Minun piti mennä viikonloppuna ystäväni Leenan luokse. Treffit oli sovittu jo toukokuussa. Tarkoituksenamme oli tehdä tiffany-lasitöitä ja kokkailla jotain ihanaa ruokaa ja herkkua. Selkäni on kipuillut jo kolme viikkoa ja se esti lähtemiseni Leenan luokse.
Olin aika harmistunut tilanteesta ja sanoin Hra Kepposelle, että tarvitsen pienen korvaavan ohjelman ja hänen on lähdettävä kaveriksi. Päädyimme menemään Lailla Pullisen patsaspuistoon. Olen lukenut ainakin pari postausta kyseisestä paikasta Marjon matkassa blogista ja aina miettinyt, että pitäisi josku ehtiä ja muistaa käydä minunkin katsastamassa paikka.
Kuka oli Laila Pullinen? Hän on yksi tunnetuimmista suomalaisista kuvanveistäjistä. Laila Pullinen syntyi vuonna 1933 Terijoella ja joutui lähtemään evakoksi, kun Karjala menetettiin sodassa Neuvostoliitolle. Laila pääsi opiskelemaan kuvataiteita Ateneumiin, mutta tuli allergiseksi tärpätille. Tuohon aikaan kuvanveistoon pääsi opiskelemaan ainoastaan miehiä, mutta Laila onnistui puhumaan itsensä sinne. Ateneumin lisäksi Laila opiskeli Italiassa ja Ranskassa. Hän käytti töissää pääosin graniittia ja kuparia, usein yhdistäen noita kahta. Lailalla oli menestykäs ura ja hän oli varsinainen uranuurtaja naisille - nainenkin voi olla kuvanveistäjä! Laila kuoli 2015, hän eli pitkän elämän, vaikka hänen terveytensä ei ollut vahva. Laila sairasti teininä tuberkuloosin, joka tuhosi hänen toisen keuhkonsa.
Miksi minua kiinnosti Lailan taide? Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on, että minusta Lailan työ Aurinko tunturissa on todella upea. En tiedä, missä olen sen nähnyt ensimmäisen kerran, mutta se on tehnyt minuun vaikutuksen.
Kännykkäräpsy teoksesta, kun se oli nähtävänä "Modernia elämää"-näyttelyssä HAM:ssa 2017
Teos on nähtävillä tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä portin 52 kohdalla. Teos kuuluisi olla vaakatasossa "vinossa", jolloin muodot tulevat parhaiten esiin. Nykyisin se on seinäreliefinä.
Sitten se toinen syy. Se on teos nimeltään Ajan henki, aineen vanki. Sitä olen katsellut pari-kolme vuotta viikonloppuisin. Teos sijaitsee Vantaan Tikkurilassa aukiolla, jolle nuorisolla oli tapana kokoontua. Osa saattoi pussikaljoitella ja osa tuli tapaamaan kavereita. Patsaasta puhuttiin Korvana. "Tavataanko perjantaina Korvalla?" Nimi tuli siitä, että patsas muistuttaa hieman korvaa.
Kävin juomassa pussilonkeron Korvalla syyskuussa 2021 synttärilahjaksi saamani retkipäivän yhteydessä
Laila Pullisen patsaspuisto toimii Vantaan Sotungissa Nissbackan tilalla. Nissbackan kartanolla ja tilalla on pitkähkö historia Vantaalla alkaen 1700-luvun viimeisistä vuosista. Vuonna 1894 omistajuus siirtyi Ramseyn suvulle. Laila avioitui tilalla kasvaneen Carl-Magnus Ramseyn kanssa. He olivat ennen avioliittoa sopineet, että pariskunta ei ota tilasta vastuuta. Carl-Magnuksen veljen oli tarkoitus hoidella se asia. Tila jäi kuitenkin Carl-Magnuksen äidin hoidettavaksi ja alkoi rapistumaan. Vantaan kaupunki suunnitteli loppujen maiden pakkolunastusta ja korkeita kerrostaloja paikalle. Silloin Pariisissa asuneet Carl Magnus ja Laila päättivät pelastaa tilan ja ehdottivat sinne patsaspuistoa. Niin Lailasta tuli vantaalainen.
Tämäkin on minusta hieno teos
Opas kertoi, että Laila Pullisen töitä on arvioitu vaikeasti tulkittavaksi sekä täysin abstrakteiksi. Kuulemma Pullisen teokset lähes poikkeuksetta esittäviä. Aiheina on esimerkiksi mytologiaa ja maalaustaidetta. Esimerkkinä opas esitteli työn Omaggia a Botticelli. Sen innoittaja on osa Botticellin maalauksesta Primavera.
Laila on tehnyt oman versionsa noista vasemman reunan kolmesta naisesta
Tilaa ja patsaspuistoa hallinnoi nykyisin Lailan poika Jean vaimonsa kanssa. Patsaspuisto on avoinna kesäkaudella ja siellä on ilmainen opastus aukiolopäivinä klo 14. Kohteeseen käy museokortti.
Hra Kepponen ei ole abstraktin taiteen ystävä. Lisäksi häntä hieman turhautti se, että hän ei muistanut enää antiikin mytologian hahmoja vaan niitä piti googlata. Minähän en edes tunnistanut nimiä. Katselin veistoksia vain pintoina ja valon leikkinä pinnoilla. Googlailu kyllä kannatti, koska bongattiin monta teosta, jotka kuvastivat hyvin kohdettaan.
Patsaspuisto ja kartanon maat ovat viehättävä alue. Minulta hieman miinusta siitä, että rakennusten vierillä on sekalaisia rytökasoja. Tokihan yksi pariskunta ei pysty kaikkia nurkkia pitämään priimakunnossa, kun budjetti on rajallinen.
Lailan kotiin pääsee myös tutustumaan
Kotiviikonloppuna ehdin vihdoinkin nautiskelemaan terassistamme. Se on jäänyt tämän kesän kiireissä taas aivan liian vähäiselle käytölle. Perennapenkkikin jäi minimihoidolle, mutta se on kukkinut erinomaisesti. Haimme kotimatkalla pizzat ja herkuttelimme niillä terassilla.
Olen aika nirso pizzansyöjä, minulle ei maistu yhtään kinkku- tai salamisuikaleet, tykkään ihan kunnon leikkeistä. Tämä pizza täytti kaikki kriteerini
Sunnuntaiaamuna kauniisti pyysin, että voisiko Hra Kepponen paistaa pari kananmunaa paistoleipien kaveriksi. Söimme myöhäistä aamiaista terassilla rauhassa aivan kahdestaan.
Kävin esikoisen kanssa iltapäiväkahveilla vaarin luona. Vaari oli kehitellyt pikaisen lakkapullan. Eli pullapitkoviipaleen päälle mätetään reilusti lakkoja. Jopas oli hyvää.
Vaarin kanssa kahvittelemassa
Lohtuohjelma oli varsin onnistunut, mutta olisi ollut kiva nähdä Leenaa ja päästä pitkästä aikaa lasihommiin käsiksi. Kroppa vihoittelee niin paljon, että joudun vakavasti harkitsemaan sitä, että vapaa-ajan aktiviteeteistä pitää noin 50% suunnata uimahalliin, jotta pääsisi tulevaisuudessakin liikkeelle. Lisäksi lienee aika asettautua polviproteesijonoon, kun siellä ilmeisesti hurahtaa helposti vuosi.
Kivaa alkanutta viikkoa!
onpa näyttäviä veistoksia!
VastaaPoistaja varsin harmillinen tuo polvi-selkä-vihoittelu. Toivottavasti selkä tokenee sen verran, että pääset rennommalla otteella vapaa-aikaan!
Lailla on paljon isoja teoksia ja minusta tuollaiset kuparipinnat ovat aina hienoja.
PoistaLomasta tuli ärsyttävästi sellainen tehdään mitän pystytään ja milloin pystytään. Toisaalta tulihan hieman rentouduttuakin :)
Veikkaan, että kivut taas hetkeksi helpottavat, kunhan kannan riittävästi rahaa fysioterapeutilleni ;)
Fantastinen postaus! Tykkäsin täysillä. Ollut töissä Ateneumissa (kieliä opettamassa) ja taide tullut silloin isoksi osaksi elämää 💜 Asuimme ennen Tikkurilassa (=Hiekkaharjussa) mutta enpä muista tuota "Korvaa". Ehkä tullut muuttomme jälkeen. Muutimme pois 1995.
VastaaPoistaHerra Kepponen oli varmaan niin tyytyväinen pizzaa saatuaan että ajatteli "hyvä kun lähdin kaveriksi". 🍕
On varmaan sama vaari jonka innostamana aloin ostaa siemennäkkäriä. En ole vielä kokeillut itse tehdä 🙂
Miehelläni oli polvivaiva joku vuosi, mutta ihmeellisesti fysioterapeutti sai polven kuntoon kun antoi ohjeet harjoituksiin.
Kiitos :)
PoistaKorva on ollut Tikkurilassa entisen kaupungintalon (se keltainen, jossa oli joskus kirjastokin) vuosikymmeniä. Se on valmistunut vuonna 1976, ja varmaankin aika nopeasti sijoitettu sille aukiolle. Minä muutin Tikkurilaan vuonna 1980 ja silloin patsas oli jo tuolla paikalla. Hiekkaharju on minulle tuttu paikka, koululaisena kävin aina kesäisin siellä urheilukentällä kaupungin ilmaisella tenniskurssilla ja koulun liikuntatunnilla siellä käytiin muutama kerta syksyllä ja keväällä treenaamassa yleisurheilua ja mittaamassa suoritukset.
Hra Kepponen ei pistänyt yhtään pahakseen, että päätyi kanssani patsaspuistoon, vaikka ei ollutkaan hänen makunsa muikaista taidetta. Ja tokihan pizza ilahduttaa aina.
Vaari on minun isäni, 86v ja perinneruokakokki. Siemennäkkäriä teki appeni, jota kutsutaan Ukiksi tai Kukiksi tai ihan vaan etunimeltä :)
Hyvä fysioterapeutti saa paljon aikaiseksi. Minullakin jo ensimmäinen hoitokerta auttoi selkään.
Googlasin Korvan ja totesin saman että siellähän se on ollut ja itse vain en ole sitä tajunnut 😀 Ja vaarit ja ukitkin minulla menivät sekaisin. Kiva että tunnet Hiekkaharjua ja Tikkurilaa. 💕
PoistaAhaa-elämys - liekö nämä Nissbackan Ramseyt samoja jotka ovat vaikuttaneet Munkkiniemessä? Ramsaynranta ainakin nimenä jäänyt elämään. Olen nyt pari kertaa käynyt opastetulla kävelykietroksella ja on hienoa saada vähän historiaa tuttuihi. (ja vieraampiikin) paikkoihin.
VastaaPoistaToivottelen jaksamista selkä- ja polviongelmien kanssa, on tosi kurjaa kun ei voi tehdä kaikkea mitä haluaisi! Ihana postaus kuitenkin tämäkin, taidanpa itsekin joku päivä mennä tuolla patsatspuistossa käymään.
Pikaisesti googlasin, että Suomessa on kaksi erillistä Ramseyn sukuhaaraa, molemmilla kuitenkin yhteinen ruotsalainen kantaisä. Suku on alunperin Skotlannista. Joten jos pitemmän kaavan mukaan lasketaan, niin samaa jengiä on Munkkiniemen ja Sotungin Ramseyt. Suomessa isot tilat, ruukit ja muu varallisuus oli pitkään keskittynyt valitettavan pienelle joukolle.
PoistaEnsimmäinen fysioterapiakäynti toi jo huomattavasti helpostusta selkään ja kävin lääkärilläkin hakemassa parempi tulehduskipulääkkeitä. Joten eiköhän tässä taas kohta puoleen meikäläinen pääse vähän paremmin liikkumaan.
Luin muutaman postauksen peräkkäin, kiitos, kun ei ollut läppäri mukana Roissa. Nytkin normiyhteys on pois ja joudun käyttämään puhelimen yhteyttä. Kiitos Pariisista, veistoksista ja kaikesta! Toivottavasti kipusi kaikkoaisivat!!!
VastaaPoistaKiitos itsellesi kommentista :)
PoistaKävin fysioterapeutilla, jota vielä päälle 10 vuotta sitten pidin hiukan uskomushoitona. Olin jo heti ovella kinuamassa, että laita mulle akuneulat. Mitä enemmän ja mitä pidempiä sen parempi :) Että näin ne mielipiteet muuttuvat. Toki pitää todeta, että olen käynyt fysioterapeutilla myöskin siten, että siitä ei ole ollut mitään hyötyä.
Mulle pitäisi tulla kutsu fyssarille solisluun vuoksi, mutta epäilen, ettei tule. Kävin pari vuotta sitten nilkan takia ja se reissu oli ihan pohjanoteeraus: fyssari kysyi tunnin aikana kuusi kertaa kumpi nilkka on kipeä? Uuh.
PoistaEt kyllä usko, mutta minäkin katselin viikonloppuna Laila Pullisen patsaspuistoa sillä silmällä, kun mietin, että mihinkähän sitä lähtisi! Päädyin sitten kuitenkin Villa Gyllenbergiin katsomaan Idän henkisyys -näyttelyä ja Didrichsenin taidemuseoon, mutta kumpikaan ei oikein säväyttänyt. Mulla ei tosin ollutkaan mitään tietoa – saati henkilökohtaista kokemusta – Laila Pullisen teoksista, joten oli hyvä, että sinä menit sinne patsaspuistoon, ja minä sain näin sivistää itseäni. :-)
VastaaPoistaKivut ovat p*stä ja toivon, että pääsisit kivuistasi eroon. <3
Sun olisi pitänyt tulla sinne patsaspuistoon ja siihen opastukseen :) Olisi ollut niin hauska törmätä! Siellä sattui samaan aikaan olemaan meidän tämän kodin ihan ensimmäisten seinänaapuriperheen äiti. Olen aina harmitellut, kun he muuttivat pois.
PoistaSain parempia tulehduskipulääkkeitä ja kävin fysioterapeutilla. Olo on paljon parempi, mutta vielähän tämä tilanne vähän rajoittaa elämää.
Tsemppiä ja hyvää energiaa polviisi ja kipuihisi.
VastaaPoistaLuonto on ollut julma, kun on unohtanut antaa nivelille ja muillekin kudoksille elinikäisen takuun. Minusta sellainen olisi ihan reilua. Täällä yritän keskustella rakentavasti omienkin nivelieni kanssa 👍
Kiitos tsempeistä! Lääkärin määrämäät voimakkaammat tulehduskipulääkkeet ja fysioterapiakäynti ovat auttaneet. Olen taas matkalla kohti tavanomaista liikuntakykyäni :) Siinä on omat rajoitteensa, mutta tervehdin sitä tämän jälkeen ilolla.
PoistaMinulla oli näille saamilleni osille sellainen 50v takuu. Nyt ne alkavat yksi kerrallaan sanoutua irti tehtävistään tai vähintäänkin oikuttelemaan pahasti.
Olipa kiva ja kattava postaus. Kulttuuriähkyä en saanut, mutta kiinnostus kohteeseen heräsi. Taidan itsekin kuukkeloida kyseisestä taiteilijasta.
VastaaPoistaJa toinen kiinnostuksen kohde, lasi. Sulatusta vai tiffanya?
Kiitos :) Kannattaa googlailla Lailaa. Kun olen nähnyt kuvia Lailasta veistoprojektin kimpussa, minulle tulee sellainen tunne, että olisipa mahtavaa saada työstää metallia ja tehdä siihen näkyviin erilaisia hentoja pintoja.
PoistaMeidän oli Leenan kanssa tarkoitus tehdä Tiffanyä. Minulla jäi viimekesäinen työ kesken ja haluaisin saada sen valmiiksi. Omissa ahtaissa neliöissä ei pysty hiomaan lasia, mutta Leenalla on ikkunallinen ja sähköistetty iso varasto, joka olisi kuin tehty Tiffanyhommiin. Meidän piti vuosi sitten mennä sulatuskurssille, mutta sain hirvittävän suolistotulehduksen ja se meni sivu suun. Ollaan käyty Leenan kanssa lasinpuhalluskursseillakin.