"Äiti, mulla meni roska nenään"
Äiti tulee apuun niistämään. Nenästä tulee vähän jotain mustaa ja äiti on sitä mieltä, että noin se homma hoitui. Kuopus alkaa itkemään enemmän ja yrittää kaivaa nenäänsä. "Siellä on vielä roskaa!!"
Äiti: "Tiedätkö mitä nenässä on?"
Kuopus: "En tiedä"
Itkua.
Kuopus: "Sinne meni se vihreä timantti".
Jättimäinen möhkäre tuntuu sieraimen ulkopuolelle saakka ja lasta sattuu nenään. Möhkäre ei liiku mihinkään. Pinsetit raapivat nenää ja poika kiljuu ja rimpuilee holtittomasti. Kohta ainoa jäljellä oleva vaihtoehto on lähtö Lastenklinikalle vihreän timantin kaivuuseen.
Sitten muistin erinomaisen vehkeen. Saumurin mukana tulevan tylpät pinsetit. Ovat jo vakikäytössä: viimeksi yritimme irroittaa niillä kilpikonnan kaulan ympärillä ollutta langansäiettä. Nyt kaivelin niillä hysteeriseksi muuttuvan kuopuksen nenää. Sen verran sain mönttiä alaspäin, että poika onnistui puhaltamaan sen lopulta ulos.
Vihreän timantin metsästys päättyi onnistuneesti:
Joka suuntaan reilun sentin mittainen särmikäs klöntti. Ei varmasti ole kiva sieraimessa.
Lohduttelen ja rauhoittelen lasta. Kaikki kunnossa, hyvä kun timantti tuli ulos. Hetken päästä lapsi taas tuhertaa itkua. Minulta lipsahtaa suusta aika kärkkääseen sävyyn : "Olenko mä sanonut miljoonaan kertaan, että mitään ei saa työntää nenään! Toivottavasti nyt muistat sen."
Keskimmäinen tulee lohduttamaan pikkuveljeä
"Älä itke, ei nenään enää kauaa satu. Mä tiedän sen. Mä laitoin kerran päiväkodissa hampipastillin nenään ja se kirveli ihan hirveästi. Sitten kun lääkäri otti sen pois, niin nenä parani hetkessä."
Pitkä hiljaisuus. Kuopus on lopettanut itkun.
Kuopus: "Söitkö sä sitten sen hampipastillin?"
:D
PS. Ei jäänyt siitä hampipastillista syötävää jäljelle, kun se ehti sulaa nenän limakalvoille. Siinä oli hetken hämmennys taas terveyskeskuksessa, että miten se poistetaan ja miten sierain puhdistetaan.
PPS. Oli ihan tarpeeseen se viinipullo jääkaapissa
Onneksi saitte timantin pois. Siskoni kanssa kysyi kerran äidiltäni "huomaatko mussa mitään eroa" ja kun äidiltäni tuli kieltävä vastaus niin sisko kertoi työntäneensä nenään helmen ja lähtö lääkäriin.
VastaaPoistaTuttu juttu, mutta luotan itse toiseen työkaluun:
VastaaPoistahttp://mynkanssa.blogspot.fi/2012/01/koulupohdintoja-ja-herne-eikun-helmi.html
Hihihi ....anteex...noi on niin ihania nii sun pikkukepposet...mua jai nyt vaan vaivaamaan et miten ihmeessa se timantti oli alunperin sinne mennyr?
VastaaPoistaEsikoinen aikoinaan laittoi pienen legon nenäänsä. Siitä lähtien niistäessä on kehoitettu puhaltamaan kuin olisi lego nenässä ja se onkin ollut hyvä ohje. Esikoinen myös opasti pikkusiskoakaan puhaltamaan hama-helmeä pois nenästä ja sillä kertaa vältyttiin lääkärikäynniltä. Mitäköhän meidän kuopus sitten keksii nenäänsä tunkea? Onkohan vuorossa se kuuluisa herne... Pitäisikö hankkia nuo pinsetit jo valmiiksi?
VastaaPoistaMarja:
VastaaPoistaHelmi nenään on kyllä ihan klassikkoainesta :)
Se on varmaan miellyttävämpi kuin tuollainen särmikäs klöntti.
Woops:
Nenä-Frida ei tullut minulle mieleen. Meilläkin olisi sellainen. Toivottavasti en pääse enää testaamaan sitä. Luotan toiveikkaana siihen, että oppi menisi kuitenkin kerrasta päähän.
Ciacy:
Jaa-a se timantti ilmeisesti singahti aivan itsekseen nenään :)
Rillo:
Pinsetit ja nenä-Frida valmiiksi vaan :)
Minä olen muutaman kerran ehtinyt väliin, kun kuopus on kokeillut, että minkäkoinen legopala mahtuisi sieraimen aukkoon. Siitähän se sitten helposti lipsahtaa syvemmälle.
Ja My ei muuten vieläkään halua kuunnella kyseistä Marikki-satulevyä ettei vaan taas laita "hernettä" nenään...
VastaaPoistaWoops:
VastaaPoistaNoi voi toista. Ehkä se on kuitenkin ihan hyvä ominaisuus, että ottaa kerrasta opikseen :) Toivottavasti satulevykin pääsee jonkin ajan kuluttua soittoon, Marikki on minusta ihastuttava. Meillä ei vissiin uskaltaisi siitä kuunteluttaa, voisi olla pikkuveljet sen jälkeen myynnissä orjiksi ;)
Mä oon lienee jo aijemmin täällä kertonut, mutta itsehän olin lapsi, joka laittoi aina vähän kaikkea nenään, pikku kivet, pihlajanmarjat, herneet, pajunkissat, leppäkertut tuli kaikki testattua, sinitarran kohdalla saattaa vieläkin tulla ajatus, että jos nyt jo saisi itse pihalle nenästään sen sinitarrasta pyöritellyn pallon... Pahin oli kyllä kuivattu herne, kun se aikansa siellä nenässä oli, niin se meinaan alkoi turvota... Ja ihan omakohtaisella kokemuksella sekä työelämässä opittuna voin sanoa, että nenän sierainontelot ovat yllättävän isoja, olen yhdeltä lapselta poistanut nenästä sellaisen lego auton renkaankin nenästä. Se vaan on kosolti pelottavaa, kun ensin tuommoitteen nenääsi änkeät, muistat tosiaan että on sanottu että niin ei saa tehdä, aikasi yrität tuhertaa että saisit sen esineen sieltä nenästä pois, mutta pienet sormethan työntää sen vaan koko ajan syvemmälle ja syvälle, eikä se esine sieltä silloin mitenkään meinaa ulos tulla. Sen takia meilläkin oli kotona pitkät, pyöreäpäiset pinsetit, ja toiset "pihdit", millä nypittiin irti heiluvat hampaat... Nyttemmin olen oppinut, että ne pitkät pyöreäpäiset pinsetit on anatomiset atulat, ja ne pihdit on Pean-pihdit. Hirmusuositeltavia hankintoja jokaiseen lapsiperheeseen!! :)
VastaaPoistaHaltiakummi:
VastaaPoistaSiis mitä?? Pidit kuivattua hernettä nenässäsi? Yritätkö nyt hyväuskoista höynäyttää? :)
Kyllähän se noin juuri lapsella menee, että sitten kun se esine on siellä nenässä eikä enää mihinkään liiku, niin tulee mieleen, että tämäpä oli kiellettyä hommaa ja suru puserossa on kaksinkertainen. Tuntuu kurjalta ja voi käydä niin, että äiti tai isi on vihainen. Vaikka voi mennä vähän puolustelun puolella, niin jos meidän poikia ei yhtään hidastaisi pelko äidin suuttumisesta, arestista, karkkipäivän menetyksestä ja lelujäähystä niin meno olisi vielä moninkerroin vauhdikkaampaa ja hölmömpää.
Jos ei lyödy apteekista anatomisia atuloita, niin suosittelen edelleen saumurin pinsettejä :)
Minun lapsuudessa muovisissa henkareissa oli poikkipuut housuja varten, ja ne poikkipuut väännettiin irti, ja ne oli onttoja putkia, mitä oli tosi hyvä käyttää puhallusputkina, niin pihlajanmarjojen kuin kuivattujen herneidenkin puhaltamiseen. Se kuivattu herne on tosiaan paljon pahempi nenässä kuin tavallinen vihreä herne tai helmi, koska myös kuivattu herne on pyöreä ja siitä on vaikea saada pinseteillä tai atuloilla otetta, ja sit se tosiaan rupeaa turpoamaan siellä kosteassa ja lämpimässä nenässä. Mä oon ihan tosissani, se se tekee kipiää.
VastaaPoistaJa totta kai kuuluu sanoa, ettei sinne nenään saa ängetä mitään! :D Mutta ite kun olin lapsi kultaisella 80-luvulla, niin se sanominen meni yleensä niin että "jos vielä kerran laitat sinne nenääs jotain, niin otan sen koko nenän pois!! Anti olla viimenen kerta!" Siinä kohtaa siinä tekee pienet sormet kaikkensa, että yrittää ihan omin voimin saada sen sinitarran taikka leppäkertun pois sieltä nenästä ;)
Haltiakummi:
VastaaPoistaHih, voi olla että multakin olisi lipsahtanut joku uhkaus nenän poistamisesta, kun olisi kaivellut sieltä kiven, herneen, pihlajanmarjan, pajunkissan, sinitarran ja leppäkertun ;)
Ihan uteliaisuudesta, että oliko leppäkerttu hengissä nenään laittaessa? Jotenkin selkäpiitä karmii ajatus, että sieraimessa mönkisi leppäkerttu.
Toivon, että meillä jää repertuaari huomattavasti suppeammaksi. Itselläni ei ole tähän nenähommaan lapsuudesta mitään tarttumapintaa - pääsen kerrankin kehuskelemaan järkevällä ja hillityllä käytökselläni. Mitään en ole ikinä työntänyt sieraimeeni :D
Arkipäivän jännitystä parhaimmillaan :) Onneksi omat lapset ovat jo kasvaneet niin elämä on vähän rauhallisempaa. Emme ainakaan enään juokse lääkäriin ihan niin usein :D
VastaaPoistaSara S.
VastaaPoistaNiinpä :)
On siinä lasten kasvamisessa hyvätkin puolensa, vaikka minua pelottaa jo etukäteen lasten teini-ikä ja tulevaisuus. Sitä varten yritän olla aktiivisesti miettimättä sitä ja muistuttaa itseäni, että toilailut ovat toistaiseksi pieniä :)
Joo, mä en tosiaan tiiä että mikä tuo nenä juttu on ollut, mutta mä tosiaan olen ängennyt sinne vaikkasta mitä. Ja tietenkin se leppäkerttu oli elävä :D Eihän sitä kuolleita kannata mukanaan kantaa.
VastaaPoistaMuistelin tässä, ja muistin näemmä oikein. Olen kirjoittanut tästä(kin) traumasta jo pari vuotta sitten blogiini ;) http://haltiakummi.blogspot.fi/2011/04/nenakas-nokka-vai-nokkava-nena-ihan.html
Loppu hyvin, kaikki hyvin! Toivottavasti muistaa vähän aikaa, ettei enää työntele nenään timantteja eikä muitakaan jalokiviä :D
VastaaPoistaItse en muista, että olisin koskaan työntänyt mitään nenääni (mitään sormea vakavampaa), eikä ole tyttökään. Toiset äidit kertovat taas jatkuvalla syötöllä irrottelevansa lasten nenästä mitä milloinkin. Mistähän sellainenkin kokeilunhalu johtuu? :D
Haltiakummi:
VastaaPoistaElävä leppäkerttu on kyllä musta ihan paras :)
Kati:
Minäkin olisin ollut valmis väittämään, että tuo on sellainen poikien piirre, mutta Haltiakummi nenääntyöntämisen tyttöeksperttinä kyllä murentaa koko teoriani :)
Oli kyllä hyvä, että selvisimme ilman lääkärireissua. Siitä olisi voinut tulla oma postauksen aina kolmen pojan kanssa lastenklinikan päivystyksessä.
Seikkailu osa monta :) Meillä junnu teki saman pari vuotta sitten. Aika identtinen timantti nenässä muuten :) Lääkäri sen skeltä kaivoi ja poika vieläkin muistaa olla uusimatta temppua :)
VastaaPoistaP:
VastaaPoistaIlmeisesti tuollainen timantti on niin vastustamaton ja arvokas, että ainoa turvallinen säilytyspaikka sille on sierain ;)
Mä en voi nyt tehdä muuta, kuin pitää kättä suun edessä ja yrittää hihittää salaa...... :)
VastaaPoistaNo auts ja huhhuh!
VastaaPoistaHuh! Olipa tapahtuma! Onneksi timantti saatiin pois!
VastaaPoistaPohdiskelija:
VastaaPoistaKiva kuulla, että meidän poppoo sai sinut hihittämään :)
zirk:
Tämä voi olla teilläkin edessä. Varustaudu ajoissa kunnon repertuaarilla nenänkaivuuvälineitä :)
Nonna:
Tämä oli voitokas vihreän timantin metsästys, kun emme tarvinneet lainkaan terveydenhuollon avustusta hommaan :)