Viime viikonloppuna vietimme apen syntymäpäiviä useamman kuukauden myöhässä. Hänen pyöreät synttärinsä jäivät tiukimman koronakaranteenin jalkoihin. Aloimme loppukesästä sopimaan päivää, joka kävisi sekä meidän perheellemme että Hra Kepposen veljen perheelle. Yhtäkkiä olimme syyskuussa.
Ennen juhlia lehdet pursuivat tietoja korona-altistuksista, siksi Hra Kepposen veljen perhe näki paremmaksi perua ravintolan kabinettivarauksen. Meidän tehtäväksemme jäi raapia juhlatarjoilu kasaan mökille. Tilasimme siitä ravintolasta, johon olimme aikeissa mennä, annoksia mukaan. Ajomatkaa oli 20 minuuttia ja osa annoksista kärsi hieman kuljetuksesta, vaikka kuljetimmekin niitä styroksilaatikoissa. Onneksi apen annos pysyi kuumana ja muutkin syömäkelpoisina.
Alkupaloja ja synttärikukkia
Tässä parhaat alkupalat: alla kalapullat, yllä hirvenlihasta tehty tartarpihvi
Aterian jälkeen kävin istumassa laiturilla viinilasillisen kanssa. Ihana auringonpaiste! Aurinko paistoi niin lämpimästi, että päätin pulahtaa järveen. Ainoa mitä paleli ikävästi oli jalkapohjat, uimakengät varmasti auttaisivat siihen. En tiedä, että pystyisinkä vielä lokakuussa uimaan järvessä. Mutta tämän vuoden viimeisimmän uinnin päivämäärä on toistaiseksi tai ehkäpä lopullisesti 26.9.
Toki synttäriohjelmaan kuului leivoskahvit. Appi ilahtui kovasti juhlista ja päivä oli muutenkin tosi onnistunut ja sää mahtava.
Kivan juhlapäivän jälkeen suunnittelin monenlaista puuhaa sunnuntaille. Nukuin yön huonosti ja Hra Kepponen herätti minut vasta klo 11 jälkeen. Herätessäni tajusin, että silmäni on todella kipeä sekä myös valonarka. Eipä auttanut muu kuin mennä lääkärille. Noin 6 minuutin vastaanotto yleislääkärille maksoi 120€. Lääkärihinnat ovat nykyisin ihan hirmuisia.
Sain diagnoosiksi, että kyseessä on sidekalvotulehdus eli ihan perussilmätulehdus. Lääkkeeksi sain antibioottitippoja sekä salvaa. Yleensähän sidekalvotulehdus paranee nopeasti lääkeillä, jos kyseessä on bakteeritulehdus. Liekö sitten ollut virustulehdus, koska silmä alkoi osoittaa paranemisen merkkejä vasta keskiviikkona. Keskiviikkoiltaan mennessä silmäni oli palautunut lähes normaaliksi. Vieläkin aamuisin silmä on punoittava ja kipeä, joten hoito jatkuu edelleen. Tämä on elämäni agressiivisin silmätulehdus tähän mennessä.
Työviikosta meni puolet sairastellessa ja sen olen taas huomannut loppuviikosta, kun olen yrittänyt kiriä kiinni rästiin jääneitä hommia. Onneksi edessä on viikonloppu ja sääennuste lupailee ainakin Helsinkiin kivaa säätä. Kunpa jaksaisin ponnistaa ruskaretkelle.
Kivaa viikonloppua!
Ikävää, että apen synttäreiden juhliminen viivästyi mutta kiva, että pääsitte kuitenkin juhlistamaan niitä nyt. Tämä korona-aika on laittanut monen suunnitelmat ihan uusiksi kun tilanteet muuttuvat niin pikaisesti. Varmasti ihan viisasta jättää kuitenkin menemättä ravintolaan syömään. Nuo kotiin haetut tarjoilut näyttävät herkullisilta sekä varmasti myös maistuivat päivänsankarille.
VastaaPoistaIkävä tuollainen silmäjuttu :( mutta onneksi lähti paranemaan. Aurinkoista ja lämmintä viikonvaihdetta.
Parasta oli tietenkin se, että juhlista tuli kivat, vaikka homma menikin aikamoiseksi viime hetken säätämiseksi. Minä olen myös miettinyt, että kohta alkaa olla tartuntaluvut sellaiset, että keskustan täyteen myydyt trendiravintolat jäävät osaltani toistaiseksi väliin. Vielä taitaisin uskaltautua muiden keski-ikäisten kanssa sellaisiin paikkoihin, joissa noudatetaan turvaväliä. Niihinkin mieluusti vain lounaalle.
PoistaOli kyllä varsin ärhäkkä silmätulehdus. Lääkäri jo vähän epäili, että kyseessä olisi saattanut olla jopa iriitti eli värikalvotulehdus, joka on huomattavasti hankalampi hoitaa ja pitkäkesketoinen.
Meinasin kirjoittaa sinulle ensin "Eihän vain epäillä iriittiä?" koska ystäväni kärsi siitä pitkään. Hänellä tutkii silmänkivun takia hampaat, poskiontelot, keuhkot ja suolisto etteivät ne aiheuta iriitti. Jopa reumaakin epäiliin mutta pääsi sitten sitten lääkkeillä kuitenkin eroon. Myöhemmin lääkäri oli epäillyt, että hänen stressaava elämäntilanteensa (avioero ja työpaikan yt:t) olisi kuitenkin laukaissut iriitin. Onneksi sinulla ei ollut sitä.
PoistaNiin hitaasti silmän loppuparaneminen sujuu, että täytyy varmaan ensi viikolla könkätä jälleen lääkäriin, jos oireet eivät katoa kokonaan. Toistakin silmää kutittelee. Äidilläni oli paljon sidekalvotulehduksi vanhemmalla iällä, kävi mielessä, että periytyykö altius silmätulehduksiinkin?
PoistaIriitin diagnosointi kuulemma onnistuu silmälääkäriltä helposti, mutta hoito on pitkä ja ikävä :( Toivottavasti tämä tästä lähtee lopuilla tipoilla.
Sitä ihmettelen, että mistä näitä viruksia ja bakteereja tulee, vaikka poistun kotoani muualle kuin kävelemään noin kerran viikossa :D
On tämä ollut kummallinen vuosi tähän saakka ja tuskin ainakaan paranee loppua kohti. Hyvä, että saitte järjestettyä juhlat edes noin. Kummitytön lokakuun puoliväliin suunnitellut häät peruuntui, mutta juhlitaan niitä sitten jos ja kun tilanne paranee.
VastaaPoistaHirvittää vaan talven tulo, kun tuo paskavirus käyttäytyy ihan toisin kuin muut tunnetut virustaudit.
Korona-aika on kyllä juhlajärjestäjän painajainen, kun tautitilanne muuttuu niin nopeasti :( Harmillistä, että kummityttösi joutui lykkäämään häitään.
PoistaMinua myös hieman hirvittää talven tulo, pimeys ja kaamos yhdistettynä koronan leviämiseen. Sitä ei tiedä, että kuinka eristäytynyttä elää on taas edessä. Jotenkin tuntuu, että elämä käy raskaaksi, jos ei pääse mihinkään eikä oikein pysty tapaamaan ketään. Työporukan naisten kesken (4 kpl) meillä on tavoitteena tavata niin pitkään kuin mahdollista.
Tsemppiä syksyyn!
Hienoa, että saitte juhlat järkättyä. Meillä oli ehkä maailman pienimmät rippijuhlat esikoiselle, ja se jäi hiukan harmittamaan. Mutta ei voi mitään - pitää pelata niille korteilla mitkä on jaettu.
VastaaPoistaNautitaan viikonlopusta, ensi viikolla alkaa kuulemma sateet...
Halit!
Korona-aika on juhlajärjestäjän painajainen. Hirveän vaikea ennakoida, että pystyykö juhlimaan vaiko ei.
PoistaKiva, että kuitenkin sait pidettyä edes pienet juhlat esikoisellesi. Pienet juhlat ovat minusta usein niitä parhaimpia juhlia :)
Minä en ole joutunut/päässyt vielä järjestämään rippijuhlia. Meillä esikoinen ilmoitti, että ei todellakaan aio osallistua tunnustukselliseen toimintaan, joka on hänen mielestään intellektuellisesti naurettavaa (oi tuota nuoruuden mustavalkoisuutta). Eikä hänellä ollut minkäänlaista kiinnostusta riutua jossain leirikeskuksessa kääks neljän hengen huoneissa. Kohtuulliset rahallisetkaan lupaukset eivät saaneet nuorta miestä muuttamaan kantaansa.
Minun on vähän vaikea välillä ymmärtää esikoisen tunne-elämää ja ajattelua, koska minä kiersin lapsena ja teininä kesäisin urakalla leirejä ja tykkäsin hurjasti jopa siitä telttaleiristä saaressa, jolloin satoi melkein koko viikon, telttaan tuli muurahaisia ja en saanut optimistijollaa käännettyä ja ohjaajalla meni varmaan 30min tajuta, että koin olevani suuremmassakin merihädässä :D Rippileiri oli yksi parhaista leireistä, koska siellä tapasin ensimmäisen poikaystäväni :D Oi niitä aikoja.
Mieheni kävi rippikoulun, koska ei halunnut tuottaa isoäidilleen pettymystä ja isoäiti maksoi siitä. Samanlaista motivaatiota ei ollut meidän esikoisella, koska miehelleni rippikoulu on ihan toisarvoinen juttu, molemmat isoisät ovat ateisteja ja mieheni on lähisukunsa ainoa kirkon jäsen. Omasta mielestäni rippileiri on sellainen ikäluokkakokemus ja olisin sen mielelläni halunnut esikoiselleni, mutta toisin kävi.
Silmäongelmat ovat kyllä persiistä. Täälläkin on kärsitty niistä jo kohta pari kuukautta, ja nyt näyttää siltä (kop, kop), että alkaa vihdoinkin helpottaa. Toivottavasti sinun silmäsi paranee pian! Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3
VastaaPoistaToivottavasti pääset silmäongelmasta eroon! Pari kuukautta on pitkä aika :(
PoistaMinulla vieläkin vähän aamuisin punoittelee tulehtunut silmä ja terve silmä kutiaa. Toivottavasti ei ole tarttunut.
Kivaa sunnuntaita!
Aah mitä herkkuja ja rakastan tuota pöytäliinaa. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia! Kivaa viikkoa :)
PoistaHienoa että saitte juhlat kuitenkin. Mä on murheissani kun esikoinen ei saanut kunnol ylppäreitä ja nyt kun ihan kohta täytän tasasia, niin munkin juhlat jää vähän niinku juhlimatta. Olen etukäteen jo katkera! :D
VastaaPoistaKurja toi silmä. Toiv parantunut olet jo.
Tämä vuosi on ollut juhlajärjestäjän painajainen. Moni on joutunut perumaan isojakin juhliaan kuten häitä. Harmillista, että esikoisesi ylppärit osuivat juuri tähän vuoteen.
PoistaMeidän piti lähteä ensi talvena unelmien rantalomalle Hra Kepposen kanssa hänen 50v kunniaksi. Mutta jää lähtemättä. Mitä ilmeisemmin pienetkin juhlat lykkääntyvät ensi kesään, jolloin pidetään sitten suvun kesken yhteiset 50v bileet. Minä yritän kyllä ensi kesänä raapia kasaan edes jotkut pient juhlat omien synttäreiden kunniaksi.
Silmä tervehtyi lopulta eikä tulehdus levinnyt onneksi toiseen silmään. Mulla ilmeisesti kroppa on ihana romuna, kun seuraava vaiva iski heti perään.