14. kesäkuuta 2024

Esikoisen yo-juhlat

Aika haipakkaa on ollut toukokuu ja kesäkuukin. Töissä on ollut kaikenlaista ja sitten oli vielä kaikki yo-juhlavalmistelut. Kävin toukokuussa päiväseltään Tallinnassakin ja kirsikankukat ehdin bongaamaan. Omenankukat ja alppiruusut menivät tänä vuonna ohitse. Kukinta oli niin lyhytkin helteestä johtuen. Aloitan kirjoittamisen yo-juhlista.

Ilman ulkopuolista apua en olisi saanut juhlia kasaan. Hankin apua siivoukseen, juhlapäivään ja suurimman osan tarjoiluista hankin paikallisilta toimijoilta. Salaatit juhliin ja skagen rörän tai lohiviettelyksen tilaan Cittarin palvelutiskiltä. Siellä on niin hyvä palvelu, että jos salaattia tilaa pari kiloa, niin voi saada myös salaatin normivalikoiman ulkopuolelta. Kakut tulee aiemmin kotikadullamme toimineelta leipurilta.

Meidän juhlat eivät ole vieras määrän osalta suuret. Minulla on todella pieni suku ja mieheni pitää aika harvakseltaan yhteyttä lapsuuden perheensä ulkopuolelle kahta tätiään lukuunottamatta. Pienehkö vierasmäärä mahdollistaa kotijuhlat ilman mitään juhlatelttaa ja kalustevuokrausta. Omat kalusteemme eivät aivan riitä, mutta naapuri on ystävällisesti lainasi puutarhakalusteitaan jo neljättä kertaa. Appi toi lisälautasia ja aterimia mökiltä juhliin. En ehkä kehtaa tunnustaa, mutta meillä on perhepiirissä lautasia ja aterimia yli 50 hengelle. Naapurin pihapöytä vaatii pöytäliinan ja päätin, että nyt en kyllä kelpuuta mitään kertakäyttöliinaa ja valkoiset pellavaliinat olivat taas hukkateillä. Vuokrasin Marimekon pöytäliinat juhliin.

Löysin kaupasta aivan ihanan pitkän mekon. En ehtinyt sitä ostamaan sovittelun päätteeksi. Onneksi! Koska lakkiaispäivänä lämpöä oli +27, en olisi pystynyt pitämään pitkää polyestermekkoa lainkaan. Päädyin varasuunnitelmaan ja pistin päälleni aikaisemmin keväällä ostamani yksinkertaisen pellavaisen kukkakangasmekon. Kiharakampauskin piti muuttaa lennosta, koska muuten olisi niskani valunut hikeä. Ehdin laittaa työtunteja ja rahaa ehkä vähän turhaan pihaan, koska kukaan ei halunnut hikoilla siellä. Kaikki vieraat halusivat olla ilmastoiduissa sisätiloissa.

Kolmet edelliset juhlat ovat menneet kommelluksitta. Tällä kertaa oli kaikenlaista pientä. Ensimmäisenä pöytää nostetut kinkkupaprikapiirakat olivat jääneet hieman raa'aksi. Ei muuta kuin piirakat takaisin uuniin ja toiset kylmästä mikroon. Apulaiseni oli koonnut juomatonkan väärin ja se vuoti reippaasti hanan kohdalta. Tämän huomasimme siinä vaiheessa, kun astiassa oli yli viisi litraa raparperivissyä. Äkkiä kaatamaan raparperivissyä kattiloihin ja korjaamaan juomatonkkaa. Mies laittoi liikaa juomia kerralla pakastimeen viilentymään ja pakastimen lämpötila lähti nousemaan ja pakastin piipitti henkensä edestä. Yksi vieras vahingossa huitaisi pari samppanjalasia tarjoilupöydältä alas. Kivilattia takaa sen, että sille pudonnut lasi menee pieniksi sirpaleiksi ja niitä lentää kauas. Imuroimme siinä näppärästi tarjoilun lomalla ja kiikutimme kaikille kenkänsä riisuneille kengät jalkaan. Minulla on sandaalin kiilakorko sen verran huokoista materiaalia, että siellä on nyt lasinsiru uponneena. 

Harmillisen vähän ehdin kenenkään kanssa juttelemaan. Avusta huolimatta minulla riitti touhuttavaa. Tuore ylioppilas tykkäsi juhlistaan kovasti ja toivon, että vieraatkin viihtyivät. Oman lapsen lakkiaiset ovat tunteikas juhla. Nuori on aikuisuuden kynnyksellä. Jossain vaiheessa aukeaa opiskelupaikka, kenties jollain toisella paikkakunnalla ja esikoinen "lentää pois pesästä". Ensimmäiset "koelennot pois pesästä" koittavat armeijan kautta jo heinäkuussa. 

Juhlakattaus. Ihastuin valtavasti noihin sinivalkoisiin vuokrapöytäliinoihin!

Minä tykkäsin kovasti noista ilmapalloista juhlakoristeena. Juhliin kannamme olohuoneen pöydän kylppäriin, siirrämme sohvan ikkunan alle ja naapurin pihakalusteet ruokailutilaan ja oma ruokapöytä keskelle olohuonetta. Lasitetulla terassilla on omat pihakalusteet ja ulkoterassilla oli vaarin kalusteita.

Näkymä ruokailutilasta olohuoneeseen. Pöytäkoristeina oli oransseja gerberoita.



Juhlatunnelmia

Juhlatunnelmia


Rakas esikoisemme koulun pihalla juuri lakitettuna

Oma juhlalook jäi vähän arkisen puolelle, mutta mahdollisimman kevyt mekko ilman sukkahousuja oli ihan ehdoton. Niska oli vähän kostea siitä huolimatta, että hiukset olivat ylhäällä. Olin suunnitellut ottavani kivoja perhekuvia, mutta niille ei jäänyt yhtään aikaa.

Herkku-hedelmävati ystäväni kasaamana

Kakkuina mansikkakermakakku ja porkkanakakku

Kuvaaminen, varmaankin isolta osalta johtuen noista yllättävistä tapahtumista, jäi hyvin vähäiseksi. 

Suolaista: kinkku-paprikapiirakkaa, fetakasvispiirakkaa, skagen rörä ja Maalahden limppua, cesarsalaatti kanalla, marjainen leipäjuustosalaatti

Makeaa: Kakut ja herkku/hedelmävati

Juomana: kuohuviini, roseeviini, limsaa, raparperivissyä ja kahvia

Vielä muutama räpsy pihasta ja kukista:







Ikä ja terveysongelmat painavat. Olin tilannut apua myös jälkien siivoamiseen ja siitä huolimatta olin sunnuntaina aivan puhki. Kertakaikkiaan loppu. Lakkiaispäivän ja edellisen päivän jalkojen päällä oleminen ja touhuaminen saivat polveni ja selkäni kipeäksi. Kunnon särkylääkkeillä Kepposka ehkä pysyy tolpillaan ja pystyy tekemään hommia hitaasti.  

Koulun päättäjäispäivänä meillä oli toinenkin juhlan aihe. Kuopus päätti peruskoulun. Hra Kepponen kävi katsomassa peruskoulun päättäjäiset, koska kuopus soitti koulun bändissä. Sali oli kuin sauna ja pullisteli väkeä eikä Hra Kepposelle riittänyt istumapaikkaa. Juhlien kuvasaldoksi jäi tämä naapurin ottama kuva, jossa bändi joko menee lavalle tai poistuu sieltä.


Ennen esikoisen lakkiaisia olin katsellut, että upeista hellekeleistä johtuen matkatoimistot myivät jäljelle jääneitä matkoja hyvällä alennuksella. Meidän kuopus pääsi ripille syyskuussa (siis viime vuonna!) ja valitsi lahjakseen matkan. Lisäksi olin luvannut viedä hänet Saksaan, jos poika jaksaa taistella pitkän saksan läpi peruskoulun. Kumpikin odotti toteuttamistaan. Meillä voi lahjojaan joutua välillä odottamaan pitkästikin. Kuopukselle sopi erinomaisesti, että lahjat niputetaan ja otamme äkkilähdön Välimerelle. Juhlien jälkeen painoin reippaasti töitä maanantain ja tiistain, jotta pääsimme keskiviikkona lomalle. Pakkaus meni taas yötöiksi. Viikon loma teki hyvää. Mutta siitä lisää myöhemmin.

14 kommenttia:

  1. Totta tosiaan on tohinaa ja tapahtumarikkautta riittänyt.... minä kävin nostamaan sormia jo laskeakseni ylppäreiden tohinoita... mutta sirpaleiksi kun meni, niin laskuissa sekosin... tärkein tuli perässä, sankari nautti juhlistaan - silloin varasti myös kaikki osalliset ja ihanasti olitte jakautuneet "juhliin", ettei kuopuksen esitys mennys "kuuroille korville" Elätte tosiaan ruuhkavuosia... ja äiti oli kyllä niin kauniina - ihanasti hiuksesi, kävit ilmeisesti ammattilaisen kamman alla?

    Välimeren kuulumisia odotellen toivottelen ihanaista Suomalaista keskikesän juhlaa - se on nimittäin päässyt lähetymään jotenkin varkain....

    ja vielä pakko todeta, että aivan ihana postaus pukeutumisestasi/tyylistäsi tuolla aiemmin... pisti ihan mietityttämään omaa vaatetustaan, tyyliään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisin kuukausi on ollut kuin olisin joutunut johonkin hurjaan linkousohjelmaan. Pyöritystä on riittänyt :) Ruuhkavuodet ne eivät meinaa rauhoittua millään, ruuhka vaan vähän muuttaa muotoaan.

      Kävin kampaajalla ja jouduin ponnistamaan sinne tosi aikaisin aamulla, kun kiharat vartissa muuttuikin vähän pidemmäksi palveluksi. Onneksi olin aamun ensimmäinen ja pystyimme aloittemaan joustavasti.

      Ihanaa, kun on juhannus kohta ja toivottavasti voin ottaa sen aika löysin rantein. On se kyllä hurjaa, että ollaan jo juhannuksessa. Toivottelen jo etukäteen kivaa juhannusta!

      Poista
  2. Juhlavaa, tunteellista... pöytäliinojen ansiosta isänmaallistakin.
    Isot työt ja suoritukset takana koululaisilla, juhlien järjestäjillä, ÄIDILLÄ ❤️
    Onnistunut kampaus ja vaatetus sinulla.
    Onnea ja onneksi olkoon! 🌹🌹🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!
      Aika urakka on juhlien järjestäminen, vaikka saisi siihen apuakin. Seuraaviin juhliin muistan varautua sillä lailla, että otan edeltävän päivän ihan kokonaan vapaaksi ja jos mahdollista niin myös seuraavan maanantain.

      Poista
  3. Pöytäliinat ovat kyllä hienot, tuovat kovasti lisää juhlatunnelmaa. Ja herkkulautanen näyttää kovin herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuin kovasti noihin pöytäliinoihin ja palauttaessa aloin kyselemään, että olisiko mahdollista ostaa ne omaksi. Hinta oli varsin sopuisa ja nyt ne ovat minun :)

      Poista
  4. Lämpimät onnittelut teille kaikille!

    Mahdottoman niukasti olen varmaankin itse ottanut kuvia lasten juhlista. Tai mistään muustakaan. Mutta näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnistteluista!

      On se aika mahdotonta yrittää hääriä keittiössä, jutella mahdollisimman monen kanssa edes muutaman sanan verran ja yrittää vielä kuvata juhlat :D Ehkä pitäisi joskus pyytää joku kaveri paikalle kuvaamaan vaikka tunniksi.

      Poista
  5. Ihanan raikkaan näköinen kattaus, ja ilmeisesti myös onnistuneet juhlat!

    Kuvaaminen on minultakin kaikissa nuorten juhlissa jäänyt. Muutaman kerran olen sentään muistanut pyytää jonkun paikallaolijan vähän kuvaamaan.
    Tuoreimmista valmistujaisista ei jäänyt mitään kuvamateriaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienestä, jatkuvasti sählingistä juhlat menivät oikein mukavasti.

      Meidän lähipiirissä minä olen se, joka aina ottaa joka paikassa kuvat. Nuorisoa, jos pyytää kuvaamaan, niin juhlan kuvat ovat taatusti kovin erilaisia kuin jos olisin ottanut itse :) Minulla on alustava varaus ystäväni sellistipojille lakkiaisjuhlakeikalle kahden vuoden päähän, aion samalla laittaa kaverini vähän kuvaamaan :) Kunpa vielä muistaisin tämän erinomaisen suunnitelman kahden vuodesta päästä.

      Poista
  6. Lopulta saitte juhlat onnistumaan hyvin ja niistä jäi varmasti hyvä muisto, kommelluksista huolimatta. Onnea vielä ylioppilaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!
      Sähläyksestä huolimatta juhlat menivät kivasti, mutta meikäläinen oli ihan loppu niiden jälkeen.

      Poista
  7. Samaa mieltä, yo juhlat on hemmetin iso DUUNI, hatunnosto sinne ehtoisalle emännälle. You did it!
    Sählinki kuuluu elämään ja kaikkiin juhliin, aina ja ikuisesti!
    Toi pitkä pöytä olohuoneessa on hurjan ihana, pitää laittaa korvan taakse, kun elokuussa kuopus täyttä 18 v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yo-juhlissa on minustakin ihan hirveästi työtä. Tietysti jos olisi koti aina ihan tiptop ja minimalistinen, niin selviäisi vähemmällä raivauksella ja siivouksella. Sitten vielä kaikki tarjoilut ja jälkien siivoaminen.

      Pitkästä pöydästä on tullut meidän isompien juhlien vakiohomma. Onhan siitä vähän lisävaivaa rymsteerata huonekalut eri paikoille, mutta järjestely toimii ja kaikille on pöytäpaikka samassa tilassa.

      Poista