Minulla on pitkään ollut ostoslistalla kello. Pakko tunnustaa, että olen suunnitellut "blogikellon" hankintaa. Sellaisen massiivisen Michael Korsin tai vähemmän massiivisen Marc Jacobsin. Noh, kävi aivan toisin.
Yli vuosi sitten vanhemmillani kyläillessäni äitini iski kouraani mummoni kellon "Tässä sinulle kello". Se on aikoinaan ollut tärkeä mummolleni ja arvokas lahja. Kello kävi edelleen tarkasti, mutta oli aivan luokattoman huonossa kunnossa ulkonäöltään. Lasissa oli todella iso särö ja metalliranneke oli kulunut ja liian kapeakin.
En ollut ikinä ajatellut, että alkaisin käyttämään pientä korukelloa. Mummoni kapeat ja sirot ranteet eivät ole periytyneet minulle. Omani ovat mallia tukki. Ajatus siitä, että minäkin hylkäisin kellon kaapin pohjalle ei myöskään tuntunut hyvältä. Niinpä päätin käynnistää kellon kaunistusprojektin.
Kello on Omega vuodelta 64. Kelloseppä onnistui hankkimaan siihen uuden lasin, koneisto huollettiin ja puhdistettiin. Hihnaksi hankin mustan nahkahihnan. Projekti oli sinänsä valmis, mutta lopputulos ei ollut minulle sopiva lainkaan. Aloin haaveilemaan korumaisesta hihnasta.
Työkaverini on tehnyt koruja pitkään ja on taitava suunnittelemaan niitä. Hän lupautui suunnittelemaan ja tekemään kellooni koruhihnan. Hän näki aivan hirvittävästi vaivaa hankkiessaan hihnaa varten kullattujan osia. Koruhihnan kiinnityslenkit teki paikallinen kelloseppä.
Olen aivan myyty lopputulokselle.
Työkaverini onnistui projektissa täydellisesti.
Tämä kello ei enää makaa kaapin pohjalla, se kaunistaa arkeani ja muistuttaa mummostani.
Vau, vähänkö upea - ja -kaikella kunnioituksella M.Korsia kohtaan - tsiljoona kertaa persoonallisempi vaihtoehto!
VastaaPoistaTodella kaunis korukello, ja tietysti tunnearvo vielä lisää hienoutta. Persoonallinen ja ajaton, toisin kuin joka toiselta löytyvä massakello - vaikka kyllä nekin ovat kauniita ja tyylikkäitä, ei sillä. Mutta pointsit kotiin tästä valinnasta :) ja taitava ystävä sinulla!
VastaaPoistaOi, just sellainen, kuin pitääkin! Ja se kellon historia, ajatus, on tässä tärkein... Kaunis <3
VastaaPoistaHekku:
VastaaPoistaKiitos :)
Kyllä minustakin Kors kalpenee tämän rinnalla :) Ja aika vaikea on kuvitella, että Kors toimisi enemmän kuin 10 vuotta. Tämän elinikäennuste on aivan eri luokkaa.
Terhi:
Kiitos :)
Minustakin työkaverini onnistui niin hyvin toteuksessa. Kello on tosiaan nyt aivan uniikki ja lisäksi muistoesine mummostani. Mummolla ei ikinä ollut Korsia ranteessa ja tuskin olisi mummolle sellainen kahviasetin kokoinen kello kelvannutkaan ;) (no mulle kelpaisi edelleen, mutta eipä taida olla tarvetta)
Pohdiskelija:
Kiitos :)
Nyt minusta kellon ulkonäkökin on melkein yhtä kaunis kuin tarina. Muistan kuinka kun tultiin mökille mummo riisui arvoesineenä: kellon ja kaulakorun. Juhlissa hänellä oli lisäksi kultainen rannerengas. Kello ja rannerengas jatkavat kulkuaan nyt minun arjessa ja juhlassa.
Hieno kello, johon muistot tuovat lisäarvoa. Itsekin mietin viime vuonna kellon hankintaa, mutta se osoittautui liian vaativaksi projektiksi. Olenkin ollut ilman kelloa viimeiset 6 vuotta!
VastaaPoistaAivan ihanasti tuunattu. Perintökalleudet, mun sydän pakahtuu. Pala mummoa mukana, kello kuin enkeli. <3
VastaaPoistaRoosa:
VastaaPoistaKiitos:)
Ei ole ihan nopea ollut meikäläisenkään kellonhankinta. Muistaakseni kello, jonka hankin valmistumiseni kunniaksi, hajosi viime vuosituhannella. Sen käyttöiäksi taisi tulla vajaa 5v.
Ä.Hupulainen:
Kiitos :)
Ihana muisto mummostasi pääsi sellaiseen käyttötarkoitukseen johon se on tarkoitettukin! Kaunis lopputulos, paljon parempi kuin sillä toisella hihnalla.
VastaaPoista-Jassu-
VastaaPoistaHelmihihna muutti kellon ulkonäön täydellisesti. Onneksi mummollani viimeksi käytössä olluta metallihihnaa en voinut edes harkita, koska se ei mennyt ranteeni ympäri :) Harmi, ettei kellossa ollut enää alkuperäistä hihnaa tai kenelläkään minkäänlaista muistikuvaa siitä.
On kyllä. Kyllä on. Oih. Siis aivan ihana tämä sinun korusi, ja ihan mahtavaa, että päätit lähteä tuohon pelastusprojektiin!
VastaaPoistaItselläni on kello, minkä otan aina pois kädestä kun kirjoitan koneella, tai pesen kasvot :) Mutta se saattaa olla kädessäni vaikkapa uidessa, tai tiskatessa, ei koskaan nukkuessa. Minulla onkin vakkaripaikat, mistä kelloni löytyy - yleensä joko kylppärin "kellonaulakosta" tai sohvatyynyn välistä :) Nykyisenä kännykkäaikana hyvin harva näemmä käyttää oikeasti kelloa, mutta lukihäiriönkin vuoksi minun on selvästikkin helpompi hahmottaa viisarikelloa, vaikka siis toki nyt osaan numeraalisenkin kellon, mutta silti :)) Oma kelloni on myöskin tärkeä ja rakas, se on arvokas ja olen saanut sen joululahjaksi 2003. Kerran siihen on täytynyt akku vaihtaa (eco drive), ja ihan alkuaikoina minuuttiviisari piti suoristaa, kun unohdin kellon ranteeseen saunaan, ja löylyissä ohut viisari nuupahti :D
Mutta hyvä on naisella olla olemassa kello, ja Sinun kellosi on kyllä erittäin kaunis! :)
Oi, meni ihan kylmät väreet, kun kerroit kellon tarinan. Ihana, että sinulla on nyt uniikki, upea kello, joka muistuttaa mummostasi! Oman rakkaan kelloni sain mieheltä 40v lahjaksi, ja se oli pitkän haaveilun tulos, ja nyt tosi rakas.
VastaaPoistaHaltiakummi:
VastaaPoistaKiitos :)
Hih, nuupahtanut minuuttiviisari :) Hyvä, että sait kuitenkin sen korjautettua.
Tuntuu olevan nykyisin kellojen kanssa niin, että osa ei käytä kelloja lainkaan ja osalla niitä on monia ja ovat enemmänkin asusteita. Minusta on kiva käyttää kelloa pitkästä aikaa.
Nonna:
Kiitos :)
Toivon, että sinun lahjakellosi olisi yhtä pitkäaikainen kuin minun perintökelloni, jolla on tosiaan vuosia takana kohta 50.
Tulipa siitä kaunis ja sopiva sinulle! Musta nahkahihna ei ajatuksenakaan oikein sykäyttänyt, joten tuo helmihihna ylitti kyllä kaikki odotukset. Ihana muisto mummostasi jatkaa eloansa ranteessasi - toivottavasti vähintään seuraavat 50 vuotta!
VastaaPoistaLeonida:
VastaaPoistaKiitos :) Minäkin toivon kellolle pitkää ikää. Kelloseppä kyllä ennusteli, että kellolla voisi olla muutaman kymmenen vuoden käyttöikä vielä edessä. Kuulostaa kyllä aika huikealta. Mutta tuohon aikaa koneistot tehtiin sveitsissä käsin laatumateriaaleista.
Hieno tuunaus ja miten keksitkin idean, että työkaveri voi auttaa. Itse olisin vain tylsästi ostanut uuden rannekkeen.
VastaaPoistaHaveaniceday1:
VastaaPoistaKiitos :)
Yritin ostaa ensin kelloon valmisranneketta, mutta valikoima oli niin suppea, että paras vaihtoehto oli kuitenkin perusnahkaranneke. Se ei vaan sopinut tukkiranteeseeni lainkaan :(
Kellosta tuli todella kaunis!!
VastaaPoista-Noora
-Noora:
VastaaPoistaKiitos :)
Siitähän tuli kaunis <3 mä sain myös aikoinani perinnöksi mummin kultadubleekellon, mutta äitini mielestä se oli mulle (silloin lapsi), liian hieno ja VAIHTOI sen mun kanssa johonkin Shelliltä ostettuun kelloon.
VastaaPoistaÄitini sai kultaisen rannekellon isältäni, kun minä synnyin 60-luvun lopussa. Sain juuri kellon äidiltäni ja voisinkin miettiä sen tuunaamista. Kiitos ideasta! Pieni kello toisi vaihtelua tähän isoon "muotikelloon", jonka hankin reilu vuosi sitten viiden kellottoman vuoden jälkeen.
VastaaPoistaVera:
VastaaPoistaKiitos :)
Äitisi teki varmaan siinä tilanteessa ihan sopivan vaihtokaupan, mutta jälkikäteenhän se ei enää tunnu reilulta :(
Anonyymi:
Minusta ainakin kannatti tuunata kello uuteen kuosiin. Sen näkeminen jo ilahduttaa "nyt se surkimus on noin hieno" :) Pieni kello tosiaan toisi vaihtelua isoon kelloon ja sopii erityisen hyvin juhlavampaan pukeutumiseen.