Utsjoki

Utsjokeen tutustumisen aloitimme kirkkotuvista. Kirkkotuvat ovat saamelaisten rakennuksia 1800-luvun alusta, joita niitä on käytetty yöpymiseen ja asumiseen suurten kirkkopyhien yhteydessä. Minä olen hieman heikkona vanhoihin taloihin. Kauniilla paikalla olevat kirkkotuvat ja pihamaan kirkkaanvihreä heinikko niittykukkineen valtasivat sydämeni saman tien. Täydet 10 pistettä kirkkotuville tuli siinä vaiheessa, kun lapoin lähestystyönkahvilassa vohvelilleni kotitekoista raparperihilloa, tietenkin mansikkahillon kylkeen.

Tämä on ehkä se lempikuvani Kirkkotuvilta. Tuolla mökin katolla kasvaa heinääkin niin söpösti.

Kirkkotuvilta jatkoimme Utsjoen kirkonkylälle. Se oli niin pieni, että emme oikein ymmärtäneetkään saapuneemme sinne, Kävimme ostamassa saamalaistalosta ajoluvan Ailigastunturin huipulle. Ailigastuntureita on Utsjoen kunnan alueella kolme ja ne ovat saamelaisten pyhiä paikkoja. Pienin Ailigastuntereista kohoaa aivan Utsjoen kirkonkylän vieressä. 

Matalimmaltakin, vain 342m korkuiselta, Ailigastunturilta aukeaa upeat maisemat Norjan lumihuippuisille vuorille sekä Utsjoen kirkonkylään. Aligakselle mennessä vetäisin hyttysverkkotakin päälleni ja se tuli todellakin tarpeeseen.

Hieno näkymä Ailigakselta Norjaan

Suomen ja Norjan välinen rajasilta

Evästauko

Ennen hotellille menoa ehdimme käydä Nuorgamissa kahvilla ja Alkossa. Sen jälkeen ajelimme ihastuttavaan majapaikkaamme Village Valleen. Olimme varanneet sieltäkin saunan. Reissumme ainoa viileä ja vähän sateinen päivä osui Utsjoelle ja sateen ripsiessä lähdimme saunomaan ja uimaan Tenojokeen.

 

Village Vallen hotellihuonerakennus

 

Huoneestamme oli kiva näkymä Tenolle

Tynnyrisauna Tenon rannalla

Hyvät näkymät oli tästäkin saunasta. Pieni moite suihkun puutteesta.

Village Vallen yhteydessä toimii ravintola Deatnu. Deatnu tarkoittaa saameksi Tenoa. Deatnu on erikoistunut saamelaisiin perinneruokiin ja hyödyntää mahdollisimman paljon paikallisia tuotteita ja luonnosta saatavia raaka-aineita. Olimme olleet sen verran kevyellä syömisellä koko päivän, että päätimme syödä kolme ruokalajia. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää.

 

Ravintola Deatnu sisältä päin. Näköala Tenolle on upea!

Reissun paras alkuruoka: porosushi. Tempura T-maki poron laavusavupaistista

 

Grillattua rautua peruna-lehtikaalisaarella

Jälkiruokarepahdus: otin vaniljaisen mustikkaleivoksen lisäksi vielä pallon Deatnun kotitekoista hillajäätelöä sekä jälkiruokaviininkin. Hyvä oli leivos, mutta jäätelö vielä parempi. Ainoa Sametti oli erinomainen kotimainen marjapohjainen jälkiruokaviini.

Mahat pullollaan lyllersimme hotellihuoneeseemme ja ajatuksena oli käydä ajoissa nukkumaan. Mitä vielä, emme tienneet, että saamme vielä iltashown kaupan päälle. Porot kerääntyivät aivan hotellihuoneemme ikkunan alla makoilemaan, rapsuttelemaan itseään ja  märehtimään. En ollutkaan tiennyt, että poroillakin on useampi mahalaukku ja ne märehtivät.

Kutiava jalkainen poro

Märehdi nyt tässä sitten rauhassa, kun noi naiset töllöttävät koko ajan ikkunasta

Village Valle on kerrassaan upea kokonaisuus. Se kelpaa varmasti vaativampaankin makuun eikä hintakaan ole mikään kaamea. Minä lisäsin haavelistalle paluun Villa Valleen ihailemaan ruskaa. Henkilökunnalta kyselimme, että mikä olisi paras arvio ruskan ajankohdasta. Hotellin isäntä kuulemma sanoo, että ruska tulee 11.9. Aika hyvin kuulemma osuu kohdilleen. Ruska usein miten päättyy noin 10 päivässä. Toivottavasti tapaamme vielä Village Valle!

Lapissa löytyy korkealuokkaista majoitusta ja hyviä ravintoloita. Kyllä matkailijan kelpaa! Lapissa voisi mysö gourmetmatkailla aivan helposti. Ravintolapalvelut ovat Suomen puolella aivan eri tasolla kuin Norjassa. Sirpan kanssa naureskelimme sitä, että kesällä 2020 Norjan Lapissa ruokaileminen oli paljon Suomea edullisempaa. Lofooteilla tuli syötyä iso osa aterioista rörbuer-mökin hienolla terassilla ja ruokana oli lähinnä leipää. Päällisenä oli sentään Levimarketin erinomaista kylmäsavuporoa, norjalaisia katkarapuja ja norjalaista maksapasteijaa. Ruuat Norjassa eivät olleet kovin kummoisia, mutta kalliita ja lisäksi suosituimpiin ravintoloihin olisi aina pitänyt varata pöytä tai jonottaa ikuisuus.

Enpä olisi osannut arvata, että 50v juhlamatkani suuntautui Lappiin. Tarkoituksena oli olla koko perheen voimin Italiassa, mieluiten Gardajärvellä. Gardajärven sijasta polskin Inarinjärvellä. Eikä  yhtään harmittanut! Lisäksi Inarissa oli lämpimämpää kuin Gardalla. Uskomatonta, mutta totta :)

50v juhlamatkan postaukset:

1. Viiskymppiset pohjoisessa

2. Saariselkä  

3. Inari, osa 1

4. Inari, osa 2

Saunataivas ja fine dining Inarissa

Inarin palveluita netissä selaillessani löysin todella kivalta vaikuttavan saunan nimeltään Aurora. Hinta oli 20€ per hlö per tunti. Päätimme investoida saunavuoroon sen lisäksi, että meillä oli hotellihuoneessakin oma sauna. Respan pojallahan oli sisäänkirjautumisen yhteydessä hieman vaikeuksia pitää pokkaa, kertoessaan, että rouvilla on varattuna saunallinen huone, kun ulkolämpötilä oli yli +30. Sirpan kanssa kivi-paperi-sakset taktiilla arvoimme, että kumpi lähtee naurattamaan respan poikaa lisää kyselemällä, että mistä saamme Aurora-saunan avaimet. Onneksi olimme maksaneet saunan etukäteen, muuten minä olisin todennut, että näillä helteillä en sauno. 

Aurora-sauna osoittautui yhdeksi reissun kohokohdaksi. Taivas ja Inarinjärvi oli huikean siniset ja löylyhuoneesta oli erinomaiset maisemat. Löylyhuone oli tehty samaan tyyliin kuin lasi-igluja tehdään, eli tila on lasinen "puolipallo". 

 

Löylyhuoneen seinät ja kattoa lasia - ja mitkä maisemat!!!

Maisemat olivat niin upeat ja löylyt erinomaiset

Saunan viereisellä laiturilla oli uimaportaat. Olimme aikaisemmin uineet Inarinjärvessä Inarin keskustan kohdalla suojaisessa satamassa. Aavan ulapan äärellä vesi oli useita asteita viileämpää, mutta raikasti ihanasti saunojaa.

Suositukset meiltä Aurora-saunalle! Kannattaa mennä. Saariselältä ajaa tunnissa Inariin saunomaan.
https://visitinari.fi/fi/majoitus/aurora-sauna-hot-spring/ 

Kävimme koestamassa fine dining luokkaan lukeutuva ravintolan Aanaarin Inarissa. Aromilehti on kirjoittanut vuoden 2020 ravintolasta näin:

Inarin Kultahovissa toimiva Aanaar on Suomen Gastroonomien Seuran Vuoden Ravintola 2020. Seuran perusteluissa korostetaan suomalaisen ruokakulttuurin edistämistä ja todetaan muun muassa:

”Keittiömestari Heikki Nikulan johdolla Aanaar on syventynyt raaka-aineisiin, jotka juontuvat alueen saamelaisesta ruokakulttuuriperinnöstä. Tuorettakin tuoreempi siika on keittiön ehdoton kärkituote. Porosta Nikula hyödyntää myös vähempiarvoisia ruhonosia ja verta. Jälkiruoissa ja drinkeissä leikitellään niin rantaniittyjen kuin metsien antimilla.”  

Lainattu https://aromilehti.fi/artikkelit/aanaar-on-vuoden-ravintola-2020/

Ravintola sijaitsee hotelli Kultahovissa hienolla paikalla. Ikkunoista voi ihailla Jäniskosken loppupärskeitä. Ravintolatiloissa ei ollut ilmastointia, joten ruokailu oli tuskaisen kuuma. Minun osaltani se latisti tunnelmaa.

Sirpa ravintola Aanaarissa

 

Ruuassa on keskitytty tuomaan pohjoisten raaka-aineiden makuja lautaselle. Minusta osa kuulosti hieman kikkailulta, mutta ennakkoluulottomasti aloimme tilaamaan. Jaoimme alkupalat ja niiksi valikoitui yksi kasvispääruoka ja kala-alkupala

Karamellisoitua männyllä maustettua kukkakaalta,sieni-qvinoaa, pinaatti-vebenapyrettä ja kesäkasviksia

Sieni-qvinoa oli varsinainen yllätys, se oli todella herkullista. Kukkakaali maistui aika tavalliselta kukkakaalilta, eikä meistä kumpikaan erottanut siinä männyn makua. Hyvä annos!

Purjotuhkalla marmoroitua Inarijärven graavisiikaa,tilli-piimänherakastiketta ja muikunmätiä

 

Graavisiika alkupala oli erinomainen myöskin. Kastikeessa maistui "heinä ja ruoho" hyvällä tavalla. Tosin annos oli syöty kahdella lusikallisella, kalaa olisi saanut olla enemmän. 

Me molemmat valitsimme pääruaksi poronvasan maksaa. Minun olisi pitänyt pyytää keittiötä paistamaan maksaa vielä hieman lisää, se oli minun makuuni liian medium. Poronvasan maksassa on hyvin voimakas riistaan maku.

 

Paistettua poronvasanmaksaa, timjami-maksalientä, puikulapyrettä, grillattua sipulia japuolukkailmaa

Jälkiruuaksi tilasimme talon erikoisuudet eli savusaunat. Annos oli suorastaan spektaakkeli!

Savusauna:koivunlehtisorbettia, koivulientä, tuorejuustomoussea ja marjoja

 

Siellä se sauna savuaa :)

Annos todellakin maistui koivulta, niin paljon, että syödessäni mietin, että olenkohan koivuallergikkona allerginen kyseiselle jälkkärillekin. Koivun lisäksi jälkkäri maistui tervasalmiakilta. Jälkiruoka oli enimmäkseen erikoinen ja minun arvostelussani se häviää kirkkaasti vaikka ihan peruspannacotalle, jota lapseni usein väkertävät. Unohtumattoman jälkkäristä teki se, että yöllä heräsin närästykseen ja suussani maistui Hieno suomalainen koivu shampoo ja salmiakki :D :D :D Hihittelin yöllä sängyssä itsekseni ja otin närästyslääkettä ja onneksi nukahdin pian uudestaan.

Kävimme tutustumassa saamelaiskulttuurin ja pohjoisen luonnon museoon Siidaan. Siidassa oli remontti käynnissä ja ainoastaan ulkomuseoon pääsi. Me molemmat pidimme siitä kovasti. Siidasta tuli mieleen toinen suuri suosikkini Seurasaari. Jo pelkästään kauniiden maisemien vuoksi Siida on käymisen arvoinen kohde.

Siidan opastetauluissa jäin jumittamaan sille kohdalle, jossa oli merkitty aikajanalle Siidan kohteita. Niistä moni on vanhempia kuin pyramidit tai sumerilainen kulttuuri. Kivikaudella 8500-7500 vuotta sitten Inarissa on jo ollut asutusta. Tässä kohtaa totesin, että koulusivistyksestäni on haihtunut täysin tiedot, että mitä Suomessa on ollut kivikaudella. Ehkä jonain päivänä ehdin kertaamaan Suomen muinaishistoriaa.

Inari teki minuun suuren vaikutuksen. Ihan mielettömän kaunis paikka ja hyvät palvelut. Toki täytyy todeta, että jos lämmintä olisi ollut alle 10 ja vettä olisi satanut tauotta, niin mielikuvani olisi varmasti toisenlainen. Nyt en voi muuta kuin hehkuttaa, että Inari on hieno!

50v juhlamatkan postaukset:

1. Viiskymppiset pohjoisessa

2. Saariselkä  

3. Inari, osa 1

Inari on täynnä nähtävää ja koettavaa

Pohjoisen reissun pääkohteemme olivat Inari ja Utsjoki. Inarille varasimme enemmän aikaa ja se oli hyvä valinta. Liikennettä oli aika vähäisesti, joten meillä oli mahdollisuus pysähdellä kauniiden maisemien ääreen jo ennen Inaria. Koko ajomatkan meitä ihmetytti luonnon rehevyys ja vehreys, sekä vaaramaiset maisemat. Odotimme vähemmän ja pienempiä lehtipuita sekä karumpaa luontoa muutenkin.

Ennen Inarin kaupunkia pysähdyimme karhunpesäkiviluolalle. Siellä on erinomaiset kahvilapalvelut ja uimalaiturikin. Luonnonmuovaama nähtävyys on hyvin kookas siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Wikipedia keroo karhunpesäkivestä näin:

"Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, joka on syntynyt kiven sisuksen rapautuessa vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa, joka syntyy heikomman kiviaineksen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven onkalo ei siis ole nurin päin kääntynyt hiidenkirnu"

Portaita riittää hetken aikaa kiivettäväksi karhunpesäkivelle. Ne ovat leveät ja erinomaisessa kunnossa. Ylhäällä perillä selvisi, että sisään tafoniin pitää todellakin kontata eikä meinaa oikein sekään riittää. Olihan se polvivammaisenkin varovasti yritettävä ja onnistuin punkemaan itseni sisään.

Sirpahan tietysi halusi kuvata, kuinka konttaan. Ulkopuolella olevat huolehtivat, että eihän vaan pääni kolahda tafoniin :)

 

Karhunpesäkivessä sisällä on katto korkealla 

Minusta Karhunpesäkivi oli kiva vierailukohde, ei nyt mikään maailmanluokan nähtävyys, mutta olihan se ihan mielenkiintoista nähdä tuollainen sisältä ontoksi kulunut iso siirtolohkare.

Ihastuimme kovasti Inarin Jäniskoskeen. Upea paikka! Plussaa siitä, että Jäniskoskelle on esteetön kulku n. 500m ja kosken toisella puolella on hieno Metsähallituksen ylläpitämä laavu ja kuivakäymälät. Koskessa kuohuu ihan kunnon vesimassat! Jäniskoskella on myös 6km vaellusreitti ja sen lisäksi taisi olla myös joku 2,5 km pikku lenkkikin. Meidän vierailumme aikana lämpöä oli yli 30 astetta, joten kilometrin reippailu paarmojen keskellä oli aivan riittävän pitkä.

Tervetuloa Jäniskoskelle

 

Bongaa kuvasta Kepposka!

Kävimme Inarin risteilyllä. Kiihkeimpään sesonkiaikaan moderni katamaraani kuljettaa matkailijoita reilun parin tunnin lenkin Inarinjärvellä kahdesti päivässä. Me olimme ostaneet liput netistä valmiiksi. Niin suosittu oli risteily, että kaikille halukkaille ei riittänyt paikkaa katamaraanissa. Risteily oli aika lämmin kokemus, etenkin kun tulimme paikalle viimeisten joukossa ja jäljellä oli vain sisäpaikkoja, joihin aurinko porotti suoraan. Naureskelin katamaraanilla, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen risteily, jossa taju meinasi lähteä jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Onneksi pääsin välillä kannelle vilvoittelemaan. 

Inarinjärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi. Risteilyllä saa jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka suuresta järvestä onkaan kysymys. Inarinjärvi on ollut aina paikallisille tärkeä, etenkin kalastuksen ja kulkureitin vuoksi. Inarinjärvellä sijaitsee saamelaisten pyhäpaikka Ukonsaari, jossa on käyty uhraamassa. Vainajia on haudattu saariin, koska siellä pedot eivät ole päässeet kaivamaan ruumiita esiin.

Ukonsaari, saamelaisten uhripaikka

Tästä kuvasta erottuu paremmin Ukonsaaren erikoinen muoto

Yritimme löytää ajoreitin paikallisen tunturin laelle, mutta emme onnistuneet. Ajomatkalla näimme useita komeita pirunpeltoa. Hämmästelimme niiden värieroja. Oli hyvin mustia pirunpeltoja, sitten sellaisia tavallisia harmaita ja sitten oli paikkoja, joissa oli runsaasti punaista kiveä.

Isoja sekavärisiä ja -kokoisia kiviä

Pirunpelto jossa aika mustia ja pieniä kiviä

Asuimme Hotel Inarissa. Se oli todella kiva, ruoka ja palvelu olivat hyviä. Vaikka respan pojalta meinasi pettää pokka sisäänkirjautuessamme "Ja teillehän oli varattuna saunallinen hotellihuonen" ja pieni tyrskäys. Sinä päivänä hotellin lämpömittari näytti +35 astetta. Jäi hotellihuoneen sauna todellakin koestamatta ja minä nukuin sielläkin märän pyyhkeen kanssa.

Hotellin edustalla oli vesitasoja parkissa. Tuo sininen tuntui olevan varsin aktiivisessa käytössä. 

Harmi, ettei ollut turistien lennätysbisnestä Inarissa. Minun kukkaronnyörit olisivat auenneet.

Reissun parhaan pääruoka-annoksen söin Hotel Inarin Aurora-ravintolassa. Paistettua Inarin siikaa.

Eniten uimme Inarissa tietenkin Inarinjärvessä. Siinä lämpötila vaihteli paikan mukaan. Suojaisessa ja matalassa uimapaikassa lähellä venerantaa, vesi oli varmaan parikymmentä astetta. Syvemmässä rannassa ison aavan äärellä vesi oli viitisentoista astetta. Minun uimista satunnaisissa paikoissa helpotti se, että Sirpa oli käynyt ostamassa minulle reissuun uimakengät. On minulla ihania kavereita.

Inarilaisen gourmet-ravintolan tarjoilijalta saimme vinkin kokeilla uimapaikaksi eräjärveä nimeltään Solojärvi. Se oli hurjan kaunis paikka! Maisemat olivat kuin postikortista ja rantahiekka melkein Pattayalta. Yllättävää kyllä, uimavesikin oli varmasti karvan päälle 20-astetta. 

Uimakokemusta hieman haittasi se, että Lapin lennosto oli hyvin sakeana paikalla. Melkein kaikissa kuvissa Solojärveltä näkyy mustia pisteitä eli hyttysiä. Iltauinti Solojärvellä oli minulle pahin hyttyskokemus. Sirpa varmasti sanoisi, että Utsjoen Ailigastunturi oli pahempi. Minulla oli verkkotakki suojana siellä.

Matkalla Solojärvelle

Upea Solojärvi ja ihana hiekkaranta!

Yritäpäs kuvata Solojärven kauneutta, kun hyttysiä pörrää joka puolella. Läikät ovat itikoita eikä roskaa linssissä.

Minun täytyy jakaa Inari-jutut kahteen eri postaukseen. Täytyy päästä nukkumaan :) Seuraavassa Inaripostauksessa esittelen teille yhden hienoimmista saunoista, jossa olen saunonut sekä inarilaista gourmet-ruokaa. Inari oli minulle varsin elämyksellinen kohde.

 

Oletko Lapin kävijöitä? Mikä on suosikkikohteesi?

 

50v juhlamatkan postaukset:

1. Viiskymppiset pohjoisessa

2. Saariselkä 

Ensimmäinen lomaviikko alkaa lähestyä loppuaan sen aikana olen osallistunut kaksiin rippijuhliin, viettänyt Porvoo-päivän, matkustanut ja ihastunut Kainuuseen, viettänyt kainuussa pitkän illan karhumajassa, raapinut niin urakalla mökkisaunan ulkoseinistä maalia, että sormessa on rakko. Ensimmäiset karhukuvat löytyvät muuten ovat instasta. https://www.instagram.com/kepposet/

Kivaa viikonloppua!