Iniö ja Louhisaaren kartanolinna

Vielä vähän lisää juttua kivoista kesämuistoista Turun saaristosta.

Kävimme tutustumassa Iniön pääsaareen. Siitä jäi päällimmäiseksi muistikuvaksi upeita saaristonäkymiä, suloinen kirkko ja erinomaista pullaa Cafe Gamla Bankenissa. Reissun aikana ehdin syödä kahdestikin pulla Gamla Bankenissa, mutta en ehtinyt kuvaamaan sitä :)

Eikö olekin kaunista?

 

Harmi ettei kännykkäkamera toistanut värejä hyvin. Etualalla oli turkoosi ja taaempana sinistä vettä.

 

Kesäloman aikana on tullut moneen kertaan mietittyä, että Suomen luonto on uskomattoman kaunista! Samalla olen miettinyt sitä, kuinka hieno asia on jokamiehenoikeudet, joiden ansiosta me kaikki pääsemme nauttimaan luonnosta. Maisemat Turun saaristossa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa ovat lumoavat. Vaikea olisi valita sitä kauneinta!

Iniön kirkonkylää kuvattuna yhteysalukselta

Kaunis Iniön kirkko, rakennettu 1797–1800

Olen nähnyt Suomessa harvoja haustausmaita, joissa olisi ainoastaan hiekkaa

 

Iniön kahden saaren välillä kulkee non stoppina sellainen yhteysalus, joka sai minut hymyilemään. Kyllä mahtui, eikä tarvinnut peruutella!

 

Yhteysaluksesta tulijat

 

Nyt mahtuu ja helppo ajaa sisään tähän lauttaan

Toiselle saarelle matkasimme, koska aiomme mennä tutustumaan Erkas Gårdenissa toimivaan Jumon juustolaan. Olimme ajatelleet ennakkoluulottomasti maistella kauden uutuusjäätelön vuohenmaidosta valmistetun suklaapähkinäjäätelön ja ostaa juustoa iltapalalle. Koska elokuu oli alkanut, niin juustola olikin siirtynyt vain viikonloppuaukioloaikaan. Ihan ei ollut turha reissu, koska ikkunasta kurkistellut vuohi sai hymyn huulille.

Kukas se sieltä kurkistaa?

Kävimme venesatamassa ihmettelemässä. Sesonkina sieltä saisi ostaa kalaa. Nyt ei ollut ketään paikalla.

Käytiin Iniön pääsaarella syömässä aikainen illallinen

 

Iniössä toimii edelleen kyläkauppa, jossa monipuoliset palvelut

 

Parin yön jälkeen olikin jo kotiinlähdön aika. Vietimme vielä viimeisen päivän tutustuen lisää sekä saariston että mantereen puolen tarjontaan. Kustavissa kävimme Kustavin savipajassa, joka on useamman käsityöläisen ja kaupan kylä. Leena löysi sieltä kauniin kannun kotiinsa ja minä innostuin shoppailemaan vaatetta. Kivoja vaatteita oli niin paljon, että joudun rajoittamaan ostosten määrää. Näillä näkymin etätyöt jatkuvat ainakin vuoden loppuun, joten arkivaatteena on edelleen yöpaidat :D

Yhteysalus Aura, jolta jälleen jäi ainakin 10 autoa odottelemaan seuraavaa vuoroa

 

Kustavista jatkoimme matkaa Louhisaaren kartanolinnaan. Olen pitkään haaveillut retkestä Louhisaareen, mutta matkaa meiltä sinne tulee 2,5t per suunta, siksi Louhisaari on odottanut ajankohtaa, jolloin retkeilisin samalla suunnalla. Tällä reissulla Louhisaari oli aivan matkan varrella. Louhisaari on mielenkiintoinen kohde: se edustaa suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria ja tunnettujen ja varakkaisen sukujen nokkamiehet ovat vaikuttaneet Suomen historiaan ja onhan  Louhisaari myös marsalkka Mannerheimin synnyinkoti.

 

Louhisaari

 

Louhisaaren päärakennus ja sivurakennukset ovat valmistuneet vuonna 1655. Ne rakennutti Flemingin suku, jolle Louhisaari kuului vuosina 1450-1791. Flemingin suvusta on noussut useita Suomen historian merkkihenkilöitä. Tunnetuimpia ovat Herman Pietarinpoika Fleming 1500-luvulla, joka oli Kustaa Vaasan luottamusmies, valtaneuvos, Suomen sotaeversti, amiraali, Hämeen, Tallinnan ja Viipurin linnanpäällikkö sekä Suomen käskynhaltijana. Jo on riittänyt tuolla miehellä titteleitä! Hänen pojanpoikansa oli valtaneuvos, Tukholman ylikäskynhaltija ja amiraali Klaus Laurinpoika Fleming. Louhisaaren kannalta tärkeä henkilö oli viimeinen rikas Fleming Herman Klaunpoika (1734-1789). Hänen aikanaan Louhisaarta muodistettiin ja siellä vietettiin loistaliasta elämää. Kyseinen Fleming jäi historian kirjoihin ilmeisesti eniten sen takia, että hänen aikanaan loppui Flemingien rahat. Velkojen vuoksi perikunnan oli myytävä Louhisaari 1791.

Flemingien ajan juhlasali, kuva lainattu https://visitnaantali.com/yritys/louhisaaren-kartanolinna/

 

Uusi omistaja, everstiluutnantti C. Fr. von Knorring korjautti linnan perusteellisesti 1792. Seuraavina vuosina Louhisaari vaihtoi jälleen omistajaa, kunnes ensimmäinen Suomeen asettunut Mannerheim osti sen 1795. Mannerheimit hallitsivat Louhisaarta reilun sata vuotta. Marsalkka Mannerheimin isä Carl omisti Louhisaaren vuoteen 1881, jolloin hän teki konkurssin uhkapelivelkojensa takia. Äijä ehti häippäistä konkurssin alta Pariisiin rakastajattarensa kanssa ja vaimo jäi tyhjän päälle seitsemän lapsen kanssa. Sanotaan, että marsalkan äiti kuoli suruun ja järkytykseen nopeasti konkurssin jälkeen ja lapset joutuivat sukulaisten hoiviin. Louhisaaren osti Carlin sisar Eva Mannerheim. Vuonna 1903 Louhisaaren osti talousneuvos Oskar Hannus, jonka kuoleman jälkeen sen peri hänen tyttärensä. Vuonna 1961 Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunta lunasti Louhisaaren linnan sekä 7,5 ha suuruisen puistoalueen lehtikujineen ja lahjoitti ne Suomen valtiolle.

 

Louhisaaren toinen kolmas esittelee Flemingien aikakautta ja toinen kerros Mannerheimien aikakautta.

 

Flemingin ajan kerroksen komea katto

Todennäköisesti marsalkka on syntynyt tässä huoneessa, jota kutsutaan pieneksi siniseksi makuukamariksi. Huonekalut ovat Mannerheim-suvun

Tämä lienee Flemingien kerroksesta, jolloin kalusteet olivat raskaampia. Kyseisessä sängyssä otettiin vastaan virallisia vieraitakin. Isäntä saattoi siinä pötkötellä rennosti kuunnellessaan millä asialla vieraat olivat.

Mannerheimien kerros

Minä tykkään hurjasti interiöörimuseoista, jokin niissä kiehtoo minua. Minusta Louhisaari oli mielenkiintoinen vierailukohde. Kartolinnan lisäksi Louhisaari tarjoaa nähtävää myös ulkona.

Louhisaarta ympäröi hieno englantilaistyylinen muotopuutarha, jossa on myös hyötypuutarha sekä uimalarakennus. Merenpinta on vuosisatojen kuluessa noussut niin paljon, että uimala ei ole enää rannalla.

Leenalta terkkuja puutarhasta!

Louhisaaren kartanalinna on avoinna kesäkauden ja sulkeutuu elokuunlopussa: 1.8.-31.8.2021 ti-su klo 11-17. Syyskuussa avoinna ryhmille varauksesta. 

Tykkäätkö interiöörimuseoista? Mikä on suosikkisi?