Safarilla Etelä-Afrikan Pilanesbergissä

Palaan vielä heinäkuiseen Afrikan reissuumme. Mosambikistä matkamme jatkui Etelä-Afrikkaan safarille. Minulla oli haaveena päästä Krugeriin. Matkaseurallani Jonnalla oli tiukka aikataulu, mihin reissumme piti mahduttaa ja päädyimme Krugerin sijasta Pilanesbergiin, sen helpon ja nopean saavutettavuuden vuoksi. Pilanesbergin etuna on myös se, että sinne ei tarvitse malarian estolääkitystä. Meille se oli tällä kertaa sivuseikka, koska Mosambikia varten olimme "malarikuurilla". Minä olin 11 vuotta sitten Etelä-Afrikassa viikon verran työreissulla ja siihen viikkoon sain järjestettyä yhden vapaapäivän. Sen vietin päiväsafarilla Pilanesbergissä. Voisin tässä kohtaa lohkaista, että aina kun menen Etelä-Afrikkaan käyn safarilla Pilanesbergissä ;)

Safarilodge sijaitsi "omilla maillaan", jotka on liitetty osaksi Pilanesbergin kansallispuistoa. Tuolla väljällä alueella sijaitsee useampia lodgeja. Majoituspakettiin sisältyi täysihoito ilman juomia ja kaksi päivittäistä safaria ajoa. Ensimmäinen ajo lähti aamulla kuudelta. Sitä ennen oli saatavilla kevyt aamiainen, joka koostui jugurtista, hedelmistä, mehusta ja kahvista. Safari ajon jälkeen tarjoiltiin varsinainen aamiainen. Ennen iltapäivän safariajoa, joka lähti muistaakseni klo 17, tarjoiltiin ruokaisa high tea. Illan safariajon jälkeen oli vuorossa illallinen.

Kurkataanpas ensin Black Rhino lodgeen. Bungalowit olivat todella tilavia ja kauniisti sisustettuja. Ruoka oli hyvää.

"mökkimme" oleskelutila

Matkamme oli Etelä-Afrikan talvikaudella ja lämpötilaerot olivat sen mukaisia. Kun aurinko lämmitti, niin päivälämpötila nousi yleensä pariinkymmeneen asteeseen. Lämpimimpänä päivänä taisi olla jopa +25. Aamusafarit alkoivat klo 6 ja aurinko nousi noin tuntia myöhemmin. Aamulämpötila oli usein vain pari astetta plussan puolella. Avonaisissa safariautoissa oli varsin viileää aamuisin. Meillä peräpohjolan asukeilla oli liian kevyesti vaatteita mukana. Lodgen tarjoamat paksut ponchot olivat pelastajat. Minulla oli kuorivaatteet, mutta otin niiden alle teknisen kerraston. Olisi ehdottomasti pitänyt ottaa merinovillakerrasto.

Jokaisella safarilla näimme runsaasti eläimiä. Meillä oli joka kerran sama kuljettaja-opas ja saimme myös esittää hänelle toiveita, että mitä lähtisimme jahtaamaan kyseisellä ajolla. Kuljettaja-oppaat kommunikoivat keskenään havainnoistaan ja heillä on myös jonotussysteemi havaintopaikalle. Näin mahdollisimman moni auto pääsee sinne missä on eläimiä, ilman että bongauspaikasta muodostuu häiriö tai liikennesuma. Moni eläimistä ei tosin välitä safariautoista lainkaan.

Eläinten lisäksi nautin auringonnousun ja -laskun hetkistä kansallispuistossa. 

Aurinko nousee

Aurinko nousee ja lauma gnuita on syömässä

Näköalapaikalta maisema Pilanesbergin kansallispuistoon auringon juuri noustua

Eläinkuvat on kaikki kännykkäotoksia. Minulta jäi painava järjestelmäkamera sekä kiikarit kotiin. Aina ajattelen, että tärkeintä on se, mitä näin ja koin. Mutta näin jälkikäteen taas mietin, että olisipa ollut paremmat kuvausvälineet.

Ensimmäisellä safarilla bongasimme nopeasti leopardin. Se oli harvinainen sinisilmäinen yksilö. Olisipa ollut kunnon kamera. Yritin saada kuljettaja-oppaalta kuvaa, mutta lupauksista huolimatta se jäi saamatta niistä sinisistä silmistä. Kansallispuistossa oli käynnissä sarvikuonojen sarvien leikkaus. Aloimme seuraamaan helikopteria ja pyrkimään mahdollisimman lähelle sen laskeutumispaikkaa. Onnistuimme ja puiston henkilökunnalle sopi se, että seurasimme safariautosta käsin heidän toimintaansa. Se oli niin mielenkiintoinen kokemus, että kirjoitan siitä vielä erikseen. Sarvet sahataan poikki salametsästyksen ehkäisemiseksi.

Sinisilmäisen leopardin peräpää

Sama yksilö "maastossa". Todella hyvin nuo erilaiset kissapedot sulautuvat maastoon.

Ruohonsyöjiä, näitä näkyi joka paikassa :)

Niitä oli isompi lauma

Yhdellä safariajolla jäljitimme norsuja ja opas-kuljettaja kyseli koko ajan radiollaan, että onko kukaan nähnyt norsuja. Löysimme tämän yksilön. 11 vuotta sitten Pilanesbergissä näin todella paljon norsuja.

Kirahveja näimme ainoastaan matkan päästä, silloin 11 vuotta sitten yhtäkkiä ihan automme taakse tuli kirahvi yllättäen.

Tässä porukassa oli viisi kirahvia, joista samaan kuvaan sain kolme

Yhtenä päivänä bongasimme gepardiäidin ja hänen kaksi isoa pentuaan. Pennut olivat ylivuotisia ja elelivät viimeisiä aikoja yhdessä äitinsä kanssa. Gepardiäidillä on radiolähetin kaulapanta, jotta sen ja poikasten hyvinvointia on ollut helpompi seurata. Me saimme viimeisen paikan gepardibongauksesta.

Kohta gepardit katoavat maastoon

Tämän kolmikon näimme uudestaan ja ne väijyivät yksinäistä ruohonsyöjää. Yksi pennuista otti jo pienen juoksipyrähdyksen, mutta ruohonsyöjä huomasi sen ajoissa ja sai hyvän etumatkan ja pentu lopetti nopeasti. Oli kyllä niin sulavaa juoksua.

Tuhdisti raskaana oleva seepra

Seepran väritys on kerrassaan upea!

Etsi kuvasta kaksi leijonaa. Päiväuniporukkaan kuului kaikkiaan neljä leijonaa. Emo ja kolme poikasta. Kahden kuuluisi jo olla omillaan, mutta pyörivät vaan äitinsä helmoissa.

Emoleijona nukkuu kyljellään vasemmalla puolivarjossa, yksi pennuista on pää pystyssä. Emon vireystaso vastaa omaani. Kolme pentua vie voimia :D

Yksi pennuista aktivoitui muutaman metrin jaloitteluun

Kylmimpänä aamuna vaikutti siltä, että virtahepokin oli kohmeessa

Aurinko laskee

Hetki auringonlaskun jälkeen

Auringonlasku lodgen eläinten juomapaikalla

Tunsin useasti tällä reissulla huikaisevaa onnen tunnetta hienoista luontokokemuksista sekä myös siitä, että ystäväni Jonna käytti puolet lomastaan matkailuun kanssani ja jaksaa innostua monenlaisista matkasuunnitelmista. Vaikka suurin safarinälkäni on nyt tyydytetty, niin haluaisin viedä Hra Kepposen joskus safarille, vaikka uudestaan siistiin ja toimivaan Etelä-Afrikkaan. Hra Kepponen tosin jo heti totesi, että hänestä klo 5 aamuherätykset eivät kuulu hänen lomaansa.

Mosambik-Etelä-Afrikka reissun aiemmat postaukset:
Pikku Kepponen: Ryhävalaita bongaamassa Mosambikissa
Pikku Kepponen: Mosambik on rantaparatiisi
Pikku Kepponen: Mosambik ja sen pääkaupunki Maputo
Pikku Kepponen: Reissuterveisiä Afrikasta