Sivut

7. maaliskuuta 2022

Mitä ajattelin tänään: koulutus, sivistys ja empatia on tärkeintä mitä voin antaa lapsilleni

Maailman tila on ahdistava. Hra Kepposen serkun avioliiton kautta meillä on sukulaisia Ukrainan sodan jaloissa. Tilanne on kauhistuttava. Elenan veli, joka on whatsappilla toiminut Ukrainasta minun etälääkärinä, on juuri saanut tiedon, että hänen tulee olla palvelukseen astumisvalmiudessa. Lähempänä Puolan rajaakin on useita ilmahälytyksiä päivittäin.

Chattailin amerikkalaisen matkaopasystäväni kanssa. Hän asuu bibble belt alueeseen kuuluvassa osavaltiossa ja on asunpaikastaan huolimatta yhteiskunnallisesti erittäin valveutunut sekä ainakin amerikkalaisella mittapuulla erittäin arvoliberaali  Hänen huolensa on amerikkalaisen koulutus- ja sivistystason jyrkkä lasku osassa USAn osavaltioita, kuten hänen omassa osavaltiossaan. Tokihan huippulahjakkaat ja varakkaat saavat yhä edelleen Amerikassa huippukoulutusta. Monen muun kohtalona on opetusohjelma, josta on evoluutioteoria poistettu, luonnontieteitten määrää supistettu ja seksuaalikasvatus on lakkautettu. Historian ja yhteiskuntaopin opetus on aina ollut Amerikassa hyvin keskittynyttä maan omaan historiaan ja kaksipuoluejärjestelmään. Huonosti koulutettuun ja sivistymättömään massaan on helppo levittää valeuutisia. Valehteleminen kun ei ole amerikkalaisessa hallintokulttuurissa mitenkään rangaistavaa. Kuten aiemmin on nähty, jopa räikeät valheet uppoavat osaan kansasta.

 

Venäjällä iso osan kansasta elää "uutispimennossa". Heidän tietonsa ja näkemyksensä perustuvat siihen, mitä poliittisen eliitin ohjaama televisio heille kertoo. Moni on kielimuurin takana ja ulkomaalaisten uutisten seuraaminen ei ole mahdollista ja sitähän yrittää valtiovalta kaikin keinoin rajoittaa. Oppositiota voi yrittää hiljentää sananvapautta kaventavilla lailla törkeiden valheiden ohella.

Nämä isojen valtioiden ongelmat herättävät vahvasti sen ajatuksen, että demokratia tarvitsee toimiakseen vapaata ja mahdollisimman rehellistä tiedonkulkua. Olen taas ajatellut, että taidan pitää ainakin hetken aikaa mölyt mahassani verorahoitteisesta YLEstä ja kalliista Hesarin tilauksesta. Ehkäpä jopa raotan kukkaroni nyörejä ja tilaan Suomen Kuvalehden. Ja otan jälleen aktiivisemman roolin siinä, että saan lapseni seuraamaan kotimaan ja ulkomaiden tapahtumia jostain muualtakin kuin pelkästään Tiktokista tai Iltasanomien lööpeistä.

 

Laadukkaamman median ohella aivan yhtä tärkeää on medialukutaito. Tahattomasti tai tarkoituksella media kuvastaa tekijöidensä, rahoittajiensa ja muiden etupiirinsä asenteita ja intressejä. Asiat harvoin ovat vain mustia tai valkoisiakaan, ja totuus voi näyttää eri tarkastelukulmista erilaiselta. Tällaisen taidon opettaminen nuorisolle on vaikeaa, kun ajoittain voi tuntua, että omakin taito horjuu. Uskon siihen, että tiedon ja koulutuksen avulla on helpompi erottaa disinformaatio ja varsinaiset valheet.

Minä uskon, että maailma on parempi paikka, mitä useammalla lapsella ja nuorella on mahdollisuus koulutukseen ja sivistykseen. Olen jo pitkään surrut sitä, että 2000-luku on minun silmini ollut hyvin kulutus- ja ulkonäkökeskeinen. Tuntuu, että koulutus ja sivistys ovat jääneet noiden asioiden jalkoihin. Onhan se myös näkynyt eduskuntalaitoksessamme. Voisin luetella monta nykyistä tai entistä kansanedustajaa, joiden sivistys, osaaminen ja kokemus eivät ole sillä tasolla, että heidän valintansa olisi ollut mitenkää järkevää. 


 

Hyvä koulutus ja sivistys eivät yksinään riitä vaan tarvitaan empatiaa. Uskon, että myös tässä vapaalla ja rehellisellä tiedonvälityksellä on merkittävä rooli. Tiedon lisääminen voi lisätä myös empatiaa. Kun tiedät enemmän asioista ja ilmiöistä ihmisten takana, ymmärrät heitä paremmin ja siten empatiasta voi tulla helpompaa. Se on myös taito, jota pitää opetella ja ylläpitää. Verrattuna media lukutaidon opettamiseen nuorille voi empatia opettaminen olla helpompaa: näytä esimerkkiä, ole itse empaattinen ympäristösi ihmisiä kohtaan. Muista aina suhtautua lasten ja nuorten murheisiin empaattisesti.

Vaikka olen ajoittain kritisoinut peruskoulua, arvostan suuresti tavoitetta antaa kaikille lapsille ja nuorille perustaidot, joiden varaan he voivat hankkia lisää koulutusta ja sivistää itseään. Opetus on erittäin suurelta osin laadukasta. Toki moni asia ja asenteet opitaan kotoa. Minä haluan kaikilla valinnoillani tukea nuorison mahdollisuutta koulutukseen.

Lasten tulee saada olla lapsia ja teinienkien vielä huolettomia. Koululaisia ei ole hyvä kuormittaa sotauutisilla. Silti ajattelen, että nyt on hyvä paikka keskustella omien teinieni kanssa siitä, miksi joku valtion päämies kokee, että hänellä oikeutus hyökätä toiseen maahan? Miksi kansalaiset eivät valitse parempaa johtajaa tilalle? Mitä muut valtiot voivat tehdä? Mitä hyötyä ja haittoja on siitä, että valtio on puolueeton. Mikä on informaatiosotaa? Mitä on propaganda? Miten yksittäinen ihminen voi vaikuttaa? Miten kansainvälinen avustus toimii?

Tämä on minun lupaukseni lapsilleni: yritän saada heistä empaattisia maailmasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneita aikuisia, joilla on riittävästi koulutusta ja sivistystä, jotta heitä ei pystytä johtamaan harhaan. 

Kuvat Kiovasta vuodelta 2016.


17 kommenttia:

  1. Puhut asiaa!

    Julkisen palvelun yleisradio (meillä YLE) on yksi hienoimpia asioita. Verovaroilla tuettu julkinen ja sitoutumaton tiedonvälitys tekee meistä ainakin teoriassa hyvin tasavertaisia: pääsemme kaikki saman tiedon lähteille, ja median säännöt takaavat sen, että äänensä saavat kuuluville erilaiset näkökulmat.
    Kun meillä tähän lisäksi on peruskoulu, joka mahdollistaa meille saman pohjatiedon, meillä kaikilla on hyvin hyvät edellytykset muodostaa mielipiteitä ja näkökulmia eri asioihin.

    Millaisilla tavoilla tukea yhteiskuntatietoisuutta, medialukutaitoa...? Se onkin jo hankalampi haaste.
    Lehtori kun on yhteiskuntatieteilijä, opettaja ja sensellaista, ja meidän parisuhteemme on koko ajan perustunut jatkuvaan puhumiseen, meillä nuoriso on todella pienestä asti altistunut yhteiskunnallis-mediakriittis-sivistyneelle (heh-heh) ilmapiirille.
    Käytännössä meillä puhutaan ja on aina puhuttu uutisista, uutisaiheista ja niiden vierestä, ja mitä isommiksi nuo ovat kasvaneet, sitä enemmän ja avoimemmin.
    Äänestämisestä ja vaaleista on tehty ihan oma juttunsa myös vaaliveikkauksineen ja seurantoineen.
    Minä urkin nuorisolta jatkuvasti, mitä mieltä he ovat mistäkin ja olen aina valmis katsomaan mistä vain sosiaalisen median kanavasta myös niitä lähteitä joista he ovat kiinnostuneita.
    (ja muistuttaa samalla, että sotatilanteessa kaikki osapuolet tekevät propagandaa.)
    Teillä tämä aihe taitaa olla erityisen ajankohtainen, kun nuoriso taitaa olla siinä iässä että isänmaa kutsuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun miettii minkälaisen viestinnän varassa elää venäläiset ja myös amerikkalaiset, niin puolueeton ja laadukas viestintä tuntuu perusoikeudeulta, jota tuleekin kustantaa verovaroin. Tokihan kehittämistäkohteita löytyy aina ja menneiden vuosikymmenien viestintä ansaitsee kriittistä tarkkailua.

      Kun on selvää, että Suomi harkitsee yhdessä Ruotsin kanssa Nato-jäsenyyttä on erittäin mielenkiintoista, mutta samalla pelottavaa, seurata, että millaisiin vaikuttamiskeinoihin Venäjä ryhtyy avoimen painostuksen ohella. Millaista valeuutisointia sieltä masinoidaan?

      Meillä puhutaan myös kotona uutisaiheista. Meillä tosin on syytä laajentaa aihepiiriä. Keskustelun aiheina ovat useinmiten tiede ja talous. Eniten politiikkaa sivuavat keskustelu ovat nousseet perussuomalaisten ulostuloista.

      Nyt hieman harmittaa, että en ole tullut järjestäneeksi vaaliveikkauksia. Mutta tilannehan ei ole vielä menetetty. Ensi eduskuntavaaleissa nuorisosta kukaan ei saa vielä äänestää, mutta nyt voisimme ottaa vaaliteeman kotiin.

      Meillä nuoriso seuraa vähäisesti politiikkaa. Sekin seuraaminen tapahtuu pääosin somen kautta. Hieman huolestuneena olen seuraillut, kuinka vakuuttavasti somessa esiintyy radikaalioikeisto. Epävarmuudessa, tulevaisuuden paineissa eläviin nuoriin on helppo vaikuttaa viestimällä, että huolehditaan ensin omat eikä anneta tänne "helpon elämän perässä tulleiden käyttää meidän resursseja".

      Meillä nuoriso on politiikasta ja yhteiskunnasta samaa mieltä kuin sienestämisestä: se kuuluu ikälopuille keski-ikäisille :D No, toivottavasti siellä jossain itää kuitenkin siemen kiinnostukseen elinympäristöstään ja kansakunnan tulevaisuudesta.

      Asepalvelus kutsuu jossain vaiheessa meidän nuorisoakin. Ensimmäiselle tulee kutsunnat tänä vuonna. Tosin keskiasteen opinnot hänellä jatkuvat vielä yli 2 vuotta.

      Poista
  2. Sait minut ajattelemaan YLE:n arvoa. Olen äskettäin alkanut seuraamaan Succession-sarjaa. Minä mietin juuri että YLE vs. pörssinoteerattu mediatalo Rupert Murdoch tyylisesti ja tajusin että todellakin kannatan verovaroin kustannettua YLE:ä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Yle on hieno asia. Paljonhan sielläkin on ollut parannettavaa ja varmaan on vieläkin. Ylestä ilmeisesti muodostui jossain vaiheessa poliittisten johtajavirkojen sijoituspaikka, joka kangisti toimintaa ja paisutti kuluja. Mutta arvostan perusperiaatetta sekä nykypäivän uutisoinnin laatutasoa.

      Poista
  3. Niin fiksu teksti ja olen 100% samaa mieltä. Koulutus ja empatia - niiden kautta maailmasta tulee parempi paikka. Kiitos <3

    VastaaPoista
  4. YLE:n uutisiin täälläkin on suurin luotto. Meillä ollaan lapsille pystytty antamaan sivistystä vain duunari/ kansakoulupohjalta,mutta molemmat ovat olleet uteliaita elämälle ja halusivat opiskella,johon heitä kannustimmekin. Olemme iloisia ja ylpeitä lapsistamme,joista toinen on oman alansa professori. Yhtä paljon arvostamme ammatillista koulutusta,joka on yleisesti ollut vähän aliarvostettua.Onneksi se asia on nykyisin muuttumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä arvostan kaikenlaista koulutusta, koska osaajia ja tekijöitä tarvitaan niin monella saralla. Ajattelen vähän siihen tyyliin, että on koulutusta, joka opettaa erilaisia perustaitoja ja valmistaa oppimaan lisää tai toimimaan jossain ammatissa. Sitten on sivistystä, kiinnostusta siihen elämää ja maailmaa kohtaan, halua ymmärtää asioita, ilmiöitä ja ihmisiä. Usein koulutus lisää sivistystä, mutta ei aina. Sivistynyt voi olla ilman pitkää koulutustakin. Kaikki me tiedämme hyvin koulutettuja mutta heikosti sivistyneitä. Ja kaikki tiedämme lyhesti koulutettuja, mutta hyvin sivistyneitä henkilöitä.

      Minä olen tällä hetkellä huolissani ammatillisen koulutuksen tason laskusta. Lähiopetuksesta on leikattu aivan liikaa. On vaikea pätevöityä vaikka LVI-asentajaksi kotona oppimateriaalia lukemalla. Koulutuksen tason lasku vaikeuttaa valmistuneiden mahdollisuutta työllistyä.

      Poista
  5. Sanot kyllä asiat niin naulan kantaan ja ymmärrettävästi. Aitoja ajatuksia ja mielipiteitä on niin kiinnostavaa lukea ja peilata omiin mietteisiinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiva kuulla, että mielipiteet ja ajatukset kiinnostavat. Niin minuakin. Harmillisesti tuntuu, että tänä päivänä moni jaksaa kiinnostua lähinnä kauniista valokuvista kun minua kiinnostaa enemmän tarinat ja ajatukset.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Kirjoituksessasi reagoin voimakkaimmin tuohon medialukutaitoon. Se on heikkoa vielä keski-ikäisilläkin ja ns. hybridivaikuttamisen myötä siitä tulee yhä suurempi haaste.

    Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hybridivaikuttaminen tulee varmasti olemaan haastellista. Muistan takavuosilta ison reportaasin siitä, kuinka Australia huomasi että Kiinan omistus sen keskeisissä liiketoiminta-alueissa oli kuin varkain kasvanut liian isoksi ja sen katsottiin nostavan riskejä merkittävästi. Taloudellinen vaikuttaminen tapahtuu yleensä hiljaa taustalla. Mielenkiintoista nähdä, että minkälaisia ulostuloja Suomessa alkanut Nato-keskustelu saa aikaiseksi ja miten mielipiteitä yritetään ohjata.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  7. Hieno postaus!

    Me koulussa opetamme medialukutaitoa. Teema on tärkeä. Tämä aihekokonaisuus tulee erityisesti tietenkin äidinkielessä, mutta nostan sen esiin myös eri reaaliaineiden tunneilla (historia, yhteiskuntaoppi...). Nyt medialukutaito ja ilmaisun vapaus nousevat erityisesti esiin.

    Työskentelen yläkoululaisten erityisnuorten kanssa ja olemme keskustelleet käynnissä olevasta sodasta ollaksemme tietoisia, mistä on kyse. He näkevät ja kuulevat mediasta ja elämänpiirinsä kautta erilaisia versioita aiheesta, mm. tiktokissa olevista pommitusvideoista. Opettajille on tullut myös ohjeita, miten aiheesta lasten ja nuorten kanssa keskustellaan/aihetta käsitellään. Keskitymme koulussa edelleenkin koulunkäyntiin ja oppilaiden hyvinvointiin tässä tunteita ja ajatuksia hämmentävässä maailmassa.

    Vaikka koulunkäyminen sodan keskellä ei ole luonnollisestikaan ykkös juttu, niin olen miettinyt sanoja "oikeus koulutukseen". Nämä sanat ovat Strausbougissa EU:n ihmisoikeustuomioistuimen salin seinällä olevassa julisteessa (missä kävimme marttamatkalla tutustumassa). Lapsilta ja nuorilta on viety mahdollisuus oppia ja opiskella sekä ennen kaikkea kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä. Sota on myös tältä osin kohtuutonta ja julmaa!

    Tuo postauksesi viimeinen kappale, lupauksesi lapsillesi, on täyttä kultaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sodan vaikutus tuntuu kymmeniä vuosia ja ainakin pari sukupolvea eteenpäin. Niin paljon hätää, toteutumattomia mahdollisuuksia, menetettyä terveyttä ja menetettyjä elämiä. Se on vaan niin surullista.

      Muistan omasta lapsuudestani ydinsodalla pelottelun ja kuinka olen joskus iltaisin nukkumaan mennessä pelännyt ydinsotaa. Esiteinivuosiltani muistan ensimmäisen lukemani Alibin ja sen aiheuttamat pelontunteet. Nämä stressitekijät vaikuttavat varsin kevyiltä verrattuna siihen, mitä materiaalia tämän päivän lapset ja nuoret kohtaavat internetissä. Olisi erittäin tärkeää, että keskusteluyhteys pysyy auki sekä vanhempiin, että kouluun, jotta lapsen tai nuoren ei tarvitse jäädä yksin miettimään näkemäänsä. Lasten osalta vanhempien olisi hyvä tehdä myös rajaamista, että mitä lapsi pääsee näkemään. Teinien osalta asia on jo hankalampaa, heillä on enemmän kanavia ja kontakteja.

      Aivan varmasti pahaa oloa koronavuosista ja maailmantilanteesta perataan vielä pitkään. Varsinaisten kriisien lisäksi lisääntyy näköalattomuus ja turvattomuuden tunne nuorilla, joiden pitäisi olla vähän kuin voimansa tunnossa valmiina ottamaan paikkansa maailmassa ja muuttamaan sitä.

      Kivaa viikonloppua kurjasta maailmantilanteesta huolimatta.

      Poista
  8. Aivan upea postaus. Resonoi ihan tavallisena ihmisenä, äitinä ja varsinkin lukion opettajana. Bilsan ja mantsan kurssit ovat lukiossa aika masentavia; on ilmastonmuutosta, koronaa, konflikteja, geenitekniikan uhkia (toki myös mahdollisuuksia), tulvia, kuivuutta, aliravitsemusta ja nälkää ja niin edelleen loputtomiin masentavia aiheita. Välillä itkeä tirautan välitunnilla, kun asiat, mistä puhuin, olivat niin ahdistavia. Olen mikrobiologi ja solu- ja geeniasioihin erikoistunut opettaja ja inhoan ekologian kurssin opettamista - koska tylsää... Tällä hetkellä kuitenkin opetan sitä kaikista mieluiten, siellä ei puhuta muusta kuin "tylsistä" aiheista: lajien väliset suhteet, typen kiertokulku ja kaikkea muutakin tylsää blaablaa... Mutta ei kuitenkaan ahdista. Paitsi tietenkin siinä vaiheessa, kun pitää alkaa käsittelemään sitä, miten Homo sapiens on nämäkin sössinyt...

    Minun lupaukseni opiskelijoilleni, heidän vanhemmilleen ja meidän yhteiskunnalle on se, että keskityn aina ja kaikessa siihen, että koulutan nuorista - kuten itsekin lupasit: empaattisia maailmasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneita aikuisia, joilla on riittävästi koulutusta ja sivistystä, jotta heitä ei pystytä johtamaan harhaan. Meidän vanhojen sukupolvi on valitettavasti suurelta osin jo "menetetty", mutta nuoret ihan oikeasti ajattelevat ja ovat järkeviä. Heidän kanssaan pitää vaan puhua ja antaa heille oma ääni. Unohtaa kaikki ne hölmöilyt, mitä nuoret tekevät - kaikki me ollaan nuorena sössitty, mutta silti meistä tuli ihan tolkun ihmisiä.

    Kaiken tämän synkkyyden keskellä mulla on toiveikas olo, kun saan viettää päiväni noiden ihanien ja fiksujen nuorten kanssa. Heidän takiaan uskon parempaan tulevaisuuteen 💙💚💜💛💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun opettajana sanot näkeväsi ja kokevasi sen, että tämän päivän nuoret ovat ajattelevia ja järkeviä. Ja tuokin on niin totta, että pitäisi pystyä katsomaan ohitse virheiden ja hölmöilyjen. Ne ovat osa kasvamista. Toivon, että minun lapsiani opettaisi mahdollisimman moni sinun kanssasi saman arvomaailman jakama opettaja.

      Välillä tulee mietittyä, että miten olisin itse tehnyt toisin, jos olisin tiennyt tämän tai tuon jutun ja sitten saattaa tulla hieman tuputettua ohjeita omalle nuorisolle. Mutta onhan se niin, että jokaisen pitää saada tehdä omat virheensä.

      Poista
    2. Välittävän opettajan tehtävä on tietyllä tapaa helpompi, kuin vanhempien; pystyy vaikuttamaan isoon ryhmään kerralla, mutta ei tarvitse murehtia sitä omaa lasta. Mutta sitten toistaalta: silloin, kun tulee vastaan niitä opiskelijoita, joilla asiat ovat todella huonosti, ei ole työkaluja eikä osaamista auttaa just häntä. Pitää vaan ohjata eteenpäin hakemaan apua.

      Haluan kuitenkin nostaa esiin ja korostaa sitä, että ei niiden kanssa ole koko ajan kaikkea kauheeta. Nuoret on ihan mahtavia ja olen etuoikeutettu, kun saan heidän kanssaan höpöttää päivittäin. Toistan tätä kyllästymiseen asti: ihan paras duuni 💙💚💜

      Poista