Syksy on virallisesti korkattu: kuljetus- ja harrastusputki on avattu tänään. Voisin pursuta elämän iloa ja haaveita uuden kauden alussa. Ihan pienen pieninä pilkahduksina odotan syksyä, haaveilen harrastavani. Haaveilen ryhmäliikunnasta, en edes uskalla haaveilla usean tunnin kurssista työväenopistossa.
Katselen kalenteria.
Olostani tulee lististetty.
Tai venytetty ja vanutettu.
Toiveita on paljon. Voisiko äiti viedä aamuisin autolla? Voisiko äiti olla kotona, kun esikoinen tulee koulusta? Viehän äiti harrastukseen? Voisiko rva Kepponen vakiosti osallistua palavereihin klo 17-19? Voisiko rva Kepponen osallistua satunnaisesti palavereihin klo 7? Mitä kotiruokaa? Milloin leivotaan? Mennäänhän ainakin viikonloppuisin uimaan? Päällekkäin on heti kättelyssä kaksi harrastusta, harrastus ja puhelinpalaveri. Miehellä on palavereja näppärästi alkaen klo 21.
Kalenteripäivityksen jälkeen minulle jäi omaan harrastustoimintaan sunnuntai. Perjantai-ilta voisi olla mahdollinen myöskin, jos perheen ruokaostokset tulisi hoidetuksi jo torstaina. Ulkoilulle voisi hyvällä tuurillä jäädä aikaa yhtenä etäpäivänä. Toki klo 21 jälkeen on reilusti ulkoiluaikaa tai hyvällä tuurilla jo klo 20 jälkeen. Jotenkin pimeä pururata tuntuu yksin kävellessä kanhevalta. Saisikohan jostain koiran ulkoilutettavaksi :)
Minulle on sinänsä edelleenkin varsin epäselvää, että kuinka perheet hanskaavat työt, kotityöt ja harrastukset. Jotkut vielä opiskelevatkin. Pääkaupunkiseudulla menee matkoihin aikaa, Hra Kepponen tulee kotiin 17:45 normipäivinä. Työt jatkuvat tarvittaessa iltaisin/öisin. Turvaverkko ei harrastuksiin saakka ylety. Joko toinen vanhempi on kotona ja toinen vie lapsen harrastukseen tai sitten kaksi veljeä pääsevät natisemaan ja kitisemään johonkin harrastuspaikkaan. Kovin montaa harrastuskertaa ei tarvitse olla, niin tällä perhekoolla on kalenteri tukossa. Tiskit ja pyykit kasaantuvat. Missä on se aikatauluttomaton ja levollinen aika? Lapsilla kyllä, mutta entäs kokki-siivooja-autokuskilla? Never.
Ai niin, välillä pääsee sentään lepäämään hotelliin työmatkalle. Kotiinjäänyt puree hammasta.
Noh, tästä sitä aletaan taas arkea kauhomaan päivä kerrallaan. Voidaan suorittaa kuukausittaista väliarviointia, että mihin saakka venyy/vanuu vai tuleeko heti arjen litistämä.
Ehkä tämä toimii sittenkin.
Tai ehkä julistan meidät perheeksi, joka harrastaa vain laadukasta yhdessäoloa.
Ryhdyn todelliseksi minimalistiksi. Ulotan sen tavaran lisäksi myös harrastuksiin.
Hengästyin pelkästä lukemisesta. Meillä on vielä syksyn harrastusrumban aikataulut avoinna, mutta samaa rataa mennään. Tsempitykset myös sinne pimeisiin iltoihin, jolloin mielummin vajoaisi sohvannurkkaan kuin autonrattiin.
VastaaPoistaMehut pois meininkiä:( Tänä vuonna meillä onkin harrastukset ja kerhot minimoituneet itsestään, onneksi, talvi tulee olemaankin luultavasti yhtä rumbaa näissä nurkissa:)
VastaaPoistaKamalinta noissa kuskailuissa on/oli syksyn pimeä aika- koita jaksaa<3
Samat sanat kuin Rillolla, huh huh! Voitteko vuorotella kuljetuksia muiden vanhempien kanssa? Tai voiko joku pojista olla kaverilla alkuillan? Molemmat noista toimivat meillä suurena apuna, kun sitä turvaverkkoa ei tosiaan ole.
VastaaPoistaRillo:
VastaaPoistaKiitos tsempeistä ja sitä samaa sinne päin. Minä en ole yhtään syksyihminen. Sitten kun on pimeää ja märkää toivoisin voivani pikakelata suoraan talveen tai vaikka takaisin kesään. Mutta sen sijaan pitääkin siirrellä poikia paikasta toiseen.
Annu:
Työmatkat ja muu kuljetus haukkaa niin paljon aikaa. Lisäongelman tuo se, että mulla on esimies aikavyöhykkeellä 9 tuntia jäljessä. Joko hoidetaan hommia klo 16 alkaen tai sitten klo 21 eteenpäin. Eli voi valita, että hoitaako hommia tosi väsyneenä vai kesken jonkun harrastuskuskauksen.
Hekku:
Meillä toimii hiukan heikosti tuo "vertaistukikin". Keskimmäisen jalkapalloon voisi olla yhteiskuljetusmahdollisuuksia, täytyy katsella sillä silmällä. Muut lajit ovat kauempana ja pienemmällä porukalla. Nyt alkusyksystä esikoinen sentään voi jäädä taloyhtiön pihalle leikkimään, siinä on yleensä aina muitakin lapsia.
Toivottavasti pojat tässä vuoden sisällä kasvavat sen verran, että kotiin yksin jääminen olisi myös vaihtoehto. Esikoinen ei tykkää olla yksin. 6v keskimmäinen hinkuaa jäädä yksin, mutta en uskalla jättää. Yhdessä jäisivät mielellään, mutta ei ole edes käynyt mielessä kokeilla sitä. Pitänee aloittaa asian tiimoilta treenit.
En itsekään tiedä miten olemme saaneet perheemme aikataulut pelittämään, ja useimmiten vielä ilman tolkutonta stressiä. asumme pk-seudulla, työmatkaan menee molemmille ruuhkista riippuen 0,5-1 h per suunta. Lapsia kaksi, ekaluokkalainen ja päiväkoti-ikäinen. Harrastuksia lapsilla 1 krt viikossa. Vanhemmat harrastamme liikuntaa epäsäännöllisesti mutta viikottain. Mies reissaa töiden puolesta paljon, minä silloin tällöin.
VastaaPoistaIhan rennosti tämä menee ihme kyllä. Kaupassa käyntejä, siivouksia yms. en aikatauluta. Kalenterissa on vaan ne menot jotka on pakko hoitaa ( koulu, työ, päiväkoti, harrastukset). Mä stressaantuisin ihan sairaasti jos kaupat ja siivoukset olisi kalenterissa. Ne hoidetaan sitten kun on sopiva väli. Kaupassa käydään monta kertaa viikossa (mikä ei toki ole taloudellisesti ehkä järkevää) mutta on suht nopeaa vakka työmatkalla pysähtyä ja heittää vaikka 5-10 min kauppareissu. Pakkasessa pidän aina hätäruokia; jos kauppaan en kerkeä, niin sitten ei - perhe ei kuole nälkään:-)
Ilman kahta autoa emme selviäisi, se on homman hinta. kotitöitä tehdään molemmat, yhdessä ja erikseen.
Kyllä sä Kepponen taas kätevänä emäntänä tästäkin syksystä selviät. Rennosti vaan:-)
Huih, hengästyttävää luettavaa! Tsemppiä aikataulutukseen!
VastaaPoistaVoi muru, mitkä säädöt! :/ Tuo aikavyöhykejuttu kuullostaa mun korvaan kaikkein haastavimmalta. Silloin eivät työt pysy työajassa ja muuta elämää ja työtä on vaikea erottaa toisistaan. Kyllä sun tarttee jotain kimppakuvioita viritellä, eihän teidän aika oikeesti riitä muuten mihinkään.
VastaaPoistaRiippuu tietty hirveesti lapsen/lasten luonteesta se, että milloin alkavat pärjätä jo itsekseen joitain aikoja. Me aloitettiin meidän Seiskaveellä kokeilut alkukesästä, kun kouluun mennessä nyt kuitenkin joutuu ysinaamuina itsekseen lähtemään. Suurin ongelma ei ole se pärjääminen vaan ajantajun puute. Jos vaikka sovitaan, että tunnin olen poissa kotoa, niin eikö jo viimeistään vartin päästä soi puhelin, että kauanko se tunti kestää. Mutta pikku hiljaa helpottaa kyllä, kun ei tartte joka paikkaan raahata mukana.
Esikoisen futis haukkaa valitettavasti aimo osan meidän illoista, vaikka ollaan yritetty pysyä maltissa. Kahdet treenit ja yksi peli per viikko. Mies jos kuljettaa, niin käy treenien aikana itse lenkillä. Win-win. Toisaalta ollaan huomattu, kuinka kiinnostavaa tuo virtuaalimaailma ja ruudut ylipäätään on nuorten miesten mielestä, joten hiukan kannattaa kuljetellakin urheiluharrastuksiin, jotta olisi muutakin. Ja jollei jatka futista, niin sitten jotain muuta urheilua on tilalle otettava. Sanoo epäurheilullinen äiti! :)
Nuorempi ei harrasta, mutta alkaa jo haluta jotain omaa juttuakin. Yritin tuossa katsella jotain temppujumppaa tai vastaavaa syksylle. Saas nähdä.
Sitten siihen oma yksi päivystys per viikko ja aikuisten harrastukset. Aika täyttä on meilläkin. Onneksi työt vaan yleensä pysyvät työpaikalla. Mä en olisi yhtään sellainen ihminen, että pystyisin tekemään töitä muun elämän välissä aikavyöhykkeiden määräämään tahtiin.
Oikein paljon voimia syksyyn! Mä odotan, koska sä julkaiset jokavuotisen palkinto-ohjelmasi...
Uh huh! Mä odotan selostusta siitä, miten tuo kaikki händlätään. Siis ihan varmaan selviätte, mutta kyllä se saa miettimään missä kolossa on sitä ns.vapaata olemista. Teillä aikuisilla siis.
VastaaPoistaMua jo ahistaa se, et joudun aamuisin viemään lapsen eskaritaksille ja hakemaankin. Ja jos on tällaisia kaatosateita , niin kuskaamaan koululaisia ees taas. Harrastuksia muistaakseni 4 päivänä viikossa, kaksi viikonloppuna. Siltikään en näe, et olis mahdollisuus mennä työväenopistolle harrastamaan. Miehen työ määrittää elämää aina vaan...
Tsemppiä! Iloa! Luovuutta!
Mä valikoin lapsen kanssa yhteisharrastuksen(perhesähly tai ehkä sähläystä ;) 1krt viikossa.
VastaaPoistaMuuta sitten satunnaisesti ja voimien mukaan.
Fru Citron:
VastaaPoistaMukavuudenhalun lisäksi olen kova lykkäämään asioita, siksi yritän aikatauluttaa sellaiset isommat hommat, jotta tulisivat tehtyä. Meillä ainakin auttaa se, että suunnittelen ruokailuja eteenpäin ja että jääkaappi on täynnä :) Meidän perhe on tosin Alepan vakioasiakas klo 22 jälkeen.
Meillä yksi kompastuskivistä on se, että perheessämme on vain yksi auto. Usein mietin toisen auton ostamista, saas nähdä että tuoko tulevaisuus toisen auton perheeseemme. Olen tosin jutellut miehen kanssa, että hänkin alkaisi tekemään säännöllisesti yhden etäpäivän. Aivan selvästi kalenterissa painaa rankasti kaksi harrastuskertaa, jotka alkavat jo klo 17.
Noh, katsotaan, että miten syksy sujuu.
Miima:
Kiitos tsempeistä!
Mirka:
VastaaPoistaTäyttä on teidänkin kalenterissa. Kolme harrastuskertaa lapselle on sinänsä paljon, mutta sen verranhan tuo futis helposti haukkaa.
Olen niin tottunut työajan pirstoutumiseen, että en oikein tiedä kuinka sopeutuisin muuhun :) Osa haasteista nimittäin ratkeaisi sillä, että niinä päivinä, kun ei ole palavereja, niin olisin tien päällä 6:45 ja päättäisin työpäivän 15:15. Olen vaan niin tottunut siihen, että ensin töitä pitkä pätkä, sitten "vapaa" tunti tai pari vaikka kaupassa käyden ja sitten vielä puhelinpalaverit illalla. Olen niin levoton, että usein en jaksa tehdä samaa homma paria tuntia pidempään. Mun on vissiin pakko ottaa itseäni niskasta kiinni jälleen ja kyetä useimpina päivinä tuohon 6:45 starttiin. Luontainen kello vaan huutaa vääryyttä.
Meillä esikoinen pärjää ihan mukavasti kotona yksin, mutta ei halua olla yksin kotona. Aamut eivät ole meillä se suurin ongelma, poika lähtee sitten tarvittaessa tosi aikaisin kävelemään kouluun päin. Ongelmana ovat ne pitkät iltapäivät. Viime syksynä yritimme naapureiden kanssa lastenhakurinkiä, mutta kolmen porukassa omani jäi usein ulkopuolelle, pahoitti mielensä ja purki sitä kiukuttelemalla ja räyhäämällä kahdelle muulle. Jouduin meidän osalta lopettamaan ringin.
Palkinto-ohjelma on suunnitteilla. Siitä voi tulla paras ever :) Olen lisäksi ajatellut motivoivani itseäni raivaus- ja kirppistelyurakkaan laittamalla kaikki tavaranmyynnistä toivottavasti tulevat tulot suoraan palkinto-ohjelmaani. Haaveilen juhlista, hotelliviikonlopusta, ravintolasta ja kulttuurista. Ja erittäin yllättävää minulle: haaveilen myös timanteista!
P:
VastaaPoistaSaa nähdä, että minkä verran sitä vapaata olemista jää. Jos oikeasti siirryn osana viikosta tuohon 6:45 starttiin himasta (mitä ennen pitää hoitaa kaikki toimistokelpoiseksi muuttumisrituaalit ja päivän tärkein ateria), niin se tarkoittaa sitä, että ainakin osana illoista on pakko mennä lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan.
Jos meillä olisi kaksi autoa, niin työväenopisto olisi mahdollinen sellaisena lapsen harrastusiltana, jos mies kärräisi lopun perheen harrastuspaikalle. Muistan aikoinaan, kun esikoinen ja keskimmäinen kävivät luistelemassa, niin kuopus pysyi hyvin tyytyväisenä, kun se tarkoitti hänelle kahvilareissua :)
Tympeintä tässä on kuitenkin se, että viikossa ei ole yhtään päivää, jolloin ei pitäisi ponnistaa itseään aikataulussa johonkin paikkaan. Sellaiselle järjestely- ja aikataulutusihmiselle ei varmaan mikään ongelma, mutta minä olen tavoiltani hiukan boheemimpi.
Taika:
Perheharrastukset ovat minusta varsin hyvä idea! Meillä mies käy esikoisen kanssa perhetaekwondossa. Nuo uimakoulut ovat erityisen raivostuttavia, koska kestävät niin lyhyen aikaa. Jos olisivat tunnin tain edes 45min, niin siinä ehtisi pulahtamaan itsekin.
Voi sinua, tsemppiä kovasti tulevaan syksyyn ja koko härdellin pyörittämiseen!
VastaaPoistaKiitos Nonna!
VastaaPoistaAikamoista menoa teillä! Tulin kesätauon jälkeen kurkkaamaan ja pitäisi kai alkaa töihin menoakin ajattelemaan. Aloitan maanantaina uuden työn, jossa työaika 8-17. Se tarkoittaa matkoineen 7-18. Lapsi aloittaa tiistaina koulun (tosin pitää vielä tarkistaa, ettei se sittenkin ollut maanantaina...). Olen vain ajatellut, että mies vie ja hakee lapsen, kun on töissä kävelymatkan päässä. Mutta pitäisi ehkä vähän vilkaista niitä fritidshemin aukioloaikoja, että miten se menikään...
VastaaPoistaTaisin juuri tajuta, että mulla ei ole hajuakaan, miten meidän päivät järjestetään! Tajusin myös eilen, että kaikkiin harrastuksiinhan olisi jo pitänyt ilmoittautua. Ehkä tuleva 6-vuotias selviää vielä koululla ja satunnaisilla uimahallireissuilla vanhempien kanssa. Olenkohan ainut vanhempi, joka lintsaa harrastuksiin kuskaamisesta tuon ikäisellä lapsella?
Palkinto-ohjelma on loistava idea, taidan kopioida sen! Koska minulla on liikkuvia osia vain yhden lapsen ja normaalin työajan verran, taidan liittää vaatimuksiin tervellisen ruokavalion ja kahvakuulan heiluttelun. ;)
Tsemppiä syksyyn!
-Kaisla
-Kaisla:
VastaaPoistaTsemppiä uuden työn aloittamiseen! Pitkä päivä tulee sinullekin :( Matkat vievät minusta tuskastuttavan paljon aikaa, miehellä menee myös tuntia vähintään per suunta. Itse jos pystyn kulkemaan ruuhien ulkopuolella, selviän nopeimmillaan noin 25 minuutissa.
Vaikka itse lapsena harrastin paljon, en ole lapsia kuitenkaan ihan hirveästi ohjannut harrastamaan. En jaksa hurjaa harrastusrekistystä. Vähäiselläkin määrällä tällä porukalle on kalenteri tukossa. Esikoisella pitää olla vähintään kerran viikossa liikuntaharrastus, mieluiten kaksi. Hän on sitä tyyppiä, että liikuntaan ei enää välttämättä tule riittävästi pihaleikeissä jne. Meidän keskimmäisen on koko ajan liikkumassa tai piirtämässä ja hänellä harrastusten määrää pitää rajoittaa, koska hän haluaisi käydä jalkapallossa, uimakoulussa, taekwondossa ja sählyssä. Kuopus käy uimakoulua.
Minun pitäisi myös liittää palkinto-ohjelmaani liikunta ja terveellinen syöminen. Kummassakin pitäisi päästä alkuun, mikä on vaikeinta. Mutta jos tsemppaa ruokavalion suhteen, niin voiko itseään silti palkita ravintolaähkyreissulla?
Kiitos tsempeistä ja tsemppiä sinulle myös :)
Kiitos tsempeistä. Mietinkin, että mitenköhän olet jaksanut tsempata syömisissä. Itselläni nimittäin on käynyt ihan totaalirepsahdus loman aikana. Ravintolaähkyreissuhan on ihan paras palkinto terveellisistä syömisistä! En minä ainakaan ole vielä oppinut rakastamaan parsaa ja broileria samalla tavalla kuin kunnon herkkuja ja niitä herkkuja ajattelen joka mutkasssa. ;)
VastaaPoista-Kaisla
-Kaisla:
VastaaPoistaSyömisten osalta tsemppi kantoi helmikuulle ja sitten mopo lähti keulimaan pahasti. Kiloja tuli valitettavasti takaisin päin. Olen yrittänyt kesällä karistaa niitä, mutta tällä kertaa ovat tosi tiukassa :( Pitäisi saada jostain lisää tsemppiä hommaan. Akilleenkantapää näyttää olevan edelleen herkut, leipä ja pikkaisen liian iso annoskoko. Yritän nyt ekaksi tsempata tuon leivän syömisestä jälleen irti ja päästä takaisin liikkumaan.
Ajattelin, että aloitan taas syksyn liikuntaan panostamalla. Sillä on ainakin itselleni niin paljon positiivisempi merkitys kuin painonpudotuksella.