Tiistaina sairastui kuopus. Kurkkukipua, yskää ja nuhaa. Kuume nousi saman tien yli 38. Seuraavana päivänä kurkkukipu oli levinnyt minuun ja keskimmäiseen. Yritin jo tavoittaa vakuutusyhtiötäni kysyäkseni, miten vuosimatkavakuutukseni korvaa kuluja ja mitä dokumentteja pitää hankkia. Puhelinpalvelu olikin poikkeuksellisesti kiinni ja hätäpalveluun piiitkä jono. Ajattelin, että ehdinpä hoitaa asian perjantaina ellei jopa vasta lauantainakin. Olin nimittäin saanut torstaina puhelinsoiton, joka vaati huomiotani heti! Niin ja olihan se työpäiväkin menossa useine kokouksineen.
Tärkeä soitto koski äitiäni. Äitini kunto on laskenut selvästi 3kk aikana vanhainkodissa. Muistin lisäksi hänen liikuntakykynsä on heikentynyt dramaattisesti. Äidilleni on haettu hoivapaikkaa muistisairaiden yksiköstä. Torstaina tuli tieto, että äitini on saanut paikan ja hänen pitäisi muuttaa pian. Soittaessani nykyiseen hoitokotiin pian tarkentui välittömäksi. Muuttopäiväksi oli kaavailtu seuraavaa päivää eli pitkäperjantaita. Lauantaikin vielä sopisi, jos se sopii omaisille paremmin.
Olin hiukan hämmentynyt kuullessani, että muutto kuuluu omaisille. Isäni liikkuu tällä hetkellä rollaattorilla, joten aika vaikeaa hänen on ketään muuttaa. Perheelliselle töissäkäyvälle nämä "annamme sinulle 22t tai max 46t aikaa hoitaa tämän"-yllärit ovat ihan hanurista. Noh, muutimme sitten isäni kanssa äitini pitkäperjantaina. Hra Kepponen hoiti pyykit ja ruuan.
Muutto on äidilleni vaikea. Olisin toivonut jotain muuta ajankohtaa, jotta olisin voinut olla hänen sekä isäni tukena sopeutumisessa. Parempi kuitenkin tällainen muutto kuin hoitokodin ehdotus, että lauantaina voisivat laittaa äitini taksiin ja taksikuski huolehtisi hänet oven sisäpuolelle uudessa paikassa. Toki minun olisi pitänyt tuoda ensin käteistä rahaa matkaa varten. En edelleenkään ymmärrä, kuinka ne vanhukset, joilla ei ole omaisia, pärjäävät.
Pitkäperjantain mukava yllätys oli se, että kuopus oli vielä illallakin kuumeeton. Päätimme, että ellei kenellekkään nouse kuume, niin lauantai-iltana hyppäämme suunnitelmien mukaan yöjunaan. Ja niin teimme. Kuopus olikin jo hyvässä kunnossa, minä ja keskimmäinen hiukan nuhaisia.
Uni ei tullut yöjunassa. Liekö koliseva ja heiluva juna, mikä valvotti vaiko nuo vanhempien asiat ja korkea stressitasoni. Pikkaisen oli tuskaa selvitä Rovaniemeltä Leville saakka ja odotella hotellihuoneiston vapautumista klo 16 saakka.
Lomalle pääsyn raskaus alkoi hälventyä, kun näimme lomahuoneistomme. Saimme upgraden isompaan huoneistoon ja pojat olivat varsin tohkeissaan. Toisena pääsiäispäivänä aivan mahtava sää jatkui edelleen ja aurinko pyyhki murheet paisteellaan. Oli vain se huikea kauneus ympärillä 💙💙💙
Sellaista toivetta elättelen, että vappua voisimme viettää ilman poikkeusohjelmaa. Kun tuo joulu ja uusivuosikin meni lähinnä sairaalavierailuissa tai hoitohommissa.
Mukavaa uutta viikkoa!
