Vielä kerran Lofootit

Palataanpas Japanista ainakin yhden postauksen ajaksi kesään ja roadtrippiin Lappiin ja Lofooteille. Tämä on siis osa 5.

Kauniiden maisemien ohella Lofootit on tunnettu suloisista kalastajakylistä, joissa talot näyttävät nousevan suoraan vedestä tolppien varaan. Meidän oli tarkoitus kiertää useampi kalastajakylä yhden päivän aikana, mutta sade sotki suunnitelmamme. Ihanassa iltapäivän auringossa pääsimme onneksi tutustumaan sentään Nusfjordiin. Nusfjordin kalastajakylä on myös ulkoilmamuseo. Netin perusteella sinne pitää maksaa sisäänpääsymaksu. Liekö syynä myöhäisempi vierailuajankohta vaiko koronakesä sille, että maksua ei ollut kukaan keräämässä.

Tervetuloa Nusfjordiin, kylä kuin karamelli

Maisemien ja talon ihailun ohella Nusfjordissa voi tutustua kalanmaksaöljytehdasmuseoon sekä venevajoihin, joissa esitellään kalastusperinteitä. Nämä kohteet kiertää aika nopeasti, mutta minusta ne olivat hyvin kiinnostavia. Lisäksi Nusfjordissa on ainakin leipomo, vanha sekatavarakauppa, pari ravintolaa ja tietenkin satama ja rannassa rorbuer. 

Vasemmassa reunassa näkyvä keltainen talo on kalanmaksaöljytehdas

Norjalaiset ovat ottaneet pizzan kansallisruuakseen. Aivan jokaisesta kylästä löytyy vähintään yksi pizzeria. Jos niin onnettomasti olisi käynyt, että pizzeriaa ei olekaan, niin ruokakauppa myy aivan varmasti pizzapaloja. Moni matkailija varmaan kallistuu pizzaan, hienompien ravintoloiden hinnat ovat aika kalliita ja ruoka saattaa olla hyvinkin pliisua. Nusfjordissa ainoastaan pizzerialla oli terassi auki ruokailulle, valitsimme ateriaksi norjalaisten kansallisruuan nro 1. Myöhemmin söin norjalaisten kansallisruuan nro 2 eli hampurilaisen kalamurekepihvillä.

Takana näkyy vanha ja edelleenkin toimiva sekatavarakauppa

Suloinen Nusfjors iltapäivän auringossa

Lokkien kerrostalo

 

Lofoottien vilkkain kaupunki on Svolvaer. Siellä on hyvät kaupat ja netin perusteella myös yöelämää. Me kävimmekin muutaman kerran piipahtamassa Svolvaerissa. Sain ystävältäni vinkin, että mahtavimmat kalakuivauspaikat on nähtävillä Svolvaerin ulkopuolella. Ajelimme bongaamaan paikan. Ajattelin, että pyykkinarulla roikkuu vähän kaloja. En mitenkään osannut varautua siihen, että jokapuolella on massiivisia rakennelmia ja niissä roikkuu pelkästään kalanpäitä.

 

Mietimme Sirpan kanssa, että mihin ihmeeseen noita turskan päitä käytetään. Sirpa laitteli kuvia kotiin miehelleen, joka vastasi joskus katsoneensa dokumentin kuivakalabisneksestä ja sen mukaan kuivatut turskan päät kuljetetaan Afrikkaan ruuaksi. Niitä käytetään ilmeisesti jauhettuna tai murskeena. Vieläkin mietin, että noinkohan Sirpan mies vedätti meitä. Hyvin nopeasti haju alkoi häiritsemään ja pinkaisimme takaisin autoon sisään.

Svolvaerin reunamilla oli kivaa kalastajakyläfiilistä

Meri ja vuoret ovat läsnä melkein joka paikassa

 

Suloisten kylien lisäksi Lofooteilla on myös huumaavan kauniita rantoja. Hyvällä tuurilla siellä voisi ottaa aurinkoa, mutta vesi on hyytävän kylmää. Meidän tarkoituksemme oli ajaa kauniille Haukland beachille. Sinne vei vain ainoastaan yksi ainoa tie, joten eksymisen piti olla mahdotonta. Alueella ei ollut kännykkäverkkoa, mutta puhelimen GPS näytti meidän saapuneen Hauklandiin. Ranta oli kaunis ja nautimme siellä kävelemisestä. Sitä tosin mietin, että miten muut saivat kuvattua rannan kokonaisuudessaa ilman, että tien vieruksen asuntovaunut näkyvät kuvissa.

Instassa selvisi, että olimme pysähtyneet paikkaan nimeltä Vik beach ja päästäksemme Hauklandiin meidän olisi pitänyt ajaa vielä muutama kilometri eteenpäin. No, me käytiin Vikissä ja tykättiin :)

 

Kuvassa näkyvä mies pystyi vain kastautumaan pikaisesti

Kävimme tutustumassa Lofotr museoon. Ystäväni kävi siellä aiemmin kesällä todella huonossa säässä ja sanoi, ettei missään tapauksessa kannata mennä moiseen museoon, jossa lasivitriineissä muutama esine ja sen lisäksi viikinkiaiheinen elokuva. Päätimme uhmata neuvoa ja mennä kuitenkin. Hirvittävän huonosti kassalla opastettiin meitäkin. Kaikki nähtävä oli itseasiassa päärakennuksen ulkopuolella. Meinasi käydä meillekin niin, että emme olisi nähneet lainkaan viikinkipäällikön kylätaloa, joka on rakennettu paikalta löydettyjen raunioiden perusteella. 

Viikinkipäällikön talo

Komeat maisemat viikinkipäällikön talolta

Sisäkuvaa talosta

Työnäytös menossa

Jotain tälläistä odotin, kun lähdin etsimään kalankuivauspaikkaa Svolvaerista

Tässä vielä viimeisiä kuvia Lofooteilta. Roadtrippimme jatkui Skibotniin leirintäalueen mökkiin ja sieltä takaisin Suomeen. Muutamia kuvia olisi vielä Skibotnista, mutta saas nähdä, että teenko vielä yhden postauksen lisää.

Lapin kesä ja Norjan monimuotoinen luonto teki sellaisen vaikutuksen, että haaveena olisi mennä ensi kesänä uudestaan pohjoiseen sekä Norjaan. Siitäkin huolimatta, vaikka Välimeri aukeaisi :) Pohjoisen reissut ovat toki hirveän sääaltiitta ja viikko kesäsadetta vetää kenen tahansa mielen matalaksi. Tuosta riskistä huolimatta suosittelen Lappia ja Pohjois-Norjaa. Norjan hurja kalleus ei minusta pitänyt paikkaansa, toki osa voi johtua siitä, että viime kesänä edullistakin majoitusta löytyi vielä kesän alussa. Majoituskulut vastasivat minusta aika lailla Suomen tasoa, paitsi osa rorbuereista oli tyyriitä. Ravintolaruoka, etenkin illallisruoka, oli kalliimpaa kuin Suomessa ja selvästi heikompaakin kuin Suomessa. Kahvilahinnat, pizzat ja lounaat olivat lähellä Suomen hintoja. Me söimme todella paljon eväitä ja ruoka kaupoissa oli aika samoissa kuin Suomessa.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle
2. Kilpisjärvi
3. Vuonon rannalla Norjassa
4.Lofootit - Henningsvaer

Kivaa loppuviikkoa!