Narinaa lomasta

Aina loma ei kaikilta osin vastaa odotuksia. Meillä on mennyt lomat erinomaisesti putkeen useamman vuoden, tällä kertaa iski vähän Murphya peliin. Ei mitään suurta ja vakavaa, mutta kirjoitanpa muistiin narinan aiheet.

Sää
Aurinkovarmaksi kehuttu Arabiemiraatit näyttivät meille pilvisen ja sateisen puolensa. Aurinko paistoi ainoastaan yhden kokonaisen päivän. Yksi päivä oli hyvin sateinen ja toinen täysin pilvinen. Muina päivinä aurinko paistoi tunnista kolmeen, kunnes pilvet peittivät sen.

Poikia sää ei haitannut. He uivat joka päivä. Altaan vesi oli hyväksi lämmitettyä ja altaassa oli usein lämpimämpää kuin altaan reunalla. Uimavalvojana toimivan aikuisen vaatetus oli usein tällainen:

Tuhmaikäinen
Tämä ei ole loman tai kohteen vika. Meidän keskimmäiselle on iskenyt voimakas 6v uhma. Kuvittelin, että kyseessä oli jouluun ja remonttievakkoon liittyvä jännitys. Mutta se onkin kunnon uhma/tuhmakausi. Meillä on ollut matkassa kiukkupussi, josta näkee kuinka tunteiden tornado raivosta kyyneliin ravistelee koko lasta. Epäsäännöllinen ruokailu, ruoka joka ei maistu ja väsymys yhdistettynä innostukseen ja jännitykseen lisäsivät tornadon voimaa.

Uhmis poseeraa Dubai Mallin akvaariolla

Sairastelu
Miehen kanssa saimme matkamuistoksi ikävän flunssan. Kuopuksella kävi vielä huonompi tuuri. Kotiinlähtöpäivänä hänelle nousi kuume ja hän alkoi oksentamaan. Ehdimme käydä ennen lentoa paikallisella lääkäriasemalla, jossa kuopusta lääkittiin lentoa varten. Lento meni aika rauhallisissa merkeissä muutamalla pienellä oksennuksella. Itselläni on oksennusfobia. Lento tuntui varsin pitkältä. Onneksi kuopuksen kunto näyttää nyt kohentuvan. Odotan kauhuissani, että onko kyseessä vatsatauti.

Minä en yleensä syö kebabia mutta paikalliset versiot olivat herkkua.

Sitten pienempiin narinoihin...

Venäläiset
Hotellimme kuten melkein koko Dubai oli täyttynyt venäläisistä. Olen hyvin kansallisneutraali, mutta venäläiset kävivät hermoilleni tällä reissulla.

Venäläisten juomatavat eivät todellakaan häviä euroopan superjuomareille. Lomakohteessamme Sarjahissa ei tarjoilla eikä myydä alkoholia. Siitä huolimatta saimme aamuyön herätyksen klo 03, kun venäläinen päihtynyt daami yritti voimalla terassimme ovesta sisään. Jotain elämäntuskaa hän olisi halunnut hra Kepposelle purkaa. Juttu eteni hiukan heikosti, koska daami osasi ainoastaan: help me, forgive me ja happy new year. Pakkohan se oli rouvaa lähteä viemään respaan ettei rouva kompuroi altaaseen. Eikö mitä venäläinen tuli vielä kerran koputtelemaan uudestaan *huoh*

Sarjahiin sai tuoda mukanaan 4l alkoholia, että jos se vodkana mukanaan kantaa, niin kai sillä venäläinenkin pidempään bilettää ;)

Meidän eväät olivat pienemmät

Itänaapuri oli myös vailla snorklauslaseja. Ne katosivat sillä välin kun perheemme söi 20m päässä laseista. Hra Kepponen toki nyt sanoisi, että ei ole mitenkään varmaa, että venäläiset veivät ne. Noh, saattoihan se olla joku niistä norjalaisista eläkeläisistä joka oli laseja vailla. Ilmeisesti lapsemme ovat helppoja varkauden kohteita, viimeksi reissussa katosi kengät.

Ja vielä viimeksi se vakiojurputus. Venäläisten on pakko kiilata. Vaikka edessä olisi pieniä lapsia, niitähän on kevyempi töniä.

Lentoparkki
Meidän oli pakko tulla evakkopaikastamme omalla autolla lentokentälle. Jätimme sen lentoparkkiin säiden armoille. Never ever again talvisäällä. Ovet olivat jäätyneet kiinni. Yhdestä ovesta irtosi tiivisteet. Takaluukku ei auennut lainkaan. Jäinen kroppa lämpenee hyvin kun siirtää 20kg matkalaukkuja sisäkautta tavaratilaan.

Yöllä lentokoneessa ajattelin, että en kyllä lähde pitkään aikaan perhematkalle lentäen. Eiköhän tuo fiilis unohdu parissa päivässä. Matkaan mahtui paljon mukavia juttuja ja kokonaisuudessaan antaisin lomalle arvosanan 7.

Seuraavaksi niistä mukavista jutuista.