Ensiksi pikakatsaus Turkmenistaniin valtiona. Turkmenistan on muodostunut viidestä eri alueesta, joiden asukkaat ovat olleet Neuvostoliiton alkuun saakka valtaosin paimentolaisia. Neuvostoliiton aikana paimentolaisuudesta alettiin luopumaan ja elintapoja ja kulttuuria yritetiin muuttaa neuvostoliittolaisempaan tyyliin. Neuvostoliiton hajottua maa ajautui totalitääriseen hallintoon, jossa valtaa käyttää presidentti. Maan ensimmäinen presidentti rakensi itsensä ympärille voimakkaan henkilökultin. Tänä päivänä Turkmenistan on edelleen erittäin eristäytynyt maa ja ihmisoikeustilanne on heikko. Uskonnonvapaus ei toteudu ja islamin varjolla rajoitetaan naisten oikeuksia. Maassa ei ole toimivaa oppositiota eikä vapaata lehdistöä. Tiedonvälitys on rajattua, esimerkiksi Internetin käyttöä ja sovelluksia rajoitetaan. Maasta suurin osa Karakumin aavikkoa. Maataloutta ja puuvillan kasvatusta tehdään keinokastelun avulla. Turkemenistanilla on luonnonvaroja, kuten maakaasua. Pääasialliset kauppakumppanit maakaasun myyntiin ovat Kiina ja Iran. Asukkaita on n. 5,6 miljoonaa. Turkmenistanilaiset ovat Turkin sukuinen kansa ja kieli kuuluu turkin kielen kanssa samaan kieliperheeseen. Maan virallinen uskonto on islam.
Keski-Aasian kierroksemme alkoi Turkmenistanin pääkaupungista Asgabatista. Asgabatin kulissitoimintaan pääsimme tutustumaan heti lentokentällä, jossa meitä odotti muutaman kymmenen dollarin hintainen pakollinen koronatesti. Testauspisteellä käytettiin takavuosien tuttuja kotitestejä, joita ei mitenkään nimikoitu ja näytekin sutaistiin suoraan pumpulitikusta testiin, vaikka kotitestissäkin näyte laitettiin nesteeseen, joka sitten laitettiin testiin. Virallinen testaaja hieman käytti näytetikkua sieraimessa.
Maahan tuloon tarvitaan kutsukirje, meille sen järjesti matkatoimisto. Oppaamme oli meitä yöllä vastassa kentällä, mikä helpotti jonottelua erilaisten viisumiluukkujen ääressä.
Hotellimme oli ulkoasultaan varsin näyttävä ja huone siisti, toimiva ja tilava. Aamiainen oli hieman erikoisempi kokemus. Tarjolla oli perunoita, makaroonia, lihaa ja makkaroita. Toisella tiskillä kaaliraastetta, kurkkua ja tomaattia. Leipä oli aika surkeaa. Kananmunat paistettiin hirvittävässä öljymäärässä. Jugurtit puuttuivat täysin, samoin hedelmät, murot ja myslit. Kahvia oli aluksi vaikea löytää. Pienet makeat olivat herkullisia. Seuraavina aamuina löysimme myös puuroa. Toisena aamuna meillä oli jo rutiini, kasviksia alle ja sitten vähän perunaa ja makkaraa päälle ja kahvi ja kahvileipä. Sitten tosiaan löytyi se puurokin. Yhtenä aamuna meillä oli omat jugurtit mukana ja varmaan viisi turistiryhmää kävi kysymässä, että mistä löysimme ne.
Ensimmäisenä päivä lähdimme kiertämään Asgabatin nähtävyyksiä. Koska kaupunkikulttuuri on Turkmenistanissa ja Asgapatissa uutta, on nähtävyydetkin uusia ja osa vähän väkisin tehtyjä. Joku on aikoinaan ihastunut Guinnesin ennätystenkirjaan ja tehnyt nähtävyyksiä, joilla voisi päästä sinne. Niitä oli useampikin, mutta olen jo unohtanut muut paitsi maailman suurimman sisätilassa toimivan maailmanpyörän. Tapasimme myöhemmin amerikkalaisen turistin, joka kertoi vierailleensa siellä. Siinä oli kestänyt hyvän aikaa, koska paikalla ei ollut kuin lipunmyyjä ja sitten piti alkaa selvittelemään, että missä luuraa maailmanpyörän koneenkäyttäjä. Kauneimpia nähtävyyksiä oli minusta moskeijat.
Asgabatia kutsutaan valkoiseksi kaupungiksi. Ensimmäinen presidentti päätti, että Asgabatin uuden osan kaikki valtionrakennukset päällystetään valkoisella marmorilla. Hienoimmalla italialaisella marmorilla päällystetään merkkirakennukset, mutta jopa bussipysäkkeihin on riittänyt halvempaa kotimaista marmoria. Kaduista on tehty leveitä, jopa kolme kaistaa suuntaansa. Liikenteelle riittäisi vähempikin. Pääkaupungissa saa ajaa vain sinne rekisteröidyillä, uudehkoilla valkoisilla autoilla. Nykyinen presidentti on osoittanut uudistusmieltä ja nykyisin autot saavat olla myös vaaleanhopeita.
Silmiinpistävää on se, että kaupungilla ei näy juuri ketään. Siksi netissä turistit ovat alkaneet kutsumaan Asgabatia kuolleeksi kaupungiksi. Pientä liikenneruuhkan alkua koimme sentään matkalla isolle bazaarille. Keskustan ulkopuolella on yksi suurista muistomerkeistä sotien ja maanjäristyksen uhreille. Siellä ei ollut parkkipaikkoja lainkaan, mutta auton pystyi jättämään kadulle sisäänkäynnin eteen. Ei näkynyt yhtään muuta autoa. Isossa puistossa oli muutama nuorten aikuisten porukka piknikillä. Hääpalatsin läheltä on hyvät näkymät kaupungin valoihin illalla. Siellä tapasimme paikallisen hääparin ja morsian sukulaisineen esitteli meille asujaan ja korujaan. Pyysimme saada ottaa morsiamesta kuvan ja päädyimme myös heidän hääkuviinsa.
Lumoutuneena ihan ahmin postaustasi... en olisi huomannut aamiaisessa mitään puutoksia, kun mieli olisi vienyt jo seikkailemaan. Googleukkelilla olen jo "kavunnut" Koʻhitangin ja Tienšan-vuorilla. Ja sinä lisäät vain innokkuutta
VastaaPoista- jään innokkaana odottamaan Darvazaa. Me ihailimme sitä ilmasta käsin - se todella näkyi yli 10km korkeuteen. Lomapäivien riittämättömyys jätti meillä siis googgeloidun Turkmenistanin pois ja teillä Tatzigistanin...
Blogipostaukset hieman helpottaa, tai sitten jättää kytemään kaasun tavoin sen poltteen palata. Kiitos - ihanaa matkata kanssasi... nyt oli kyllä kaffen seurana niin "hyvä aamiainen", että näillä kuvilla startataan kiireiseen työviikkoon energisinä ja odottavina!!
Kiitos kommentistasi <3
PoistaNyt olemme siis yhdessä nähneet kaikki stan-valtiot ja Darvazan sekä ilmasta että maasta käsin. Jos sinulla sattuu olemaan kuva, että miltä Darvaza näyttää lentokoneesta käsin, niin se kiinnostaisi kovasti.
Onhan tässä sellainen riski, että mitä enemmän googlailee, että mitä kaikkea jäi alueella näkemättä, sitä enemmän tekee mieli palata. Keski-Aasiassa olisi kyllä vaikka mitä kiinnostavaa. Toisaalta ainahan sitä kiinnostaa myös sellaiset kohteet, joista en ole vielä edes selvittänyt, että mitä upeaa voisinkaan löytää :)
Kahlattu läpi sekä omat, että Ukkokullan kuvat - ikävä kyllä, ei löytynyt.
PoistaLiian huonot kännyzoomit kummallakin.... Ukkokullalla pari hämäräperäistä ilmakuvaa - joissa ei loimua minkäänmoinen tuli...pikku piste EHKÄ juuri siinä kohdassa - tai sitten se oli linssin "vihertävä" heijastus.
Kiva lukea blogistasi paikoista, joihin ei tule taatusti koskaan mentyä. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Hauska yksityiskohta tuo Guiness-nähtävyyksien tahkoaminen. 😅
VastaaPoistaJoku Turkmenistanissa on pikkupoikana ilmeisesti rakastanut tulisesti Guinnesin ennätysten kirjaa ja sitten aikuisena päässyt toteuttamaan itseään maakaasuvaroin. Lopputulosksena on muutama ihmisistä tyhjä turkmenistanilainen nähtävyys Guinnessin ennätyskirjassa. Ehkä olisi kannattanut käyttää rahat jotenkin muuten.
PoistaTaas erikoisia näkymiä. Baklava ja jotkut muut repostaasin loppupään ruuista tutun näköisiä koska mamu-oppilaani ovat tuoneet niitä minulle. 🎀 Loisteliaat puitteet hoetellissa mutta aamaistarjoilut vaikuttavat jotenkin köyhiltä 🙃 Jugurtti-juttu oli hauska 😀
VastaaPoistaRuoka Turkmenistanissa oli tuttua. Olen syönyt shawarma-rullia, noita vartaita ja erilaisia pelmenin sukulaisia useasti täällä Itä-Helsingissä. Ruoka oli jonkinlainen sekoitus turkkilaista, Lähi-Itää ja venäläistä. Paremmista lounaspaikoista sai vielä erinomaista cappucinoa.
PoistaHienon hotellin aamiainen oli vähän ankea, mutta paikalliset kuulemma syövät aamiaiseksi usein ihan samoja ruokia kuin lounaaksi tai illalliseksi. Riisiä keitetään sen verran, että sitä jää aamiaiselle ja sitten makkaraa kaveriksi. Yhdessä hotellissa oli kuulemma sen verran vaatimaton aamiainen, että varauksen tehnyt matkatoimisto oli varannut huoneen ilman aamiaista ja aamiainen käytiin ostamassa pienestä kahvilasta. Oli kuulemma aiheuttanut niin paljon pahaa mieltä ja jälkivaateita. Olisi pitänyt käydä uteliaisuudesta katsomassa, että millainen on hotelliaamiainen, jota matkatoimisto ei enää suosittele syötäväksi. Kahvilan tuotteissa ei ollut mitään vikaa.
Tää matkakohde on (mulle) suorastaan Madadventures reissu :D
VastaaPoistaNiin mielenkiintoinen reissukohde, ja mulle oli silmiin pistävää kontrastit, tyhjyys, autious, upeat patsaat ja muistomerkit...
Mitä sä tuumasit, tai pistikö sulle silmään?
Asgabat oli tosiaan komea kulissi, en tosin tiedä, että kenelle. Ehkä presidentille ja hänen lähipiirilleen. Hän voi siellä pyöriä hienossa kulisissaan. Maan toiseksi merkittävimpään kaupunkiin vei hieno moottoritie. Muut tiet maassa oli ihan karmeassa kunnossa. Pahemmassa kuin tiet Mosambikissä, joka on yksi maailman köyhimmistä maista.
PoistaMaassa on Neuvostoliiton aikainen koulutusjärjestelmä, joka on aika lailla maksuton sekä edullinen perusterveydenhuolto, jossa toki pitää hieman lahjoa lääkäriä. Maassa on jonkinlaisia tulonsiirtoja vähävaraisille. Jos perheellä tai yksilöllä on työtä eikä mitään isoja ongelmia, niin elämä varmaan rullailee eteenpäin mukavasti. Huonosti työllistyvillä elämä on aikamoista taistelua. Human life indeksillä Turkmenistan on maailman maista sijalla 95.
Maan johdon kritisointi mediassa on vaarallista, tosin ei ole vapaata lehdistökään. Ulkomailtakaan ei turkmenistanilaiset kauheasti uskalla huudella, koska kostotoimenpiteet kohdistetaan sukulaisiin. Ilmeisesti jonkinlainen paikallinen pikku-Stasi toimii edelleen, joten ihan liiaksi ei naapureiden tai tuttavien keskenkään aleta hallintoa haukkumaan. Sanoisin, että Neuvostoliiton järjestelmät jatkoivat elämistään maassa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Passin saaminen voi olla myös hankalaa, mutta ei mahdotonta. Matkaoppaamme oli viettänyt nuorena vuoden vaihdossa USAssa sekä opiskellut ja asunut pitkään Moskovassa.
Turkmenistan muistutti näin turistin silmin yhteiskunnaltaan aika paljon Valko-Venäjää. Tosin Turkmenistanissa uskonnolla päästään vielä vähän kyykyttämään naisia. Asgabatissa nainen voi saada ajokortin vasta 40-vuotiaana. Toisella isossa kaupungissa näimme nuoren naisen ajavan autoa. Jos hankkii ajokortin ulkomailla, sen saa pitää Turkmenistanissa ja sitten voi saada ajokortin erityiseen tarpeeseen mikä tarkoittanee riittäviä lahjuksia.
Ashgabat näyttää hienolta arkkitehtuurin suhteen mutta samalla aavemaiselta ja vähän ehkä pelottavaltakin. Leveitä monikaistaisia katuja, korkeita taloja ja upeita kukkaistutuksia mutta ei yhtään ihmistä missään. Asuukohan noissa taloissa oikeasti kukaan vai olivatko ne vain osa kulissia? Toivottavasti Trump ei näe tuota kultaista patsasta koska muuten tuollainen varmaan nousee myös hänelle :) Herkullisen näköistä ruokaa.
VastaaPoistaIlmeisesti maan hallinto on aika iso ja heille on varattu paljon komeita rakennuksia. Veikkaan, että Turkmenistanin hallinnossa ei vielä tunneta avokonttoreita :D Asuintalot ovat varmaankin kaikki asuttuja.
PoistaLiikennettä tosiaan rajoittaa se, että vain Asgabatiin rekisteröidyillä autoilla voi ajaa kaupungissa. Kaupungin ulkopuolella on isoja autoparkkeja, joihin muualta tulevat joutuvat jättämään autonsa ja jatkamaan siitä eteenpäin busseilla.
Trump saattaisi hyvinkin olla sitä mieltä, että Turkmenistanissa on hyvä, vahva johtaja :D ja tokihan hänkin tarvitsisi oman kultaisen patsaan ja puiston.
Kiitos, kun kerroit ja näytit. En olisi tuollaista osannut kuvitellakaan. Siinä vaiheessa, kun kirjoitit, että vain vaaleat autot voivat ajaa, niin repesin ;)
VastaaPoistaKaikki vaikuttaa tosi hienolta. Missähän kaikki ihmiset ovat, sellaiset tavalliset ihmiset...
Presidentti on ottanut hyvin vakavasti sen, että hänen valkoista kaupunkiaan ei tulla pilaamaan millään kirkkaan värisillä vanhoilla auton rötisköillä :D Meidän matkamme aikaan oli niin hyvä sää, että ulkona olisi voinut liikkua kävellen. Bussipysäkeillä näkyi muutama ihminen, mutta kovin autiota oli yli 700 000 asukkaan kaupungissa.
PoistaKaupunki vaikuttaa täysin tyhjältä, mutta pramea näyttää olevan. Kiitos upeasta esittelystä kuvineen.
VastaaPoista