4. marraskuuta 2014

Pikkuinen arvonta

Syksyn keskelle ajattelin järjestää pikkuisen arvonnan. On niin jännittävää odottaa, että kuka osallistuu vai osallistuuko kukaan? Arvontaan kuuluu tietysti kepposmaiset säännöt :)

1. Saat yhden arvan, kun kerrot kuka olet ja miten löysit tiesi blogiini
2. Saat toisen arvan, kun kerrot mistä haluaisit blogissani lukea
3. Saat kolmannen arvan, kun arvaat mikä on arkielämässäni suurin käytännön haaste (tai vaikka top-3)

Laita jokin tunnistettava nimimerkki, jos sinulla ei ole blogger- tai google+ tunnusta laita mukaan myös sähköpostiosoite. Paketti toimitetaan ihan minne vaan :) paitsi ei Tokioon ystävälleni, joka yrittää sitkeästi lukea blogiani google translatella.

Aikaa on lauantai-iltaan 8.11 klo 23 saakka.

Palkintona on jotain tuiki tärkeitä tarvikkeita, jotka ovat suorastaan design-kamaa :)

Kevyt ja litteä laatikko. Hyvin tyypillinen pakkaus tuotteen lähtömaalle

Tadaa! Sisällä on viisi paria japanilaisia puikkoja. Palkinnon olen hankkinut Tokiosta.


Puikkoja koristaa japanilaiset maisemat. Niitä on tietenkin viisi paria, koska viisi on onnen luku ja kuusi taisi olla kuoleman luku. Niin ja onhan Kepposiakin viisi :)


Jos et lämpene puikoille, niin voit toki valita palkinnoksesi leivontakirjan. 


Piristä päivääni ja laita arpoja vetämään :D

PS. Kerro kumman palkinnon haluaisit

38 kommenttia:

  1. 1. Hei, olen Leena :) Ja löysin blogiisi vuosia sitten, tavattuani sinut yhtenä helteisenä kesäpäivänä kattilahallilla, kätevässä seurassa.
    2. Tykkään lukea blogissasi hetkistä, upeista maailman matkoista, herkutteluista hienoissa paikoissa ja pikku keppostelijoiden tempauksista. Ja oikeasti kaikesta muustakin, mutta kun tähän piti nyt jotain listata :)
    3. Sanoisin arkielämän käytännönhaasteiden top-3.n olevan siivoaminen, tavararyökkiöistä luopuminen ja koko kepposperheen menojen sekä olojen sujuva aikatauluttaminen.

    PS. jos arpaonni suosii, niin toivoisin palkinnoksi noita kauniita onnen-puikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin - todella harvoin! - minua hymyilyttää aamulla klo 6:22. Nyt hymyilyttää. Kiitos!

      Poista
  2. 1. Oon Sanna ja löysin tänne (en muista koska, on siitä jo joku vuosi sitten) Haltiakummin blogilistan kautta

    2.Tykkään lukee kepposista, kommelluksista, ruuasta ja leivonnasta, askartelusta,kotiman nähtävyyksistä…eli haluan lukee edellä mainituista :)

    3. Kinkkinen kysymys…vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja…vai onko se käytäntöö…no, että sulla on vaan kaks kättä…:D

    Tipu värkkäs itelleen joku aika sitten syömäpuikkoja grillitikuista…ei löydetty isänsä tuomia mistään, eli syömäpuikot ois vinkeet (niitä ei Puolasta niin helpolla löydy tuliaisiks) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta :)
      Kaksikätisyys on sellainen haaste, että pojatkin ovat monesti sanoneet, että olisipa se hyvä, jos äidillä olisi neljä kättä kuudesta puhumattakaan :)

      Poista
  3. Minä oon Pinkki ja löysin blogiisi kaiketi Mirkan blogin kautta ja ensin iski silmään kolme poikaa. Vertaistuen perässä. Koukkuun jäin sun hauskaan tyyliin. Vakavasti esitettyä huumoria.

    Mä tykkään eniten lukea sun arjesta. Se on niin kiehtovan erilaista kuin omani. Keppostelutkin on kivoja. MOni muukin, mutta nämä etunenässä.

    Arjen haasteita on aikaansaamattomuus, tavararöykkiöt ja oman laatuajan vähyys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta :)
      Omaa laatuaikaa on lähtökohtaisesti liian vähän! Tässä kohta alkaa pelottamaan, että sitten kun sitä aikaa joskus taas on, niin käykö sitten niin, että sitä ei osaakaan hyödyntää saatikka nauttia siitä?

      Poista
  4. 1) oon Terhi ja en todellakaan muista, miten löysin blogiisi, mutta olisko se voinut olla niin päin, että sinä löysitkin minut ja JK:n? Oli miten oli, tämä on kertakaikkisen ilahduttava blogi, ihan mun lemppari!! Huumori osuu just eikä melkein.

    2) Mä tykkään lukea matkajuttuja ja ruokajuttuja, erityisesti ravintola-arvosteluja / -kokemuksia. Jos ihan saisi toivoa, niin oon miettinyt tosi monesti, että mitä mahdat tehdä työksesi - eli siis haluaisin lukea työstäsi tai siihen liityvistä jutuista, mutta ymmärrän oikein hyvin, mikäli ei ole mahdollisuutta / halukkuutta niitä kauheasti blogin välityksellä jakaa...

    3) Veikkaan, että suurimmat käytännön haasteet ovat liikunnan sovittaminen työ- ja perhearkeen sekä ruokapuolen hoitaminen kolmelle pikkukepposelle päivittäin ja suurimpana käytännön haasteena on tietysti se joulukalenteri juttu puuhineen ja askarteluineen kaikkineen ;) Josko tänä vuonna pojat sittenkin valitsisivat sen toisen joulukalenterin... :D

    jos arpa osuu kohdalle, niin olisin iki-onnellinen leivontakirjasta, koska noita samanlaisia puikkoja meillä on jo kotona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi osallistumisesta :)
      Olen aika varma, että mina löysin sinut ensin ja ihastuin havannointiisi Koreasta. Siinä on jotain samaa vivahdetta kuin omassa Tokion ajassa ja ihastuksen lisäksi iski ihanan nostalgiset fiilikset.

      Joulukalenterista uhkaa muodostua loppuvuoden suurin haaste :D Enpä olisi uskonut sanovani, mutta minusta 100€ sijoittaminen joulukalentereihin on erittäin toivottavaa.

      Poista
  5. 1) Oon Katariina ja löysin vasta hetki sitten tänne blogiisi jonkun toisen blogin kautta, en muista minkä! :D

    2) Tykkään lukea vähän kaikesta kaikkea ja jos on mukava tyyli kirjoittaa sitä niinkuin sulla niin on ei kovinkaa väliä mitä se on! :)

    3) Elämän haasteena tuntuu olevan nyt aika, tuntuu ettei kerkiä minnekään! :(

    Ja jos arpaonni minua suosii niin oisin halukas saamaan tuon leivontakirjasen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta Katariina, kiva että olet löytänyt tiesi blogiini :)

      Poista
  6. 1) Minä olen Katja, Nainen miesten valtaamassa talossa. Löysin tänne aika hiljattain. Varmaan ensin ihastuin vertaistuen mahdollisuuteen, kun sinullakin on kolme poikaa.

    2) Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi. Kyllä sen vähän sarkastistakin pitää välillä olla :D. Tykkään lukea erilaisista aiheista. On kiva, että aiheet vaihtelevat. Tavallinen arki ja sen värittäminen eri tavoin on aina mukavaa luettavaa. Ja kukapa ei haluaisi silloin tällöin ihmetellä pientä glamouria matkojen ja muiden ihanuuksien merkeissä.

    3) Nyt olen kyllä tylsän kliseinen, mutta veikkaan että ei sinullakaan ole vuorokaudessa 30 tuntia. Aikapula täytyy olla haasteesi. En ymmärrä miten ehdit ruokkia tuon poikalauman, kun olet työelämässä. Ja siivoavatko he tosiaan itse kaikki jälkensä ;).

    Jos onni osuu kohdalle, haluaisin nuo syömäpuikot. Sellaisia ei tästä talosta vielä löydy :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta Katja :)
      Blogimaailman ulkopuolella en tiedä ketään muuta kolmen pojan äitiä. Täältä tiedän sinut, P:n ja ainakin Hupulaisten äidin. Vertaistuki on ihanaa!

      Poista
  7. Oho, mä olin lukenut ihan väärin sun kolmannen kysymyksen, sun "ongelmistahan" tässä piti puhua.
    Hmm, veikkaan aikapulaa ja oisko vaikka liian vähät tilat lapsille ja romppeille. Ruoanlaitto lapsille.

    Toivoisin leivontakirjaa kiitos vaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne sinun arkesi haasteet ovat aikalailla samat. Joka nurkka pursuaa krääsää ja ei todellakaan riitä aikaansaavuus sen taltuttamiseen vaan mieluummin käytän senkin ajan saadakseni edes hetken itselleni. Eikä ole tilaakaan.

      Poista
  8. Heissan Löysin blogiisi sattumien kautta pari kolme vuotta sitten. Olin uusia blogeja vailla ja jonkun hakusanan perusteella blogisi ilmestyi eteeni ja hyvä niin :)
    Mä tykkään kaikesta inspiroivasta eli esim just halloween postaukset sun muut kivat jutut mitä sielä poikien kanssa keksit. Ja veikkaisin että arjen haaste on ajanhallinta ja ehkä sekin, että lapset ehkä haluavat tehdä eriasioita samaan aikaan ja sovitella nyt sitten niiden välissä, että kenen pään mukaan mennään milloinkin. Jos sattuisin voittamaan niin tykkäisin tuosta leivontakirjasta. Syömäpuikotkin ovat kauniit, mutta kun en osaa tehdä kiinalaista niin jäisivät minut tuntien vain jonnekin lojumaan..vai saiskohan niiden pohjalta sitten inspiraation jollekin kiinalaiselle illalliselle...who knows.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta :)
      Minä olen ihan yhtä kauan seuraillut perheesi elämää siellä etelässä. Syksyisin aina kateellisena paremmistä säistä :D

      Poista
  9. Olen kahden pienen lapsen äiti Länsi-Suomesta.
    Löysin luultavasti googlen tai toisen blogin kautta, en ole enää ihan varma.
    Haaste on varmaan ajankäyttö, miten jakaa aika kaikkien asioiden kesken.
    Toivoisin juttuja säilytysratkaisuista: lasten vaatteet, kengät, lelut.
    Kirjaa tavoittelen. Kolme arpaa minulle, kiitos!
    Hiisukas (hiisukas(at)gmail.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi Hiisukas :)
      Minulla saattaa olla tulevaisuudessa enemmänkin kirjoitettavaa säilytysratkaisuista. Viime keväästä saakka olemme hahmotelleet erilaisia vaihtoehtoja ja saimme yhden nurkan jo ratkaistua ja seuraavaksi käymme sen kimppuun, että kuinka jakaa yksi huone kahdelle lapselle ja miten säilyttää heidän tavaransa.

      Poista
  10. 1. Olen Kati ja en todellakaan enää muista, miten päädyin ekan kerran blogiisi. Jotkut blogit vain muodostuvat lemppareiksi ja niihin palaa uudelleen ja uudelleen. Sinulla on hyvä tyyli kirjoittaa.

    2. Sun ruokapostaukset saavat aina veden kielelle, konnapostaukset hymyn huulille ja arki- ja reissupostaukset ovat jotain, mikä vain kuuluu kuvioihin. En osaa toivoa mitään erityisiä postauksia. Jatka vain samaan malliin! Pikku Kepponen on juuri hyvä tällaisena.

    3. Suurimmat käytännönhaasteesi ovat varmaankin arjen ja perheen aikataulujen järjestyksessä ja sujuvina pitäminen, ajan raivaaminen omalle ajalle ja tietysti se kodin järjestyksessä pitäminen.

    Saako näillä vastauksilla kolme arpaa? :D Tavoittelen puikkoja, vaikken osaakaan sellaisilla syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi kati :)
      Ja kiitos ihanasta kommentistasikin :) Meidän konnat lähettävät virtuaalikiitokset myös :D

      Poista
  11. 1. Hukkakukka, löysin ekan kerran pari kuukautta sitten blogiisi jonkun toisen blogin kautta.
    2. Ruokapostaukset kiinnostavat, samoin ihan perus arkipostaukset.
    3. Veikkaisin, että olisiko haasteena ajankäytön ongelmat ja se, miten ehtii tehdä kaikkea haluamaansa arjessa.

    Kolmella arvalla mukana tavoittelemassa leivontakirjaa. :)
    sopeutuja(at)hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi Hukkakukka :)
      Kiva, että olet löytänyt tiesi blogiini.

      Poista
  12. 1. Heippahei, olen Emonen ja tällä hetkellä lähinnä Äiti kahdelle pikkutytölle! Muistaakseni löysin blogisi Blogilistan kautta.
    2. Ylipäätään pidän kirjoitustyylistäsi, jossa on sopivasti asiaa ja silmäkulman pilkettä. Erityisesti mielipide- ja ajatuspostaukset ovat olleet mieleeni, mutta myös kilpparikuulumisia on kiva lukea. :)
    3. Arkielämäsi suurin haaste voisi olla joko tärkeiden tavaroiden (avaimet, kännykkä yms.) sijainnin tietäminen tai kaikkien kivojen ideoiden ja asioiden tekemisen ehtiminen.

    Tavoittelen kolmella arvallani kirjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi Emonen :)
      Kiitos kommentistasi ja kiva, että muistat meidän kilpparit :)
      Hih, minulla on avaimiin patenttiratkaisu: varakotiavaimissa on niin pitkä ja paksu kaulanauha, että ne löytyvät aina. Niistä varsinaisista kotiavaimista ei ole usein tietoakaan ;)

      Poista
  13. Hei! Olen Päivi ja löysin blogisi kun etsin Legolandista kokemuksia. Tykkään lukea konnasta, Hetkessä ja matkoista. Voisin lukea enemmän lasten kasvatuksesta, sisustuksesta, lelusäilytyksestä, ikäkauden leluista, kaikesta! Blogisi on kiva ja tuo aina hyvän mielen. Kiitos sinulle! Suurin haasteesi on arjessa jaksaminen ja kaiken yhteensovittaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi Päivi :) ja kiitos ihanasta palautteestasi.
      Legoland on edelleen yksi poikien elämän huippukokemuksia :)

      Poista
  14. 1. Hei, täällä Minna! Löysin blogisi aikuisten blogilistan kautta Fab Forty Something-blogista.
    2. Tykkään lukea laidasta laitaan niin arkielämästä kuin matkoista...
    3. Sulla varmaan on haasteena ajankäyttö ja oman itsesi hemmottelu;)

    VastaaPoista
  15. 1. Olisiko ollut Pinkin kautta? En enää muista, niin kauan siitä on. Tuntuu että ollaan tunnettu jo tosi kauan... 
    2. Sun ruoka(viikko)postaukset ovat ihan klassikoita. Ja matkajutut ovat kans ihania....Niin ja kaikki lasten juhlien/luovuusvinkit otetaan kans ilolla vastaan....olet niin kätevä emäntä 
    3. Olisiko oma urheilu? Mun urheilut ovat jäänyt viime aikoina sauvakävelyasteelle max 2 krt viikko. Tarttis tehrä jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osalistumisesta Elisa :)
      Kiva, että tykkäät mun ruokapostauksista :)

      Poista
  16. Olen nuori tyttönen, tällä hetkellä uusien haasteiden edessä opettelemassa kaikenlaisia keittiöalan työtehtäviä, joten tuo kirja olisi kyllä mieluinen ensiaputarvike nykyisissä hommissa. Kuljeskelen blogimaailmassa linkistä toiseen hypellen, sillä lailla varmaan tännekin tullut. Tuunaus- ja kierrätysjuttuja ei koskaan voi olla minulle liikaa... Arkielämän suurin haaste tällä hetkellä on juurikin uusi `työ` jossa arjen haasteita tulee eteen harva se päivä. Googletus on kovassa käytössä.
    ahlfors(at)suomi24(piste)fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta ahle :)
      Tsemppiä keittiöalan opetteluun!

      Poista
  17. 1. Olen Laura. Löysin bloggerin vuonna 2011 ja tämän blogin heti saman tien. Luultavasti eksyin tänne Mirkan blogin kautta, en ole varma. Koukkuun kuitenkin jäin.

    2. Tykkään lukea perheestäsi ja arjestasi. Kepposista ja käsillätekemisestä erityisesti :)

    3. Arjen suurin haaste kahden työssäkäyvän aikuisen ja kolmen toimeliaan leikkivän pojan kanssa on varmasti näin syksyllä vaatehuolto. Parittomat hanskat ja sukat. Kateissa olevat pipot. Mikä on riittävä määrä varavaatetta? Pyykkiä tulee tolkuttomasti ja nykyiset pesukoneet pyörittelevät koneellista helposti reilut pari tuntia. Ulkovaatteita ei saa laittaa edes kuivausrumpuun. Ilta työpäivän jälkeen on tosi lyhyt. Lisäksi miekkoset varmasti kasvupyrähtelevät niin, että jatkuvasti vaatekaappi on väärällään liian pieniä vaatteita. Tämän veikkaan yhden toimeliaan pojan kokemuksella :) .

    Arvonnassa minua kiinnostaa leivontakirja :). Puikot ovat kyllä tosi kauniit!

    Kiitos sinulle tästä blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi Laura :)
      Terveisiä parittomien vaatekappaleiden taivaasta :) Ostin tuossa juuri 3 identtistä pipoa ja 3 paria hanskoja. Yhtään pipoa ei ole enää tallessa ja hanskoja on 1,5 paria *huoh*

      Poista
  18. Mä olen Satu, eikä mulla ole harmainta hajua, miten tänne alun perin löysin. Ehkä löysin tänne Terhin kautta, tai sitten olet jättänyt kommenttia minulle, ja olen tullut vastavierailulle. Joka tapauksessa olen oikein iloinen siitä, että olen tänne löytänyt. Tykkään tyylistäsi ja lämpimän humoristisesta elämänasenteestasi. :-)

    Piti vastata noihin kahteen muuhunkin kohtaan, mutta aivotoimintani loppui. Näillä siis mennään. :-D Niin ja mulle olisi tuolle leivontakirjalle ehkä enemmän käyttöä kuin puikoille, vaikka puikotkin ovat erittäin tyylikkäät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta Satu :)
      Minä olen aika varma, että löysin ensin sinun blogiisi juurikin Terhin kautta ja ihastuin heti :)

      Poista
  19. En kyllä muista minäkään koska ja mistä olen tänne ensi kertaa vierailulle tullut. Olen jo eläkkeellä joten aikaa blogimaailman kaikenlaisten ihanuuksien seurantaan on ihan mukavasti. Haluaisin lukea aina vaan enemmän kaikenlaisesta tuunauksesta ja DIY-jutuista. Sinun arkesi iso haaste voisi olla ajankäyttö; mistä lisää tunteja vuorokauteen.
    flight(at)luukku(piste)com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi lentoemo ja oikein mukavia eläkepäiviä :)

      Poista