Pientä synttärijuhlintaa

Omat synttärit ovat jääneet viisikymppisiä lukuunottamatta aika vähäiselle huomiolle. Poikien synttärien viettäminen on vienyt aika tehokkaasti voimat. Nykyisin poikien juhlat ovat selvästi pienimuotoisempia. Vapautunutta juhlien viettämisenergiaa ajattelin kohdistaa itseeni. Äitivuosien, jolloin kaikki irtoava energia meni perheeseen, jälkeen tämä tuntuu hippasen radikaalilta. Mutta olen pienet juhlani ansainnut. 

Alkuviikosta kyselin, että tuleeko perheeltä jotain juhlasuoritteita. Esikoinen sanoi, että saan lahjaksi hänen tekemänsä juustokakun. Keskimmäinen sanoi, että saan jonkun ihan pienen lahja joka on todennäköisesti suklaata. Kuopus sanoi, että kaikki jutut, jotka hänkin keksi ovat jo varattuja. Sovimme, että kuopus jää velkaa minulle yhden valkosuklaa-kaardemumma kuivakakun. Hra Kepponen sanoi, että hänen lahjaideaan tuli vastoinkäymisiä ja totesin, että kukilla ja aamiaisella tästä hommasta selviää hyvin.

Synttäripäivän aamuna minua odotti kukat ruokapöydällä. Vatsa oli sen verran heikossa kunnossa, että Hra Kepponen selvisi aamiaisesta pelkällä puuron mikrottamisella.

Upea kimppu neilikoita erilaisissa hempeissä sävyissä

Synttäripäivänäni oli hyvä sää ja tein vain puolikkaan työpäivän jälleen. Vein itseni ja Hra Kepposen lounaalle Herttoniemen rantaan pieneen ravintolaan KOTO BENTO & Izakaya - Japanese Restaurant and Bar. 

Lounasaikaan Koto tarjoaa bentoboxeja, perinteisiä japanilaisia lounaslaatikoita, joihin voi valita haluaman proteiinin. Iltaisi tarjolla on laajempi valikoima perinteisiä kansanravintoloiden tyylisiä annoksia. Istumapaikkoja sisällä on rajoitetusti, mutta kesäterassi laajentaa paikkamäärää. Merinäköalat ovat hurmaavat. Aion mennä syömään Kotoon myös illalla.

Ravintola on todellakin ihan rannassa

Bentot olivat erittäin maukkaat. Riisi oli hyvää ja siihen oli käytetty jonkinlaista mirinkastiketta lisäämään makua. Parsakaali oli myös marinoitua ja seassa olevat chilit erittäin voimakkaita. Hra Kepposen bentossa oli tonkatsu eli japanilainen uppopaistettu porsaanleike. Minulla oli lohta teriayki kastikkeessa.

Illalla herkuttelimme kotona esikoisen tekemällä synttärikakulla. Leipuri itse tosin katosi paikalta vikittelemään tyttöä :D 

Kakku oli erinomainen. Synttäreitteni kunniaksi pionit kukkivat vielä mukavasti, vaikka isoimmat kukat olivat jo nuupahtamaan päin. Yleensä pionit kukkivat aina silloin kun lähden pois kotona. Muutaman kerran olen soittanut naapurin rouvalle ja sanonut, että haluatko tulla ottamaan minun pionini leikkokukiksi.

Synttärisuklaat keskimmäiseltä

Illalla vuokrasin ja katsoin Dingo-elokuvan, olen aikoinani ollut kova fani

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä minulla lääkäri keskustassa ja päätin hyödyntää mahdollisuuden lounastamalla jälleen ulkona. Mietin, että vähän tylsä mennä yksin. Keskimmäinen oli menossa salille ja kysyin, että tuletko kaveriksi lounaalle kalaravintolaan. Poikahan tuli innosta hihkuen.

Fisken på disken Kampin kauppakeskuksesssa

Näin komeaa ja hauskaa lounasseuraa saa, kun itse tekee ;)

Lounastilaus lähti vähän lapasesta. Keskimmäinen rakastaa pihvejä, mutta tykkää myös kalasta. Hän ei ole ikinä maistanut surf and turf annosta. Jos nyt sitten tämä kerran synttäreiden kunniaksi otetaan ne.

Ihan älyttömän hyvää!

Pääsin photobombaamaan pojan selfiehetkeä metron liukuportaissa ja olen ylpeä siitä. Vaikka kuva nyt ei olekaan kummoinen.

Koska isäni eli vaari ei päässyt tulemaan synttäreille, synttärit menivät kakun muodossa vaarin luokse.

Kahden päivän kesä viime viikolla

Kesäsäät ovat antaneet odottaa itseään. En muista milloin viimeksi on ollut näin kylmää ja sateista näin pitkään. Viime viikolla olin etätöissä mökillä ja pystyin tekemään kaksi lyhyempää työpäivää niinä kauniina, aurinkoisina ja lämpöisinä päivinä. Olipas ihanaa! Ja vesikin oli mukavan uimalämmintä. Nautiskelin noista puolen päivän vapaista niin, että tuntui kuin olisin ollut lomalla.

Jos aurinko paistaa mökillä, niin nykyisin sen huomaakin. Talvella tehdyn ison puiden hakkuun jälkeen, tontille paistaa aurinko ja ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen talolta näkee järvelle. Ensimmäinen puolikas vapaapäivä meni ihan uidessa ja lämmöstä nauttimisessa omassa pihapiirissä.

Järvinäköala on ihana

Intouduin jopa ottamaan hetken aurinkoa. En juurikaan ota aurinkoa, rantalomillakin olen aina varjossa. Kävin ainakin neljä kertaa vesiuoksemassa auringonoton lomassa. Oli ihanaa!

Poimin pihapiiristä metsämansikoita. Niiden tuoksu on niin huumaava, ihan kuin se olisi joku keinotekoinen esanssi.

Puiden kaatamisen jälkeen pihaniitty on suorastaan ryöpsähtänyt kukintaan ja houkuttelee mukavasti perhosia.

Appi on sanonut, että hänen herkkuvarantojaan saa keventää ja löysin pakastimesta erinomaisen jätskin. Jätski on Fazerin Caramel & Nougat. Oli hyvää!

Toinena puolikkaana vapaapäivänäni lähdin lounastreffeille tapaamaan ystävääni Lauraa. Lounastimme Espoon Haukilahdessa Strindberg by the sea nimisessä ravintolassa. Paikalliset tietävät kaikki paikan ja sen, että omistajissa on ollut vaihtuvuutta. Toivottavasti Strindberg tuo pysyvyyttä. Ravintola on kauniilla paikalla eikä Strinbergin ruuissa ollut moitittavaa.

Hetken haaveilin taas veneestä . Nykyisessä elämäntilanteessa minulla ei ole aikaa eikä rahaakaan veneilyyn ja ennenkaikkea sen huoltoon. Nytkin on yksi auto katsastamatta. Huoh!

Strindberg by the sea

Valitsin listalta Toast skagenin. Se oli hyvä, mutta Krapin taivaallinen toast skagen pilasi hetkeksi kaikki muut versiot.

Yleensä olen lounasaikaa todella nälissäni, mutta aamulla söin puuron, sitten kahvia ja pari voileipää. Puuro olikin tavallista herkullisempi, koska laitoin loput metsämansikkani puuron päälle.

Lounaan jälkeen piti hieman jatkaa töitä ja sitten pääsin taas uuteen lempipuuhaani eli rantatuolissa makoiluun sekä vanhaan lempipuuhaani uimiseen. 

Olimme etätöissä mökillä kaikkiaan kuusi päivää ja nuoriso oli sen ajan keskenään kotona. Koti oli siistimmässä kunnossa kuin mihin jätimme sen. Me säästimme mökillä koko arkiviikon ruuanlaitossa. Otimme kaikki tähteet kotona mukaan ja yhdet lounaat haimme kyläleipomosta. Kaksi puolikasta työpäivää ja vähäiset keittiöhommat saivat etätyöpätkän tuntumaan melkein kuin olisi ollut lomaa. Ihanan rentoa!

Toisen lämpimän päivän iltana alkoi viileä tuuli ja ilmasta huomasi selvästi sen, että sää kylmenee. Olisin mieluummin pitänyt hyvän sään pidempään ja etenkin viikonloppuna. Myrsky meni ohitsemme melkein kuin huomaamatta. Viikonlopun sadesäässä panostimme ruuan laittoon ja sen lisäksi minä luin dekkareita. Viikonloppuna oli ruokana savulohta ja poronkäristystä. Tein kaupan valmiista sokerikakkupohjasta puolikkaan mansikkatäytekakun. Valmis Boströmin kakkupohja toimi hyvin eikä maistunut teolliselta ja toinen puolikas odottaa meitä mökillä.

Tänään minulla on kesäloman ensimmäinen päivä. Pari ihan pientä juttua pitäisi hoitaa töissä, jotka unohdin, mutta muuten edessä on kolmen viikon vapaa. Suunnitelmissa on Lapin reissu ja mökkeilyä rennosti. Minulla on lomailussa sellaista riskiä, että himoitsen mennä joka paikkaan ja tavata ystäviä ja sukulaisia. Sitä ei myöskään ikinä tiedä, että jos iskee jokin mökin nurkkien kohennusinspis. Tavoitteena on ottaa rennosti ja vältellä kaikkea liikaa tekemisesta tai menemisestä innostumista. Toivottavasti luvattu lämpöaalto toteutuu ja kestää pidempään kuin kaksi päivää.

Temu-shoppailua ja muita kivoja pikkujuttuja

Perheessämme on nyt sitten ensimmäinen Temu-shoppailija. Minä olen päättänyt, että en tilaa Temusta mitään itselleni enkä pojillekaan. Osalla perheemme nuorisosta on nuorempana pilkahtanut välillä sellaista käytöstä, että ei siitä tavarasta tarvitse niin pitää huolta, jos voi halvalla ostaa uuden. Minä en tykkää tuollaisesta lainkaan ja halvat Temut ja Sheinit minusta ruokkivat tuota käytösmallia. Se mikä hankitaan, niin siitä pidetään huolta ja yritetään saada sille pitkä käyttöikä ja sitten vielä katsotaan, että voisiko tavaran kierrättää. 

Paasaaminen sikseen. Olen erittäin iloinen perheemme ensimmäisestä Temu-shoppailijasta. Vaari esitteli iloisena uusia, mieluisia ja toimivia hankintojaan. Hän oli ostanut apuvälineen limsa- ja mehutiivistepullojen korkkien avaamiseen. Toimii hyvin. Jalassa hänellä oli myöskin uudet kompressiosukat. Minä kyselin, että mistäs sinä nämä hankit. Taidatte jo arvata, mitä vaari vastasi: "Tilasin Temusta".

Pojat olivat mukana ja he olivat ihan äimänkäkinä, että vaari ryhtyi omatoimisesti Temu-asiakkaaksi kypsässä 88 vuoden iässä :) Vaarille sallimme ilomielin Temu-asiakkuuden erilaisiin arkea helpottaviin apuvälineisiin. 

Tässäpä Temun pullon korkin avaukseen käytettävä apuväline

Kompressiosukat

Vaari on pidempään pyytänyt minua hankkimaan hänelle lisää parvekukkia. Vihdoin sain sen aikaiseksi. Käyttämäni Plantagenin myymälän tilalle oli tullut uusi yrittäjä ja kesäkukat olivat toki kalliimpia, mutta minusta todella laadukkaita ja hyvinvoivia. Aikamoinen homma vaarilla on pahasti liikuntarajoitteisena saada kukat istutettua, mutta hän vakuutti selviävänsä siitä.

Pelargonioita ja samettiruusuja vaarille

Ja sitten vielä pari komeaa daaliaa vaarille. Harmi että tuli niin huono kuva.

Leivoin kesän ensimmäisen raparperimansikkapiirakan. Käytän netistä löytyvää ohjetta, joka kulkee nimellä Maisemakahvilan raparperipiirakka. Ihan pienet muutokset olen tehnyt ohjeeseen. Sillä tulee todella herkullista piirakkaa koko pellillinen.

Samasta taikinasta tulee pohja ja piirakan päälle tuleva muruseos. Muruseoksen alle tulee vielä maitorahka-kananmuna-sokeriseos

Ihan älyttömän hyvää!

Pojatkin huokailivat, että jo on hyvää piirakka. Kävin viemässä vaarillekin siitä palasen. Piirakasta tuli vähän sanomista, että osa perheenjäsenistä sai vähemmän kuin muut. Joutunen tunnustamaan, että saatoin olla jopa suurin ahmatti tällä kertaa itse. Niinpä jo toinenkin samanlainen piirakka on tehty ja syöty. Muutokset reseptiini ovat sellaiset, että piimän sijasta käytän maidolla notkistettua turkkilaista jugurttia. Raparperin päälle tulee maitorahka-kananmunaseos ja ohje sanoo että 2 prk maitorahkaa. Laitan usein vain yhden purkin, silloin maitorahka ei maistu raparperin päältä lainkaan. Minua ei maitorahkan maku haittaa, mutta kaikki perheessämme eivät arvosta rahkaa.

Australiassa asuva ystäväni on perheensä kanssa lomailemassa Suomessa ja kävin kahvittelemassa ystäväni kanssa hänen vanhempiensa luona. Oli niin ihana nähdä häntä. Ja oli kiva nähdä myös ystäväni vanhempia.

Olemme olleet ystäviä kohta 45 vuotta

Piha on ihan hoitamatta, mutta kaikki alakerran ikkunat on pesty! Saavutusta vauhditti se, että nyt on se vuosi jolloin pesen ikkunoista vain sisä- ja ulkopinnan enkä avaa niitä lainkaan. Periaatteessa pesen kaikki lasipinnat joka toinen vuosi. Mutta minä olen periaatteissani välillä hyvinkin joustava.

Liian puhtaat ikkunat ;) Näkyy hoitamaton perennapenkki

Olin haaveillut pitäväni viime viikolla hieman saldotunteja pois pitämällä päivän vapaata. Se ei sitten onnistunutkaan. Vähän harmitti silloin, mutta saldovapaiden pito onnistuikin erinomaisesti. Tein tiistaina ja keskiviikkoa, kun oli niin ihanat säät, vajaat työpäivät ja nautiskelin kesästä. 

Mukavaa perjantaita!

Lupiiniojassa ja Välimeren makumatkalla Urjalassa

Vähintään kerran vuodessa käyn ystäväni Leenan luona yökyläilemässä. Moni muistaa sekä blogissa että instassa Leenan kauniin kodin "Olet taas siellä ihanan värikkäässä talossa!" Leenan koti onkin todella kaunis ja persoonallinen.

Muutama kuva Leenan kodista alla.
Tässä vanhassa postauksessani on enemmän kuvia Pikku Kepponen: Melkein kuin Strömsössä

Aika usein askartelemme tai kokkaamme jotain ihania ruokia yhdessä Leenan kanssa. Minä olen näppärä keittiössä, mutta Leena on vielä taitavampi. Katsoimme kalenterista päivän kesäkuulle ja jäimme miettimään, että kokkaammeko jotain vähän vaativampaa vai askartelemmeko. Myöhemmin Leena kysyi, että olisiko meidän mahdollista vielä vaihtaa päivää, jos innostuisin lähtemään hänen kanssaan Urjalan Kyläkahvilan makumatkalle Välimerelle. No, minähän innostuin.

Kyläkahvilan takana ilmeisesti häärii aktiivinen ja aikaansaava K-kauppiaspariskunta. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että Urjalan kokoisessa paikassa on tälläistä toimintaa. Wikipedian mukaan Urjalan väliluku on n. 4500. Leena kertoi, että Urjalan perjantaitori on erittäin suosittu läpi vuoden. Kesäaika näkyy Kyläkahvilankin laajentuneissa aukioloajoissa.

 

Moikka Urjalan Kyläkahvilasta

Leena

Päälläni on muuten mekko Akaan Pellavatehtaasta. Tarkoituksenani oli ehtiä perjantaina niin aikaisin liikkeelle, että olisin ehtinyt käymään Pellavatehtaalla. Mutta jäi väliin. 

Makumatka Välimerelle oli täyttänyt ravintolasalin mukavasti

Ensimmäinen ällistyttävän kiva juttu oli juomien kanssa. Tarjoilija kysyi, että otammeko viinipaketit. Leena ei käytä alkoholia ja minun vatsani oli tuona viikonloppuna huonossa kunnossa, joten molemmat valitsimme alkoholittoman linjan. Tarjoilija sanoi, että heillä on ateriaan sopivat limsat! Pientuottajalta mukavan hapokkaita juomia, jotka sopivat hyvin alkumaljaksi ihan ruuankin kaveriksi. Meinasin pudota tuolilta. Kyseessähän oli tietenkin paikallista tuotantoa. Urjalalainen Kajabackan tila valmistaa viinejä sekä kahta eri limsaa: karviaislimua ja viherherukkalimua. Erinomaisia molemmat! Osa S-marketeista myy näitä limuja.

Kajabacan marja- ja viinitila | Urjala, Etelä-Pirkanmaa

Kaikki ruoka-aineallergiamme huomioitiin menussa hienosti! 

Illan menu ja lasissa karviaislimsaa

Hyvää hummusta, valutettua jugurttia ja granaattiomenaa sekä pitaleipää. Tykkäsin.

Ranskalainen kesäkeitto, kiva annos tämäkin

Kanasouvlaki olisi vaatinut minusta paistopintaa, sellaiset grillin jäljet ja ehkä jopa vähän pidemmän paistoajan. Tämä siis parannusehdotus, kaiken söin. Lisukkeet olivat hyvät.

Kakussa maistui mustapippuri, inkivääri ja kaneli ainakin ja kermavaahdossa appelsiini. Erinomainen päätös illalliselle.

Hurraa-huuto tälläisille yrittäjille! 

Somessa minulta kysyttiin, että vastasiko ruuan laatu helsinkiläisiä ravintoloita. Helsingissä paikkoja riittää monessa hintaluokassa ja omassa hintaluokassaan Urjalan Kyläkahvila pärjää vallan mainiosti. Helsingin kalliille ja "isojen" kokkinimien ranskalaisille ravintoloille sekä libanonilaisille on aika hankala Urjalan väestöpohjalla pärjätä. Hinnatkin ovat sitten kaksinkertaiset noissa paikoissa. Ravintolahinnoista tuli mieleen ravintoloiden ahdinko. Meidän perheen ruokalaskut ovat niin tähtitieteelliset, että ruokalaskujen pienentämisyritysten lisäksi olemme myös vähentäneet kaikkea ravintolaruokaa - etenkin noita kalliita ravintolakäyntejä, mutta myös ihan pizzalla käyntiä. Yrittäjien puolesta harmittaa. Toivottavasti olisi paljon ruokailevia ulkomaalaisi turisteja kesällä!

Jos asuisin lähempänä, niin kävisin Kyläkahvilassa lounaalla ja perjantaisin menisin torille ja ainakin kahvittelemaan Kyläkahvilaan. Kannatti lähteä käymään Urjalassa.

Jo menomatkalla olin ihaillut maalaismaisemaa ja etenkin lupiinipeltoja. Takaisintulomatkalla piti sitten ottaa kuvia lupiiniojasta. Tuo päivä oli yksi niitä harvoja lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä.

Ajelin vielä lauantai-iltana Leenan luota takaisin kotiin. Ensimmäiseksi piti käydä lataamassa autoa Toijalan ABC:llä. Kun lähestyin latauspaikkaa, oli siellä viitoitus jonotusalueelle. Parkkipaikka oli ihan täynnä autoja. Ajoin jonotusalueen jonoon ja aloin katsomaan hieman tarkemmin touhua. Edessäni oli jonotusalueella kaikkea muuta kuin sähköautoja. Sitten kuului meteliä ja joku poltti kumia ihan huolella. Jos auton takakontti oli suinkin sopiva istuskeluun, niin siellä oli nuorisoa. Olin saapunut pahaa aavistamatta pirkanmaalaiseen nuorison lauantai-illan viettoon :)

Ensimmäiseksi piti pyytää nuorisoa ajamaan autonsa pois tieltä, että pääsisin jonotusalueen läpi. Joku jostain kauempaa yritti huudella, että peruuta itse autosi. Nuoret miehet antoivat mukisematta tietä. Seuraavaksi piti käydä hätyyttelemässä joku ei-sähköautoista pois latauspisteeltä. Sekin sujui ongelmitta. Autokin suostui latautumaan. Minulla olikin sitten puolisen tuntia aikaa ihmetellä pirkanmaalaisen nuorison lauantai-illan viettoa. En ole nähnyt sellaista autokokoontumista millään huoltoasemalla ikinä elämässäni. 

Parkkipaikka oli joka suuntaa tämän näköinen

Näin kuinka yhdet jäljet syntyivät asfalttiin

Minulla on amerikkalainen matkaopastuttava, joka on käynyt useampana talvena turistiryhmien kanssa Suomessa. Häntä kiinnostaa kovasti suomalaiset erikoisemmat ilmiöt luonnossa ja yhteiskunnassa. Laitoin Bethille viestiä ja kuvia, että seurailen tässä pikkukaupungin nuorison lauantai-illan viettoa huoltoasemalla. Beth veti aktiviteetin osalta pidemmän korren. Hän oli Trumpin vastaisessa mielenosoituksessa!

Siinä on t-paidassa ensimmäinen tavoite maan johdolle: Make lying wrong again!
Jos Trumpia ja USA alkaa ajattelemaan, niin nopeasti ahdistaa :(

Tästä tulikin sitten Urjasta USA:han Välimeren kautta postaus.

Sitä ollaan ihan justiinsa heinäkuun puolella. Saisi aurinko alkaa näyttäytymään enemmän.

Mukavaa viikkoa ja ihan kohta alkavaa heinäkuuta!