Pojat ovat kärttäneet Star Wars askarteluja ja en ole saanut mitään aikaiseksi. Isin oli ryhdyttävä poikien kanssa hommiin. Syntyi AT-AT kävelijä värikkäillä jaloilla :)
Keskimmäinen oli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla. Hänellä oli yksityistunti. Sadan minuutin pätkän päätteeksi poika osaa jo aurata ja jopa alustavasti tehdä aurakäännöksen.
Elämän ensimmäinen lasku
Olipas upea sää!
Jotenkin kuvittelin, että tänä talvena olisimme selvinneet ilman kuukauden sairausputkea. Toisin kävi, kolme viikkoa sairastupaa on täynnä ja huomenna lähtee käyntiin neljäs viikko. Eihän tämä ole kuin tosi sitkeää flunssaa, mutta kyrsii se tämäkin. Tilanne on menossa parempaan. Huomenna kotiin jäänee yksi ainoa pikkupotilas.
Flunssasta huolimatta tämä postaus oli kivan positiivinen :-) Hienosti näytti tosiaan laskettelu sujuvan!
VastaaPoistaAskartelut! Niin ihastuttavat! Etelässä on ollut näköjään upea auringonpaiste. Täällä oli usvaa -ei haitannut! :)
VastaaPoistaToivottavasti sairastelu loppuu pian!
Hekku:
VastaaPoistaKitti. Se yllättää minut, kuinka nopeasti lapset oppivat laskettelemaan opettajan johdolla.
zirk:
Kiitti.
Täällä oli aivan täydellinen talvipäivä. Mittari näytti kotona -3, mutta aurinko paistoi niin, että meillä molemmilla oli mäessä kuuma. Ja minä vaan seisoin paikallani kauempana katselemassa touhua. Keskimmäisellä oli tukka kypärän alla kostea.
Sairastelu saisi tosiaankin jo loppua. Meillä alkaa viikon päästä hiihtoloma, että ehkä sitten siihen mennessä ollaan reippailukunnossa :)
Ihana mäyräkoira!
VastaaPoistaKiitti Woops :)
VastaaPoistaOn se ihan mummin mäyräkoiran näköinen :D :D
VastaaPoistaVoi ihana tuota mäyräkoiraa! Elämän ensimmäisestä laskusta mulla tuli oma ensimmäinen laskuni mieleen. Kuvittelin kuusvuotiaana osaavani ihan kaiken ja laskettelukin oli muka tosi helppoa. En siis halunnut mitään tunteja vaan samantien huipulle vaan ja menox...No se meno olikin sitten aika hurjaa nimittäin syöksylaskua koko matka. Kukaan ei pysynyt perässäni ja en osannut jarruttaa, enkä uskaltanut siitä vauhdista kaatuakaan, joten matkani päättyi pää edellä tolppaa päin. Otti aivan sairaaaaaaaan kipeetä. Kauhee kuhmu päässä sen jälkeen. Sanoin silti isälleni, että ei sattunut ollenkaan, koska pelkäsin ettei hän anna minun enää laskea jos sanon että sattuu. Ehkä olen vieläkin hieman pimahtanut tuon ensimmäisen laskuni johdosta, hehe!
VastaaPoistaKirppu:
VastaaPoistaKiitti. Niin minustakin on :)
Ciacy:
Onneksi ei käynyt pahasti! Olisi nimittäin voinut olla huonolla tuurilla sairaalareissu. Juuri tuosta syystä haluan, että lapset opettelevat perusteet, ennenkuin pääsevät mäkeen jossa vauhti voi kasvaa vaarallisen kovaksi.
Itse en opetushommaan viitsi ryhtyä, parempi laittaa opettajalle. Vaikka keskimmäiselle lupasin, että seuraavan kerran opetan hänelle itse lisää lastenmäessä :)
Hyvä Keski-Kepponen! Samaa ihmettelen minäkin, että lapsilla on niin vaivattoman oloista tuo laskettelun oppiminen.
VastaaPoistaViime viikolla kävimme Messilässä ja Isosisko pääsi ekaa kertaa mäkeen sitten toissa vuoden. Miehen sisko (oli aikanaan lasketteluope) opetti alkuun, mies jatkoi. Sieltä sitten tuli lastenrinnettä heti alkuun itsenäisesti, sitä isompaa loivaa rinnettä ensin miehen sauvassa kiinni, sitten itse. Lopulta halusi kauemmas isompiin mäkiin käymään, ja pahoissa paikoissa mies oli auttanut sauvan kanssa.
Ja minua ei niihin mäkiin saisi millään. Ehkä korkeintaan lastenmäkeen. :) Pelkään vauhtia. Tai oikeastaan kaatumista. Autolla tosin olisi kiva ajaa lujaa (siinä on neljä pyörää), mutta eihän täällä Suomessa siihen ole mahdollisuuksia.
Leonida:
VastaaPoistaMeillä huomasin selvän eron esikoisen ja keskimmäisen välillä. Esikoinen aloitti vanhempana ja huomattavasti suurikokoisempana. Häntä kaatuminen jännittää. Keskimmäinen kaatui naruhississä järjestelmällisesti joka kerta, mutta pääsi tosi ketterästi ylös eikä ollut moksiskaan.
Aikuisen kannattaa ehdottomasti aloittaa opettajan kanssa. Mäkeen vaan nainen :)