Viikko yksin poikien kanssa

Onpas taas viikko takana. Työkalenteri oli aivan täyteen buukattu hommia ja palaverit päälle. Mies lähti maanantaina Jenkkeihin. En tykkää siitä, että jään yksin lasten kanssa, mutta eipä mulla ole vaihtoehtojakaan. Yleensä noina viikkoina kaikki kaatuu päälle, nyt mentiin vaan hiukan huojuen.

Nukuin liian vähän sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja työpäivä oli rankka. Puhelinpalaverit jatkuivat illalla. Kolleegoiden leväperäisyys saa verenpaineen välillä taivaisiin. Minä hankin väen kolmelta eri mantereelta paikalle ja sitten se, jonka pitää asiasta viime kädessä päättää, jää pois mitään ilmoittamatta. Argh. Vieressä oli elämän tuskaa poteva hänen kuninkaallinen korkeutensa, jolle ei kelvannut mikään. Ilta päättyi hermojen katkeamiseen ja riitaan pojan kanssa.

Tiistaina jouduimme tekemään töissä päätöksen, että emme jätä tarjousta. Monen ihmisen monen päivän työ meni hukkaan. Pikkasen sapetti. Mummi tuli illalla hoitamaan poikia. Yhtä prinsseistä loukattiin tarjoamalla samaa ruokaa kuin maanantai-iltana. Jos lapsilla olisi ohjuksia, niin selkkaus olisi ollut valmis, koska keittiö olisi pommitettu maantasalle. Jumppa teki kyllä hyvää illalla.

Keskiviikkona minulla oli iltatöitä. Aamulla heitin esikoisen kouluun ja muistutin, että tule suoraan koulusta kotiin, koska mummi ja isotäti odottaa siellä. Homma ei mennyt putkeen, koska poika unohti ja meni ip-kerhoon. Eikä sitten edes tajunnut soittaa minulle, että onkin kerhossa. Mummi huolestui ja poika harmistui kun ei ehtinyt olemaan riittävästi mummin ja isotädin kanssa. Illalla tulin töistä katastrofialueelle. Pojalla oli mennyt sukset ristiin ystävänsä syntymäpäiväjuhlissa ja hän oli poistunut sieltä ovet paukkuen.

Torstaina kesken työpäivän soi puhelin. Keskimmäisen omahoitaja soitti, että mitenkäs se valokuvauksen kanssa, kun ei ole palautettu lappua ja kuvaus alkaa nyt. Olin aivan ällistynyt, kuvaushan on perjantaina. Niin kuopuksen kuvaus on perjantaina, mutta keskimmäisen torstaina. Kiitos ihanan omahoitajan kuvat otettiin. Sopimus poikien kanssa oli, että hiukset leikataan ennen kuvausta ja kuvat otetaan kauluspaidoissa tänä vuonna. Keskimmäisen kuvat on pitkällä roikkuvalla tukalla ja satunnaisella trikoolla :(

Hain esikoisen ip-kerhosta. Siellä oli riita käynnissä. Oma poikani käyttäytyi huonoiten, tosin hän ei ollut aloittanut kahnausta. En millään olisi jaksanut. Jaksoin tsempata hermostumatta läpi tilanteen ja selvittelimme asiaa pitkään vielä kahden. Toivottavasti viesti meni perille. Jos ei pysty selvittämään asiaa puhumalla, pitää hakea aikuinen paikalle, eikä kannata provosoitua joka jutusta.

Leikkasin kahden pojan hiukset ja silitin vaatteet. Yöllä tein töitä. Ensimmäinen uuden ja terveellisen elämäni täydellinen repsahtaminen tapahtui tuona yönä. Vatsa ei tykännyt siitä kaikesta karkista ja vaaleasta jauhosta lainkaan.

Tämän näköiset lyhyttukkaiset lähtivät perjantaina kuvattavaksi.

Keskimmäisestä otettiin vielä sisaruskuva kuopuksen kanssa.

Keskimmäinen oli tohkeissaan, kun kuvassa oli saanut hypätä :)

Perjantaina oli raato olo. Sain kuitenkin siirrettyä lapset hoitoon ja kouluun. Onneksi oli etäpäivä ja pystyin lopettamaan työt ajoissa. Babysitteri haki pojat hoidosta ja otin itse tunnin päikkärit. Olin asennoitunut jo siten, että nukun tai luen kirjaa sängyssä ja babysitterin puuhaillessa lasten kanssa. Päikkäreitten jälkeen halusin ehdottomasti ulos talosta. Keskustassa asuva ystäväpariskunta lähti kanssani illalliselle. Kyllä teki valmis, hyvä ruoka ja aikuinen seura hyvää!

Kuva loiventaa mittasuhteita. Lautanen oli jättimäinen, kuin soppakulho.

Pohjalla oli pikkuinen pannacotta. Mä en ymmärrä tällaista kattausta.

Onneksi maku voitti esillepanon :)

Lauantaiaamuna täytyi jaksaa ponnistaa viemään pojat jalkapalloon. Sielläkin olivat varsin joustavia ja ottivat myös esikoisen mukaan, jolta jäi omat treenit väliin. Kävimme kuopuksen kanssa sillä välin kaupassa ostamassa vieraita varten lounastarpeet.

Lauantaiaamun surkeat uutiset tulivat mieheltä. Mieheltä tuli viesti, että hän ei päässyt lennolle. Oli tsekannut sen verran viime tingassa sisään, että lentoyhtiö oli antanut paikat stand by jonossa olleille. Mies tuleekin vasta sunnuntai-iltana. Sunnuntaina oli tarkoitus yhdessä valmistella maanantaina pidettävät kuopuksen kaverisynttärit. Juhlavalmistelut ja siivous jää sitten minulle. Täytyy yrittää mobilisoida pojat jotenkin hommiin. Huoh.

Eihän se ole kuin yksi päivä lisää, mutta olin todella pettynyt. Odotin pientä lepohetkeä ja toista aikuista työleirille. Mies on majoittuneena keskustahotellissa kauppojen vieressä. Olen jotenkin sitä mieltä, että mies on velvollinen tuomaan mulle hienoja tuliaisia. Palkinto-ohjelman nimissä voisin vähän katsella, josko löytyisi jotain kivaa mitä mies voisi tuoda tuliaisten lisäksi.

Maanantaina alkaa seuraavan tarjouksen valmistelu tiukalla aikataululla. Illalla talo täyttyy innokkaista synttärijuhlavieraista. Tiistaina mun pitäisi tehdä firman sisäiseen verkkoon menevä video omalla pärställäni. Mulle on epämiellyttävää katsella ja kuunnella itseäni videolta. Aikaakaan ei ole varattu paljoa kuvaukselle ja jossain välissä olisi pakko treenatakin. Keskiviikkona vetäisen kaksi palaveria kahden eri asiakkaan kanssa ja torstaina koko päivän workshopin laitetoimittajan kanssa.

Enää kaksi viikkoa lomaan. Loma tulee kyllä niin tarpeeseen.

En voi olla ihmettelemättä, että kuinka yksinhuoltajat pärjäävät ja jaksavat. Mä ainakin väsähdän täysin,  kun hoidan koko härdellin yksin :(