ja niissä on ohjelmaa. Toivottavasti ensi viikolla ehdin kirjoittelemaan lisää ainakin pohjoisen reissusta ja muista kesäkuulumisista. Minun puolestani tämä helle saisi jo hellittää.

Mukavaa sunnuntaita!

Pientä synttärijuhlintaa

Omat synttärit ovat jääneet viisikymppisiä lukuunottamatta aika vähäiselle huomiolle. Poikien synttärien viettäminen on vienyt aika tehokkaasti voimat. Nykyisin poikien juhlat ovat selvästi pienimuotoisempia. Vapautunutta juhlien viettämisenergiaa ajattelin kohdistaa itseeni. Äitivuosien, jolloin kaikki irtoava energia meni perheeseen, jälkeen tämä tuntuu hippasen radikaalilta. Mutta olen pienet juhlani ansainnut. 

Alkuviikosta kyselin, että tuleeko perheeltä jotain juhlasuoritteita. Esikoinen sanoi, että saan lahjaksi hänen tekemänsä juustokakun. Keskimmäinen sanoi, että saan jonkun ihan pienen lahja joka on todennäköisesti suklaata. Kuopus sanoi, että kaikki jutut, jotka hänkin keksi ovat jo varattuja. Sovimme, että kuopus jää velkaa minulle yhden valkosuklaa-kaardemumma kuivakakun. Hra Kepponen sanoi, että hänen lahjaideaan tuli vastoinkäymisiä ja totesin, että kukilla ja aamiaisella tästä hommasta selviää hyvin.

Synttäripäivän aamuna minua odotti kukat ruokapöydällä. Vatsa oli sen verran heikossa kunnossa, että Hra Kepponen selvisi aamiaisesta pelkällä puuron mikrottamisella.

Upea kimppu neilikoita erilaisissa hempeissä sävyissä

Synttäripäivänäni oli hyvä sää ja tein vain puolikkaan työpäivän jälleen. Vein itseni ja Hra Kepposen lounaalle Herttoniemen rantaan pieneen ravintolaan KOTO BENTO & Izakaya - Japanese Restaurant and Bar. 

Lounasaikaan Koto tarjoaa bentoboxeja, perinteisiä japanilaisia lounaslaatikoita, joihin voi valita haluaman proteiinin. Iltaisi tarjolla on laajempi valikoima perinteisiä kansanravintoloiden tyylisiä annoksia. Istumapaikkoja sisällä on rajoitetusti, mutta kesäterassi laajentaa paikkamäärää. Merinäköalat ovat hurmaavat. Aion mennä syömään Kotoon myös illalla.

Ravintola on todellakin ihan rannassa

Bentot olivat erittäin maukkaat. Riisi oli hyvää ja siihen oli käytetty jonkinlaista mirinkastiketta lisäämään makua. Parsakaali oli myös marinoitua ja seassa olevat chilit erittäin voimakkaita. Hra Kepposen bentossa oli tonkatsu eli japanilainen uppopaistettu porsaanleike. Minulla oli lohta teriayki kastikkeessa.

Illalla herkuttelimme kotona esikoisen tekemällä synttärikakulla. Leipuri itse tosin katosi paikalta vikittelemään tyttöä :D 

Kakku oli erinomainen. Synttäreitteni kunniaksi pionit kukkivat vielä mukavasti, vaikka isoimmat kukat olivat jo nuupahtamaan päin. Yleensä pionit kukkivat aina silloin kun lähden pois kotona. Muutaman kerran olen soittanut naapurin rouvalle ja sanonut, että haluatko tulla ottamaan minun pionini leikkokukiksi.

Synttärisuklaat keskimmäiseltä

Illalla vuokrasin ja katsoin Dingo-elokuvan, olen aikoinani ollut kova fani

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä minulla lääkäri keskustassa ja päätin hyödyntää mahdollisuuden lounastamalla jälleen ulkona. Mietin, että vähän tylsä mennä yksin. Keskimmäinen oli menossa salille ja kysyin, että tuletko kaveriksi lounaalle kalaravintolaan. Poikahan tuli innosta hihkuen.

Fisken på disken Kampin kauppakeskuksesssa

Näin komeaa ja hauskaa lounasseuraa saa, kun itse tekee ;)

Lounastilaus lähti vähän lapasesta. Keskimmäinen rakastaa pihvejä, mutta tykkää myös kalasta. Hän ei ole ikinä maistanut surf and turf annosta. Jos nyt sitten tämä kerran synttäreiden kunniaksi otetaan ne.

Ihan älyttömän hyvää!

Pääsin photobombaamaan pojan selfiehetkeä metron liukuportaissa ja olen ylpeä siitä. Vaikka kuva nyt ei olekaan kummoinen.

Koska isäni eli vaari ei päässyt tulemaan synttäreille, synttärit menivät kakun muodossa vaarin luokse.