Kevätjuhla-angst

Juhla-angstissa on vuorossa kevätjuhlat. Varsinainen juhla meni hyvin, mutta sinne suoriutuminen ja poistuminen kävivät kunnon päälle. Aika varmaan hoitaisi muistot kevätjuhlista sellaisiksi, että mieleen jäisi vain onnistunut juhla ja kuinka reippaasti pojat lauloivat. Minulla on ilmeisesti taipumusta masokismiin, kun pitää kirjoittaa muistiin tarina siirtymisistä.

Juhlat alkoivat "yksinhuoltajan" (mies taas reissussa) kannalta varsin epäkäytännöllisesti klo 16:30. Sitä ennen pitäisi hakea lapset päiväkodista ja yksi ip-kerhosta ja saada kevätjuhlajännittyneet syömään välipalaa ja vaihtamaan vaatteet ja kävellä takaisin päiväkotiin ja olla AJOISSA. Joskus pitäisi ne työtkin ehtiä tekemään -tervetuloa yövuoro :(

Tunnin aikana muistutin, että kohta pitää lähteä kevätjuhlaan vähintään 25 kertaa. Sekosin laskuissa.
"Ei, ei voi katsoa telkkaa, koska kohta pitää lähteä kevätjuhlaan" x 3
"Ei ei voi tulla kavereita, kohta lähdetään kevätjuhlaan"
"Ei voi pelata täppärillä, lähdetään kevätjuhlaan" x 3
"Käy vessassa, kohta lähdetään kevätjuhlaan" x 6
"Nyt pitää syödä välipala reippaasti, että ehditään kevätjuhlaan" x 4

Minikokoisen karjalanpiirakan vatsaan saattaminen osoittautui hermoja kiristäväksi hommaksi (esikoinen söi reippaasti). Loput tuhdista välipalasta jouduin jättämään jääkaappiin. Arvelin, että tässä vaiheessa vaivan säästäminen tulee kostautumaan myöhemmin. Mutta elämässä pitää ottaa riskejä ;)

Kevätjuhlalaiset eivät olleet lainkaan yhteistyökykyisiä vaatteiden vaihtamiseen, joten tein management-päätöksen, että velourhousut käyvät vaatetukseksi. Juhlat ovat pihalla (ja yleensä sataa), joten vaatetuksen ei tarvitse olla niin hieno.

Lähtötohinassa piti vielä etsiä miekkoja esitystä varten (tarpeesta kuulimme tuntia ennen). Niitä kuitenkin löytyi :) Sitten pihalla pari muuta lasta olivat näyttäneet pyllyä, osalla housut nilkoissa. Siihenkin piti puuttua, koska valitettavasti tiedän kokemuksesta touhun leviävän kuin kulovalkea poikien keskuudessa ja olen saanut omiltani kitkettyä tuon tavan.

Sitten katsoin suloisia poikia, jotka lauloivat niin reippaasti. Hetkellinen hyvä mieli :)

Takaisin tullessa kuopus teki yllätyshyökkäyksen paljasta pyllyä näyttäneen pojan kimppuun. "Mun veljelle ei pyllistellä!" 4v onnistui raapimaan pahat jäljet 8v kaulaan. Kuopus oli niin voimansa tunnossa, että mikään viesti ei meinannut mennä perille. Otteeni kuopuksen kasvattamiseen ovat ilmeisesti olleet turhan hellät, koska hän uskoo, että ei äiti hänelle suutu eikä hänen tarvitse noudattaa sääntöjä, koska hän on perheen pienin. Äiti suuttui. Pahasti.

Kun sain raapimisepisodin hoidettua ja verenpaineeni laski sentään 200 paikkeille, keskimmäinen ja esikoinen kehittivät riidan, jonka päätteeksi kaksi pihalla ulisi. Minulle jäi epäselväksi riidan syy ja se, että keneen sattui vai eikö keneenkään. Ihan hirveästi ei riittänyt myötätuntoa kummallekkaan. Sain kuitenkin siirrettyä ulisevan tappelujoukkion sisälle. Yksi täydellinen romahdus koettiin vielä ruokapöydässä, ennenkuin verensokeri alkoi nousta parempiin lukemiin. Tavallaan "kerjäsin" tätä, kun en pakottanut poikia syömään enempää välipalaa.

Nyt kaikilla on vatsat täynnä ja maassa rauha. Ja minä olen kuin märkä rätti, josta ei ole enää mihinkään. Tarmonpesät yrittivät tuossa vieressä saada minut askartelemaan kanssaan ja ovat hämmentyneitä siitä, että miksi äiti on niin väsynyt. "Eihän me olla tehty mitään muuta kuin käyty kevätjuhlissa eikä äidin pitänyt edes laulaa siellä."

Niinpä niin.

PS. Hra Kepponen - ei kannata tekstata tänne päin reissusta, että TOSI harmi, kun kevätjuhlat jäi väliin.