Valopilkkuja lokakuussa

Syksyn ankeus ja harmaus alkavat jo tuntua. Olo on nuutunut ja energiatasot matalalla. Onneksi mukavia ja yllättäviäkin valopilkkuja on kuitenkin viikkoon mahtunut :)

Tiistaina minulla oli 9,5 tunnin workshop. Tämän hetkisessä kahvittomassa elämässäni olen tuollaisissa kinkereissä yleensä klo 14 jälkeen aivan sippi. Päivän ohjelmaan mahtui pari puolen tunnin taukoa. Kahvittelun sijasta kävin ulkoilemassa! Aika radikaalia ;)

Workshop pidettiin kurssikeskuksessa meren rannalla ja halusin hapen lisäksi nauttia maisemista. Aamupäivällä tunnelma oli erikoinen. Paksu sumu leijui pitkään ilmassa ja aivan rannassa näkyvyys oli pari metriä, jonka jälkeen merenlahti peittyi sumun syleilyyn. Sumu alkoi hellittää vasta lähempänä puolta päivää.

Sumu kätkee meren. Näkyvyys metri ehkä kaksi.

Sumun keskeltä näkyy aavistus massiivista kivilaituria

Tässä se sumun piilottelema komea kivilaituri

Workshopin jälkeen oli mahdollisuus jäädä kolmen ruokalajin illalliselle. Kotona olisi ollut jäljellä edellispäiväistä makkarakeittoa, joten valinta oli helppo :) Alkukeitto pitää laittaa muistiin ja kokeiltavien listalle. 

Kermainen bataattikeitto, jossa ripaus tuoretta chiliä. Olipas hyvää!

Torstaina syyslomailimme poikien kanssa ja kävimme Kansallismuseossa. Kävimme Suomen esihistorian osastolla shamaaniradalla. Tykkäsimme siitä - ainakin siihen saakka, kunnes selvisi, että radan kysymyksiin ei ollut tarjolla oikeita vastauksia. Aika töpeksintää sanon minä! Nyt meiltä jää pari noitajuomayrttiä selvittämättä ja voi olla, että vietämme unettomia öitä miettien alla olevien tavaraoiden käyttötarkoitusta. Lisäksi turkisten tunnistuksessa jäimme yhden turkin osalta pattitilanteeseen 3-1.

Piirrustustaulu on selvä, mutta mikä ihme on edessä oikealla?

Joudumme luottamaan kuopuksen arvioon, että kyseessä on kivikautinen jojo.

Kiertelemme muitakin osastoja ja ihmettelemme hurjan kokoista plooturahaa.

Plootu, vasemmalla kuulakärkikynä mittatikkuna

Lapsista museon paras paikka on Vintti. Kannattaa ehdottomasti käydä Vintillä! Siellä voi leikkiä historiaa. On vanhanaikaista kyläkauppaa, puuhellaa, hirsimökin rakennuspaikka, kangaspuut, tehdaslinja ja paljon muuta. Näin syyslomalla Vintissä kävi aikamoinen kuhina, mutta muutamaan leikkipaikkaan mahduimme.

Ostimme leikkikaupasta leikkieväät ja söimme niitä maitolaiturilla.

Kuopus ja keskimmäinen olivat kääntäneet kaupan kassan mukaansa.

Kuulemma kun kaupan neitiä vähän jututti, niin hän ei huomannut mitään :D

Tästä tulee mieleen Olipa kerran piirretyn Maestro

Suurta huvia oli ottaa itsestään tietokoneen kameralla kuvia ja mailailla niitä mm. isille töihin.

Pitäisi vaan jotenkin jaksaa tsempata itseni pysymään liikkeellä, niin syksy tuntuisi mukavammalta. Kummasti vaan sohva ja sänky viekoittelevat jatkuvasti luokseen.