Keski-ikäisenäkin joudun henkilökohtaisessa elämässänikin jatkuvasti perehtymään uusiin asioihin ja asioimaan aivan uusissa paikkoissa.
Armeijassa oleva esikoisemme osallistuu "loppusotaan 2024". Kyseinen sotaharjoitus tosin osuu esikoisemme palvelusajan puolivälin paikkeille, joten he kutsuvat "loppusotaa" "välisodaksi" . Harjoitus alkaa tänään 20.11. Harmillisesti sääennuste lupaa kovaa tuulta ja lähes tauotonta vesi-, räntä- tai lumisadetta. Sotaharjoituksesta palaa todennäköisesti flunssainen poika.
Harjoituksessa testataan joulukuussa palveluksen päättävien uusien varumiesjohtajien taitoja sekä kehitetään koko joukon suorityskykyä. Pojalla oli perusteltuja toiveita henkilökohtaisista tarvikkeista sotaharjoitusta varten. Lisäargumenttina poika lupasi pitää varusteista erinomaista huolta, joten veljet pääsevät käyttämään niitä myöskin tulevaisuudessa. Minut luokiteltiin liian kokemattomaksi välisotahankitoihin, joten Hra Kepponen lähti kyytimään poikaa Varustelekaan ja maksamaan hankinnat. Kaikki haavelistan tarvikkeet tuli hankituksi.
Tämä on säilytysjärjestelmä lippaille ja se kiinnitetään luotiliiviin. Mukava ja edullinen lisävaruste.
Toisen varustelureissun tein itse. Se ei ollut aivan yhtä eksoottinen kuin loppusotavarusteluretki. Olen käynyt siellä aikaisemmin, mutta nyt oli minulle uusia välineitä listalla. Kävin vaarin hyvinvointialueen apuvälinelainaamossa. Sinne pitää nykyisin varata aika ja jouduin odottelemaan viikon verran ensimmäistä vapaata aikaa. Onneksi lisäsin silloin listalle myös pyörätuolin. Palvelu oli erinomaista. Minua opetettiin pyörätuolin oikeaoppiseen nostoon, kun kerroin että olevani selkävaivainen ja minulla on ollut aiemmin pyörätuolin kanssa vaikeuksia. Keskustelimme tukisukkien pukemisen vaikeudesta ja siihenkin sain laitevinkin, joka ei kuulu apuvälinelainaamon valikoimiin. Vaari sai käsinojallisen suihkutuolin ja käsinojallisen WC-istuimen korottimen. Jälkimmäisen asennukseen piti pyytää apua isännöitsijältä. Ilahduttavaa on, että vaari saa kaikki apuvälineet lainaan maksutta.
Viime viikkoon osui muutama ihana piristysruiske. Pääsin vihdoin avaamaan talviuintikauteni saunasta käsin. Onnistuin saamaan peruutuspaikan saunalle. Olen paristi seissyt kadulla fiilistelemässä ilmaa ja miettinyt "avantoon" menoa. Talviuintijäsenyyden olen hankkinut jo ajoissa. Ajatus pukukopista avantoon menosta on tuntunut liian kylmältä ja olen toivonut saunaa. Kausi aukesi mukavasti saunasta. Vedenlämpötila oli 4,5C ja tuulettomana iltana se ei tuntunut edes erityisen kylmältä. Yritän saada ehkä kaksi saunakertaa lisää ja sitten voisin yrittää kyetä pulahtamaan ilman saunaa. Saunahommassa on toki sellainen plussa, että siellä on tosi kivaa porukkaa.
Perjantaina kävin rokotuksessa lounasaikaan ja päätin sen jälkeen ihan extempore ajaa Rastilan kartanon Cafe Monamiin syömään. Siinä kun mietin, että otanko lohta vaiko keitto+kakku lounaan, joku huuteli minua nimeltä. Ystäväni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, sai juuri oman lounaan eteensä. Sain siis ihanaa yllätysseuraa! Kyseiseen mukavaan naiseen olen tutustunut keskimmäisen poikani kautta. Pojat olivat yläasteella samalla luokalla ja heistä tuli hyvät ystävät. Meidän keskimmäinen on ollut kaverinsa mukana Lapissa, ollaan treffattu useamman kerran Messilässä ja me molemmat äidit annoimme pojillemme rippilahjaksi Krakovan reissun. Meidän neljän reissu oli niin hauska. On ollut myös arvokasta, että on äitiystävä, jonka kanssa olemme yhdessä voineet puida avoimesti ja rehellisesti niitä murrosiän ylilyöntejä. Keskimmäisen kaverihan on ihana teinipoika. Aivan suosikkejani.
Varovaisuutta ja malttia liikenteeseen kaikille!