Ajelimme Etelä-Pohjanmaan traktorimuseolle tapaamaan Hupulaisia ja saamaan vannoutuneilta konemiehiltä asiantuntevaa opastusta. Me kun emme erota Massikkaa Jontikasta laisinkaan. Asiantila on nyt korjattu :)
Alkuun pari traktorikaunokaista
Yksi Pikku kepponen ja kaksi Hupulaista
Mihis se kolmas Hupulainen jäi?
Pienin Hupulainen osoittautui varsinaiseksi flirtiksi ja soran syöjäksi
Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa Porschen ratin taakse. Vaikka en metriäkään ajanut, voin silti vannoa, että ajokokemus ei olisi kummoinen.
Pihalla oli paikallinen traktorierikoisuus. Joku oli nimittäin pitänyt traktoriaan pihalla parkissa noin 25 vuotta, jonka aikana sen keskelle kasvoi koivu.
Traktorimuseo on paikallisten vanhempien herrasmiesten työn ja intohimon kohde. Jokainen traktori on kunnostettu toimivaksi ja maalattu mahdollisimman alkuperäisillä sävyillä. Ilmeisesti traktorikuume ei jyllää pelkästään pohojalaasten keskuudessa, koska museon penkillä istui hymyillen vanhempi saksalainen herrasmies, joka oli 1600km ajanut traktoria toimittaessaa sitä museolle. Respect! On muuten varmaan aika cool körötellä traktorilla autolautalle.
Traktorimuseolta retki jatkui Lapuan rantapuistolle jätskille ja maisemia ihailemaan.
Sen verran komia oli Lapuan kirkko, että pitihän se käydä katsastamassa lähempää.
Aloitteleva saarnasmies
Retkipäivä oli tosi kiva ja oli mukava nähdä Hupulaiset livenä. On se sinänsä ihmeellistä tämä bloggaus, että kuinka mukaviin ihmisiin sitä tutustuu ja tuosta vaan voi paukasta toisten kanssa retkeilemään ja ihan kuin olisi tuntenut pidempäänkin.
Esikoinen ja keskimmäinen olivat mökillä aivan liekeissä. He olivat pelanneet Hra Kepposen kanssa elämänsä ensimmäistä kertaa Magic-korteilla :)
Kesäloma on kovassa vauhdissa: tänään on mm. uitu, saalistettu ja pelastettu sammakoita, nähty Draculan luola. Huomenna voisi vaikka vaan lötkötellä.
Ai että, oli kyllä mutkatonta ja mukavaa seurassanne. Mä niin tykkään tuollaisista symppiksistä herrasmiehistä, joilla on intohimo johonkin rakentavaan. Vähän toivon poikienkin hurahtavan johonkin yhtä harmittomaan!
VastaaPoistaJa mikä onni: se museon tyyppihän oli vissiin tehnyt työuransa traktoreita myyden ja nyt eläkkeelläkinniitten kanssa häärää. Setäni oli jo pikkupoikana innostunut sähkölaitteista, teki uransa metallin parissa, mutta koko ajan harrasti sähköjuttuja vanhoja radioita korjaillen. Nyt eläkkeellä on mukana radiomuseon toiminnassa.
Intohimot on tosi jees. Pitävät mielen virkeänä ja aktiivisena. :)
Olipa poukkoileva tuo mun kommentti. :D se piti vielä sanoa, että ihanat kuvat!
Poistazirk:
VastaaPoistaYmmärsin kyllä hyvin ajatuksenjuoksusi :) On hyvä, että ihmisillä on kiinnostuksen tai peräti intohimon kohteita, asioita jotka saavat innostumaan.
Minä toivon aivan samaa lapsilleni. Palavaa kiinnostusta *johonkin* tai miksei vaikka useampaankin (sanoo tuuliviire itse, jonka harrastukset voivat vaihtua useinkin)
Itselleni tällä hetkellä toivon muutamia lisäneliöitä, joissa noita kiinnostuksen kohteita pystyisi harrastamaan :) Tai enemmän lomaa, voishan sitä tulla kuukaudeksi mökille puuhaamaan ja kamat peräkärryyn .