Kepposka sähköautoilee

Autot ovat sellainen asia, josta en olisi ikinä uskonut kirjoittavani postausta. Minulle auto on väline paikasta toiseen siirtymiseen eikä minua hetkauta auton merkki, ominaisuudet eikä edes väri ;) Elämä on täynnä yllätyksiä ja tässäpä tulee kokemuksiani ensimmäisestä roadtripistä täyssähköautolla. Vielähän kutkuttavamman reissusta tekee se, että matkakaverina oli toinen nainen ja hän oli elämänsä ensimmäistä kertaa sähköauton kyydissä. Olimme siis varsinainen (sähkö)autoilun tietämättömyyspankki.

Tieni sähköautoilua kohti alkoi vajaa vuosi sitten, kun taloyhtiön autotallien sähköistys uudistettiin ja päätimme samalla ottaa valmiiksi tallipaikkaamme latausaseman. Minä ajoin pitkään omalla autolla, mutta nelisen vuotta sitten otin ensimmäisen työsuhdeauton ja sen sopimus loppui tänä kesänä. Olisin halunnut jatkaa sitä varsin edullista sopimusta, mutta auton omistava leasing yhtiö ei myöntänyt enää lisävuosia. Oli siis edessä pakkovaihto.

Työnantajani maksaa osan leasing maksusta ja minä loput ja minä toki valtion määräämästä autoetuussummasta verot. Työantaja on päättänyt tukea sähköautoja isomalla osuudella, ja verottoja pienemmällä verotusarvolla. Olin kuitenkin aikeissa ottaa ladattavan hybridin. Autokauppias sai minut vakuuttuneeksi, että meidän ajoprofiili on erinomainen täyssähköautolle. Meidän pääasiallinen autonkäyttömme on sitä, että ajelemme kaupunkimatkoja viemään poikia, minä ajan töihin, kauppoihin, vaarille ja mökille. Siihen sähköauto sopii erinomaisesti. Halvat kilometrit kannustivat valitsemaan sähköauton. Tänä kesänä kun pörssisähkö on ollut öisin 2 senttiä per kWh on auton lataaminen maksanut reilun euron. Sillä summalla on ajanut n. 350km. Meidän ajotyylillämme autoa on pitänyt ladata maksimissaan kerran viikossa.

Ennen noin 2000km pohjoisen reissua olemme ladanneet autoa kotona ja mökillä ja kahdesti tien päällä. Ikinä ei ollut mitään ongelmaa ja kaikki on toiminut kuin unelma. Eipä tullut lueskeltua netistäkään mitään kokemuksia sähköautoilusta maan lävitse tai ulkomailla. Sain varsinaisen pikakurssin sähköauton latauskommervenkkeihin. Alla kuvaus kaikista kokemistamme virhetilanteista.

Latausasema ei lataa autoa
Reissun ensimmäisen latauksen päätimme tehdä Joutsan ABCllä. Lukuisista yrityksistä huolimatta latausasema ei ladannut autoa. Maksu onnistui, latausasema näki akun varauksen, mutta lataus ei käynnistyt vaan päättyi virhetilanteeseen. Soitto latausautomaattien käyttäjäpalveluun ei tuonut tilanteeseen mitään apua, suosittelevat ajamaan toiselle asemalle. Kummallista kyllä vähävirtainen hybrideille tarkoitettu latausasema antoi virtaa, mutta vajaan 30 minuutin latausajan sijasta lataukseen olisi kulunut yli kolme tuntia. Ehdin jo miettiä, että istummeko Joutsassa lataamassa ja ajamme takaisin kotiin. Jatkoimme matkaa Vaajakoskelle ja siellä lataus lähti käyntiin ensimmäisellä yrityksellä.

Sama ongelma toistuu muutamia kertoja. Mielestäni keksin siihen konstin laittamalla latauspistokkeen mahdollisimman oikealle. 

Tuttuakin tutumpi virheilmoitus

Suurteholatausasemasta tulee virtaa vähäisesti
Paluumatkalla osuimme kiireiselle ABC-asemalle, joka kuhisi ihmisiä. Yhdessä suurteholatausasemassa oli melkein koko ajan kiinni neljä autoa. Silloin 150 kWh tunnin lataus jakaantuu neljälle autolle ja käytännössä saimme virtaa noin 35 kWh, tämä vastaa teholtaan noin 1,5 kertaa kotilatausaseman tehoa. Auto ilmoittaa, että tällä latausteholla lataus on valmis noin 100 min päästä. Ajoimme turhautuneina seuraavalla asemalle, josta onneksi saimme virtaa 100 kWh voimalla.

No nyt tuloo virtoo!

Lataushinnoissa voi olla suurta vaihtelua

ABC-appsilla löytää kaikki ABC-asemat ja näkee myös vapaiden lautauspaikkojen määrän ja latauksen hinnat. Muitten latauspaikkojen etsintään käytin https://chargefinder.com/fi. Se näyttää myös, millä latauksen voi maksaa ja minkä tehoista latausta on saatavilla. Nesteen latauspisteet näkyvät palvelussa vain osittain. Meillä oli alustava suunnitelma ladata autoa myöhemmin matkalla tunnetun kahvilan pihassa. Siellä lataaminen olikin tuplahintaista ABC:hen verrattuna. Kahvilalta jäi sitten meidän lounas- ja latausrahat saamatta.

Pohjois-Ruotsissa löytyy vähän latausasemia, joihin käy Virta-appi tai luottokortti
Aika kiusallista on miettiä, että minkä apin sitä taas lataisi kännykkäänsä, jotta auto kulkisi eteenpäin.

Latauspistoke ei irtoa autosta latauksen jälkeen
Sellainenkin kävi, että Ruotsissa huoltoaseman latausasema päätti olla lataamatta autoa ja latauspistoke päätti lukittautua autoon kiinni. Huoltoaseman kundi tiesi neuvoa, että auton valikosta löytyy joku valinta pistokkeen vapauttamiseen. Sillä neuvolla saimme automme vapautettua

***

Karun alun jälkeen homma alkoi sujumaan mukavasti. Päädyimme lataamaan autoa sekä meno- että tulomatkalla kahdesti. Se kyllä mukavasti tauottaa matkantekoa. Sitä mietimme, että joutuukohan talvella lataamaan kolmesti. Se tuntuu jo liialliselta.

Olin hieman haaveillut, että olisimme ensi kesänä tehneet roadtripin Balttiaan. Tällä hetkellä fiilis on sellainen, että en jaksa lähteä säätämään. Kuvittelen, että Balttiassa on sähköautolataus huomattavasti Suomea jäljessä. Ex-kolleega oli Keski-Euroopassa vuokrannut lähtöpisteestään Belgiasta sähköauton, kaikki oli sujunut kuin unelma ja latausmahdollisuuksia oli kaikkialla.

Tosi halvoista kilometreistä ei pääse samalla tavalla reissun päällä nauttimaan kuin silloin kun lataus tapahtuu pääosin kotona yöllä. Kilometrejä reissulla kertyi n. 2000 ja latauksiin kului rahaa 130€. Kevättalvella sama moiseen matkaan kului bensaa yli 300€. On tuokin ero iso sähköauton eduksi.

Kivaa viikonloppua! 

Arktista auringon palvontaa

Olin etätöissä viime viikon Torniossa ystäväni Ilonan kanssa. Viikkoon osui pari todella aurinkoista päivää ja toisena niistä olimme jo etukäteen sopineet, että lopetamme työt klo 14. Lähdimme saman tien Ilonan isän kanssa vesille Tornionjoelle. Ohjelmassa oli uimaretki hiekkasärkille.

Aikamoinen aallokko oli joella tuona päivänä

Tornionjoessa on paljon matalia kohtia ja hiekkasärkkiä. Särkkien kohta saattaa hieman vaihdella vedenvirtauksien mukaisesti. Veden syvyydestä riippuu, että paljonko särkkiä paljastuu vedenalta. Minun vierailuni aikana vesi oli matalalla. Samalla viikolla oli sateita ja toisella käynnilläni mökillä vesi oli noussut ainakin 30cm.

Vierailu hiekkasärkille oli yllättävän upea kokemus! En osannu kuvitella, kuinka mieletön maisema siellä onkaan.

Toinen porukka teki lähtöä, kun me saavuimme. 

Tässä kuvassa näkyy hieman särkän hiekan kumpuilevaa maastoa

Päätin ottaa hetken aikaa aurinkoa. Uskomatonta, että noin tunnin ajomatkan päässä napapiiriltä voi elokuun puolivälissä vielä ottaa aurinkoa ja uida. Tosin minulle kelpaa vähän viileämpikin uimavesi.

Auringon palvontaa Thaimaan saarella - eikun Tornionjoen hiekkasärkällä

Hiekkasärkän kukka, photo by Ilona

Olen aikaisemmin mennyt Ilonan isän mökiltä Ruotsiin hiihtäen. Nyt voi lisätä Ruotsiin saapumistapoihin kahlaamisen. Kahlasimme Ilonan kanssa Ruotsin puoleisille särkille. Vesi oli sen verran matalalla, että särkkien välissä uiminen oli hieman hankalaa, piti uida käsipohjaa :) Vesi oli siinä 18-asteen kieppeillä.

Minulle Suomesta löytyy aina vaan uusia ja upeita paikkoja! Etenkin tuntuu, että pohjoinen on varsinainen upeuksien aitta.

Minulla on edessä tiukkaa aikataulua sekä töissä että vapaalla, mutta yritän ehtiä päivittelemään edes pikaisesti kuulumisia blogiin. Nopeammin päivittyy Insta https://www.instagram.com/kepposet

Kivaa alkanutta viikkoa! 

Erikoinen, historiallinen ja kaunis Luulajan kirkkokylä

Terveisiä Torniosta!

Selkävaivoista ja sähköautoilun kommervenkeistä huolimatta pystyin lähtemään matkaan ja pääsimme jopa perille Tornioon saakka ystäväni Ilonan kanssa. Viime sunnuntaina teimme retken Ruotsin puolelle Luulajan Gammelstadin kirkkokylään. 

Gammelstadin kirkkokylä on UNESCOn maailmanperintökohde. Kirkkokylä on kasvanut Alaluulajan 1400-luvulla rakennetun ison kivikirkon ympärille. Etäisyydet pohjoisessa ovat pitkät, tuohon aikaan tiet olivat huonot ja kulkepeleinä oli jalat, sukset, hevoskärrty tai reki tai joillakin onnekkailla oma pyörä. Kirkkoon oli tietenkin pakko tulla. Niinpä kirkon ympärille rakennettiin pieniä mökkejä, joissa yövyttiin kirkkoretkellä. Näitä mökkejä on ollut enimmillään 484 kpl ja tänä päivänä 405. Osa pienistä mökeistä oli jaettu, jolloin yhden perheen "mökin" koko oli huoneen verran.

Mökit on rakennettu hyvin lähelle toisiaan ja kohta taitaa käydä niin, että osa mökeistä nojaa toisiinsa. Mökit ovat suurimmaksi osaksi yksikerroksisia, ne on maalattu punaisella ja ikkunanpielet, ikkunaluukut ja ovet ovat valkoisia. Osa ikkunanpielistä on koristeellisia. Ne ovat suloinen näky!

Kaikki mökit ovat punamullalla maalattua ja suurin osa hieman vinossa. 

Siellä se kirkkokin pilkottaa korkeimmalla kohdalla

Kirkkotupien rakentaminen on todennäköisesti alkanut 1500-luvun puolivälin paikkeilla. Ensimmäinen historiallinen merkintä on vuodelta 1600, jolloin mökkejä on ollut useita. Rakentaminen kiihtyi 1600-luvulla, jolloin Ruotsissa oli kirkossakäyntipakko. Etäisyyden mukaan määrättiin, että kuinka monena sunnuntaina on käytävä kirkossa. Kirkko omisti ja omistaa edelleen kirkkokylän maat, mökit kuuluivat talonpojille ja heidän jälkeläisilleen tai mökin ostaneelle. Bongasimme yhden mökinmyynti-ilmoituksen.

Kirkkokylä alkoi taantumaan 1900-luvun alussa. Tuli bussit ja yksityisautot. Eikä ollut enää pakkojumalanpalveluksiakaan. 1960-luvulla alueen historiallinen ja kulttuurinen arvo ymmärrettin ja siinä alkoi alueen suojelu myös kaavoituksella. UNESCOn maailmaperintölistalle paikka pääsi 1996.

Tänä päivänä kirkkotupien käyttöä säädellään tarkasti. Niissä saa asua vain viikonloppuisin ja kirkkopyhisin. Tuvat ovat edelleen vedettömiä, mutta alueelle on rakennustalousrakennuksia, joissa on suihkut ja wc:t. Haaveet kirkkotuvan ostoon karisevat suurimmalla osalla siinä kohtaa, kun saa kuulla, että kirkkotuvan voi ostaa ainoastaan henkilö, joka asuu Luulajan kunnan alueella.

Alueen reunamilla oli muutamia uusia punamultaisia pientaloja, jotka olivat selvästi vakituisessa käytössä. Kirkkokylässä toimii pari kahvilaa ja maahanmuuttajataustaisen perheen pyörittämä pizzeria. Pohjoismaitten yhteinen uusi kansallisruoka on pizza. Ei löydy niin pientä paikka, etteikö siellä olisi pizzeriaa. Muutama vuosi sitten Norjassa oli pari niin pientä paikkaa, että pizzeria puuttui. Silloin pizzaa sai ostaa ruokakaupan aulasta.

Yhteen kirkkotupaan pääsee sisälle ja siellä on paikallisoppaat kertomassa alueen historiasta ja kirkkotupien käytöstä.

Ihana kerrossänky, jonka luukut tarjoavat yksityisyyttä :)

Näkymä kirkkotuvasta ulos kadulle

Gammelstadin kirkkokylän jatkeena on sievä maksuton ulkomuseo Hägnan. Sekin on hyvin viehättävä paikka. Siellä on vuohia, lehmiä ja lampaita sekä pieni kauppamuseo ja useita rakennuksia, joihin pääsee sisään. Tässä vielä muutama makupala sieltäkin.

Kauppamuseossa tiskillä myyntitavaraa ja takahyllyillä ja katosta roikkui museotavaraa. Ihastuttava putiikki!

Sisäkuva yhdestä museotalosta

Tämä oli minulle erittäin mieluinen vierailukohde! Olen käynyt kerran aikaisemmin tutustumassa kirkkotupiin ja se oli Utsjoella. Siellä tupia on jäljellä vain muutama ja ne ovat selvästi vaatimattomampia kuin Luulajassa. Utsjoen kirkkotupia pääset kurkkaamaan *tästä*.

Kivaa alkanutta viikkoa! 

Helppo ja herkullinen suklaakakkuresepti

Tämä on niin herkullinen ja helppo resepti, että pitää tallettaa se tänne blogiin itselleni ja myös muiden iloksi. Resepti on Kotiliesi-lehdestä ja tässä linkki siihen italialainen suklaakakku. Alkuperäinen resepti on gluteiiniton ja siitä saa myös laktoosittoman käyttämällä laktoositonta tummaa suklaata ja voita.

Ensimmäistä kertaa maistoin kakkua ystävälläni Leenalla. Leena sanoi laittavansa aina näihin perunajauhopohjaisiin kakkuihin yhden teelusikallisen venhäjauhoja. Leenalla oli joku hieno teoria, miksi lisäys kannattaa ja minä uskoin sen heti. (Tämän jälkeen kakku ei tietenkään ole enää gluteiiniton).

Kakku on niin helppo tehdä, että meidän kuopus tekaisi sen tuosta vaan itsekseen mökillä. Emme vaivautuneet sulattamaan suklaata ja voita vesihauteessa, vaan neuvoin teiniä sulattamaan ne helposti mikrossa. Kannattaa käyttää normaalia pienempää tehoa ja laittaa vähän aikaa kerrallaan. Aluksi 30s on hyvä, mutta loppu sulattelu kannattaa tehdä jopa 10s pätkissä.

Löysimme mökkipaikkakunnan lähikaupasta ainoastaan vähäsuolaista voita. Meistä se ei maistunut mitenkään lävitse kakusta. Pähkinärouheen sijasta käytimme voideltuun vuokaan sokeria. Minusta sillä tulee kakkuihin muutenkin ihana pinta. Kakun paistamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kuopuksen kakku meinasi päästä liian kypsäksi. Kävi nimittäin niin, että kakkua paistettiin myöhään illalla mökillä ja sähkökatkos iski juuri silloin. Yritimme arvioida lämmön säilymistä uunissa ja lopuksi kännykän valolla testata tulitikun varrella kakun kypsyyttä. Hyvä siitä tuli!

Minulla oli tarkoituksena ottaa kuvia kuopuksen kakusta runsaasti, mutta en ehtinyt aamulla vielä edes sängystä, kun kakkua jo aloiteltiin :) Ukki eli appeni oli sitä mieltä, että maultaan kakku on aivan kahvilatasoa ja hän oli hämmentynyt, että teini tekaisi tuollaisen kakun tuosta vaan.

Ainoa kuva kuopuksen tekemästä kakusta

Tässä minun ihana mökkiseuralaineni ja -kokki/leipuri. Kuvassa ei ole valmistella suklaakakkua vaan pasta carbonaraa

Kopio Kotilieden reseptistä, yliviivaukset ja italicsit minun merkintöjäni

ITALIALAINEN SUKLAAKAKKU:

• 200 gtummaa suklaata
• 100 gvoita tai margariinia (suolatonta) Vähäsuolainenkin käy
• 4munankeltuaista
• 200 gtomusokeria
• 1.5 rklperunajauhoja
• 1 tlvaniljasokeria
• 4munanvalkuaista
  
  

Italialainen suklaakakku leivotaan näin:

1. Sulata suklaa ja rasva vesihauteessa eli astiassa kuumenevan veden päällä. Siirrä astia pois vesihauteesta, kun suklaa on sulanut, Sulata suklaa ja rasva mikrossa sekoita ja anna jäähtyä (esimerkiksi siirtämällä astia nyt kylmään veteen jääkaapissa).

2. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja seulo joukkoon perunajauhot ja vaniljasokeri. +1 tl vehnäjauhoja

3. Sekoita keltuaisvaahto jäähtyneeseen suklaaseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon.

4. Voitele tasapohjainen kakkuvuoka (halkaisija noin 23 cm) ja leikkaa leivinpaperista pohjalle vuoan pohjan kokoinen pyöreä pohja tai jos käytät irtopohjavuokaa, laita leivinpaperi pohjaan reunojen yli ja kiinnitä vasta sitten reunat. Leikkaa ulkopuolelta ylimääräinen paperi pois. Voitele reunat ja sirottele reunoille rouhittua pähkinää tai sokeria.

5. Kaada taikina vuokaan ja paista torttua 180 asteessa 20-30 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä sisältä kosteaksi ja pehmeäksi. Jos kakku kypsyy liikaa, siitä tulee kuiva. Jäähtyessään kakku kiinteytyy, mutta jää rakenteeltaan suklaamaisen pehmeäksi. Tarjoa italialainen suklaakakku kylmänä hieman huoneenlämpöä viileämpänä. Pinnan voit hunnuttaa kevyesti tomusokerilla. Tarjoile kakun kanssa kermavaahtoa tai jäätelöä sekä marjoja

Leenan leipomasta suklaakakusta jäi huomattavasti enemmän kuvia, joista iso osa on jo kertaalleen blogissani julkaistu. Mutta tässä vielä kerran italialainen suklaakakku Leenan leipomana.

Leenan leipoma suklaakakku

Rapea kuori ja pehmeähkö sisus ovat hyvä yhdistelmä

Kohta kaksi viikkoa takana töitä loman jälkeen. Selkä alkaa helpottamaan, mutta töihin kiinni pääseminen tuntuu edelleen tuskaiselta. Muistikin pätkii. Voi apua! Ensi viikolla on pakko päästä normaaliin tehokkuuteen.

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Lohtuohjelmana Laila Pullisen patsaspuisto ja terassiherkuttelua

Minun piti mennä viikonloppuna ystäväni Leenan luokse. Treffit oli sovittu jo toukokuussa. Tarkoituksenamme oli tehdä tiffany-lasitöitä ja kokkailla jotain ihanaa ruokaa ja herkkua. Selkäni on kipuillut jo kolme viikkoa ja se esti lähtemiseni Leenan luokse.

Olin aika harmistunut tilanteesta ja sanoin Hra Kepposelle, että tarvitsen pienen korvaavan ohjelman ja hänen on lähdettävä kaveriksi. Päädyimme menemään Lailla Pullisen patsaspuistoon. Olen lukenut ainakin pari postausta kyseisestä paikasta Marjon matkassa blogista ja aina miettinyt, että pitäisi josku ehtiä ja muistaa käydä minunkin katsastamassa paikka. 

Kuka oli Laila Pullinen? Hän on yksi tunnetuimmista suomalaisista kuvanveistäjistä. Laila Pullinen syntyi vuonna 1933 Terijoella ja joutui lähtemään evakoksi, kun Karjala menetettiin sodassa Neuvostoliitolle. Laila pääsi opiskelemaan kuvataiteita Ateneumiin, mutta tuli allergiseksi tärpätille. Tuohon aikaan kuvanveistoon pääsi opiskelemaan ainoastaan miehiä, mutta Laila onnistui puhumaan itsensä sinne. Ateneumin lisäksi Laila opiskeli Italiassa ja Ranskassa. Hän käytti töissää pääosin graniittia ja kuparia, usein yhdistäen noita kahta. Lailalla oli menestykäs ura ja hän oli varsinainen uranuurtaja naisille - nainenkin voi olla kuvanveistäjä! Laila kuoli 2015, hän eli pitkän elämän, vaikka hänen terveytensä ei ollut vahva. Laila sairasti teininä tuberkuloosin, joka tuhosi hänen toisen keuhkonsa.

Laila Pullinen, kuva lainattu https://www.lailapullinen.fi/

Miksi minua kiinnosti Lailan taide? Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on, että minusta Lailan työ Aurinko tunturissa on todella upea. En tiedä, missä olen sen nähnyt ensimmäisen kerran, mutta se on tehnyt minuun vaikutuksen.

Kännykkäräpsy teoksesta, kun se oli nähtävänä "Modernia elämää"-näyttelyssä HAM:ssa 2017

Teos on nähtävillä tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä portin 52 kohdalla. Teos kuuluisi olla vaakatasossa "vinossa", jolloin muodot tulevat parhaiten esiin. Nykyisin se on seinäreliefinä.

Sitten se toinen syy. Se on teos nimeltään Ajan henki, aineen vanki. Sitä olen katsellut pari-kolme vuotta viikonloppuisin. Teos sijaitsee Vantaan Tikkurilassa aukiolla, jolle nuorisolla oli tapana kokoontua. Osa saattoi pussikaljoitella ja osa tuli tapaamaan kavereita. Patsaasta puhuttiin Korvana. "Tavataanko perjantaina Korvalla?" Nimi tuli siitä, että patsas muistuttaa hieman korvaa.

Kävin juomassa pussilonkeron Korvalla syyskuussa 2021 synttärilahjaksi saamani retkipäivän yhteydessä

Laila Pullisen patsaspuisto toimii Vantaan Sotungissa Nissbackan tilalla. Nissbackan kartanolla ja tilalla on pitkähkö historia Vantaalla alkaen 1700-luvun viimeisistä vuosista. Vuonna 1894 omistajuus siirtyi Ramseyn suvulle. Laila avioitui tilalla kasvaneen Carl-Magnus Ramseyn kanssa. He olivat ennen avioliittoa sopineet, että pariskunta ei ota tilasta vastuuta. Carl-Magnuksen veljen oli tarkoitus hoidella se asia. Tila jäi kuitenkin Carl-Magnuksen äidin hoidettavaksi ja alkoi rapistumaan. Vantaan kaupunki suunnitteli loppujen maiden pakkolunastusta ja korkeita kerrostaloja paikalle. Silloin Pariisissa asuneet Carl Magnus ja Laila päättivät pelastaa tilan ja ehdottivat sinne patsaspuistoa. Niin Lailasta tuli vantaalainen.

Tämäkin on minusta hieno teos

Opas kertoi, että Laila Pullisen töitä on arvioitu vaikeasti tulkittavaksi sekä täysin abstrakteiksi. Kuulemma Pullisen teokset lähes poikkeuksetta esittäviä. Aiheina on esimerkiksi mytologiaa ja maalaustaidetta. Esimerkkinä opas esitteli työn Omaggia a Botticelli. Sen innoittaja on osa Botticellin maalauksesta Primavera.

Laila on tehnyt oman versionsa noista vasemman reunan kolmesta naisesta

Tilaa ja patsaspuistoa hallinnoi nykyisin Lailan poika Jean vaimonsa kanssa. Patsaspuisto on avoinna kesäkaudella ja siellä on ilmainen opastus aukiolopäivinä klo 14. Kohteeseen käy museokortti.

Hra Kepponen ei ole abstraktin taiteen ystävä. Lisäksi häntä hieman turhautti se, että hän ei muistanut enää antiikin mytologian hahmoja vaan niitä piti googlata. Minähän en edes tunnistanut nimiä. Katselin veistoksia vain pintoina ja valon leikkinä pinnoilla. Googlailu kyllä kannatti, koska bongattiin monta teosta, jotka kuvastivat hyvin kohdettaan.

Patsaspuisto ja kartanon maat ovat viehättävä alue. Minulta hieman miinusta siitä, että rakennusten vierillä on sekalaisia rytökasoja. Tokihan yksi pariskunta ei pysty kaikkia nurkkia pitämään priimakunnossa, kun budjetti on rajallinen.

Lailan kotiin pääsee myös tutustumaan

Kotiviikonloppuna ehdin vihdoinkin nautiskelemaan terassistamme. Se on jäänyt tämän kesän kiireissä taas aivan liian vähäiselle käytölle. Perennapenkkikin jäi minimihoidolle, mutta se on kukkinut erinomaisesti. Haimme kotimatkalla pizzat ja herkuttelimme niillä terassilla.

Olen aika nirso pizzansyöjä, minulle ei maistu yhtään kinkku- tai salamisuikaleet, tykkään ihan kunnon leikkeistä. Tämä pizza täytti kaikki kriteerini

Sunnuntaiaamuna kauniisti pyysin, että voisiko Hra Kepponen paistaa pari kananmunaa paistoleipien kaveriksi. Söimme myöhäistä aamiaista terassilla rauhassa aivan kahdestaan.

Kävin esikoisen kanssa iltapäiväkahveilla vaarin luona. Vaari oli kehitellyt pikaisen lakkapullan. Eli pullapitkoviipaleen päälle mätetään reilusti lakkoja. Jopas oli hyvää.

Vaarin kanssa kahvittelemassa

Lohtuohjelma oli varsin onnistunut, mutta olisi ollut kiva nähdä Leenaa ja päästä pitkästä aikaa lasihommiin käsiksi. Kroppa vihoittelee niin paljon, että joudun vakavasti harkitsemaan sitä, että vapaa-ajan aktiviteeteistä pitää noin 50% suunnata uimahalliin, jotta pääsisi tulevaisuudessakin liikkeelle. Lisäksi lienee aika asettautua polviproteesijonoon, kun siellä ilmeisesti hurahtaa helposti vuosi.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Pariisin nähtävyyksiä, osa 2

Kesäloman jälkeen, töiden alettua haluan palata muistoissa johonkin ihanaan. Vielä on kirjoittamatta Pariisin nähtävyyksistä, vaikka ensimmäisen osan jo julkaisin kesäkuussa. Nyt siis aikaharppaus taaksepäin ja toukokuiseen Pariisiin. Näin jälkikäteen pitää todeta, että päätöksemme mennä toukokuussa perheen yhteiselle lomalle oli oikea. Minä kestän nykyisin huonosti kuumaa ja kesälämpötilat Euroopassa olisivat olleet minulle liikaa. Ehkä olisin voinut viettää loman meressä :)

Sitten niihin loppuihin Pariisin nähtävyyksiin. Meidän pojista yhdellä on lievää korkeanpaikan kammoa ja toisella vähän vahvempaa. Siksi hämmästyin kun se korkeanpaikan kammoisin ehdotti Eiffel-torniin menemistä ja se toinenkin kannatti ehdotusta. Ostimme liput reilusti ennakkoon netistä ja ostimme ne liput, joilla pääsee aivan huipulle saakka. Emme saaneet enää lippuja illan viimeisille nousuille, mutta laskeskelimme että ilta alkaa hämärtymään jo meidän vuorollamme mukavasti.

Kohti Eiffeliä

Alkaa hämärtämään

Eiffelissä vierailu sujui korkeiden paikkojen kammoisilta mukavasti. He palasivat edeltä alemmalla katselutasolle. Jäimme vielä ihailemaan, kun valot vilkkuvat Eiffeltornissa iltaisin. Kannatti odotella, Eiffel näytti ihanalta valojen tuikkiessa.

Yhtenä aamupäivänä esikoinen halusi mennä käymään tietyssä kaupassa ja Hra Kepponen oli luvannut lähteä mukaan. Keskimmäinen päätyi heidän matkaansa ja me kuopuksen kanssa kävelimme Montmartren kukkulalla ja kipusimme kävellen Sacre Couerille saakka. Päivä taisi olla lauantai tai sunnuntai ja Montmartrella kävi aikamoinen kuhina.

Aikamoinen kuhina Montmartrella

Vihdoin Sacre Couerilla. Emme jaksaneet jonottaa sisään.

Minä en uskaltanut lähteä Hra Kepposen ja poikien mukaan Pariisin katakombeihin, koska sinne on runsaasti rappusia. En ole ikinä käynyt katakombeissa ja saattaa käydä niin, etten myöskään tule ikinä käymään niissä. Pojat ottivat kuvia minullekin.

Kun miesväki suuntasi katakombeihin, minä vierailin Palais Garnierissa, joka toimii oopperatalona. Ostin sinnekin liput sekä audioguiden etukäteen. 

Oopperatalon suunnittelukilpailun voitti Charles Garnier, joka oli voiton aikaa vielä hieman tuntemattomampi. Garnier päätti suunnitella loisteliaan, ehkä vähän yliampuvankin palatsin. Siellä on väliaikaa varten aulatila, jonka kattoon on haettua vaikutelmia Vatikaanin Sikstiiniläiskappelista. Teatterisali on radikaalisti sisustettu punaisella, koska Garnier ajattelin se korostavan hienosti naisten rusoposkia ja pukuja ja kampauksia. Suunnitelmia arvosteltiin, että ne eivät ole minkään tyylisuunnan mukaisia. Siihen Garnier sanoi, että rakennus tulee edustamaan Napoleon III tyyliä. Palatsi valmistui 1875.

Sisääntuloaulaa

Sisääntuloaulan jälkeen on jättimäinen runsaasti koristeltu aula

"peruskäytävä", näitä rakennuksessa riitti

"peruskäytävän" katto

Loistelias väliaikojen vietto aula

The katto

Tokihan itse salikin on hieno. Henkilökunta oli unohtanut lukita yhden aition oven ja ehdin hetken istahtaa siellä ihailemassa salia, ennenkuin häätivät minut ja yhden pariskunnan pois.

Salissa on upea kattomaalaus ja jättimäinen kristallikruunu

Livahdanpa aitioon

Lisää aitioita

Palais Garnier oli yliampuvuudestaan huolimatta vaikuttava ja upea. Tosin mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän skandinaavinen tyyli puhuttelee minua.

Tykkäsimme nähtävyyksistä koko perhe. Jos matkabudjetti ja etenkin ruokabudjetti olisi ollut isompi, meillä olisi hyvin kulunut koko viikko tai vielä pidempäänkin Pariisissa. Nyt matkasta on kohta kulunut jo 3 kuukautta. Kukaan ei ole muistellut nähtävyyksiä, mutta niitä Pariisin ruokia etenkin nuoriso on muistellut ahkerasti.

Aikaisemmat postaukset:
1 Pariisin ruokia

2 Pariisin nähtävyyksiä