Siivoilin papereitamme. Tässä tapahtui ensimmäinen virhe, perusteellinen järjestely ei kannata :)
Luin säilömäni eläkepaperit aikajärjestyksessä. Eläkekertymäni on yllättävän vaatimaton. Ansaitsen selvästi yli naisten keskipalkan ja eläke on kituinen. Toiveikkaana ajattelin, että tässä muutaman vuoden aikana varmasti eläkekertymäni on kasvanut. Pläräsin papereitani. Kahden työssäolovuoden aikana eläkkeeni kasvoi yhden euron per kk. What - yhden euron? Aloin pläräämään papereitani toiveikkaasti vielä eteenpäin. Ajattelin, että kai nyt sentään 40+ vuotiaalla alkaa eläke kertyä nopeammin. Seuraavana arkistoituna vuotena eläkekertymääni sovellettiin elinaikakerrointa ja eläkkeeni laski 65€/kk.
Vaikealta tuntuu eläkekertymän seuraaminen, kun sen laskentaan tulee koko ajan muutoksia. Tarkistan aina työeläkeotteeni ja että sen perusteena on käytetty about oikeita lukuja. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että eläkkeeni nousisi kahden vuoden työllä euron! www.tyoelake.fi kertoo vuosiansioiden vaikutuksen eläkkeeseeni seuraavasti:
Vuosiansioiden vaikutuksen kuukausieläkkeeseen voi laskea kaavalla: Vuosiansiot * karttumisprosentti / 12 kuukautta.
Esimerkki: alle 53-vuotias henkilö 35 000 €:n vuosiansioilla: 35 000 * 1,5 % / 12kk = 43,75 € / kk
Kyllä kahden vuoden työskentelyn pitää näkyä eläkkeessä enemmän kuin yksi euro. Laitan to do-listalle epämiellyttävän nakin. Soita ja selvitä työeläkeyhtiöstä, että miksi eläkkeeni nousi kahdessa vuodessa vaivaisen euron! Hyi hitto iljettää, että pitää tuollaistakin selvittää.
Tällä hetkellä eläkkeeni vastaa alle 20% palkastani. Siitä on aika pitkä matka siihen, että eläke olisi melkein puolet palkastani. Jään miettimään tämän hetkisen eläkekertymäni vaatimattomuutta. Seuraavaksi ajattelin, että kyllähän ansiotuloni nousevat vuosien myötä ja eläkekin nousee. Noh, viimeiseen 10 vuoteen palkkaani ei ole juuri muuta tullut kuin liiton neuvottelemat korotukset, jotka eivät kata inflaatiota. Eli voin vain laskea juoksevia vuosia. Järkevä ihminen olisi tosi suunnitellut uransa niin, että tulot ovat jatkuvassa nousussa eikä olisi tullut valinneeksi alaa, joka joutuu rakennemuutoksen kynsiin. Koko kansa ei kuitenkaan voi ryhtyä lääkäreiksi tai juristeiksi tai kansanedustajiksi.
No, mutta onneksi eläkekarttumisprosentti kasvaa hyvin, mikäli onnistuisin pysymään mukana työelämässä. Muistelen, että jos jaksaa työssä yli 60v, karttumisprosentti on hyvä. Parantaa tilannetta, jos saan viimeiseltä viideltä vuodelta 5%. Puhumattakaan siitä supereläkkeestä, jonka saa jos pinnistelee töissä yli 65 vuotiaaksi. Miten muistelen, että se voisi olla jopa 7,5%
Tsekkaan karttumisprosentit. Sehän nousee vasta 63 vuoden kohdalla. Tuossa listassa ei näy mitään superkertymää lainkaan. Mies tietää kertoa, että tätäkin kohtaa on vähän uudistettu. Mutta vastapainoksi eläke alkaa nykyisin jo kertyä 18 vuotiaana. Kovin monella ei nykypäivänä ole vielä säännöllisiä ansiotuloja 18-vuotiaana, joten harva siitä pääsee nauttimaan. Tietenkin minua harmittaa se, että minun eläkkeeni alkoi karttua vasta 23 vuotiaana. Ehdin jopa kärsiä tuplavahingon. Maksoin yksityisyrittäjänä itselleni maksamasta palkasta sekä työnantajan että työntekijän eläkemaksut kartuttamatta latiakaan eläkettäni.
Eläke lasketaan kunkin vuoden työansioista tai työtulosta iän mukaisella karttumisprosentilla. Myös elinaikakerroin vaikuttaa eläkkeen suuruuteen.
ELÄKE = Karttumisprosentti × työansiot × elinaikakerroin
Työeläkettä karttuu iän mukaan seuraavasti:
- 18–52-vuotiaalle 1,5 prosenttia ansioista
- 53–62-vuotiaalle 1,9 prosenttia ansioista
- 63–67-vuotiaalle 4,5 prosenttia ansioista.
Elinaikakerroin on vanhuuseläkkeen määrään vaikuttava mekanismi, jonka tarkoituksena on pitää elinajan pitenemisestä johtuvat eläkekustannukset kurissa ja kannustaa jatkamaan työntekoa. Elinaikakerroin koskee vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä.
Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkettä. Koko vanhuuseläkeaikana saamasi eläkkeen yhteismäärä pysyy kuitenkin samana, jos elät elinajanodotteen mukaiseen ikään.
Jos haluat säilyttää sen eläkkeen tason, jonka olisit ansainnut eläkeiän mukaisesti ilman elinaikakerrointa, sinun on työskenneltävä pidempään. Elinaikakerrointa ei siis voi poistaa, mutta sen vaikutusta voi lieventää.
Kerroin lasketaan joka vuosi erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä. Kerroin määrittyy edellisten vuosien kuolevuustilastojen perusteella.
Vuoden 2014 vahvistettu elinaikakerroin (0,97552) pienentää noin 2,4 prosenttia vuonna 1952 syntyneiden vuonna 2014 tai sen jälkeen alkavia työeläkelain mukaisia vanhuuseläkkeitä.
Minulle selviää, että eläkeikäni on myös sidottu tähän elinaikakertoimeen. Mies käy tarkastamassa mikä on vanhuuseläkeikämme työeläkefirman webistä. Hämmennyn, eläkeikämmehän on 65, mitäs tarkastettavaa siinä on. Noh, tämän päivän kertoimella vanhuuseläkeiäkseni paljastuukin karvan päälle 66 vuotta. Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan elinaikakerroin tulee nostamaan vanhuuseläkkeen alkamisaikaa tai pienentämään eläkettäni. Todella ikävä combo! Vaihtoehtona on pienempi eläke tai pidempi työura. Helpostihan tuossa käy niin, että elinikäennuste vielä vähän nousee ja täyden eläkkeen saa vaikka 67 tai 69 vuotiaana. Montako hyvää vuotta on sen jälkeen, jolloin ehtii nauttimaan elämästä? Nostetaanko eläke hoitokodissa?
Eläkeasia ei näytä hyvältä. Ajaudun jälleen miettimään säästämistä. Edellisestä eläkesäästäpaniikista on kulunut kohta melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen tein sen helpoimman ja ryhdyin säästämään pankin tarjoamaan eläkerahastoon kuukausittain. Kuukausittainen summa on pieni. Yritin laskea, että kauanko pystyisin esim. ruokailemaan säästölläni sitten 20+ vuoden päästä. Laskeminen osoittautuu hankalaksi, saan tuloksia väliltä 4-8 vuotta. Joka tapauksessa tilanne kaukana haaveestani: nautiskella jotain alkoholipitoista jossain lämpimässä.
Pitäisi selvästikin säästää enemmän. Mietin, että mistä elämän huvituksista voisin luopua. En tietenkään halua luopua mistään. Matkat, ravintolaillalliset ja retket - voisinko laittaa niihin kuluttamani rahat säästöön? Ahdistava kysymys huvittelunhaluiselle. Pahin pelkoni on, että jään kaikesta kivasta paitsi ja kuolen ennen eläkeikää. Melkein yhtä ahdistavaa on se, että mihin säästäisin rahani? Pankkien kalliisiin sijoitustuotteisiin? Suoraan osakkeisiin, jotka valitsisin tikkaa heittämällä? Sijoitusasuntoon (mielleyhtymä putkiremontti, vuokrarästi, häätö)?
Nykyisessä taloustilanteessa ja kasvavien tuloerojen ja työttömyyden aikana voi sanoa, että on "luksusta", kun voi miettiä pitkäntähtäimen säästämistä. Pitäisi suhtautua asiaan positiivisesti, minulla on tällä hetkellä mahdollisuus miettiä rahankäyttöäni ja varallisuuden kerryttämistä pitkällä aikavälillä. Great! En vaan osaa tarttua asiaan. En osaa käyttää mahdollisuuttani. En halua käyttää mahdollisuuttani, koska pelkään säästämisen laskevan elämänlaatuani. Haluan syödä kakkuni nyt ja eläkkeellä!
Leikittelen ajatuksella, että kokeilen tiukempaa säästämistä vaikka vuoden. Minulla on heti syy, miksen voi aloittaa saman tien vaan vasta kesän 2015 jälkeen. Säästäminen alkaa muistuttaa syömiseni järkevöittämistä. Karkin syönti loppuu ensi maanantaina ja säästäminen alkaa heti seuraavan ulkomaanmatkan jälkeen :)
Olispa kiva kuulla muiden ajatuksia aiheesta:
Seuraatko eläkekertymääsi? Tsekkaatko, että se on oikein laskettu?
Uskotko eläkkeesi riittävän? Uskotko saavasi eläkettä?
Oletko luopunut jostain säästääksesi vanhuuteen? Miten säästät?
PS. Mä niin tiedän, että tämä eläkkeestä puhuminen on niin keski-ikäistymisen merkki. Joskus kaihoisana muistelen aikaa, jolloin yksi suurimmista huolenaiheista oli se, että mihin opiskelijabileisiin ehtii mennä...
Kursiivilla olevat tekstit on lainattu sivustolta www.tyoelake.fi.
Mä olen ajatellut jo viimeiset 10 vuotta, että kun oma eläkeikä tulee ajankohtaiseksi niin eläkkeitä ei juurikaan enää ole (näin sanoi myös serkkuni, juristi joka työskentelee työnantajien liitossa, eipä juuri lohduta).
VastaaPoistaTästä johtuen olen jo vuosia säästänyt muutaman kaksi sataa kuussa rahastoihin. Ellei se menisi säännöllisesti tililtä niin se menisi johonkin jonninjoutavaan eli tullut säästettyä kiva eläkeraha ja tuolla nimellä sitä kutsunkin :)
Hyvä sinä!
PoistaItse aloitin pienellä summalla säästämisen vajaa pari vuotta sitten. Tätä kirjoitustani varten katsoin laskurilla, että minkälainen potti säästämisestäni kertyy. Yritin laskea, mitä potillani saisin ja tosin tulin siihen tulokseen, että muutaman vuoden ruuat itselleni. Tulin nopeasti siihen tulokseen, että minun pitäisi pystyä säästämään huomattavasti enemmän, jotta sillä olisi varsinaisesti merkitystä vanhuuteeni. Tokihan kaikki säästäminen on aina plussaa, mutta ajauduin miettimään, että mistä voisin kulutuksessani karsia. Pitää yrittää nostaa säästösummaa.
ei. ei. ei.
VastaaPoistaeläkettä ei saa ajatella, eikä ainakaan laskea.
On ihan selvää, että tämmöinen osa-aikatyöläinen /kotiäiti /työtön, jonka eläkekertymä alkaa vasta joskus varsin myöhään, eikä ollenkaan niistä kohtalaisen rahakkaista kesätyövuosista, kärsii nahoissaan.
Minulla on nähdäkseni suunnilleen kaksi vaihtoehtoa
1. saan minimaalisen pientä eläkettä, ostan siitä tunnollisesti tarvitsemani lääkkeet että pysyn hengissä, ei ole varaa kunnon ruokaan. Kerran vuodessa minulla on varaa matkustaa julkisella liikenteellä johonkin pelastusarmejan joulujuhlaan, josta minut kenkäistään ulos hankeen, sillä vahvoihin ruokiin tottumaton ikääntynyt elimistöni tekee tenän ja alan hoilottaa joululauluja kovaan ääneen juotuani lasillisen liian vahvaksi jätettyä mehukattisekamehua.
2. pistän elämän leveäksi, muutan johonkin lämpimään. Juon ja syön sydämeni kyllyydestä sen pari kuukautta, jonka säälittävät säästöni sallivat. Kuolo korjaa, toivottavasti, suunnilleen kahden kuukauden hummailun jälkeen. Jos ei, olen vaikeuksissa.
Siis kyllä minustakin tämän asian ajattalematta jättäminen on ihan pätevä vaihtoehto. Mokomat lähettelevät niitä muistuttavia kirjeita, että katsoppas raskaan työn raataja, kahdessa vuodessa eläkkeesi nousi euron. Alkaahan siinä väkisinkin herätä ajatuksia.
PoistaSeuraava strategia voisi olla, että en avaa niitä Ilmarisen kuoria ;)
Ihanan vastuullista pohdintaa. Asiaa! :D
VastaaPoistaKyllä elämästä pitää nauttia nyt ja samalla säästää. Jos vaikka saisi elääkin pitkän hyvän elämän. Säännöllinen säästäminen onnistuu varmasti jollain summalla etkä edes huomaa kaivata säästösummaa arjessasi, kun se menee heti palkkapäivänä tililtä. Suosittelen kuukausisäästöä sellaiseen maltillisen riskin rahastoon, joka on valmiiksi hajautettu ja ammattilaisten aktiivisesti hoitama. Toki rahaston sisällä on kuluja, mutta mistä palvelusta ei tarvisi mitään maksaa (huomaako, että olen alalla ;)). Voit vertailla rahastoja itse kysymällä palveluntarjoajalta rahaston Morningstar-reittausta. Viisi tähteä on hyvä riippumaton suositus, jonka mukaan voit luottaa, että rahasto on lajinsa parhaimmistoa.
Ja rahastosäästöhän ei ole mitenkään sidottua rahaa. Sen voi nostaa, jos haluaakin panna elämän risaiseksi ennen eläkeikää.
Oi, meinasin aivan innostua tästä aiheesta :D.
Itse tulin valinneeksi jonkun eläkesäästön, jossa rahat makaavat sitten eläkeikään saakka. Jotain poikkeuksia oli, jotka sallivat rahojen nostamista jo aikaisemmin. Se olikin osasyy, miksi en halunnut säästää suurempaa kuukausittaista summaa. Entä jos todella tarvitsisin rahojani?
PoistaMiehelleni joskus 2000-luvun alussa valitsimme hyvän Morningstar-raten rahaston. Huoltovapaa sekään ei ollut, koska rahasoa hallinnut yhtiö on vaihtunut monta kertaa ja jokaisen omistajan vaihdon yhteydessä pitäisi aina jaksaa aktivoitua katsomaan, että miten rahastoa hoidetaan uuden omistajan toimesta.
Täytyy laittaa tämä rahastoasia uudelleen harkintaan.
Tsekkasin eläkekertymäni tänä syksynä ja se oli niin masentavaa lukemista, että unohdin sen jo. Ei pidä jäädä vellomaan negatiivisiin asioihin, eihän... Minäkin uskon, ettei eläkettä juuri makseta kun olen itse siinä iässä. Suuret ikäluokat ovat siihen mennessä kupanneet kaiken itselleen Eläkkeinä ja pitkään jatkuneena mahdollisimman tasokkaana sairaudenhoitona ja laitoshoitona. Tasoa toki joudutaan laskemaan pikkuhiljaa kun rahat alkavat loppua.
VastaaPoistaSäästäminen siintää minullakin suunnitelmissa, mutta näin hoitovapaalla ollessa asialle ei lonnollisesti voi (tarvitse) tehdä mitään. Sitten myöhemmin aloitan minäkin... Ihan varmaan. Asian ajatteleminen on kyllä aikamoinen negatiivisuuspläjäys. Synkistää mielen.
Nykymeno on sellaista, että jos jotain säästöjä saakin kerättyä, kyllä ne yhteiskunta ulosmittaa tavalla tai toisella. Pitäisi varmaan siksikin säästää, että arvelen, että meidän ikäpolvemme suurena massana ei välttämättä ole vielä havahtunut säästämiseen ja siksi ulosmitattavaakin on aikanaan vähemmän.
Kaikki tämä johtaa väistämättä siihen, että peruselintaso joka taataan kaikille tulee laskemaan. Voihan niillä säästöillä maksaa vaikka lastenlasten lukukausimaksuja sitten kun yhteiskunta ei enää takaa maksutonta koulutustakaan kaikille... Itse syömme sitten niitä punaleimaisia viimeisen myyntipäivän tuotteita ja säästämme sen kuin kerkiämme. Välillä mietin josko niitä säästöjä (joita ei siis vielä juurikaan ole) joutuu käyttämään jo omien lasten lukukausimaksuihinkin :( Kovin kauaa ei perusopetuksesta voida säästää ja leikata.
Paras vaihtoehto mitä olen keksinyt on yrittää pitää oma nykyiset elintavat sen verran vaatimattomina, etten kehitä itselleni kyvyttömyyttä kituutella olemattomilla tuloilla. En ole kovin hyvin onnistunut kyllä siinäkään.
-Laura
Minä olen kyllä samalla linjalla suurten ikäluokkien etujen valvonnasta, pelottaa että rahat eivät riitä suurten ikäluokkien eläkkeisiin ja hoitoon ja että mitään jaettavaa ei enää jää heidän jälkeensä. Heikentyvä talous ja kasvava työttömyys vaikeuttavat osaltaan tilannetta. Mitenkäs sitten hoidellaan lapset ja työttömät, kun yksi iso sukupolvi on golffannut ja matkustanut kassan tyhjäksi?
PoistaItselläni on elinkustannukset päässyt karkaamaan. Rahaa kuluu aikamoisesti, vaikka elämä on aika tavallista keskiluokkaista touhua.
Mä pistän pääni pensaaseen ja yritän olla ajattelematta koko asiaa; olin välillä 10 vuotta lasten kanssa kotonakin. Nykyisestä palkasta ei mitään säästetä ja voihan olla että kun eläkeikää jatkuvasti nostetaan niin saatan jäädä työpaikalleni suoraan asukkaaksi...
VastaaPoistaSurullista kyllä on olemassa naisvaltaisia aloja, joiden ongelmana on se, että palkasta ei elinkustannusten jälkeen juuri jää säästettävää. Aika karmeaa on nykyisin minusta se, että täysipäiväisestä työstä saa niin vähän palkkaa, että sillä ei pysty rahoittamaan peruselämistä vaan toimeentuloa täydennetään tulonsiirroilla kuten asumistuki. Toisaalta onhan se tarpeellista, että kaikki tarvittava työ tehdään, mutta jotenkin sitä on kuitenkin hirveän vaikea ymmärtää, että täysipäiväisellä työllä ei elä :(
PoistaOnneksi sinulla on hyvä paikka tiedossa vanhuutta varten :D
Nyt kommenteissa ja teksteissä lukee "palkkapäivänä"... Otetaanpa huomioon myös koko ajan lisääntyvät työttömät, jotka kituuttavat jo elämisen kanssa. Ei ole mahdollista "nauttia elämästä nyt ja laittaa joku ropo säästöön". Ei kertakaikkiaan ole! Se elämästä nauttiminenkin muuttaa täysin laatuaan, kun OIkeasti kokee, mitä on olla vähävarainen.
VastaaPoistaTämäkin vain muistutuksena ;)
Kasvava työttömyys on erittäin iso yhteiskunnallinen ongelma ja aina myös iso henkilökohtainen kriisi. Itse olen käynyt lävitse aikamoisen määrän YT-neuvotteluita lävitse ja jollain ihmetuurilla välttynyt lapun saamiselta. Mutta viereen on osunut ja monesti. Tiedän myös kuinka vaikeaa on tänä päivänä työllistyä jopa pääkaupunkiseudulla, hyvällä työkokemuksella ja koulutuksella. Kaikki sympatiani ovat niiden puolella, jotka jaksavat tsempata löytääkseen töitä. Se mitä itselleni eniten toivon on terveyttä, työtä ja jaksamista työssä ja rakkautta.
PoistaVoi, olipa hyvää pohdintaa. Ja karua. Mutta eihän tämä ruusuiselta näytä, tulevaisuus :(
VastaaPoistaEi se tulevaisuus kyllä näytä kovin ruusuiselta :( Pitäisi varautua :(
PoistaEn ole juurikaan seurannut eläkekertymääni. Joskus olen kirjeitä availlut ja todennut, että pieneltä näyttää ja huomannut myös sen, että nuorena tekemäni työt eivät ole kartuttaneet eläkettä. Minä kun olen tehnyt töitä jo 14-15-vuotiaasta alkaen. Ja hieman karua on ajatella, että nyt yrittäjänä maksan eläkettäni itse ja toistaiseksi aika minimaalisen vähän...Mieheni on jotain eläkesäästötiliä maksanut minulle jo vuosia, kotiäitivuosieni alusta alkaen, sen kertymää en ole selvitellyt. Mutta joo, pieneltä eläke näyttää, vaikka töitä olen tehnyt jo hyvin nuoresta alkaen ja myös kotiäitivuosieni ajan tein koko ajan jonkin verran töitä.
VastaaPoistaMinä olen myös ehtinyt olemaan työelämässä pitkään, mutta ei se eläkekertymä silti niin hääppöinen ole. Hienoa, että miehesi on kotiäitivuosien aikana säästänyt sinulle eläkettä! Naisillehan saattaa tulla pitkäkin katko ilman eläkekertymää tai jopa ilman tuloja kotiäitivuosina.
PoistaHyvä aihe!
VastaaPoistaEn ole tietoinen tämänhetkisestä eläkekertymästäni. Olen lähempänä kolmea- kuin neljääkymmentä, ja säästän kuukausittain rahastoon. Aloitin sen alta kolmekymppisenä, silloin pankit ja vakuutusyhtiöt mainostivat todella paljon vapaaehtoisia eläkevakuutuksia. En ottanut sellaista siksi, että jonkin kriisin sattuessa saatan tarvita säästöjäni ennen eläkeikää, vaikka ajatuksenani onkin käyttää rahastoa juuri eläkeiän turvaamiseksi. Jos semmoinen nyt joskus tulee.
Minusta on kohtuuton ajatus, että opiskelet kolmekymppiseksi, teet töitä 30 vuotta ja loput 30 vuotta yhteiskunta elättää sinut eläkkeellä. Toivoisin toisaalta, ettei palomiesten tms. ammattien eläkeikä olisi kovin korkea. Siis kun eliniän odote on noussut, eläkeiän täytyy nousta.
Tarmotar
Se noissa rahastoissa on hyvä puoli, että tarvittaessa saa varansa pois myös niistä.
PoistaMinä ymmärrän täysin sen puheen, että työelämään pitäisi päästä nopeammin eikä vasta lähempänä 30v. Onhan se selvää, että työvuosien pitää olla enemmän kuin 1/3 elinaika ennusteesta. Itse olen reilut puolet opiskeluajastani täysipäiväisessä työsuhteessa. Toisaalta oli onnekasta, että pääsin jo silloin töihin, mutta olihan se raskastakin.
Minulla on nyt 43 ikäisenä sellainen tilanne, että kohta työvuosien määrä ylittää ei-työssäolo vuodet. Pakko tunnustaa, että jo tässä kohtaa alkaa tuntumaan. Eikä oloa kevennä lainkaan se, että työvuosia olisi nykyisenkin mukaan vähintään 23 edessä, tn. 25. Tilannetta ei kyllä yhtään helpota se, että perheellisenä joutuu vetämään vuosikaupalla kahta työpäivää; ensin yksi töissä ja toinen kotona.
On hirvittävän vaikea kuvitella, miten voisin jaksaa työssä esim. 70 vuotiaaksi. Työelämän täytyy muuttua. Samoin täytyy muuttua mahdollisuuksien saada pidempiä vapaapätkiä työputkeen. Tällä hetkellähän monessa yksityisen alan työpaikassa ei ole mahdollisuutta käyttää vuorotteluvapaata, koska työnantajan ei tarvitse siihen suostua. Voi kuinka mielelläni olisin joskus koko kesän lomalla!
Äh, liian monimutkaista! :/ Itse oon vakaasti sitä mieltä, ettei meikäläisten ikäpolvi tule oikeasti koskaan saamaan mitään eläkettä. Suurta huijausta koko systeemi. Luulen myös, ettei meitä päästetä koskaan eläkeellekään. Taidan olla kunnon pessimisti (tai realisti) :(
VastaaPoistaItse aloin kerryttää vapaaehtoista eläkerahastoa lähes heti työuran aloitettuani reilu 10 vuotta sitten. Saanpahan ainakin muutaman saturaisen kasaan per kuukausi vanhuuden turvaksi (pessimismi iskee taas: jos edes elän niin vanhaksi). En nimittäin usko hölkäsen pöläystä noihin eliniän odotejuttuihinkaan. Sen verran on sairaanhoitoalalla tullut nähtyä enneaikaista kuolemaa ja sairautta... Huoh! Mutta hyvä aihe ja on puhututtanut viimeaikoina paljon myös työpaikoilla.
Monimutkaistahan tuo eläkehomma on. Ja vielä monimutkaisemmalta tuntuu arvioida, että miten rahat tulevaisuudessa riittävät - jos riittävät - eläkkeiden maksamiseen. Aikamoisen potin rahaa olemme yhdessä työnantajan kanssa maksaneet eläkekassaan ja etenkin jos maksuja ropisee vielä seuraavat 20+ vuotta. Työnantajan eläkemaksuhan on about 25% palkasta. Aikamoinen potti rahaa kertyy esim. 40 vuoden työstä. Olisi todella kohtuutonta, että tuollaisesta mahtipotista ei tulisi mitään takaisin päin :(
PoistaSinä olet huolehtinut asiasta hyvin, kun olet säästänyt jo pidempään. Mitä enemmän tätä asiaa mietin, sitä enemmän tuntuu, että pitäisi tutkia enemmän rahankäyttöäni ja säästää aktiviisemmin.