18. lokakuuta 2013

Oispa se aito


Yläkerrasta kuuluu poikien supatusta. Hiljennetty äänenvoimakkuus tarkoittaa 99% että käynnissä on jotain salailtavaa tai kiellettyä. Hermostoni on viritetty reagoimaan kaikkeen poikkeavaan. Alan kuuntelemaan tarkemmin.

"...mä niin toivon, että se on aito"

supatusta, josta en saa selvää.

"Jos me myytäisiin se, meistä tulisi rikkaita!" kaikuu innostuneella ja kovemmalla äänellä.

Jaahas. Selvästi intervention paikka.

Pojilla oli mummoni perintösormus. Se on ollut jonkin aikaa hukassa ja mies oli löytänyt sen ja jättänyt pöydälle. Pojat olivat heti napanneet sormuksen. He haaveilivat, että kyseessä on aivan oikea ja aito timanttisormus ja olemme kaikki rikkaita :)

Ensimmäinen pettymys tuli siitä, että äidinkin tavaroiden vieminen on varkaus. Eikä äidin tavaroita voi todellakaan myydä. Ihan eri kertaluokan pettymys oli se, että kyseessä ei ole aito timantti.

Hyvästi rikkaat päivät ja uudet legot :(

Hyvä puoli on se, että nyt minulla on sormessani pitkästä aikaa erittäin muhkea perintösormus ja se on onneksi 18K kultaa, jota sormenvälini sietävät edes hetken.

Kuvausteknisistä syistä sormus on vasemman nimettömässä

Eihän tämä kaikkien asujen kanssa sovi, mutta tykkään silti. 
Jotenkin tulee 50-luvun fiilis, vaikka sormus on 60-luvulta.


Mukavaa viikonloppua!

13 kommenttia:

  1. Oi, mikä aarre - ei ihme, että pojatkin olivat bonganneet smaragdisi :-)

    VastaaPoista
  2. Haha, teillä on aina jotain jännää menossa! :-D
    Voin kuvitella sen jännityksen, kun pojat tuota mega-timangia tuijottelivat. Hyvä kuitenkin, että sait perintökorun takaisin! Oikein trendikäs statement koru. :)

    VastaaPoista
  3. Hieno sormus, ihanan värinen ja tietty tuo tunnearvo.

    VastaaPoista
  4. Hekku:
    Pojilla on ainakin reaktiokyky äitiänsä nopeampi. Minä en huomannut lainkaan sormusta pöydällä :)


    Pohdiskelija:
    Kiitos :)


    -Jassu-
    "viihde- ja tapahtumatehtamme" on lähes jatkuvasti käynnissä. Välillä ei meinaa meno hiljentyä edes yöksi, yhdellä on kiihkeä unissapuhumiskausi päällä. Pettymys oli kyllä karvas, kun kyseessä ei ollutkaan aito timantti.


    Haveaniceday1:
    Kiitos :)

    VastaaPoista
  5. Upea sormus, ei ihme että jälkikasvukin innostui :)

    VastaaPoista
  6. Ihanat pojat ja hieno sormus! Meillä on naapuruston pojat etsineet kultaa metsän reunasta pitkin kesää ja syksyä, toiveena äkkirikastuminen.;)

    VastaaPoista
  7. Helmi:
    Kiitos :)
    Meilläkin on joskus esitty kultaa ja vielä useammin haudattuja aarteita. Kukin tyylillään: äiti lottoaa ja pojat etsivät merirosvoaarretta ;)

    VastaaPoista
  8. Mun mummilla oli kanssa tollainen, tosin ruskealla kivellä =) pahoittelut pojille kauppaan jäävistä Legoista ;)

    VastaaPoista
  9. Vera:
    Sormus on kotimaista tekoa, joten varmaan sellainen löytyy useammankin mummon kortilippaasta. Toivottavasti sinun mummisi sormus on vielä tallessa.

    Olihan se älyttömän harmillinen takisku, kun pojat eivät äkkirikastuneetkaan :)

    VastaaPoista
  10. Voi niitä ihania poikia! :D

    Mummon sormus on kaunis - onpas ihanaa, että se on vielä tallella, eikä vaihdettu legoihin.

    VastaaPoista
  11. Leonida:
    Minusta on hyvä jako, että pojat jatkavat elämäänsä rahattomina ja minä sormus sormessa. Täytynee jatkossakin pysytellä erossa muhkeista timanttisormuksista, jotta pikku timanttivarkeille ei tulisi kiusausta ;)

    VastaaPoista