Seesteisemmän kotielämän mahdollistajat a.k.a. kuulosuojaimet radiolla ja tietokoneliitännällä.
Luulin jo voivani lahjoittaa nämä hyväntekeväisyyteen jollekin toiselle melusaasteesta kärsivälle äidille. Mitä vielä! Olen muutaman viime viikon aikana istunut usein kuulosuojaimet päässä.
Kasvatusoppaiden mukaan minulla pitäisi olla mukavassa, oppivassa iässä oleva 7v ja ehkä ajoittain möksähtelystä kärsivä, taitava ja omatoiminen 10v ja ajoittaisen haasteen tarjoava uhma-ikäinen 6v. Käytännössä minulla on kaksi noin 4-vuotiasta ja yksi 6-vuotias. Huoh. Huoh ja huoh.
10-vuotiaan kanssa käyn jatkuvaa vääntöä "Mähän teen mitä MÄ haluan". Yritän antaa pikkaisen liekaa, jotta 10v saisi tuntea pystyvänsä päättämään edes jostain omista asioistaan. Toistaiseksi oppimiskäyrällä olemme vielä sillä erehdyksen kohdalla, joten ennen uutta yritystä aikuinen määrää ihan tasan kaikesta. 10v protestoi ulinalla. Minä istun kuulosuojaimet päässä.
7v kärsii jälleen kiukunhallinnasta. Väsyneenä, nälkäisenä tai muuten vaan epäsuotuisassa tähtien asennossa poika saa kotona kiukkuhepuleita vastoinkäymisten sattuessa. Edistystä on tapahtunut. 4-vuotiaana kiukkuhepulityyppi tuli suoraan päälle ja vietimme eräänkin illan harjoitellen erilaisia lukkoasentoja sohvalla. Nykyinen kiukkumuoto on hirvittävä ulina. Minä istun kuulosuojaimet päässä.
Se kasvutuskirjojen mukaan uhmaikäinen 6v on varustettu aivan erilaisella tempperamentilla ja luonteella kuin isommat veljensä. Onneksi meidän perheeseen tuli yksi leppoisa ja aurinkoinen tyyppi, joka samanlaisella kasvatuksella löytää suuntansa murto-osalla isoveljien kitkasta. Kuopus on se, joka hakee kompromissia ja sovittelee välejä, jotta saisi edes toisen veljistään leikkikaverikseen. Joskus uhma nostaa päätään ja kas kummaa: kiukkua puretaan ulinalla. Volyymitaso voisi vielä mennä, mutta pojalla on niin kimeä ääni, että minä istun kuulosuojaimet päässä.
Kyllä se kuulkaa on niin, että kuulosuojaimet ovat olennainen osa lastenkasvatusta :D
Nuo kaksi vanhinta eivät ole päästäneet kasvattajaa helpolla. Molemmilla on sellaiset luonteet, että kahnauksia syntyy ja opiksi ei riitä kerta eikä kaksi. Ihania ja rakkaita poikia. Heidän kohdallaan toivoisin maailmankaikkeudelta pientä kevennystä kasvatukseen ennenkuin he tulevat oikeasti murrosikään. Muuten olen aivan maitohapoilla, kun tosikoitokset alkavat (miten niin en jaksa uskoa lasteni helppoon murrosikään?)
Hihi! Ei saisi nauraa, mutta naurattaa silti :D
VastaaPoistaMeillä tuo ainokainen protestoi nykyään myös kaikkeen ulinalla. Ja mä en omista kuulosuojaimia :( Välillä hävettää, kun lapsi ulisee ja huutaa, mitä huudan, että ole hiljempaa ja mies mörisee menossa mukana. Alakerrassa ja naapurissa varmaan luullaa, että meillä on huomattavasti isompikin perhe. Onneksi 5-6 -vuotiaan uhma on helpottanut jo kovasti ja tuntuu taas, että lapseen saa jonkinmoista otetta ja esimerkiksi kotiintuloajoista ei ole tarvinnut tapella aikoihin. Kai tuo ulinakin tuosta vaikenee ennen kuin murrosiäksi varsinaisesti muuttuu :D
Kyllähän tämä perhe-elämä aina kuohujen laannuttua naurattaa itseänikin. Ehkä se on se, mikä kantaa kuohujen ylitse?
PoistaMeillä on aikuisen huutamisen suhteen hyvin samanlainen tilanne kuin teillä. Minulla on täsmälleen kaksi huudon pääaihetta: 1) nyt se tappelee loppuu ja 2) olkaa hiljempaa :) Meillä pojilla välillä volyymi nousee melkoiseksi jo pelkästä innostumisesta. Onneksi asumme hyvin äänieristetyssä pientalossa vain yhdellä seinänaapurilla. Tosin ainoa asunto taloyhtiössämme, jossa asukkaat ovat vaihtuneet useamman kerran, on meidän vieressämme ;) Huonosti äänieristetyssä kerrostalossa saisimme varmasti valituksia. En tiedä, miten itse suhtautuisin ulinaan, jos sitä kantautuisi tähän tahtiin naapurista ;)
Minä jo ehdin ajatella, että protestiulina olisi taaksejäänyttä, mutta kyllä se täällä raikaa taas. Tämän pesueen kanssa pitänee asennoitua niin, että meno rauhoittuu ja kasvatuspaineet kevenevät, kun pojat muuttavat pois kotoa ;) Sitä odotellessa :D
Hih. Haasteita kerrakseen. Mulla on murkkukaksoset kotona ja olen töissä yläkoulussa murkkujen parissa. Jahka vielä omat vaihdevuodet iskevät, on setti täydellinen...;O)
VastaaPoistaSinulla on sitten ammatin puolesta siedätystä murkuille ja rutkasti käytännön kokemusta :) Ainakin sitä osaa omien touhuja suhteuttaa, kun näkee muita ja pysyy nuorison jutuista kartalla. Kaksoset ovat tietysti double murkkutrouble, mutta sen hyvä puoli on, että yhdellä potemisella pitäisi saada homma pakettiin :) Jossain perheessä vedetään tn. kolme murrosikää tauotta putkeen ja yhdet vaihdevuodet vielä perään tai päälle. Sitä odotellessa :D
PoistaSori, mutta teksti sai minut huojentuneeksi. :) Meillä 4v ja kohta 7v saavat sellaiset volyymit aikaiseksi että toiseen korvaan on ilmaanntunut jo tinnitys. Kuvaavaa on että tultuani isoista ruokabileitä jossa kävi ahkera puheensorina, kotona iltapalapöydässä oli "tavallisen" keskustelun ääni sellaisissa desibeleissä että korviin sattui. Ja jako riitatilanteissa on se että esikoinen kirkuu ja kuopus karjuu. Eikä sitä riitaakaan aina tarvitse olla, voi sitä muutenkin testata äänivarojaan ja toinen liittyy ihan solidaarisuudesta mukaan. Lohtuna on se että kuulo on todennäköisesti lopullisesti mennyttä siinä vaiheessa kun murrosikä alkaa...
VastaaPoistaMeidän pojat ovat myös normioloissa kovaäänisiä, jatkuvasti pitää olla muistuttamassa volyymitasosta. Kun he vielä innostuvat jostain ja jokaisen pitäisi saada äänensä kuulumaan samalla hetkellä on meilläkin desibelit aikamoiset. Minä välillä aina laitan käden olkapäälle ja muistutan, että hiljempaa.
PoistaTsemppiä sinne :) Suosittelen kuulosuojaimia, ovat oikeasti varsin hyvät leikkaamaan terän pahimmalta meteliltä :) Käytän niitä välillä, jos minun pitää tehdä kotona töitä ja äänet alkavat ärsyttämään.
Täytyykin harkita :D Kesällä 12 veen mussutus tuntuu vaan lisääntyvän ja kaikkivoipasuus senkun lisääntyy...
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan. Ajattele, kuinka mukavaa voisi olla, kun voisit ilkkua kaikkivoipaiselle mussuttavalle esiteinille "mä en kuule sua" :D taidan laittaa tuon to-do-listalleni ;)
PoistaJos kuulosuojaimet jäisi jostain syystä käyttämättä, niin eiköhän investointi tule viimeistään siinä vaiheessa kuoletettua, kun perheessä on festari-ikäinen.
AI miten ihanaa, siis että joku muukin käyttää kuulosuojaimia! Omani olen aikanaan hankkinut ruohonleikkuutarkoitukseen, mutta kyllä niistä on isosti iloa myös lastenkasvatuksessa. Eikä vissiin ihan lähivuosina käy tarpeettomaksi, meillä on tänä vuonna herrat kolme ja viisi vee. Ja mikä onni, että meidän ainoa seinänaapuri on tunnetusti huonokuuloinen 86-v.
VastaaPoistaTarmotar
Samoin :) Mukava kuulla, että jollain muullakin on samanlaiset apuvälineet lastenkasvatuksessa :)
PoistaJos teillä menee samaa rataa kuin meillä, niin välissä voi olla ajanjakso jolloin kuulosuojaimet voi laittaa kaappiin tauolle ;) Mutta kannattaa muistaa missä ne ovat :)
:D Kiitos vinkistä, pitäisikö munkin hankkia kuulosuojaimet?
VastaaPoistaMeillä on kans välillä 10 v:lla tota samaa, mä teen mitä haluan. Sitä jankkaa aina niitä samoja lauseita, minä päätän täällä, aikuinen päättää et sinä. Tylsä ihminen mutta oiva äiti!
Mä olen joskus kun pojilla on ollut oikein riitaisaa, kuunnellut musiikkia tai katsonut leffaa korvakuulokkeitten avulla. Se oli ihanaa, kun ei tarvinnut kuulla sitä älämölöä ja huutoa! Suosittelen kaikille äideille!
Kun olet näin pitkälle päässyt ilman kuulosuojaimia, niin en tiedä, että kannattaako niitä enää hankkia :) Toisaalta eihän sitä tiedä, kuinka huono musiikkimaku pojillesi kehittyy ja silloin voi olla kuulosuojaimet radiolla vallan oiva idea :D Itse ainakin muistan omasta teini-iästä, että niitä samoja biisejä piti soittaa uudestaan ja uudestaan, jolloin parempikin musa muuttuu rasittavaksi.
PoistaItse en ole kovin herkkä ulkopuolisille ärsykkeille, mutta kyllä välillä on niin ihanaa vähentää elämisen äänien volyymitasoa.