Minä en ole yhtään siivousihminen. Siivoaminen on minusta tylsää ja isommat siivousprojektit jopa vastenmielistä. Isomman siivousurakan edessä tunnen toivottomuutta, enkä tiedä, mistä päästä aloittaisin. Sellaiset rajatut jutut kuten tiskien ja roskien hoitaminen sujuvat rutiinilla eivätkä aiheuta mitään tuntemuksia. Vessanpöntön pesu ei ahdista, mutta huojuvien pinojen sortteeraus on paljon pahempi juttu.
Lisäksi olen laiska siivoaja. Paikat ovat kuitenkin kohta taas sekaisin, niin hyvin voin lykätä asian huomiseen. Minkä voi lykätä tänään huomiseen, voi huomenna jälleen lykätä eteenpäin :)
Perheessämme ei ole ketään joka olisi kiinnostunut pitämään edes omat tavaransa järjestyksessä. Jonkin patriarkaalisen jäänteen mukaan ulkopuolelta saan sellaisia signaaleja, että kodin siisteys olisi perheenäidin vastuulla. Pahimmillaan signaalit ovat sellaisia, että minun pitäisi tuntea epäonnistumista ja pientä häpeää siitä, että kotini ei ole siisteysedustavassa kunnossa juuri koskaan.
Kehopositiivisuus kampanjointi ja valveutuneisuus on katkaissut sen, että kukaan ei uskalla enää vitsailla tai peräti arvostella toisten tukevaa takapuolta tai vatsamakkaraa. Vaadin siisteyspositiivisuus liikettä. Älköön kukaan arvostelko toisen rytökasoja ja tai tavaraa pursuavaa ruokapöytää ;)
Mielelläni haluaisin ulkoistaa kotini siivouksen. Olemme pitkään olleet
ilman siivoojaa, koska sopivan löytäminen on ollut vaikeaa. Tarvitsisin
järjestelytaitoisen siivoojan, joka osaisi järjestää tavarat niin
loogisesti, että me vielä löytäisimmekin ne. Meillä kävi aikoinaan
super-Minna, joka taltutti suit sait sukkelaan kaikki tavaramme oikeille
paikoilleen, vaikka emme edes itse aina tienneet, missä se oikea paikka
olikaan. Ihan paristi oli hukassa joku tavara ja Minnalta kun kysyi
Whatsappilla, että satutko tietämään, missä on vaikka meidän
piparkakkumuotit, niin Minna yleensä aina tiesi. Mikä järjestämisen
taito! Mikäli joudun itse järjestämään pinnat raiveaksi siivousta
varten, niin ei siihen verrattuna ei ole enää kovin kummoinen vaiva
imuroida ja pyyhkiä pinnat.
Mediassa on puhuttu myös kuolinsiivouksesta. Lupaan, että pidän tärkeät paperini kunnossa. Muutoin en todellakaan aio tehdä kuolinsiivousta. Kun minusta aika jättää, niin toivon tililläni olevan sen verran rahaa, että niillä voi vaikka ostaa jälkieni siivouksen. Tai jälkeläiset voivat myydä koko jäämistön jollekin niitä ostavalle yritykselle, jos eivät itse halua irtaimistoani perata.
Voisin luvata tekeväni isomman tai pienemmän elämissiivouksen muutaman vuoden välein. Nykyaikaan tuntuu kuuluvan tietynlainen tavaraa vastaan taisteleminen. Kotiin kertyy kaikenlaista tarpeetonta, jota pitää olla tasaisesti hivuttamasta kodista ulospäin. Tuskaisen aikaa vievää hommaa.
Olen useamman päivän puuhannut elämissiivousta. Viime sunnuntaina meiltä lähti pakettiautollinen tavaraa Sortti-jäteasemalle. Sitä ennen lähti auton takakontillinen kierrätykseen ja kierrätettävää on vieläkin toimittamatta sopiviin kohteisiin. En ymmärrä, että mistä sitä tavaraa oikein tulee? Saatan kuitenkin ymmärtää. Jälleen perkasimme poikien lelujäämistön loppuja. Löytyi pari supernuhjuista ja isoa parkkitaloa ja jättirekkaa, poikien taskurahoillaan ostama halpisteltta, loppuun käytetty trampoliini vuodelta 2012 ja erinäinen määrä likaisia lelulaatikoita, joihin nuoret taiteilijanalut ovat tehneet tusseilla harjoitustöitään. Sitten oli jätesäkillinen reikäisiä collareita, sukkia ja kalsareita. Lähtihän sitä omasta kaapistakin pois muutama kaikkein kulunein t-paita ja risaisimmat farkut. Äskettäisen patjanvaihdon yhteydessä emme ottaneet maksullista poiskuljetusta, koska tuleva kaatopaikkakeikka oli tiedossa. Äkkiähän noista puroista alkaa kertyä jo iso kasa.
En todellakaan halua vähään aikaan nähdä mitään tavaraa! Tämä urakka ei olisi valmistunut ikinä (enkä olisi edes aloittanut) ilman sähäkän nopeaa ja sopivan tiukasti komentavaa hierojaani. Ennen joulua avasin suuni hieroja-kosmetologin luona siivoushaasteistani ja hän tarjosi minulle palveluksiaan. Yhteistyömme on jatkunut joulun jälkeenkin. Hierojani on tehokas järjestelijä sekä siivoaja ja saa mobilisoitua minut, Hra Kepposen ja jopa pojatkin. Iso peukku sille! Hänen varauskirjansa tuntuu pikkuhiljaa täyttyvän enemmän, mikä on hieno homma. Näyttäisi kuitenkin siltä, että meidän kodinhoidolle jäisi aina ajoittain pieniä kolosia. Paljon olemme saaneet tehtyä jo nytkin. Kiitos siitä P!
Vaikka en näistä järjestely- ja karsintahommista yhtään pidäkään, niin kyllähän tälläisen rutistuksen jälkeen on aika voittajaolo.
Sitten sellaista kuvamateriaalia, jota ei yleensä ole tapana paljastaa somessa. Kepposet siivoavat:
Kevätkylvö - yläkerran romut heiteltiin tyylikkäästi parvekkeelta pihalle, lisäksi pihajätettä
minä en pidä sanasta kehopositiivisuus. Siksi en kannata myöskään siisteyspositiivisuutta.
VastaaPoistaSen sijaan olen valmis ajamaan erittäin voimakkaasti kehoRAUHAA ja siisteysRAUHAA.
(tai kotiRAUHAA).
(väliselitys: kun nyt vaikkapa jonkun toisen kodin siisteys ei välttämättä jokaisen mielestä ole mitenkään positiivista. Mutta jokaikisellä on oikeus elää rauhassa, sellaisella tavalla kuin haluaa, sellaisessa ympäristössä jonka itse sietää ja olla kuulematta yhdenyhtäkään arvostelevaa kommenttia asiasta.) (ja sama pätee ihmiskehoon. Minusta esim. todella vanhojen ihmisten kehot ovat suoraan sanottuna pelottavia ja vähän puistattaviakin. En vaan pysty suhtautumaan positiivisesti. Mutta suurin surminkaan en sanoisi yhdellekään mummoselle että oletpa muuten ruma ja pelottava. Siksi mieluummin RAUHA kuin positiivisuus. Pystyn antamaan keho- tai siisteysrauhan, mutta en pysty pakottamaan itseäni positiiviseksi)
Ja mitä tulee siisteysRAUHAAN, niin ehdottomasti! Sellainen pitää olla.
Kodit ovat koteja. Jos luonnostaan pitää järjestyksestä ja on alati raivaamassa, tai on peräti niin ihmeellinen ettei kasoja muodostu ikinä, niin hyvät hälle.
Minä olen kasauttaja. Riippumatta siitä, miten paljon teen tavaroilleni Omia Paikkoja ja päätän aina viedä kaiken paikalleen, minulla on kasoja. Ja vaikka kuinka yritän pitää tavaramääräni pienenä ja tehdä kasauttelun välttelystä tavan, yritän aina viedä paikalleen ja jokaisella tavaralla sellainen on, silti jäljiltäni on kasoja.
Ja siisteysrauhan turvin tunnustan että olen taloutemme pahin kasauttaja :)
Elämissiivous on taatusti parempi kuin kuolinsiivous. Jos läheinen olisi tehnyt kuolinsiivouksen, olisimme todennäköisesti menettäneet laatikollisen aarteita. Muutama viikkko sitten erään läheisen jäämistöstä löytyi nimittäin vanhoja kirjeitä, päiväkirjoja, muistiinpanoja ja muistoja. Sen löytyminen on ollut ilahduttava, lohduttava, ihmeellinen ja kaunis muisto: kirjeitä on palautettu lähettäjilleen, päiväkirjoista on luettu muistoja menneiltä ajoilta ja muisteltu läheistä yhdessä. Tämä laatikko olisi taatusti kadonnut jäljettömiin jos läheinen olisi ehtinyt itse asiasta päättää. Me jäljellä olevat olemme haikean iloisia tästä löydöstä.
Siksi vastustan myös kuolinsiivouksia <3
Olet keksinyt aivan loistavat termit kehorauha ja siisteysrauha! Juurikin sitä pitää olla: siisteysrauhaa!
VastaaPoistaMinä olen myöskin kasauttaja ellen peräti välillä astetta kehittyneempi pinouttaja. Osa perheestämme ei pääse edes kasauttajan tasolle vaan he ovat leväyttäjiä. Leväyttäjän tavarat peittävät nopeasti kaikki vaakapinnat :(
Miten ihana löytö tuollainen muistolaatikko onkaan! Ei kannata saa liiallisia hävityspurskeita, koska silloin menee helposti sellaisiakin muistoja, jotka ilahduttaisi itseä tai jälkipolvia, roskikseen. En näe mielekkäänä perata tavaroitani sillä näkökulmalla, että mitä lapseni pitäisivät säästettävänä ja mitä hävitettävänä. Tehkööt itse sen päätöksen joskus tulevaisuudessa. Sitä ennen yritän tehdä elämissiivousta, jotta minun olisi mukavampi elää :)
;D Tuli ihan lamaantunut olo jo katsellessa. Tuollaisen tavaramäärän katoamisen jälkeen on kyllä voittajafiilis!
VastaaPoistaMinulla on imuri tuolla tyhjän keittiön lattialla, taitaa olla johtokin seinässä. Kumpa vaan jaksaisin tarttua siihen... ;)
Kyllähän tässä on ollut lamaantuneita hetkiä täälläkin päässä tämän kaiken äärellä. Pahinta lienee se, että homma ei ole vieläkään finaalissa. Mutta toki jo paljon paremmassa kuosissa :)
PoistaMukavaa vapunpäivän iltaa ja viikonloppua!
Kummasti sitä tavaraa vaan löytyy, kun rupeaa penkomaan. :-D Mä periaatteessa tykkään siivouksesta ja tavaroiden raivaamisesta, mutta ongelmana on se, että meikäläisen projektit tuppaavat aina leviämään niin, että koko huusholli on loppujen lopuksi mullin mallin.
VastaaPoistaViiden hengen taloudessa, jossa kolmelta nuorimmaiselta vaatteet joko hajoaa tai jää pieneksi koko ajan ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat joka vuosi, jää tavaraa tarpeeettomaksi ja hävitettäväksi ihan koko ajan. Joka vuosi löytyisi aina jotain hävitettävää, vaan motivaatiota ei riitä samaan tahtiin :D :D :D
PoistaKyllähän meilläkin olohuone muuttuu sitä sotkuisemmaksi, mitä enemmän kaappeja ja varastoja siivoillaan. Nyt tuossa olkkarissa on vielä lajittelukeskuksen rippeet :)
Kivaa viikkoa!