Sivut

15. syyskuuta 2024

Ryhävalaita bongaamassa Mosambikissa

Syymme matkustaa Mosambikiin oli sen rannikolla juurikin Mosambikin talviaikaan viihtyvät ryhävalaat. Ryhävalaat ovat juurikin niitä upeita merten jättiläisiä, jotka hyppäävät vedestä ulos ja urokset laulavat kauniita soidinlauluja naarailleen ja ne viestivät veden alla toisilleen. Ehkä tunnetuimmat upeat ryhävalaskuvat on otettu Kalifornian Monterey Bayssa tai Meksikon Baja Californiassa. Hyviä bongauspaikkoja tarjoaa myös Islanti ja Azorit. Näistä heinäkuulle sesonki olisi ollut Monterey Bayssa ja Islannissa. Me päädyimme Mosambikiin.

Näin Wikipedia kertoo ryhävalaasta:
"Ryhävalas (Megaptera novaeangliae) on uurteisvalaiden heimoon kuuluva, oman sukunsa ainoa laji. Sitä tavataan kaikilla maailman merillä ja ne suosivat matalia rannikkovesiä.

Ryhävalas tunnetaan erityisesti ruumiinkokoonsa nähden pitkistä kylkievistä, merirokoista ja poimuista kuonossa ja vatsassa sekä ennen kaikkea kauniista laulannasta.

Painoa niille kertyy keskimäärin 25–48 tonnia ja pituus vaihtelee 12–18 metrin välillä. Kuten monilla muillakin valailla, naaras on urosta suurempi.

Ryhävalas ui noin 25 000 kilometriä vuodessa edestakaisin, 5 000 kilometriä keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä. Reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile."


Tämän näköisistä tyypeistä oli siis kyse

Ostimme Liquid Diving centeristä valasretken. Yhden aamupäivän ajelimme valaiden perässä pitkin lahtea. Sää oli erinomainen ja lahti hyvi tyyni. Retken aikana näimme useita valaita ja useita hyppyjä! Retki oli varsinainen hyppynäytös. Minä olin haaveillut älyttömän paljon, että pääsisin snorklaamaan lähelle valasta. Turvallisuussyistä se on sallitua vain silloin kun valas lepäilee pinnalla. Uimarit päästetään veteen n 50m päässä valaasta. Olin jo suunnitellut samanlaista kauhontaa kuin aikoinaan manaatin perässä. Harmillisesti mahdollisuutta päästä veteen ei tullut lainkaan. 

Kuvasin valaita pienellä vedenpitävällä pokkarillani ja kuvista tuli tosi surkeat. Mutta alla vähän todistusaineistoa.

Melkein synkronoidut hypyt ja se paras kuvani

Aikamoiset pärskeet tulee kun n. 40000kg hyppää vedestä. Sinänsä ihan käsittämätöntä, että ryhävalaat pystyvät moisiin hyppyihin.

Tällä lailla rauhassa pötköttävää valasta kohden olisi saanut mennä uiden. Mutta tällä yksilöllä ei ollut evä lepoasennossa eli se oli aikeissa jatkaa matkaansa.


Tässä valmistellaan hydrofonia, jolla kuuntelimme valaita. Nyt ei ollut paritteluaika, joten kosiolauluja emme kuulleet, mutta kaikenlaista erilaista urahtelu-murahtelua kyllä kuulimme.

Vaikka emme päässeet veteen, oli valasretki upea kokemus. Valasretki oli ensimmäisenä aamunamme Tofolla. Vielä iltapäivällä huomasimme, että todentotta valaita voi nähdä myös rannalta käsin. Seuraavana aamuna lähdimme aamukävelylle rannalle ja kävelimme keskustan takaa alkaville dyyneille. Sieltä dyyneiltä näki yllättävän paljon valaita aivan paljain silmin. Mini erotin vesisuihkut ja hypyt. Jonna myös pyrstöt. Jätin pikkukiikarini kotiin, koska en voinut ymmärtää, että rannalta olisi voinut katselle hyppiviä valaita. Dyynit ja niiden edustan ranta olivat hyvin kaunis paikka myös ihan vaan hengailuun.

Dyyneillä istuskelemassa

Oikealla dyynit

Vielä yksi dyynikuva


Nuori tyttö keräämässä simpukoita vuorovesilammikoista

Jotenkin nämä Tofon rantojen värit ovat niin hienoja



Lainelautailijat odottavat aaltoa

Aamun kalasaalis

Yksi tälläinen iso meduusa oli ajautunut rannalle, muutamia pieniä näimme päivittäin

Mosambikin Tofosta matkamme jatkui kohti Etelä-Afrikkaa. Johannesburgiin pääsi lentämään suoraan Vilnkulun lentokentältä. Automatka Tofosta Vilankuluun kesti noin viisin tuntia. Osa matkasta sujui hienoa uutta moottoritietä pitkin ja osa ihan kauheita kärrypolkuja pitkin. Pääsimme onnellisesti Vilankuluun ja sieltä Johannesburgiin, josta matkamme jatkui Pilanesgerbgin kansallispuistoon lodgelle.

Mosambik oli hieno kokemus! Voisin mennä uudestaankin, mutta matka on pitkä ja maailmassa on niin monta kiinnostavaa paikka, että Mosambik jäänee kertakokemukseksi.

Paikallinen tie ja edessä paikalliskuljetus


10 kommenttia:

  1. Kiitos! Olipa hienoa "olla mukana" ja nähdä valaita. Lämpö tuntui tänne saakka!

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä ihan järjettömän rohkea, kun uskaltaudut noin eksoottisiin lomakohteisiin (vertaan itseeni...) ja vielä suunnittelit sukeltelua valaiden kanssa! Varmasti aivan upeaa katsottavaa. Viime aikojen uutisten perusteella kysynkin, oliko valailla valjaita, kuten Norjan rannikolla, että oliko mahdollisesti vakoilijoita eksynyt joukkoon ? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ripaus seikkailijan geenejä sattunut geeniarvonnassa. Haluaisin mennä vaikka minne, mutta kuitenkin turvallisesti. Mihinkään korkean riskin paikkoihin en uskaltaudu.

      En päässyt näkemään valaita niin läheltä, että olisin voinut tarkastaa valjastilanteen :D Venäjähän on lisännyt aktiivisuuttaa Afrikassa, joten tiedä vaikka valailla olisi sekä venäläisiä että kiinalaisia valjaita ;) Sääli, että se norjalaisten rakastama valjasmaitovalas kuoli :(

      Poista
  3. Oih - Mosambikiin toivoisin todella joskus päätyväni... niin lähellä ollut monasti, mutta silti niin kaukana. Upeat kuvat valaista - ensimmäisessä näyttää ihan miekkavalaalta, niin musta... kuin Keiko elokuvasankari. Osaan sielunsilmin aistia tuon 40tonnin loiskauksen - heiluttiko jo venettäkin? Omat ryhävalas kokemukset on Lemairen-kanavasta... uteliaita ja tulivat tosi lähelle laivaa (kuin delfiinit), mutta tuntuivat paljon pienemmiltä kuin teidän näkemät. Ehkä johtui, että jäänmurtajamme oli niin iso. Maailman meret ja rannat kiehtovat. Kiitos tästä upeasta postauksesta ja matkasta Mosambikiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retken oppaana oli amerikkalainen biologi, joka toimii sukellusoppaana. Siinä noudateltiin turvavälejä eikä menty häiriköimään valaita. Joskus valaat lähestyvät venettä itse, mutta tällä kertaa ne pysyttelivät matkan päässä. Ei tuntunut valaiden hypyt veneessä lainkaan. Olisi ollut huippua, jos olisimme päässeet lähelle tai peräti veteen niiden kanssa. Mutta toki turvallisuus ja valaiden rauha edellä. Samainen opas kertoi, että delfiinit ovat retkenjohtajan varsinaiset kiusankappaleet. Ne tulevat välillä todella lähelle venettä ja retkeläiset haluavat mennä veteen. Ja yleensä joka kerta delfiinit lähtevät uimaan saman tien pois. Kun retkeläiset ovat vaivalla saaneet pungettua itsensä takaisin veneeseen, tulevat delfiinit takaisin :)

      Toivottavasti vielä joskus tiesi vie Mosambikiin.

      Poista
  4. Miten ihana ranta! Ja nuo valaat on kyllä käsittämättömiä eläimiä. Eihän meikäläinenkään jaksa hypätä kuin muutaman kymmenen senttiä, vaikka painoa on paljon vähemmän. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tofon kohdalla ranta oli kerrassaan upea ja merivesi sopivan uimalämmintä. Ranta oli siisti ja roskaton ja ihan tyhjä. Kylän kohdalla oli rantaravintola, jonka edustalla oli muutamat ainoat vuokrattavat aurinkotuolit. Todellakin sellainen rauhallinen rantaparatiisi.

      Poista
  5. Valtavia nuo valaat. Varmasti ihanaa niitä katsella. Upea on myös tuo ranta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tältä pallolta löytyy niin upeita ja mielenkiintoisia eläimiä ja kauniita paikkoja. Ryhävalaat ovat onneksi vielä suht elinvoimainen laji toisin kuin moni muu.

      Poista