Olen istunut keittiön ruokapöydän ääressä etätöissä yli 7kk. Sillä muovi-istuimisella hiostavalla tuolilla. Poikien ollessa koulussa voisin käyttää kuopuksen pöytää, mutta olen jämähtänyt paikalleni. Olen myös jämähtänyt yöpaitoihin ja pyjamiin ja jopa huonoon hygieniaan. Kun työpäivä päättyy, niin vietän osan vapaastani samalla tietokoneella katsellen hieman jotain striimauspalvelua, hoitaen asioita ja blogaten.
Olen toki huomannut tämän elämänpiirin supistumisen vaikuttavan negatiivisesti hyvinvointiini. Ystäväni Laura on kannustanut minua kovasti siirtämään etätyöpisteeni välillä kodin ulkopuolelle, mutta en ole vaan ole saanut sitä aikaiseksi. Co-working tilat ja hotellit tarjoavat erilaisia paketteja vaihtelua kaipaaville etätyöläisille, joista osa on hyvin edullisiakin.
Ystäväni Ilona on innokas mökkeilijä ja Ilona toivoi, että voisimme tehdä meidän maalaismummolaan vielä ainakin yhden mökkireissun tänä syksynä. Satuimme löytämään viime viikolta molemmille sopivat päivät, jolloin pystyimme saldotunteja käyttäen siirtymään mökille ja tekemään toisena päivänä metsäretken keskellä päivää.
Tämä yhden yön katkos kotona istumiseen tuli tarpeeseen ja teki niin hyvää! Mökkimatka antoi vähän perspektiiviä myös siihen, että minun pitää suhtautua vakavasti tähän etätyön tuomaan tylsyyteen, kuormittavuuteen ja sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Tämä jatkuva etätyöskentely ei todellakaan ole minulle sopivin työmuoto. Vaikka olen konkari etätöiden teossa, en silti ole osannutkaan tauottaa päiviäni, huolehtia työergonomiasta, suunnitella vaihtelua ainaiseen ruokapöydän ääressä oloon ja lounaastani puuttuu usein kasvikset. Ei ihme, että välillä on veto poissa. Sain mökkietätyöreissulla vaihtelua, liikuntaa, happea, hyvää ruokaa ja riittävästi kasviksia, sosiaalista kanssakäymistä ja menin jopa puolitoista tuntia normaalia aikaisemmin nukkumaan.
Menomatkalla mökille kävimme lounaalla Kirkkonummen BistrOmatissa. Kuohkea rapukeitto oli erinomaista! Olen syönyt varmaan 90% etätyöajastani jääkaapista tähteitä tai mikrokeittoja. Nykyisin lounasruokailu jossain lounaskuppilassa on iso elämys! BistrOmatissa on aina myös hyvä ruoka.
Kuohkea rapukeitto, salaattipöytä ja leivät 9,80€Harmillisesti aurinko laskee nykyisin jo niin aikaisin, saunaa lämmittäessä aurinko jo laski ja pimeys ympäröi meidät. Varsinainen valohoito jäi ensimmäisenä päivänä saamatta. Ilona halusi uida ja minä olin päättänyt yrittää samaa. Etsimme kaikki talon sopivat kynttilälyhdyt ja taskulamput valaisemaan laituria. Laiturikin on jo talviteloillaan, vedettynä pidemmälle rannalla ja köysillä kiinni lähipuissa, mutta hyvin pärjäsimme.
Minäkin kävin uimassa! Vesi oli noin seitsemän astetta. Veteen meneminen meni yllättävän hyvin. Olen aina ajatellut, että kynnykseni on 10 asteessa, mutta pystyin alittamaan sen. En ole ikinä ennen pulahtanut järveen marraskuussa. Noin vaan voi ankeana pitämäni marraskuu tarjota uusia kokemuksia, muutenkin kuin v*tuksen määrässä.
Ilona oli tehnyt illallisen valmiiksi kotonaan. Ruuaksi oli suppilovahverotäytteisiä itsetehtyjä kevätkääryleitä, pähkinäkastiketta kevätkääryleille ja salaattia. Sienen maku tuli mahtavasti esiin kevätkääryleissä. Jälkkäriksi oli uunileipäjuustoa ja Ilonan poimimia lakkoja. Oi nam nam!
Menimme ajoissa nukkumaan ja mökillä nukun aina paremmin kuin kotona. Ilona heräsi ennen minua ja hän kävi auringon noustessa reippaasti aamu-uinnilla. Vesi oli kuulemma tuntunut lämpöisemmältä kuin illalla. Ei ihme, aamulämpötila oli 6 astetta :) Edellisenä iltana oli selvästi lämpimämpää.
Lounaat söimme molemmat omissa palavereissamme ja sitten vietimme vajaa puolitoista tuntia metsässä. Löysimme varsin kivasti suppilovahveroita lyhyen kävelymatkan päästä mökiltä. Ilona on jo kerännyt niin paljon suppiloita tänä syksynä, että hän luovutti oman saaliinsa minulle. Loppujen lopuksi suppiloita oli niin paljon, että niistä riitti aikamoinen satsi vaarillekin eli isälleni. Oli ihanaa sienestää!
Onhan tämä elämä nykyisin järkyttävän keski-ikäistä. Saan kicksit sienestämisestä ja hyytävän kylmässä vedessä uimisesta :D
Suppikset on jo paistettu ja pakastettu, paitsi se satsi, josta valmistan Hra Kepposelle suppilovahverokeittoa isänpäivänä. Suunnitelmissa on toimittaa keittoa myös isälleni.
Yritän nyt asennoitua niin, että tästä marraskuusta tulee ihan kiva kuukausi. Tänä vuonnahan minun ei tarvitse jonotella Kehän I ruuhkissa pimeässä. Aina kun näkyy valoa, avaan kaikki verhot ja yritän ehtiä ja jaksaa ponnistaa edes pikkaiselle lenkille saamaan happea ja valohoitoa. Mielessä on useampikin kirja, jonka kanssa voin iltaisin käpertyä sänkyyn. Otan rennosti ja vietän suosiolla hidasta elämää marraskuussa ja kivan kuukauden.
Ihanaa Isänpäivää kaikille isille ja isoisille!
Ihana erilainen työpäivä! Olet kyllä aika sissi, kun pystyt menemään noin kylmään veteen! Mä olen kerran käynyt 12-asteisessa vedessä, ja ylpeilen sillä ihan estottomasti. Tosin olin saattanut nauttia ennen veteen menoa hieman sisäistä lämmikettä. ;-D
VastaaPoistaAjattele, miten kivaa on olla keski-ikäinen. Ei tartte enää riekkua jossain yökerhossa pilkkuun asti ja sitten kärvistellä koko seuraavaa päivää tuskissaan. Tosin koronan aikaan tuo ei onnistuisi muutenkaan.
Yllättävän hyvin meni uimapulahdus. Minähän en oikein kestä kuumaa, niin kun tarpeeksi löylyttelee, niin ajatus kunnon viilentymisestä tuntuikin hyvältä :D Joulukuulle on suunniteltu seuraava mökkisaunominen ja saas nähdä, että pystynkö vielä silloinkin pulahtamaan. Ehkä se joulukuun uinti tulee vuoden 2021 tavoitteeksi.
PoistaMinusta saisi olla joku yökerho muutaman kerran vuodessa keski-ikäisille, niin olisi joku paikka jossa riekkua :D Kerran vuodessa voisi meikäläinenkin jaksaa. Muuten voin sitten tyytyä möllöttämään sohvan nurkassa tai uimaan hyytävissä vesissä.
Kivaa viikkoa Satu!
Ihana reissu teillä, tekis varmasti hyvää. Tuota uimista haluiasin mienäkin harrastaa, se olo kun nousee vedestä on vaan niin "uudestisyntynyt" ja päällikkö.
VastaaPoistaKeski-ikäisyys puskee päätään täälläkin, ostin juuri pihalle talipalloja ja ihailin estottomasti lintujen rouskutusta. Mummous on IN :D
Minä olen varovaisesti haaveillut uimakauden pidentämisestä ja nythän se näyttää onnistuneen. Tavoitteena on että voisin uida jatkossa ainakin lokakuun alkuun mökillä ja kävisin siellä enemmän syksyisin.
PoistaMummous on todellakin in :D
Kiva etätyöpäivä sinulla - samaistun muuten tuohon etätyö turhautumiseen ja olenkin ajatellut ryhdistäytymistä. Kun mies oli vielä töissä, ehkä joskus kävi niin, etta pääsin yöpuvusta eroon puoli tuntia ennen siipan kotiutumista. Nyt tiedän, että muutama asiakas haluaa pitää kamerat päällä ja se auttaa vähän omaan valmistautumiseenkin. Olen kyllä miehelle kehunut, että kuka tiesi, kuinka mieluisa yöpaidasta tuli, jonka sain jouluna 2019. Niin mieluisa, että pidän sitä töissäkin. :)
VastaaPoistaTaidan itse olla jo keski-iän yläpuolella. Tänään laskin laskimella kuinka vanha olenkaan tammikuussa.
Minähän en pääse yöpuvusta välttämättä eroon lainkaan. Mulla on jo vähän niinkuin pyjaman vaihtopäivät muotoutuneet :) Pitäisi ryhdistäytyä, mutta jotenkin päivät ovat sellaista jatkumoa, että mitä väliä tunne peittoaa ryhdistäytymisen.
PoistaAinakin Suomessa keski-ikä jatkuu suunnilleen eläköitymiseen saakka. Olen minäkin jo ylittänyt laskennallisen keski-iän.
Mökkeily, ystävä, hyvä ruoka, tekee sielulle hyvää. Ymmärrän hyvin yskän. Nyt vaan odotellaan sitä aamua, kun taivaalta sataa lunta kiloittain ja saa olla silloin tyytyväinen ettei tarvitse lähteä minnekään.
VastaaPoistaMutta täällä alhoa ihan pukkaa, koska ihmiskontaktien määrä on vähentynyt roimasti. En jaksa joka päivä viuhtoa, mutta seinät kyllä kaatuu välillä päälle.
Nuo kevätkääryleet omg mikä herkku.
Mukavaa uutta viikkoa. <3
Ympäristön vaihdos tekee välillä niin hyvää. Etenkin kun päiväni kuluu hyvin staattisesti tietokoneella.
PoistaMinusta olisi ihanaa jos tulisi lunta ja jos meri jäätyisi ja voisin alkaa tekemään pienen hiihtolenkin päivänvalossa. Niin on taas keski-ikäistä, että tämähän on yksi suurimmista toiveistani :D
Minäkin näen nykyisin hyvin harvakseltaan ketään. Koronariskin takia vähän välttelen ravintoloita, kahviloita ja kauppakeskuksia. Meillä on työpaikan naisten kanssa oma "koronakupla" ja sen puitteissa olemme suunnitelleet näkevämme edes kerran kuukaudessa.
Osasinpa eläytyä sun kirjoitukseen, vaikka oma elämä onkin aina kotivoittoista. Nyt on iskenyt varsinainen flegmaattisuus ja tosiaan melkein alkaa se hygieniajuttu täälläkin laskea. Lähinnä nyt siten, et en jaksa pukea "oikeita" vaatteita saati meikata. Oon varsinainen rytkyeukko nykyään.
VastaaPoistaKorona vaikuttanut roimasti ihmisten etätyökaipuuseen. Aiemmin porukka intoili jos sai välillä olla etänä, nyt intoillaan jos saa käydä töissä joskus. On toi 7 kk aika pitkä aika...
Täällä toinen rytkyeukko - ja vähän likainen sellainen :) en olisi ikinä arvannut, että pyjaman housut, kulahtaneet jumppatrikoot ja vanhat t-paidat ovat vakiovaatetukseni. Eikä niitä nykyisin tarvitse edes koko aikaa olla vaihtelemassa.
PoistaMeidän tiimistä osa pärjäilee hyvin ja työteho on pysynyt aika vakiona. Osa on ihan yhtä tuskaisia kuin minäkin. Pelottavaa on se, että osallehan tälläiset olot voivat laukaista pahempiakin oireita kuten masennusta tai alkoholismia ja sitten ne jotka ovat menettäneet työnsä kamppailevat taloushaasteiden kanssa.
Kuvailit juuri minun elämäni n. 20 viime vuoden ajalta (viimeiset 3 vuotta ovat olleet vähän erilaisia). Kotona, autossa, tiskaamista, pyykkäämistä, siivoamista, lasten koulusta ja harrastuksista huolehtimista, ruuanlaittoa ja hyvin vähän mitään omaa tekemistä. Siinähän se on aika vierinyt. No, nyt hoidan toisten lapsia, mutta ainakin pääsen kotoa vähäksi aikaa pois. Eväitä edelleen syöden, joten sikäli ei ole paljon muuttunut. Jo päiväkin jossain muissa ympyröissä tekee ihmeitä. Lomathan olivat vielä joku vuosi sitten aikamoisia työleirejä: kotihommat vain hoidettiin toisenlaisessa ympäristössä.
VastaaPoistaHienoa, kun sait breikin!
Kotiäidin työ onkin raskasta ja sellaista, jossa työpäivän aikana tehdyt saavutukset haihtuvat hetkessä savuna ilmaan. Koko ajan tulee sotkua jostain ja kun saat edellisen kattauksen jäljet siivottua niin eikös kohta ole vähintäänkin välipala-aika ;)
PoistaTunnistan tuon työleiri loman :) Kun poikamme olivat ihan pieniä, niin vietimme paljon lomia ihan vaan kotona, kävimme lähirannalla, leikkipuistossa ja teimme muutaman retken. Koko kolmikon ja kaikkien tykötarpeiden siirtäminen paikasta toiseen oli varsin raskas operaatio ja jokainen lapsi kärsi vuorollaan matkapahoinvoinnista. Helpommalla pääsi, kun jäi kotiin :)
Pienikin ympäristönvaihdos tuo rutiiniin kivan katkoksen :)