Joulutunnelmaa Turussa

Viime viikonloppuna lähdin jouluistamaan itseäni Turkuun. Olen viime aikoina ihastunut kovin Turun museotarjontaan ja Aurajoen fiiliksiin. Laitoin Kinttupolkujen Marikalle audienssitoivetta ja sainkin hänen seurakalenteristaan useamman tunnin varauksen.

Aurajoen rantaa

Turun museot esittelevät joulun aikaan menneiden aikojen joulunviettotapoja. En ole mistään muusta kaupungista löytänyt näin ihanaa joulumuseointia. Turun linnassa on joulupöytiä aina Juhana Herttuan ajalta 1500-luvulta 1800-luvulle saakka, Qwenselin talossa näytetään, kuinka kaupungin varakas porvaristo valmistautui jouluun 200 vuotta sitten ja Luostarinmäellä on tavallisen kansan joulupöytiä sadan vuoden ajalta. Kävin viime vuonna sekä Luostarinmäellä että Qwenselin talossa ja pidin molemmista tosi paljon.

Meidän vierailukohteeksemme valikoitui ett Hem. Se on museo, josta en ole ikinä aikaisemmin kuullutkaan. Kuvausten perusteella ett Hemillä on varsin selvä yhdennäköisyys Marikan perheen kadottamaan Itäsiipeen flyygeleineen päivineen. Liekö vaan niin, että Marika yritti olla vaatimaton, eikä kehdannut itä-helsinkiläiselle leveillä Itäsiivellään ja valmiiksi tehdyillä joulusiivouksella ja -koristeluilla ja väitti Itäsiipeään museoksi ;)

Ett hem vaiko Marikan perheen kadonnut Itäsiipi?

Ett hem on "kotimuseo" konsuli Jacobsenin säätyläiskodista 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Hra Jacobsen oli vaurastunut mm. puukaupalla ja perheen asema ja varakkuus näkyi kotiin hankitussa taiteessa ja puuseppien upeissa huonekaluissa.

Varakkaassa säätyläisperheessä herkuteltiin joulun aikaan marsipaanimakeisilla ja karamelleillä sekä tuontihedelmillä kuten appelsiineilla.

Herkut oli katettuna salonkiin Biedermeier sohvapöydälle

Olihan niitä marsipaaniherkkuja muuallakin kuin vain yhdessä huoneessa

Saliin oli tuotu jo joulukuusi. Jacobsenien kuusi koristeltiin pääosin omenilla, piparkakuilla ja karkeilla. Joulupäivänä lapset saivat ryövätä kuusesta herkut. Aivan ihastuttava perinne!

Olipas muutenkin hieno sali! Oli turkulaisen Bomanin tekemiä kalusteita ja kultakauden kotimaista taidetta. On siinä kelvannut konsulin viettää joulua.

Seinällä Edelfeldt

Kadonnut flyygeli

Meissenin posliinikello

Rakastuin rouvan oman salin maalaukseen. Mikä kesäinen vehreys! Ja menneen maailman tuntu, kun pari lehmää on kuvattu lehtimetsän läpi vievällä polulla.

Taulun voisi lahjoittaa minulle, lupaisin rakastaa sitä tulisesti

Ruokasalin pöytä oli katettu komeksi, kalusteina oli ajalle tyypillinen hyvin jyhkeä barokkikalustus. Aikamoinen kontrasti etenkin salin keveisiin kustavilaisiin kalusteisiin. Jouluateriaan on selvästikin kuulunut runsaat virvokkeet, koska kattaukseen kuului alkoholijuomille viisi erilaista lasia. Sellaisenkin seikan huomasimme, että isännälle ei ollut katettu snapsilasia lainkaan, mutta emännälle kyllä. Liekö konsulilla ollut huono viinapää?

Lasit viidelle eri juomalle :)

Itäsiiven museon lattiat ovat hurjasti notkollaan. Yhdessä salongeista tuli jo sellainen tunne, että huoneen reunalle sijoitettu lipasto kaatuu päälle. Henkilökunta kyllä väitti, että talolle ei tarvitse sen kummempia toimenpiteitä tehdä, että pystyssä se pysyy, vaikka lattiat on kuin keittolautaset. 

Pienen joulumarkkinakierroksen jälkeen menimme syömään Pinellaan. Annoskateutta välttääksemme valitsimme samat annokset :D Erinomaista ruokaa!

Herkkutattirisottoa ja prässättyä häränhäntää. Todella hyvää!

Creme brülee, vadelmasoberttia ja paahdettua valkosuklaata. Ei voi mennä vikaan!

Ehdimme vielä kierrellä joulutoria ja kävimmepä istumassa joulupukin polvellakin. Sen verran säälimme pukkia, että emme menneet yhtäaikaa pukin syliin ;)

Ihanasta Turusta jatkoin vielä tapaamaan vaaria kakkutuliaisten kanssa. 

Päivä summeerattuna:

Tapasin 2 ystävää, vaarin ja joulupukin

Puhuin 11 tuntia, toki annoin suunvuoron seurallekin

Söin 3 jälkiruokaa (kahvitauko ajomatkalla mennen tullen)

Koin uuden museon

Tein ostoksia: sateenvarjo ja ensi vuoden joulukorttitarvikkeet

Jouluistuin rutkasti

Kiitos Marikalle seurasta ja Sirpalle kyydistä!

When size matters ja pakkoselfie

Toissaviikkoon mahtui muitakin "juhlallisuuksia" kuin ensimmäiset Itsenäisyyspäiväjuhlat. Keskimmäisen synttärilahja saapui *rumpujen pärinää*.

Keskimmäinen täytti marraskuun puolella 9 vuotta ja on potenut lelukriiziä. Lahjaksi piti ehdottomasti saada jonkin lelu! Koska poika ei juurikaan enää leiki leluilla ja taloudessamme on legoja lähemmäs kuutio, oli lelun valinta hyvin, hyvin vaikeaa. Annoin sitten periksi jälleen yhdelle Nerf-aseelle. Nerf-aseella voi siis ampua sellaisia superlonnuolia. Ratkaisevan virheen tein, kun luovutin Nerfin valinnan ja tilauksen Hra Kepposelle ja kuopukselle.

Yhtenä päivänä tulin töistä pahaa aavistamattomana. Posti oli tuonut paketin, sankari avannut ja kasannut aseensa ja jättänyt sen sohvalle. Ase vie hiukan yli kahden istumapaikan verran tilaa sohvalta. Se painaa niin paljon, että kuopus ei jaksa kannatella sitä ilman hihnaa. Voi järkytys, mikä möhkäle! Hetkellisesti verenpaineeni suhisi korvissani, kun näin tuon jättiaseen.

Jo, on aseella kokoa!

Hra Kepponenkin oli hämmästynyt aseen koosta ja tunnusti ettei tullut tarkastaneeksi mittoja. Mikä aloittelijan moka! Leluista tsekataan aina mitat, ääniominaisuudet ja minkälaisia pattereita ne käyttävät. Kuopus on ollut toki mielissään isosta lelustaan, mutta hänkin on nyt huomannut että isoin ei välttämättä ole paras ;)

Kuopus on miettinyt, että missä asetta voisi säilyttää. Toki mietintä alkoi vasta siinä vaiheessa, kun käskin poikaa viemään aseen pois olohuoneesta. Pahuksen Nerpyssy ei mahdu tietenkään mihinkään kaappiin! Olen sanonut pojalle, että ainoa paikka mihin se mahtuu on hänen leveä parvisänkynsä ;) Että hyvää yötä Nerfaseen kanssa muruseni!

Toinen saman viikon juhlajuttu oli pitkään odottamamme Haloo Helsingin keikka. Bändi on minun ja esikoisen lemppareita ja kotikaraokemme ehdoton suosikki. Otimme keikalle mukaan Hra Kepposenkin, koska hänen tehtäväkseen jäi lippujen varaus. 

Me tietenkin Hra Kepposen kanssa halusimme räpsiä useamman selfien. Mitä teki meidän teinimme tuolloin? Hän istui mielenosoituksellisesti huppu päässä :D

Kaksi seniiliä selfieposeeraajaa "hei me ollaan keikalla" ja yksi cool dude

Hah - jos on vanhempien maksama keikkalippu, niin joutuu selfieposeeraamaan kanssamme vaikka väkisin

Musadiggareiden perheidylli

Oli hieno keikka!

PS. Sitten onkin aika mainostaa seuraavaa postausta. Aion paljastaa, että onko Marikan kadonnut Itäsiipi niin loistokas kuin hän antaa ymmärtää? Entäpä, millaisen rakennusteknisen vian paljastin heti Itäsiivestä? Ja millainen onkaan Marikan keittotaito?

PPS. Jos lapsesi leikkivät Nerf-aseilla, niin huolehdithan silmien suojauksesta. Meillä käytetään joko rakettilaseja (taas on oikea aika hankkia muutama useampi ylimääräinen pari kesää varten) tai sitten käytämme uimalaseja. Jälkimmäisten etuna on silmän suojaus myös sivusta ja haittana nopea huurtuminen.

Itsenäisyyspäiväjuhlia

Suomessa on paljon asioita, joita arvostan. Korkeimmalle minun silmissäni nousee se työ ja näkemys, jolla menneet sukupolvet ovat rakentaneet köyhästä maasta tasa-arvoisen ja varakkaan hyvinvointivaltion. Vaikka yhteiskunta ei ole täydellinen ja tuntuu, että se on moneltakin kohtaa murroksessa, niin meillä on kuitenkin hienoja asioita kuten maailman korruptoitumaton hallinto ja poliisi, huippukärkeä oleva peruskoulu, ilmainen koulutus ja hyvä turvallisuus. Lisäksi meillä puhdasta luontoa ja laajat jokamiehenoikeudet, joilla niistä pääsevät kaikki nauttimaan. On siis paljon hyvää, mitä juhlia!

Perheen ensimmäiset Itsenäisyyspäiväjuhlat osuivat keskimmäisen kohdalle. Helsingin pormestari on perinteisesti kutsunut kaikki 4-luokkalaiset Itsenäisyyspäiväjuhliin Finlandiatalolle. Päivä oli ollut pitkä, kättelyä oli joutunut jonottamaan, mutta kaiken kaikkiaan kokemus on varmasti muistiin painuva. Vielä illan päätteeksi juhlijat esittivät koululla kaikki harjoittelemansa tanssit. Se oli sykähdyttävä hetki!

Mun muru

Tanssin pyörteissä

Hyppää hetkeksi tanssin pyörteisiin

Seuraavat juhlat olivatkin sitten alakoulun Itsenäisyyspäiväjuhlat, jotka korvasivat perinteiset joulujuhlat. Todella hyvin koulu onnistuu juhlien järjestämisessä ja Suomi 100 juhlat olivatkin yhdet parhaista. Työnantajakin järjesti pienen juhlan, jossa oli puheita ja musiikkia ja kohotimme onnittelumaljat 100 itsenäiselle vuodelle.

Skool Suomelle!

Nauroin makeasti, kun suurimmat aplodit sain puheenvuoro "kuohuviiniä on lisää tarjolla" :D

Kotona järjestimme oman porukan kesken juhlaillallisen. Kuopus ja keskimmäinen esittivät aluksi sikermän koulun juhliin opeteltuja Suomi 100 lauluja ja vetäisivät vielä Maammelaulun päälle.

Skool jälleen Suomelle

Äänestimme etukäteen illan menusta. Voittajaksi valikoitui: paistettua lohta, keitinperunoita ja Hollandaise-kastiketta sekä vihersalaattia. Jälkiruuaksi oikein suomalainen herkku eli mustikkapiirakkaa Ukin mökin mustikoista ja vaniljajäätelöä. Muuten meillä sujui Itsenäisyyspäivä ihan arkisissa puuhissa, pääosin laitellen tavaroita takaisin paikoilleen. Somevirrasta katselin, että yllättävän moni osallistui isompiinkin juhliin, jopa frakkijuhliakin vilahteli. Aivan mahtavaa, että ihmiset ovat juhlineet Itsenäisyyspäivää kunnolla. Tunsin pientä haikeutta, että olisi pitänyt järjestää isommatkin juhlat, mutta tänä vuonna voimavarat riittivät vain pieneen juhlaan oman perheen kesken.

Nyt on edessä joulukorttitalkoot, toinen joulutorireissu ja joulukukkakurssi. Joten stay tuned ;)

Mukavaa viikonloppua!

Tallinnan joulutori

Minä olen hurahtanut joulutoreihin. Ne tuovat valoa ja tunnelmaa joulukuuhun. Viime vuonna kävin peräti neljillä joulumarkkinoilla. Tämän vuoden joulumarkkinakauden avasin ystäväni kanssa Tallinnassa. Suunnitelmissani on käydä vielä Helsingin Tuomaanmarkkinoilla ja Turun joulumarkkinoilla. Suuret suositukseni saa Lohjan menneen ajan joulumarkkinat, jotka järjestetään 9-10.12. Viime vuoden tunnelmia Lohjalta ja Tammisaaresta pääset kurkkaamaan *tästä*

Tallinnan joulutori oli tunnelmallinen, mutta aika pieni. Myynnissä oli käsitöitä villatuotteista nahkaan. Elintarvikkeita oli aika vähäisesti myynnissä, toki monta kojua myi glögiä ja pikkupurtavaa ja herkkua. Torin keskipisteenä oli varsin komea kuusi. Avajaisviikonloppuna joulutorin ohjelmalavalla oli melkein koko ajan musiikkia tai tanssiesityksiä. Minä löysin torilta pikkaisen herkkuja ja pellavaisen, joulunpunaisen huivin itselleni.

Juolutoreilun lisäksi ehdimme ihastella vanhaa kaupunkia, syödä hyvin ja shoppailla. Löysin itselleni erinomaiset talvikengät ja uskomatonta kyllä myös varvassandaalit. Minun piti koko kesän ostaan uudet flipflopit, mutta jäi hoitamatta ja niille olisi tarvetta ensi vuonna. Tallinnan reissun ja black friday alejen ansiosta meillä onkin kaikki joululahjat ostettuna.

Hotellin suosituksesta söimme Farm-nimisessä ravintolossa. Sisäänkäyntiä koristi erilaiset täytetyt eläimet ja mietimmekin, että minköhän olemme oikein menossa. Sisältä ravintola on avara, vaalea ja tyylikäs. Ruoka oli todella hyvää, söin todella mureaa lammasta. Annoskoko oli minusta reilu. Harmillisesti illallispaikkavalintamme ei ollut lähelekkään Farmin tasoa.

Lampaan filettä

Ravintolassa oli pyörivä joulukuusi

Farmin ravintolasali

Joulufiiliksen nostattaminen keskittyy minulla tällä hetkellä jouluherkkuihin tai sitten kodin ulkopuolelle. Koti en todellakaan pysty laittelemaan joulukuntoon, kun olemme räjäyttäneet osan irtamistoamme pitkin alakertaa. Astiat ovat melkein kaikki löytäneet tiensä takaisin astiakaappiin. Yllättävää kyllä ne eivät meinaa mahtua sinne takaisin -melkein arvasin tuon! Astiakaappien tyhjentämisen lisäksi olemme joutuneet tyhjentämään myös kirjahyllyt siirtoa varten. Nyt olohuoneessamme näyttääkin tältä:

Pieni sotku

Hiukan alkaa hermostuttamaan, että mintenkäs sitä joulua oikein vietetään, kun koti menee koko ajan enemmän ja enemmän sotkuun.