Farssia ja yllättäviä kädenojennuksia

Kuten olen kirjoitellut, niin tänä syksynä on ollut veto poissa ja tuntuu, että useampikin asia on ollut vastatuulessa ja välillä mikään ei meinaa ratketa.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui pulmat kiireellisen hoitoni kanssa. Siitä tuli varsinainen farssi. Työpaikkalääkärini soitti illalla minulle laboratoriotuloksistani ja sanoi, että tarvitsen kiireellisesti hoitoa. Paastosokeriarvoni olivat niin korkealla, että minulla voisi olla vaikka minkälaisia pahojakin oireita. Työpaikkalääkäri yritti kysellä minulta, että tiedänkö helsinkiläisenä, että mihin minun pitäisi mennä. No, en tiennyt ja minusta sen selvittäminen kuuluu lääkärille eikä potilaalle. Lisäksi olin lapseni kanssa juuri silloin oikojalla, joten en oikein pystynyt etsimään tietoa webistäkään. Lääkäri lupasi laittaa lähetteen kuntoon ja sanoi, että HUSista otetaan minuun yhteyttä viimeistään parin vuorokauden sisään.

Mitään ei kuulunut. Kolmantena päivänä yritin tavoitella lääkäriäni tuloksetta. Lääkäri ei vastannut yhteenkään sähköpostiin eikä edes ajanvaraukselle välittämääni soittopyyntöön. Ajattelin sitten itse selvitellä, että missäköhän lähetteeni mahtaa olla. Googlailulla löysin nopeasti paikan, johon kuvittelin lähetteeni menneen. Heillä ei ollut minun lähetettäni. Omakannasta näin lähetteen, mutta en osannut tulkita oikein, että mihin se on oikein lähetetty. Aloin taas tavoittelemaan työpaikkalääkäriäni ja lopulta sain varattua hänelle puhelinajan. 

 

Tämä pinkki amaryllis, jonka sain työkaveriltani Otilialta on ilahduttanut minua jo pitkään

Työpaikkalääkäri oli hyvin kummissaan, että miksei HUSista kuulu mitään, kun joku on lähetteen siellä kuitannut hyväksytyksi. Hän ajatteli helposti korjaavansa asian tekemällä samanlaisen lähetteen uudestaan. Olin jo soitellut pariin HUSin toimipisteeseen, jossa kuvittelin että minua voitaisiin hoitaa ja kenelläkään en ollut jonossa. Toisessa paikassa jopa myönnettiin, että todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tulen päätymään heidän asiakkaakseen.Tästä syystä vaadin päästä erikoislääkärille että saisin edes oiken lähetteen. Sain lähetteen erikoislääkärille. 

Lääkärikeskuksessa oli ainoastaan yksi aika ennen joulua jäljellä heti seuraavaksi päiväksi. Lähetteeni ei tietenkään kelvannut. Pyörin asiakaspalvelunumeroiden välillä 1t 45min, päädyin kahdesti jopa samalle henkilölle. Sivistynein arvio syystä, että miksi lähete ei kelvannut oli se, että lähetteeni oli sisätautilääkärille ja aika oli vielä erikoistuneemmalle sisätautilääkärille endokrinologille. Sitten löysin työnantajani sivuilta työterveyshoitajien puhelinnumerot. Aloin soittelemaan niihin ja sain kiinni työterveyshoitajan. Hän ystävällisesti lupasi, että tilanteessani hän soittaa lääkärini kiinni. Kun parin tunnin päästä oli lähete korjattu, pääsin varaamaan ajan ja onnekseni se oli jäljellä. Tähän mennessä aikaa labratulosten tulemisesta oli kulunut 10 vuorokautta, että ihan en päässyt hoitoon maksimissaan kahden vuorokauden sisällä.

Erikoislääkärin vastaanottopäivän aamuna olin keskimmäisen kanssa koululääkärillä. Koululääkäri on ottanut lapseni aivan oikeasti hoitaakseen, tutkimusia on tehty ja lisää tulossa ja hoitosuunnitelmakin on. Paastosokeriarvoista puhuttaessa mainitsin omasta ongelmastani. Koululääkäri oli aivan järkyttynyt siitä, että miten voi olla edelleen ilman hoitoa ja istua hänen vastaanotollaan. Koululääkäri totesi, että hänestä lähete on tehty väärään paikkaan. Kerroin, että seuraava oljenkorteni on iltapäivän erikoislääkäri. Koululääkäri sanoi minulle, että jos asia ei siellä ratkea, niin voin soittaa hänelle seuraavana aamuna ja hän tekee minulle uuden kiireellisen lähetteen oikeaan paikkaan. Juurikin sinne, johon arvioivat minun ennemmin tai myöhemmin päätyvän. Koululääkäri antoi vielä oman kännykkänumeronsakin, että voisin soittaa hänelle seuraavana aamuna. Mikä mahtava kädenojennus hoitaa pojan lisäksi myös äitiä! High respect! Koululääkärin kanssa sanailtiin, että nyt sattui ilmeisesti sellainen vaiva, joka olisi ehdottomasti kannattanut löytää terveyskeskuksessa. Jokainen terveyskeskuslääkäri tietää mitä tehdä. Neuvoni onkin, että jos epäilet diabetestä, käänny terveyskeskuksen puoleen! 

Vasta neljäntenä adventtina leivoimme ensimmäiset joulutortut

Erikoislääkäri oli kyllä ihan tehtäviensä tasalla. Hoitoni aloittamista olisi helpottanut se, että työpaikkalääkäri olisi tehnyt B-lausunnon valmiiksi. Jos minulla olisi ollut Kelan erityiskorvattavuus, niin hoito olisi voitu aloittaa insuliinilla. Tablettilääkityksen ongelmana on se, että se ärsyttää suolistoa, joka on jo valmiiksi heikossa kunnossa. Olisin ollut varsin valmis kestämään piikitystä, jos olisin säästynyt lisävatsavaivoilta. Ilmeisesti suolistoni kuntoon vaikuttaa myös liian korkea verensokeri. Toivottavasti ei mene joulu vessassa. 

Lähetteeni on toivottavasti nyt oikeassa paikassa ja sieltä käy kutsu nopeasti. Tulen tarvitsemaan vielä lisätutkimuksia. Kyllähän minua edelleen jännittää, että miten ja milloin asiani etenee. Ihan hirveän tympäätynyt ja pettynyt olen työpaikkalääkäriin, joka nakkaa lähetteeni ihan vaan jonnekkin, että selvittäköön lähetteen vastaanottaja, mihin potilas kuuluu. Lähettäisin sähköpostia huonosta hoidostani, mutta se on aikamoista yksinpuhelua, koska lääkäriltä on kaikki aiemmatkin sähköpostini todennäköisesti lukematta. Olen miettinyt, että kehtaanko varata yhden puhelinajan vaan sitä varten, että valittaisin saamastani huonosta hoidosta. Aion äänestää toki jaloillani ja vältellä kyseistä lääkäriä.

 

Tämän ihanan joulukukan sain ystävältäni Tiinalta

Joulu lähestyy ja meidän koti on ollut ihan hirveässä sekamelskassa sekä pölyssä. Olen tuntenut pientä ahdistusta asiasta. Kukas rientääkään ensimmäisenä apuun? 83-vuotias isäni, osittaisinvalidi tarjoutui meille siistijäksi. Vaari kävi sitkeästi selvittämässä olohuoneen rytökasan pois. Kiitos vaari! Vuonna 2019 olit puutarhurina ja vuonna 2020 siivoojana meillä. Joka vuotena olet ollut myös minun perinneruokakokkini. Siivouksesta huolimatta vaadimme edelleen silakkapihvejä. Aina kun keskimmäinen kysyy silakkapihvejä, niin sanon, että vaari tekee. Ehkä sitten kun täytät 90 vuotta, niin päästetään sut eläkkeelle meiltäkin ;)

Siivoukseen liittyen sain vielä toisenkin yllättävän kädenojennuksen. Olin hieroja-kosmetologillani hierottavana ja puhuimme jouluvalmisteluista ja kerroin että meillä on ihan hirveä sotku ja kaikki valmistelut tekemättä. Mainitsin myös siitä, että ostaisin siivouksen, mutta tilanne on niin paha, että en usko sen ratkeavan sillä, että joku yrittää siivota ilman opastustani, enkä pysty työpäivien aikana olemaan koko ajan mukana. Hierojani totesi siihen, että hän voisi tulla meille siivoamaan. Uusimmat koronarajoitukset ovat tehneet sen, että hänellä työtunnit vähentyneet ja hän voisi paikata tilannetta siivoamalla meillä. Aloitimme yhdessä yhtenä lauantaina ja kävimme paikkoja lävitse ja suunnittelimme siivousta. Hieroja-kosmetologillani on oma koti ja piha aina todella tiptop ja hän on mukava tyyppi, joten arvasin, että saamme homman sujumaan. Nyt 12 ostetun siivoustunnin ja muutaman oman työtunnin jälkeen alakertamme alkaa näyttämään ihan hyvältä. Järjestelyurakka jatkuu ensi vuonna kosmetologi-hierojan varauskirjan sallimissa puitteissa.

Kaverini nauroi, että minä olen varmasti ainoa ihminen, jolle hieroja tulee myös siivoamaan. Muut eivät kuulemma kerro estottomasti siivoushaasteistaan joka paikassa :) Ihan älyttömän hyvä, että tulin sanoneeksi. Sain palkattua mieleistäni ja erittäin tehokasta työvoimaa ja hierojani sai lisäansioita taloudellisesti vaisuksi jääneeseen joulukuuhun. Lisäksi siivoukseen liittyy kiva bonus, hieroja tulee meille koiransa kanssa siivoamaan. Koira muistuttaa luonteeltaan kotioloissa anopin Tippa-koiraa, joka asui meillä viimeiset aikansa. On niin paljon kotoisampaa olla etätöissä, kun on koira jalkojen lämmittimenä. Meidän pojat tietenkin tykkäävät koiravieraasta paljon.

Ihana jalkalämmitin

Joulua en ole juuri ehtinyt laittelemaan. Tänään vielä klo 10 uskoin, että minulla on keskiviikko vapaata, mutta usko alkaa horjumaan. Todennäköisesti joudun töihin vielä keskiviikkonakin. Minulla ei ole joulustressiä vielä. Kuten uhosin, aion olla tämän joulun alisuorittaja. Vaari lupasi paistaa kinkkua niin, että siitä riittä meillekin. Laatikot ostan kaupasta valmiina, samoin kalat. Meillä lapset syövät todennäköisesti jouluruokia vain yhden kerran ja sitten aion siirtää heidät jollekin helpolle pastaruualle ellen peräti Dr. Oetkerin pakastepizzalle. Joulukuusi pitää laittaa ja vähän vielä nurkkia siistiä ja joulu on ruokakauppakäyntiä vaille valmis.

Kivaa joulunalusviikkoa!