Rippijuhlat

Viikonlopun juhlaputki on onnellisesti takana. Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Toki korona varjosti näitäkin juhlia ja melkein puolet vieraistamme olivat koronan tai muun sairauden takia estyneitä tulemasta juhliin. Korvaavia kakkukahveja on siis vielä edessäpäin :)

Koronasta johtuen päätimme jo hyvissä pitää juhlat todella pieninä ja vielä jakaa ne kahtia: yksi juhla riskiryhmäläiselle sekä toinen juhla kummeille ja muille ei-riskiryhmäläisille. Ei-riskiryhmäläisillä oli mahdollisuus osallistua myös konfirmaatioon.

Keskimmäisemme osallistui kahden koulukaverinsa kanssa naapuriseurakunnan järjestämälle lasketteluriparille hiihtolomalla ja siitä johtuen konfirmaatio oli jo näin aikaisin keväällä. Ripari oli menestys, pojalla oli ollut älyttömän kivaa siellä ja hän sai paljon uusia ystäviä. Minun kannaltani kesäkonfirmaatio olisi ollut todella paljon helpompi juhla-ajankohta. Silloin olisi voinut hyödyntää lasitettua terassia ja pihaa.

 

Keskimmäisemme rippijuhlat

Konfirmaation musiikki oli muuttunut paljon omasta konfirmaatiostani. Virret puuttuivat kokonaan ja musiikki oli menevämpää. Musiikista vastasi kirkon nuorisobändi, se kohotti tunnelmaa kirkossa. Kummit saivat osallistua oman rippilapsensa siunaamiseen ja se oli minusta mukava tapa.

Kiitos paikalla olleille kummeille!

Kotona pidettävien juhlien osalta päädyimme sellaiseeen järjestelyyn, että pyöritimme olohuoneen kalusteet uuteen järjestykseen ja saimme tilan ruokapöydälle keskelle olohuonetta. Ruokapöydän ympärille mahtuu 12 henkeä. Nostimme terassin ruokapöydän sisälle ruokailutilaan ja olohuoneen sohvapöydän terassille. Kattaus oli keltaisen keväinen ja se määräytyi kukkakaupasta löytyneiden jaloleinikkien mukaisesti.

Pöytäjärjestely toimi tosi kivasti. Kun ympärillä on runsaasti tilaa pöydästä on helpompi lähteä hakemaan syötävää. Yksi pitkä pöytä on aina siitä hyvä idea, että kaikki ovat saman pöydän ääressä. Varsinaista ohjelmaa meillä ei ollut lyhyitä juhlapuheita lukuunottamatta. Lauantain yllätysohjelmanumero oli se, että riparin työntekijät kiersivät isosten kanssa kirjallisen kutsun esittäneiden konfirmoitujen juhlia. Kotimme tulvahti 10 henkeä ja nuoristyöntekijällä oli kitara mukana. Keskimmäisemme sai valita, että mitkä biisit lauletaan. Sitä riemua ja yhteishenkeä oli niin upea katsoa. Oli hieno hetki! Sunnuntain juhlaohjelmana oli katsoa videoklipit ja parhaat kuvat konfirmaatiosta ja ripariporukan vierailusta meillä sekä yksi yllätysvideopuhelu Sveitsistä.

Juhlatunnelmia

Keskimmäisen molemmat kummit tarjoutuivat hankkimaan perinteisen ristikaulakorun keskimmäiselle lahjaksi. Hra Kepposella oli tarjota vaihtoehto: hänen äitinsä, meille kaikille niin rakkaan mummin, rippiristi. Keskimmäinen valitsi heti mummin rippiristin ja meistä se oli hienosti tehty. Hieman pyyhittiin silmäkulmia vanhemman sukupolven juhlissa, kun laitoin mummin rippiristin pojan kaulaan. Meidän molemmat mummit menehtyivät vuonna 2019.

"Kepposten perhe elää syödäkseen" -meille juhlissa on siis tärkeässä asemassa ruoka. Tässä pieni katsaus tarjoiluun. Tämän koronapotemisen ja siitä seuranneen työstressin vuoksi olin ulkoistanut kaikki tarjoilut. Lauantaina meillä oli ensin tarjolla lohikeittoa. Lähellä kotiamme sijaitsee kiva rantakahvila ja he myyvät siellä lohikeittoa ja ovat ennenkin keittäneet tilauksesta minulle oman kattilallisen. Kakut valmisti läheinen pienleipomo. Lauantaina oli suklainen juustokakku, jonka valitsin koska se on kananmunaton. Tosin siinä vaiheessa, kun minulta tiedusteltiin, että onko kakku kananmunaton olin unohtanut asian. Lisäksi oli macaroneja, pullapitkoa, kaupan keksejä ja hedelmävati. Sunnuntaina suolaisena oli leipäjuusto-melooni-mansikkasalaattia, vihersalaattia ja pinaattifetapiirakkaa. Makeana oli samat kuin edellisenä päivänä sillä erotuksella, että kakkuna oli perinteinen mansikkakermakakku. Pienentyneen vierasmäärän vuoksi meille jäi yksi ylimääräinen suklaakakku. Rippilapsi kiersi puku päällä soittelemassa naapurien ovikelloja ja tarjoamassa kakkupaloja. Lohikeitolle onnistuin tekemään kaikkien aikojen nopeimman kadotuksen. Olisin halunnut tarjota riparilaisille kakkua, mutta olimme syömässä keittoa heidän tullessaan meille. Kerroin, että meillä olisi vielä jonkin verran keittoa jäljellä ja kysyin, että maistuisiko se. Puff. Ei jäänyt mitään poisheitettävää :)

Pikaisista pikaisin ruokakuva näpsy lauantailta

"naapurikakku"

Juhlat menivät minusta hyvin ja poika tykkäsi juhlistaan. Hieno viikonloppu!