Tiedättekö, mikä minua ärsyttää lastenkasvatuksessa tällä hetkellä kaikkein eniten?
Se ihan kohtuuton toistojen määrä. Monien asioiden osalta olemme tehneet tuhansia harjoitustoistoja ja silti melkein joka *vetin kerta asiasta pitää tehdä joku numero - edes pienet kitinät tai vastaanpullikoinnit.
Olisiko nyt aivan liikaa vaadittu, että esimerksi reilun 2000 harjoittelunkerran jälkeen lapsi voisi mennä ilman jupinoita ja venkoiluja ihan suoraan sinne sänkyynsä? Missä vaiheessa harjoittelu on ohitse, kun edes 3500 kerralla ei saa koko viikolta täydellistä suoritusta... Samalla harjoittelumäärällä luulisi nyt lapsen uskovan, että uni tulee huomattavasti nopeammin, jos pitää päätä tyynyssä ja silmiä ja suuta kiinni.
Yhtä lailla uskoni horjuu siihen, että riittävä harjoitus saisi pissan osumaan pönttöön. Meillä tosin tilanne näyttää sen osalta valoisammalta kuin nukkumaan menemisessä. Tuttavaporukasta olen valitettavasti saanut informaatiota, että edes 70000 kerran harjoitukset eivät takaa siistiä pönttöä. Eikö sitten voisi jo antaa periksi ja istua? Elättelen vielä toiveita, että jossain siinä 5000 harjoituskerran kohdalla vessan vetämisestä tulisi automaatio.
Jos on maistanut melkein 200 kertaa jauhelihakastiketta, niin eikö jo voisi antaa periksi ja lopettaa siitä nurisemisen. Sitä on kerran viikossa. End of discussion. Tee itse paremmat ruuat.
Siihen nähden, että lukutaidoton loggaa itsensä tietokoneelle ja pelaa englanninkielistä peliä on vaikea ymmärtää, kuinka haasteellista on saranoiden käyttäminen. Useat sadat treenikerrat saranoiden suhteen eivät saa parvekkeen ovea sulkeutumaan. Edes ruumiilliset seuraukset (=lukuisat hyttysten pistot) eivät saa saranoita liikkumaan.
Tässä ei ole vielä päästy edes siihen oikeasti haasteellisiin hommiin, kuten omista tavaroista huolehtimiseen. Se on se advanced kategoria: muista avaimet, puhelin, pipo/lippis, takki, hanskat, reppu jne.
Mutta pokkaa näillä tuhansien kertojen harjoittelijoilla riittää. Kaveri, joka on muutaman kerran unohtanut koko reppunsa kouluun/pihalle ja hukannut x paria hanskoja, pyytää uusinta iPhonea. "Ihan varmasti pitäisin siitä huolta. Säilyttäisin sitä aina tallessa repussa" Niinpä niin.
Vedän facebuukissa 7 päivän 3 onnenaihetta per päivä haastetta, niin valitanpa sitten puolianonyyminä täällä. Pienet ovat ongelmani, mutta ärsyttääpä ne siltikin. Haluaisin vaihtaa ne johonkin vielä vähäpätöisempään. Ei mulla muuta.
Harjoitukset jatkukoot!
Meillä aikoinaan tanssitreeneissä puhuttiin semmoisesta 10 000 toiston haamurajasta, että sitten alkaa varmasti homma suttaantua oikein... Että muutamia tuhansia vielä... tsemppiä treeneihin :D
VastaaPoistaKyllähän mulla oli sellainen aavistus, että useat asiat ehkä alkavat sujua siinä vaiheessa, kun ovat valmiita muuttamaan omaan kotiin :) Ja jos ei suju, niin pissikööt sitten oman pönttönsä sotkuun ;)
Poista:D!
VastaaPoistaTilanne nuorison (15, 13, 10) kohdalla
- sänkyynmeno: not gonna happen.
- vessanveto. hmh.
- ruokailu: never
- kännykkä-avaimet-bussikortti. "kukaan ei sanonu mulle ett mä tarviin avaimet"
- kännykkä: tämä viimeisin hankinta pysyi hengissä 1v4kk. Veikkaan että i-malli ei pysyisi kyydissä niin pitkään.
Toisaalta tilanne 40+ naisen kohdalla
- menen vapaaehtoisesti sänkyyn. Myös nukkumaan.
- vessanveto: aina.
- ruoka: teen sitä mistä tykkään ja syön (hah!)
- availen ja suljen ovia
- kännykkä-avaimet-bussikortti. Vaikka kävisin vain viemässä roskat.
- en uskalla hankkia iphonea kun kumminkin hukkaan sen.
Jaahas, jaahas... että ei ole sitten lähiaikoina parannusta odotettavissa. Ei nyt ollut mikään kovin iso yllätys. Tai ehkä oli, kun olen pitänyt tyttöjä nopeammin kehittyvinä ja huolellisempina. Ei sitten vissiin pidä paikkaansa sekään.
PoistaMutta hyvin sä itse vedät! :)
meillä 2/3 nuorisosta vetää vessan ylipedantisti (toisinaan sekä ennen että jälkeen, jotkut jopa aikana), 1/3 nuorisosta ei pysty, eikä pysty määrittelemään miksei pysty.
PoistaMutta keskimäärin teillä vessa vedetään aina :)
Poista:D Näinhän se homma etenee…meillä onneks on vaan yks pönttöön tähtääjä ;D Tosin se toinen tipauttaa melko usein pyyhintäpaperin lattialle pöntön viereen :D :D
VastaaPoistaMeillä niitä huonosti tähtääviä on 3 kpl. Ja sen kyllä huomaa ja välillä haistaa ;)
PoistaOi mä rakastam näitä sun raadollisia kertomuksia eämästä. On niin vierasta tuollainen, kyllä meillä vaan kaikki kolme poikaa oppivat kerrasta. In my dreams.
VastaaPoistaMeillä suurin ongelma on yhden lapsen kohdalla vessa. Nyt älkää herkät lukeko!!!!! Se menee isolle hädälle ja varmaan vetää housut kinttuun jo ovella, koska sitä tavaraa saattaa olla istuinrenkaallakin ja mua se siellä oottaa kun sinne meen. ARGH!!!!
Nukkumaanmeno on yhdelle AINA loputtoman hankalaa, 12 v saattaa mennä itsekin itsensä ajamana. Nuorin on viime pvät mennyt tosi näpsästi.
Ruoka on nyt hyvin järkätty näin kesäloman kunniaksi. Kotona on kamaa kaapissa ja kukin syö mitä syö, minen välitä. Ainoastaan hoitolapsen ruokin säällisesti säälliseen aikaan.
Mutta joo, kyllä tätä harjoittelua riittäis asiassa kuin asiassa. Ja todellakaan en hankkis mitään uberhienoa puhelinta. Junnu kadottanut kännynsä kaksi kertaa lähiaikoina, mutta molemmilla kerroilla löytyi!!!!???
Avainten antaminen pelottaa edelleen. Olen niiden suhteen hysteerikko.
Olen kyllä kuullut huhua perheistä, joissa lapset menevät itse nukkumaan hoidettuaan omatoimisesti iltatoimet. Olen jopa yhden sellaisen lapsen nähnytkin, joten ehkä kysymys ei ole pelkistä satuolennoista :)
PoistaNyt osaankin hetkellisesti arvostaa sitä, että meillä on vaan pissaroiskeita :D Kiitos siitä!
Ainiin piti todeta, että yllättävän hyvin meillä on mennyt avainten kanssa. Esikoisella on pakko olla avaimet, että pääsee kotiin. Hukkuneet eivät ole, mutta kotiin ne ovat kuitenkin usein jääneet. Omissa avaimissa on myös sellainen puoli, että ikinä et varmaksi tiedä, mitä kotona puuhaillaan, kun olet itse töissä. Tulin kerran aivan yllättäen ja esikoisen ja kaverin naamalla oli hetkellinen noloilme. Istuivat nimittäin sohvalla syömässä minun jäätelöäni :) Mokomatkin ;)
PoistaMeillä on jatkuvasti puhelimet kotona (eikä siis pojilla mukana niin, että ne saisi kiinni), avaimet unohtuu kotiin säännönmukaisesti. Jugurttipurkit/lautaset /mukit jää keittiön pöydälle vaikka ollaan sovittu että ne laitetaan vähintään tiskipöydälle kengillä tullaan sisään, pyyhkeet tippuu lattialle eikä mene naulakkoon, likaiset vaatteet jää pesukoneen eteen eikä mene pesukoneeseen!
VastaaPoistaPöh! Onko se sitten niin, että pojat ovat poikia?
Tsemppiä meille ja pojille :)
Meillä eletään niin pellossa, että usein koko perheen illallislautaset jäävät ruokapöytään lojumaan. Miehen kanssa yritetään hivutustaktiikkaa sen suhteen, että kumman kerättäväksi ne jäävät ;) Joskus tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että näytän pojille liian suurpiirteistä mallia. Toisaalta ihan reilusti on pikkusälleillä kirittävää, että pääsevät edes tämän suurpiirteisen mallin tasolle :)
PoistaTsemppiä pojille ja hyviä hermoja äideille!
Hauska postaus ! Mä luulen, että oppivat vasta sitten kun muuttavat omaan kotiin. Sorry mutta niin se vaan taitaa olla. Terkuin teinien äiti ;)
VastaaPoistaSara - luulen, että olet oikeassa :)
PoistaMinua on tosin peloteltu, että poikia on vaikea saada itsenäistymään. Pääkaupunkiseudulla asuminen on niin kallista, että pojat poteroituvat äidin nurkkiin vielä reilusti yli 2-kymppisinä. Paras toivo itsenäistymiseen on opiskelupaikka muualla tai itsenäistymishaluinen tyttöystävä. Mä nyt toivon, että tuossa vaiheessa osaisivat sentään vetää vessan jälkeensä ;)
Oih ja voih, tuntuu että joissakin tapauksissa täällä meillä ne toistot ei auta vaikka miljoonan tekisi - tai sitten ne alkavat toimia esim. 40 vuotiaana :)
VastaaPoistaNiinpä. Täytynee yrittää lohduttautua ajatuksella, että sitten 4-kymppisenä pojilla pissa osuu pönttöön ja bolognese suuhun :D
PoistaKiitos iltanauruista :) Miksi tuo nukkumaanmeno onkin niin vaikeaa. Meillä onkin näköjään muuten aika helppoa, mutta lisätään muutama asia listaan
VastaaPoista- meille ilmestynyt toinen pyykkikori ilman koria pukeutumishuoneen lattialle ja penkille ja eilen 3. pyykkipaikka WC:n lattialle
- astioita ei saa kannettua tiskipöydälle vaikka Laku jo yhden kulhon hajotti vetämällä sen pöydän päältä alas
- puhelin unohtuu äänettömälle
- pyörää ei osata laittaa varastoon vaikka se osataan sieltä ottaa
- TV on päällä vaikkei sitä katsota moneen tuntiin
- ruokaa ei osata ottaa jääkaapista, mutta muut herkut kyllä löydetään vaikka ne olisi oikein piilotettu kaappiin
Tutun kuuloisia ongelmia, ne ovat tosin jo seuraavalla tasolla verrattuna meidän juttuihin. Meillä joskus aikuinen sortuu muutamaan noista (en nyt puhu itsestäni ;) ). Joskus jopa kaksi aikuista ;)
PoistaTuohon viimeiseen kohtaa pitää todeta, että meillä on viety vastaava ilmiö vielä pidemmälle. Lapsi osaa näppärästi leipoa herkkuja, mutta maidon kaataminen mukiin ja leivän voiteleminen ottavat todella koville.
Myös meillä on nykyisin toivotonta vitkastelua iltatoimissa ja joka ilta saa todellakin toistaa ja muistuttaa ja hoputtaa JOKA asiasta :( Meidän perhe-lehtikin näytti aiheesta kirjoittavan uusimmassa numerossaan ja yksi ratkaisuehdotus oli se, että vanhempien pitää rauhoittua/ei saa hermostua. Just joo, ei toimi meikäläisellä kun ei vaan ole kovin pitkää pinnaa...
VastaaPoistaMulla on vähän samaa vikaa, että pinna ei meinaa riittää kovin pitkälliseen operaatioon. Hra Kepponen on oikein hyvä hermoinen, mutta kyllä hänelläkin meinaa välillä savu nousta korvista. Meillä saattaa olla iltoja, jolloin iltatoimien aloittamisesta menee 2 tuntia, ennenkuin viimeinen lapsi nukahtaa. Voi olla, että kuopus on saanut nukkua liian pitkät päiväunet päiväkodissa tai sitten hän on alkanut reagoimaan valoisiin iltoihin. Esikoinen onneksi nukahtaa nopeasti ja menee vähän reippaammin sänkyynsä. Ehkä tässä jotenkin jaksaa sinnitellä lomaan saakka ja sitten koko perheen kello siirtyy yökukkumiseen ja aamunukkumiseen :)
PoistaTihhihhihiiii :D Tuli vaan mieleen sellainen sanonta, kuin pojasta polvi pahenee, miksipä ei myös äidistä ;) Lähipiirissäni puolet pienistä pellavapäistä toimivat aina esimerkillisesti - tiskit menee tiskikoneeseen, hammaspesut hoituu samantien, kun kellon kerrotaan lyövän iltapesuaikaa, ja eräs näistä oli tässä keväällä kovinkin ylpeä, kun sai tokan luokan keväällä elämänsä ekan vilma-muistutuksen unohtuneesta koulukirjasta :) Toinen puolisko onkin sitten kuulemattomampaa, haihattelevampaa ja unohtelevampaa sorttia. Itse olen näin sivusta katsoneena havainnut kaavan - haihattelevilla vanhemmilla on haihattelevia lapsosia, tarkoilla vanhemmilla tarkkoja lapsia, niin se vaan on. Perheissä, mistä löytyy niin haihattelevia kuin tarkkoja vanhempia, niin sieltä löytyy myös molempia lapsiakin ;)
VastaaPoistaMaitoa on vaikea kaataa lasiin, tärkeämpää lienee se, että osaako käyttää talouspaperia sen siivoamiseen :) Ja jos vanhemmat käyttää hivutustaktiikkaa, niin lienee selviö, että lapset käyttää samaa taktiikkaa nukkumaan mennessä - sehän on tylsää, paljon kivempaahan on vitkutella, ja saada muka lisää aikaa haltuunsa, niihän me kaikki tehdään, kun tiedossa on jotain mälsää. Noh, aloinpa mä nyt motkottamaan tekän hauskan kirjotuksen alle, sori. Taidanpa siltikin painaa "julkaise", ihan vaan kiusallanikin :)
Aivan varmasti vanhempien käytösmalli vaikuttaa lapsiin. Sieltähän se malli tulee. Mutta kyllä ihmisissä on suuria luontaisia eroja. Itse olen siistien ja tarkkojen vanhempien lapsi ja minua on koko lapsuuteni yritetty siihen koulia. Menestyksestä voi olla montaa mieltä :)
PoistaNukahtaminen on samaa kategoriaa, siihen vaikuttaa synnynnäiset ominaisuudet ja opitut tavat. Meillä kaikki lapset ovat olleet vauvasta saakka huonoja nukahtamaan. Esikoisen kanssa vietin puolitoista vuotta pitäen unikoulua :( Hänellä nukahtamisongelma ratkesi eskarissa, kun ei ollut päiväunia. Keskimmäinen on aina ollut kiusallisen vähäuninen eikä kasvukausi ja eskari ole tuonut mitään muutosta siihen. Kuopuksen on selvästi annettu nukkua hyvät päiväunet päiväkodissa ja hänen unensa ovat aina kärsineet tästä valoisasta ajasta. Meillä varmasti sujuisi nukkumaanmeno joutuisimmin, jos kuopus ja keskimmäinen eivät nukkuisi samassa huoneessa. Yksinpuhelu kävisi nopeasti tylsäksi ;)
Jep. Hyvä että kohtalotovereita. Tai en tiedä onko se niin kiva mutta lohduttaa kuin muillakin samat jutut. Juttu oli kun omasta suusta tullut kaikkineen kohtineen.
VastaaPoistaTea
Kyllä kohtalotoveruus on aina kuitenkin kiva asia :)
PoistaOlipas hauskasti kirjoitettu aiheesta, jonka vuoksi revin hiuksia joka päivä. Siis ei renkaalle tai pöntön ohi pissimisestä (tyttölapsia perheessä), mutta mm. siitä toistamisesta ja iltatoimien hankaluudesta 8-vuotiaalla.
VastaaPoistaMuutimme jopa iltarutiineja, jotta jokin muuttuisi. Se muuten auttoi hiukan. Eli passitamme nyt tytöt illalla yläkertaan tekemään kaikki muut iltatoimet paitsi hampaidenpesun ennen iltapalaa, kun aiemmin söimme iltapalan ensin ja sitten vasta lähdimme yläkertaan. Vanha tapa johti usein siihen, että erityisesti esikoinen oli niin väsynyt, että alkoi temppuilla kaiken kanssa ja heittäytyi kylppärin lattialle makaamaan jaksamatta nousta ym. Nyt lapsilla on enää hampaidenpesu (ja ehkä iltapisu) jäljellä, kun lähdemme yläkertaan, ja sen he ovat paremmin jaksaneet hoitaa.
Mitä nyt joka ilta esikoisen kanssa joku huutokilpailu saadaan aikaan. Ei meinaa pinna meikäläisellä riittää sitten millään enää illalla. Huoh.
Joskus olen yrittänyt käydä keskustelua lasten kanssa, että kun tilanne ei ole päällä, että mikä olisi järkevämpää toimintaa: hoitaa homma pyydettäessä vai hoitaa homma sen jälkeen kun on tullut pelikielto ja legot jäähyllä. Aina tasaisesti päätyvät kuitenkin tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
PoistaTsemppiä iltoihin, toivottavasti ne rauhoittuvat. Meillä ainakin pimeä syksy tekee tehtävänsä ja lapset menevät huomattavasti sopuisammin nukkumaan. Löytyikö tästä nyt inhoman syksyn piristys? ;)