Mitä mahtavin viikonloppu

Kävimme lauantaina syömässä työkaverini Sirpan kanssa. Sirpa ehdotti paikaksi Ville Haapasalon omistamaa georgialaista ravintola Purpuria. Mehän reissasimme Sirpan kanssa Georgiassa syksyllä 2018 ja olemme molemmat kovin ihastuneita georgialaiseen ruokaan. On se jännää, kuinka kiinnostus Georgiaan lähti yhdestä leivästä :)

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ravintolassa sisällä "koronakaranteenin" jälkeen. Paikalla oli yllättävän paljon muitakin ruokailijoita, ravintola oli ehkäpä puolillaan. Koko ravintolatila oli hyödynnetty tasaisesti ja pöytien välissä oli 1,5m väli. Käsidesi tervehti oven suussa ennen tarjoilijaa ja sitä oli toki saatavilla myös wc-tiloissa. Tarjoilija seisoi aina kun mahdollista turvaetäisyyden päässä asiakkaista. Minusta Purpur hanskasi koronaturvallisuutta paremmin kuin esimerkiksi Kappelin terassi, jossa oli tungosta ja toisilleen vieraat ihmiset jakoivat pöytiä.

Turvajärjestelyistä sitten ruokaan. Ruoka oli alusta loppuun saakka erinomaista. Valitsimme alkuun kolme ruokaa ja khatchapurileivän. Salaatissa oli rutkasti makua ja munakoisokääryleet olivat maukkaat. Khinkalit ovat aina hyviä. Vaikka ne ovat yksi suosikkiruuistani, tällä kertaa khinkalit jäivät kolmoseksi salaatin ja munakoisorullien perään. Alkupalat olivat niin runsaat, että jouduimme toppuuttelemaan keittiötä, että älkää pliis tarjoilko heti perään pääruokaa. Sekin onnistui mainiosti.

Sirpa in cognito

Pääruaksi tilasimme saslikit-vartaita häränlihasta. Otimme lisäksi paistettuja perunoita ja kahta eri kastiketta. Saslik oli älyttömän herkullista. Liha oli niin mureaa ja maukasta! Yksi parhaimmista syömistäni liha-annoksista. Harmillisesti en tullut ottaneeksi kunnon kuvia annoksesta. Näin pitkän breikin jälkeenhän sitä ei enää edes muista kuvata kaikkia ruokia ;)
 

Aika lämmin kokemus oli Purpurissa ruokaileminen. Sisälämpötila oli saman +28 kuin ulkolämpötilakin. Minullapas oli viuka mukanani.

Söimme Sirpan kanssa baklavajälkiruuan puoliksi

Mahat aivan täynnä lähdimme etsiskelemään Espan tuntumasta terassipöytää. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja saimme etsiä jonkin aikaa riittävän väljää terassia. Vielä auringon laskun jälkeenkin lämpötilamittari näytti 26 astetta. Kuin etelässä. Joimme pari lasia roseeta ja katselimme ohi ajavia autoja ja Suomenlinnan lautalta pois käveleviä ihmisiä. 

Sunnuntaina ajelimme maalaismummolaan uutukainen vesitrampoliini takakontissa. Päivä oli vielä helteinen, mutta illan tullen sää alkoi selvästi viilentyä ja muuttua tuulisemmaksi. Sieltä saderintama oli tulossa. 

Vesitramppa täytettynä, sen korkeus oli yllätys. Luulimme matalammaksi.

Meillä ei ollut oikein mitään sopivaa ankkuri ja tuollainen 10 kiloinen kivi liian pitkässä narussa ei toimittanut ankkurin virkaa tarpeeksi hyvin. Vesitramppa seilaili pitkin järveä ja sitä piti oli usein siirtämässä takaisin sopivalle paikalle. 

Miten te olette ankkuroineet vesitrampan? Kaikki neuvot ovat tervetulleita!

Pojat sanoivat, että yllättävän haasteellista on hyppiä trampalla. Järvellä kaikui hieman rumapuhetta, koska moni suunniteltu hyppy päättyikin yllättäen mahaplätsiksi. Esikoinen oppi ensimmäisenä pomppimaan ja kuopukselle vesitramppa tarjoaa turvallisen alustan kuperkeikkoihin veteen. Kivaa tuntui kuitenkin olevan, vaikka pojat narisivatkin siitä vesitramppa liikkuu alla liikaa. Pojat hyppivät vesitrampalta ainakin 2,5 tuntia. Aika harvoin koko kolmikko tekee nykyisin mitään yhdessä, vesitramppa veti veljekset yhteen. Siitä tykkäsin eniten! Paluumatkalla maalaismummolasta keskimmäinen ja kuopus nukahtivat autoon.

Lopuksi vielä viime viikon erinomainen uutinen: työkaverini pääsi vihdoin pois sairaalasta, johon hän joutui koronan vuoksi. Sairaalavuorokausi kertyi yli 90 ja vuorokausi teholla yli 30. Kuntoutus jatkuu kotona.