Pahoittelen, että minulla on moniin aikaisempien postauksien kommentteihin vielä vastaamatta. Olen ne kaikki lukenut ja ihanaa, kun jaksatte kommentoida. Kiitos! Aikani ei ole vaan riittänyt kommentteihin vastaamiseen, mutta vastaan kyllä.
Joulukuun alku on ollut kuin joku superlinkousohjelma ja mankelointi päälle. Sellaisia Kafka-päiviä, jolloin kuvittelen olevani piilokamerassa tai jonkun pilan kohteena. Eniten minua on kuormittanut lapseni tilanne. Lapseni sairastelun vuoksi olemme joutuneet erittäin outoihin tilanteisiin sekä koulussa että terveydenhuollossa. Koulu haastaa huoltajien näkemystä siitä, milloin lapsi on koulukuntoinen ja milloin ei. Terveydenhuolto pihtaa tutkimusten kanssa, koska niitä ei yleensä tehdä noin nuorille. Lapsi tarvitsee ravitsemusterapiaa, mutta jonkinlainen ymmärrys suoliston kunnosta auttaisi kohdentamaan hoitoa. Ihan jäätävästi kommunikointia, patistelua, vetoomista olen tehnyt, että olen saanut molemmat asiat oikealle tolalle.
Syy omaan huonoon vointiini on löytynyt. Labratestien perusteella minulle on puhjennut diabetes. Arvot ovat olleet sen verran rajusti poikkeavat, että työterveyslääkärin mielestä hoitoni kuuluu kiireellisenä HUSille. Kuulemma tälläisilla arvoilla hoidon suunnittelee ja aloittaa sisätautipoliklinikan erikoislääkäri eikä yleislääkäri. Kuten kaikki tietävät, niin HUSilla on haasteita aivan riittävästi tällä hetkellä ja kutsua tutkimuksiin ei vaan kuulu. Kohta pukkaa päälle joulu ja mikäli "pahanilmanlintujen" ennusteita on uskominen, niin joulun jälkeen koetaan taas uudet koronaennätykset. Vähän samanlainen tilanne kuin lapsen kanssa, tarvitsen akuutisti hoitoa, mutta kukaan ei halua hoitaa minua. Näyttää siltä, että ensi viikolla soittelen paniikissa kaikki yksityiset diabetesklinikat lävitse ja yritän saada itselleni hoitoa ja maksan siitä tolkuttomasti.
Näiden isojen asioiden lisäksi päiviini on mahtunut muitakin omituisia, onneksi sentään enemmän hupaisia, tapahtumia. Yhtenä aamuna olin juuri lähdössä poikani koululääkärin vastaanotolle, tietenkin myöhässä, kun joku tuntemattomasta numerosta soitti minulle. Puhelimessa mies esitteli nopeasti itsensä sanoi, että olisi ihan kohta meillä, että voisinko kertoa, että mihin tarkalleen haluan hänen toimittavan kivet. Menin aivan hämilleni, että anteeksi, mistä kivistä on kysymys?
Hämilleen menee soittajakin: "No se 1000 litraa kivituhkaa ja 800kg koristekiviä". Tajusinhan minä sitten, mistä oli kysymys. Niistä kivistä, jotka olin tilannut 19 tuntia aikaisemmin ja joilla oli kahden viikon toimitusaika :) Kivet tuli oikeaan paikkaan ja osallistuin sujuvasti videopuhelulla pojan koululääkärin vastaanottoon.
Seuraavana aamuna olin jälleen piilokamerassa. Minulta tiedusteltiin, että moneltako tänään saavun Leville ja sopiihan minulle siirto toiseen huoneistoon. Anteeksi kuinka? Niin, muistaakos rouva, että toivoitte juurikin tätä itsenäisyyspäiväviikonloppua korvaavaksi ajankohdaksi keväällä koronan takia peruuntuneelle Lapin majoituksellenne. Tokihan muistin, olen useammankin sähköpostin laittanut keväällä ja kesällä, että saammeko varauksen juurikin kyseiselle viikonlopulle. Harmittelin, että en ikinä saanut vastausta ja pelkäsin jo yrityksen menneen konkurssiin ja kalliin majoitukseni haihtuneen kuin tuhka tuuleen.
Agressiivinen roskapostin kerääjäni on ilmeisesti poistanut kaikki viestit kyseiseltä firmalta, jotka ovat tulleet varausohjelmistolta eikä yrityksen omasta sähköpostista. Saimme onneksi asian sovittua ja saan valita uuden viikonlopun. Hetken jo ajattelin, että perhana ajan tästä saman tien Leville. Sinänsä positiivista, että firma on edelleen pystyssä ja sieltä saa hyvitystä. Kunhan sinne Leville uskaltaisi joskus matkustaa.
Tämän kaiken tuskailun jälkeen pikkujoulut tulivat juurikin oikeaan kohtaan. Vietimme ystäväni Ilonan kanssa oikein irroittelevat pikkujoulut meidän mökillämme. Matkalla mökille kävimme piipahtamassa Sjökullan kartanoon aivan äskettäin avautuneessa Bypias myymälässä. Myymälä oli todella ihanasti sisustettu ja siellä toimii myös kahvila, joka suolaisten ja makeiden herkkujen lisäksi myy myös viiniä.
Tässä pieni kurkkaus myymälään ja kahvilaan
huhhhuh noihin terveyshaasteisiin.
VastaaPoistaSisua! Tämän syksyn kokemus oman nuoreni terveysasioiden hoidossa on osoittanut, että riittää kun on yksi luottolääkäri joka pistää oikeat pyörät pyörimään. Toivottavasti löydät itsellesi ja nuorelle sellaisen!
Yleensä Helsingissä lapset ovat saaneet vähintään kohtuullista ja usein hyvää hoitoa julkisessa terveydehuollossa, mutta nyt takkuaa kaikki. Oman hoitoni suhteen olen aiemminkin törmännyt vaikeuksiin. Kuka vaivautuisi hoitamaan työikäisiä? Ei kai kukaan. Minulla on ollut erinomainen työterveys ja on hyvä edelleenkin, mutta kyllä sieltäkin onnistuu tippumaan tyhjyyteen, jossa kukaan ei reagoi mihinkään. Poika on jollain lailla hoidossa, kunhan vaan pääsisin itsekin.
PoistaNo huhhuhh tosiaan. Sulla on liikaa kaikkea, mutta silti sä vedät rautaisesti ja ehdit pikkujouluilemaankin. Mä niin ihailen sua!!!!
VastaaPoistaOnpa ikävää jos oikeasti olet diabeteksenkin saanut :(
Toivon sulle ja pojalle hyvää pikaisyta hoitoa!
Ihana kommentti! Kiitos!
PoistaIhan yllätyksenä ei tuo diabetes tullut. Perintötekijät ovat huonot ja kolmannen lapset kohdalla sairastin raskausajan diabeteksen, jota hoidin insuliinilla. Tilastot ovat tylyjä, raskausajan diabetes moninkertaistaa riskin sairastua myöhemmin diabetekseen.
Tsemppiä haasteisiin. Pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa, juttujasi on mukava lukea. Ihanaa että arjesta löytyy kiireen ja ongelmienkin keskellä huumorin siemen, olisi tuon Levi-episodinkin voinut toisinkin ottaa. Kolmas kerta toden sanoo, joten toivotaan että seuraava varattu viikonloppu toteutuu ja on kaiken edeltävän säädön väärti.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tsempeistä! Olen sitä mieltä, että elämässä kannattaa yrittää säilyttää huumori mukana. Jos ei siinä tilanteessa pysty näkemään asioiden koomista puolta, niin viimeistään ajan kuluessa ne yleensä löytyvät ;)
PoistaToivottavasti tosiaan kolmas kerta toden sanoo ja pääsen Leville saakka ja laskettelurinteet pysyvät auki. Levin yöelämä ei ole minut ikinä kutsut ja varmaan pitää turvautua ihan vaan kotikokkailuun tai take way ruokaan.
Jos meinaat jatkaa talviuintia niin suosittelen neopreenikenkiä ja - hanskoja. Uinti on oikeasti sata kertaa mukavampaa kun sormet ja varpaat ei palele. Aloitin itsekin talviuinnin tämä vuonna (tai oikeastaan en lopettanut uintia kesän jälkeen) ja nyt on saavutettu jo kahden minuutin raja avannossa. Kolme minuuttia on tavoitteena jossain vaiheessa talven aikana. Olen jo niin hurahtanut, että viime viikollakin tuli käytyä 5 kertaa:) Minulla iltauinnit avannossa parantaa unenlaatua ja verenpainekin pysyy paremmin hallinnassa.
VastaaPoistaTalviuintia harrastava ystävä on suositellut minulle jo monesti neopreenikenkiä ja -hanskojakin. Juuri ostimme yhdelle kaverille lahjakortin neopreenikenkiin. Minä en ole vaan saanut aikaiseksi hankkia niitä.
Poista2 minuuttia avannossa on minusta pitkä aika. Tsemppiä 3 minuutin saavuttamiseen.
Jestas luin tätä kuin jännitysnäytelmää. Oikeasti siellä viimeisin vuosi tai kaksikin on ollut aikamoista haipakkaa monella tavalla. Voi itku tuota sokeri hommaakin.
VastaaPoistaJa nuo Levi ja kivi puhelut! Huhheijaa.
On tämä kyllä säätöä. Lukiolainen on etäkoulussa ja yläasteelainen käy koulua. En sitten tiedä, mutta olisiko järkevää, että samassa kunnassa toimittaisiin samalal käytännöllä. Mutta ehkä päättäjät tietää.
Täällä oli tyttärellä korvakäytävän tulehdus, johon liittyi armoton kipu.Ekat antibiootit eivät auttaneet ja homma äityi todella pahaksi. Kävimme lopulta 5x lääkärissä, mutta huolella hoidettiin ja koronatestit toki otettiin. Mutta on siinäkin säätöä jos monenlaista.
Niin kivat nuo teidän pikkujoulut ja uintihetket. En pystyisi, kylmä ei ole oma juttu. Haluaisin meille tuon teidän pöytäliinan, se vaan jaksaa aina ilahduttaa, kun näen sen sun kuvissa.
Kivaa tätä viikkoa. <3
Viimeiset pari vuotta ovat olleet yhtä myllerrystä ja niihin on mahtunut elämän isoimpia menetyksiä myös. Sitten sitä pienempää ja keskikokoista vastoinkäymistä ja selkkausta on riittänyt väliajoille vähän liikaa. Toivottavasti elämä vähän tasaantuisi ja tämä pandemia loppuisi.
PoistaKoulujen osalta varmaan tietämys kokoajan lisääntyy, että mikä on paras tapa toimia. Meidän lapsista kukaan ei ollut pystyväinen etäkouluun keväällä. Toki silloin ongelmana oli myös opetuksen laatu sekä puute. Osa opettajista laittoi tehtävät Wilmaan ja sen jälkeen oppilaat olivat oman aktiivisuutensa ja velvollisuuden tuntonsa varassa. Nyt Helsingissä on kaikilla yläasteen oppilailla läppärit, joten siirtyminen etäopstukseen pitäisi käydä kivuttomasti. Tähän saakka minusta nuo koulujen altistumiset on hoidettu tosi hyvin meidän kouluissamme. Tänään nousi tukka pystyyn, kun ala-asteelta tuli ilmoitus että useita koronaan sairastuneita henkilöitä 4 päivänä koulussa ja tartuntajäljityksessä ruuhkaa. Jos tule ilmoitusta, niin voi tulla kouluun. Huolestuttaa, että onko kenties kyseessä isompikin altistus.
Minulla on ollut korvakäytävän tulehdus, joka myös pääsi pahaksi. Sitä piti hoitaa korvalääkärillä, joka sellaisella imulla aina putsasi korvan hyväksi. Meni pitkään ennenkuin parantui. Sen hoiti onneksi työterveys, muuten olisin varmasti joutunut käyttämään yksityistä.
Minä ajattelin koko aikuisiän, että talviuinti ei olisi minun juttuni lainkaan. Siksi olenkin ihan voittaja, kun pystyi menemään veteen. Jälkeenpäin tuntui niin ihanalta!
Kivaa viikkoa!
Komppaan Pinkkiä, Rautainen nainen olet isolla R:llä, ja hyvin sä vedät kaiken ton keskellä. Tunnelmallista joulun odotusta ja tsemppiä hurjasti. <3
VastaaPoistaKiitos!!!
PoistaKivaa joulunodotusta sinulle! Huomasin Instasta, että olet tavannut tänään Pinkin. Toivottavasti sen tapaamisen ilo siivittää sinut jouluun saakka.