Ympärillä tohistaan joulua. Olen ollut tähän saakka joulustressivapaalla vyöhykkeellä. Nimittäin minulla ei ole ollut yhtään aikaan miettiä joulua. Mies on ollut kohta taas viikon reissussa. Vaikka minulla oli ma-ke apuna mummi ja isotäti en ole vielä kyennyt siihen vaiheeseen, että olisin tehnyt edes listaa jouluhommista. Listan ensimmäisenä olisi ehdottomasti Halloween-hämähäkin poistaminen lastenhuoneen ovesta :)
On tämä taas ollut aika matalakiito viikko. Maanantaina perkasin yli 400 lukematonta sähköpostia. Samalla katselin, että eihän se kalenteri niin pahalta näytäkään. Maanantai-iltana selvisi, että keskimmäisen joulujuhla on tiistaiaamuna samaan aikaan palaverini kanssa. Mummi ehti juhlimaan. Keskiviikkona olimme heti aamusta kuopuksen joulujuhlissa ja illalla esikoisen koululuokan pikkujouluissa. Isotäti paistoi koulun nyyttäripöytään jossain välissä satsin joulutorttuja. Illalla selvisi, että täpötäydestä kellarista pitää saada vielä esikoiselle pulkka aamuksi kouluun. Torstain kruunasi asiakaspalaveri etänä klo 20-23. Olin niin väsynyt, että joudun vetämään kofeiinitankkauksen kolmella tabletilla illan kuluessa. Yöunien laatuun kohtuuton kofeiinin tankkaus ei vaikuttanut lainkaan, aamulla tosin oli selässä kipupiste, mikä johtui siitä legoukosta, jonka päällä tulin nukkuneeksi.
Tänään lähdin aamulla kiireellä ajamaan palaveriin. Buffet-lounasta syödessäni muistin, että joku jäi aamulla ruuatta. Nimittäin kilpikonna. Tulin suoraan lounaalta kotiin etätöihin ja ruokkimaan elukkaa. Kilpikonna makasi tyhjän ruokakuppinsa päällä. Kun siivosin jätökset ennen ruuan antamista, kilppari katsoi asiakseen sähistä minulle. Olin toki kyseisen mielenilmauksen ansainnut ;) Tuollainen yksinkertainen elukkakin on selvästi oma persoonansa.
Täysin ansaitsemattoman mielenilmauksen kohteeksi oli joutunut kuopuksen päiväkotiryhmän lapsen isovanhempi. Herttainen ja kiltti kuopukseni oli yrittänyt potkia isoisää päiväkodin pihalla, eikä ollut pyynnöistä/määräyksistä huolimatta lopettanut (osan aikaa pahanteossa oli ollut kuopuksen paras ystävä). Lapsilla -etenkin pojilla- suurimmalla osalla teetättää jossain vaiheessa jotain typerää. Olin silti järkyttynyt. Mikä oikein meni herttaiseen lapseeni?!
Viikon tympein homma on se, että isotäti oli huomannyt pyykkiä pestessään, että pesukoneemme oli vuotanut. Rakkine on uskollisesti palvellut minua 90-luvun alkupuolelta saakka. Ilmeisesti jouluvalmistelujen edelle ajaa pesutornin purkaminen ja uuden pyykkikoneen hankkiminen.
Töissä on vähän kettuilun makua. Asiakas laittoi tarjouksen palautuspäiväksi 24.12. Kyseissä maassa vähemmistö kuitenkin viettää joulua, että ei se ihan tuntematon ilmiö ole... Ennakoin pientä paniikin makua to-pe.
Toisaalta en ole mitenkään kova laittamaan joulua. Mulla on taas täksi jouluksi hyvät perustelut, että miksi ei ole tehty suursiivousta, miksi pöydässä on vähäisesti jouluisia ruokia, miksi en ole kokeillut mitään uutta ruokaa juhlapöytään, miksi ulkovalot ovat ripustamatta ja jouluverhot ostamatta. Oikeastaan on ihan pikkuisen vapauttavaa, että on syy olla joulustressaamatta ;)
Palaan viimeiseen lauseeseen sitten ensi viikolla, kun auto ei mahdu kauppakeskuksen parkkiin ja hiki valuu selkää pitkin kaupassa lahjoja ja ruokaa jonottaessa. Viimeiseen saakka, yritän ottaa iisisti.
Huhhuh! No mutta, viikonloppuna ruokaa pakkaseen ja sieltä joulupöytään ? Suursiivot jääköön niille joilla ei ole parempaa tekemistä.
VastaaPoistaOot aika epeli, kun handlaat vaativan työn JA kodin. Respectit siitä.
Mun pasmat meni vähän sekaisin blogi-lehmä Tuula synnytettyä kuolleen vasikan. Mikä antikliimaksi! :D
Ja kaveri oli pukenut Veikolle vaipan ja haalarin. Ei ollut vaippa ihan ylös saakka edestä nostettu, koska haalarista kuoriutui ihan kusinen poika. Kaikenmoista!
Mutta tsempit sinne ja rennon letkeää, hysteerisen hauskaa joulumieltä! ;)
(400 työpostia, huhhuh!)
Piiiiiiitkän päivän päätteeksi, zirk
No huh, tavallaan helpottava kuulla, että muillakin on "vähän" kiire, mutta ei kateeksi käy! Joulun tunnelman tavoittaa, vaikka olisi muutama villakoira jossakin, joten ihan oikein teet kun et stressaa! Rauhaisaa joulunodotusta :-)
VastaaPoistazirk:
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että aina välillä meidän arki on enemmän tai vähemmän kaaos-vetoista. Mutta eteenpäinhän karavaani vielä taaplaa. Sellaisia mukavia arjen piristyksiä on että meillä kaikki lapset pukevat reippaasti ja osaavat aika hyvin pyyhkiä. Tuli vaan mieleen tuosta haalari pissassa jutusta, että jotain helpotusta sentään :)
Hekku:
Mulla on sentään sellainen helpotus, että pääsen anopin joulupöytään aattona :) Sitten kun palaan sieltä kotiin alkaa joulunvieton paras osuus. Napsitaan suklaata ja lueskellaan kirjoja ja roikotellaan puoleen päivään saakka yöpuvuissa. Lapset saavat taatusti katsoa telkkaria ihan tolkuttomasti :)
Rauhaisaa joulunodotusta sinullekin.
Hihhih, hyvä että osaat arvostaa ITSE pukevia ja pyyhkiviä lapsiasi, sillä nuo taidot ovat todella iso juttu! (Mun kaukainen unelmani)
PoistaKyllä mä mun mussukoistani nautin nytkin, mutta onneksi ne kasvaa! Aikansa kutakin!
Niin ja neljän vuoden kuluttua olen varmasti töissä tai koulussa ja kahlailen jotain uudella tavalla kreisiä arkea. High five! Tää sun blogi valmistaa mua siihen. :D
PoistaA-pu-va. 8-O
VastaaPoistaIhan uskomaton viikko teillä taas. Olen kyllä ennenkin ihmetellyt, että miten te oikein handlaatte kaiken. Onneksi sait apujoukkoja auttamaan.
Ja tuo deadline. Pitäisin tuota todellakin suoranaisena haistatteluna. Törkeää.
Isosti tsemppiä!!!
Hei, niin tai näin, niin tekä on silti ihan iroli!! \m/ Hyvin sä vedät, ja kyllä ne Saarioisten äidit sitten ne jouluruuat hoitaa, loput voi mies jonottaa Stokkalta. Joululahjatkin on helppo ostaa - keräät ne isoimmat legot mitä on vielä jäljellä, ja mies tykkää saletisti niistä hanskoista, tosin saahan se osansa siitä legojen kokoamisen riemusta ;) Ooo ihan zen vaan, kohta saa vetää suklaata oikein luvan kanssa!! <3
VastaaPoista-Jassu-
VastaaPoistaKiitos tsempeista. Tämä joukkio hoituisi aika sujuvasti, jos olin kunnon perheenäiti, jolla on aina kauppalista tehtynä, pakkasessa parin päivän ruuat ja opettaisin koko joukon siivoamaan jälkensä ja pitämään tavarat paikoillaan. Tai jos mies olisi tuollainen :) Nyt mennään eteenpäin muutaman dekadin "boheemimmalla" menolla.
Haltiakummi:
Kiitos ihanasta motivaationostatus kommentista :) Mä pummin jouluruuat anopilta, nyt vaan pitäisi päättää, ett aionko syödä niin kerran vain kahdesti -mikä ongelma :)
Mulla on alkanut hiilareiden syöminen lipsua. Mielessä itää myös ajatus, että viettäisin sittenkin joulun ilman suklaakonvehteja. Oliskohan se liiallista itsensä kidutusta...
zirk:
Mulla on meillä muistissa parit taaperon niskapaskat ulkohaalarissa. Sellainen laittaa arvostamaan siististi itse vessassa asioivia :D
Mä elättelen toiveita, että 4 vuoden päästä voisin käydä lenkillä tai kaupassa siten, että lapset pärjäisivät kotona itsekseen. Toisaalta en kyllä edes uskalla ajatella, että mitä elämä on kun tämä jengi alkaa lähestyä teini-ikää... alkaa kylmä hiki valumaan selkää pitkin.
Jesh: kolme tyyppiä suunnilleen yhtä aikaa teininä on asia, jota ei ihan vielä halua ajatella. :)
Poistazirk:
VastaaPoistaMä oon aina välillä miettinyt, että kolme teini-ikäistä kollia yhdessä taloudessa. Hyvin pian ajatus siirtyy siihen, että mietin että miten ne mahtuvat kaikki tänne kämppään. Sitten ajatus siirtyy siihen, että onko meillä ikinä varaa lisäneliöihin. "upgrade"-kululla saisi jostain n. 50km päästä kokonaisen pikku asunnon. Sitten mä suunnittelenkin jo yksiön hankkimista siten, että mä pidän viikon kerrallaan yhtä alaikäistä arkipäivät siellä ja viikonloput käyn itse lepäämässä siellä. Ja jos ei kämppä ole siivottu lähtiessä, seuraavalla vuorolla saa mukaansa vaan näkkäriä, hernekeittoa ja porkkanoita. Tai sitten mä hankin asuntovaunun pihalle ja muutan sinne itse.
Äänieristetty asuntovaunu voisi toimia. :) meille saisi yläkertaan kolme huonetta, mutta se edellyttää sitä, että minäkin tienaisin ja se taas edellyttää uutta ammattia ja se taas...Huoh. Ehkä pojat saa hioa kulmia jakaen 13m2 huoneen koko kotona asumisen aikansa... Kasvattava kokemus, eikös?! :D
PoistaJoulu tulee tohisemattakin, se on ehkä enemmänkin mielentila :). Tosin, ehkä sitä mielentilan saavuttmista auttaa pienesti se, että aikaa olisi enemmän kuin vähän. Mulla kans kiiru pukkaa, mutta uskon, että joulu ehtii meille...ja teille :)
VastaaPoistazirk:
VastaaPoistaMeillä on 3 makuuhuonetta, joista 2 on pieniä ja yksi reilunkokoinen. Ajatuksena on, että keskimmäinen ja kuopus saavat jossain vaiheessa sen ison makuuhuoneen (ja me miehen kanssa ahtaudutaan pieneen koppiin). Mä en tiedä kestääkö mun hermo sitä, jos ne kaksi jatkuvasti tappelevat siellä huoneessa. Olen mä miettinyt sitäkin, että jos ei pysty olemaan veljen kanssa sovussa, niin sitten voi nukkua vaatehuoneeseessa tai kesällä teltassa pihalla :)
Huoneen jakaminen on aivan varmasti kasvattava kokemus.
Sitähän ei tiedä, että kuinka kivan ammatin vielä löydät itsellesi tai kuinka edullisen remontin kehittelet :)
Eloise:
Tsemppiä kiireiden keskelle! Toivottavasti olet saanut olla ihanien joulukukkien keskellä. Esikoisen joulusukka on hyvä juttu: olen saanut syödä torttuja, kuunnella joululauluja ja joulukukatkin on hankittu :)
Muutin itse 7-vuotiaana siskon kanssa jakamastani huoneesta kiukuspäissäni puolikylmään välikköön, enkä koskaan palannut. :D Sen varjolla en tiedä, onko ajatukseni poikien huoneen jakamisesta kohtuuton. :)
VastaaPoistaSiskon kanssa tappelemista en lopettanut. Ehkä teidänkin pojat sitten nukkuisivat jaetussa huoneessa ja tappelisivat loppuajan ympäriinsä. :)
zirk:
VastaaPoistaEttä puolikylmä tila vei voiton siskon kanssa olemisesta ;) Sinänsä kyllä ymmärrän, että jokaisella on ainakin ajoittain halu omaan tilaan. (ja erityisesti minulla). Jos pojilla olisi omat huoneet, niin voisi ainakin komentaa riitapukarit niihin. Toisaalta olisiko se mikään rangaistus olla omassa huoneessa? Taidan jatkaa linjalla, että arestit istutaan tylsässä paikassa kuten vessa, kodinhoitohuone.
Kyllä mä usein iltaisin haaveilen lisätilasta.