7. syyskuuta 2010

Ei se mitä teet, vaan mitä se tekee sinulle

Työelämän jargonilla päiväni oli tänään haasteellinen. Suorasukaisempi henkilö voisi todeta sen olleen ihan hanurista. Kaikki pojat olivat tänään viettämässä toipilaspäivää kotona. Sekä mieheni että minun oli pakko saada töitä tehtyä. Kiitos tekniikan ja etäyhteyksien mies on pitänyt puhelinkonferenssia keittiössä ja minä mailaillut hengentuotteitani sinne ja tänne. Välissä ruokin ja ulkoilutin poikia ja koestin terveyspalveluja. Keskittymistä hiukan haittasi se uusi leikkimoottorisaha, jota on vingutettu korvan juuressa tauotta ja jolla veljekset ovat leikkimielisesti jahdanneet toisiaan hurjasti kiljuen.

Noh, mitä tekee äiti tälläisen päivän jälkeen. Pakkaa lapset reippaalle kävelylenkille ja hien noustessa pintaan huolet haihtuvat samalla taivaantuuliin.

Ei tietenkään. Äiti lähtee shoppailemaan. Välttelee taitavasti ruotsalaisten rättiketjujen ansat, kiertää kaukaa Eurokankaan karmivan palalaarin vain päätyäkseen Sinelliin. Todella alkeellinen ansa. Kauppaan astuessani on mielessäni pitkä lista tarvikkeita, mitä en missään tapauksessa osta. Toisin kuin suklaalevyn edessä, pysyn Sinellissä päätöksessäni ja en osta yhtään leimailujuttua. Niinpä ostan ihanan houkuttelevia Fimo-massoja. Tehdäkseni niistä ... Siihen se ajatus sitten tyssäsi. Ostopäätökseen sillä ei ollut vaikutusta.

Leikkimoottorisahan päristessä äiti alkaa muovailemaan puolisalaa lapsiltaan. Intensiivisen muovailun tuloksen seurauksena on rauhoittunut mieli ja muutama nykerö. Parit hiukan muotopuolet napit ja alkeellisia kukkia. Tähän voi vaan Tiimarin myyjän paidan slogania mukaillen todeta "Ei se mitä teet, vaan mitä se tekee sinulle" ja mennä tyytyväisenä nukkumaan :)


PS. Mistä tietää, että onko paistanut Fimoa tarpeeksi?
PPS. Voiko noi paistaa saman tien?

5 kommenttia:

  1. Olen noita useampaan otteeseen tehnyt sillon tällön ja paketissa olevan ohjeen mukaan olen paistanut. kerran unohtui päälle puoleksi tunniksi uuniin ja lopputuloa oli haiseva ja musta.:D joten seuraa pakettien ohjeita.=)

    VastaaPoista
  2. Voi kamala kun mä olen ikävä ihiminen. Täällä mä hymyilen tyytyväisenä, kun tekä on löytänyt taas uuden jutskan, massat. Jollen vielä ole paljastanut, niin olen täysin holtiton kaikkien askartelujutskien suhteen. Joten suoraa sanottuna olen näemmä vahingoniloinen kun joku muukin on :)) Olit kyllä tosi reipas kun et sortunut mihinkään leimailujutskiin, hyvä hyvä!

    Jännä juttu, meillä muuten loppui aina tommosista moottorisahan tapasista leluista patterit, ja aina ne loppui yöllä, ja aina ne oli semmosia leluja että niihin ei saanut vaihdettua uusia pattereita. Oli se vaan jännä.

    *jää odottamaan kortteja, missä on koristeena marmorikuvioituja, itsetehtyjä nappeja*

    VastaaPoista
  3. Onneksi olkoon, voitit P*skiksessa eilen:)))

    VastaaPoista
  4. Hip heijaa, kun oli hauska juttu! Tai siis täysillä sympatiseeraan kyllä tuota hanuripäivää, mutta kirjoitit hauskasti ja tuo fimoinnostus on juuri sellainen hymyä nostattava juttu. : )

    Minäkin kävin Sinellissä tarkoituksenani ostaa lapsille leimajuttuja. Löysin ne (myös synttärilahjaksi Isosiskon ystävälle), mutta mukaan lähti myös kohopulvereita, musteita, blingbling-jauheita ja sen sellaista. Juuri, kun olin päättänyt, etten lähde vielä kohopulverien matkaan, koska en ehdi tehdä kortteja perusleimoillakaan! Siinä sitä taas vaan mentiin!

    Hienonnäköisiä muuten nuo fimojutut; toivottavasti paistuivat hyvin!

    VastaaPoista
  5. Kyllä kai "tässä kaikessa" on kyse juuri siitä, mitä SE tekee sinulle eikä päin vastoin. Itse voin tunata jotain kolme tuntia ja heittää lopputuloksen roskiin, ja silti ei ole sellainen turha olo vaan jotenkin puhdistunut, kun on saanut kokeilla ja keksiä taas kaikkea uutta.

    Fimot on mulla kokeilematta, kun ne värit on jotenkin vähän ärtsyjä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se ei silti haittaa, vaan ne rantautuvat meillekin ennemmin tai myöhemmin. Olisi ihana tehdä sellaisia pikku muffinsseja, joita on monissa blogeissa nähty.

    Kävin muuten Seinäjoella Paperinauhassa ihan paikan päällä heidän ihanassa kaupassaan. Meille rantautui jo kauan pohtimani vempele Crop-a-dile, siis se reiänteko ja eyelettien asetuslaite. Ihan must!!! :) :) Jopa Mies innostui, kun tajusi, että sillä voi rei'ittää vaikka nahkaa tai ohutta peltiäkin... Tooooosi tarpeellinen.

    VastaaPoista